Sain töissä ne kauan työnalla olleet sukat valmiiksi ja NYT tajusin, etten kuvannut niitä. Teen sen huomenna. Ajattelin sitten aloittaa minulle annetun projektin, heh heh…

Työkaveri nappasi kännykällään kuvan kun minä kiipesin porrasjakkaralle ja mittaamaan kaapin päällä asustelevien PELKKIEN säärten mittoja. Minun tulee tehdä jaloille sukat/säärystimet ohjeilla, että “mahdollisimman häröt”. Tähän mennessä suunnitelmaani sisältyy isoäidin neliöistä tehty reisiosuus. Kaikki muu tulee sitten tehdessä.

En ehtinyt edes aloittamaan kun pomo taas tuli, että “Stansta, olisi yksi pikku homma”. Purin päälliset seitsemästä veneen tyynystä. Siis istuinsuojasta. Siinä se päivä melkein menikin loppuun. Outo juttu kun päätä alkoi särkeä ja tuli yököttävä olo ihan samaan aikaan kuin eilenkin. En usko kuitenkaan, että olisin tullut työpaikalle allergiseksi. Ehkä se juontaa siitä, että minulla on ollut ensimmäistä kertaa proteesi suussa joka päivä töissä?

Ohjaaja levitti lattialle valmiita, meillä tehtyjä mattoja ja kutsui katsomaan väriterapiaa.

Toki me kävimme kahvitauolla kierrätyksessä ja sieltä nappasin mukaani vielä yhdet kengät Susikairaan kun en ole tuota jättilaatikkoa saanut vieläkään liikkeelle.. *nolo*

Kalliit kengät… 0,90€.. Nyt nuo kaikki YHDETTOISTA kengät on pakattuna laatikkoon. Kunhan kirjoitan yhden jutun sinne mukaan, suljen sen ja köytän narua ympärille. Pakettikortti siinä on jo valmiina.

Poika viestitti juuri, että tulee huomenna kuskaamaan minut paketteineni postiin. Hyvä!

(Homma hoidettu!)

* * * * *

Niin se on ihmisen mieli kummallinen, että jostain syövereistä putkahtaa ajatuksia varoittamatta. Tänään sellainen oli muistikuva putkasta. Tai sellistä. Jäin oikein miettimään…

Minä niin aikoinaan molemmissa viruessani muka päätin, että muistan olla onnellinen vapaudestani sen saatuani. Olenko muistanut? No en. (Samahan se on terveyden kanssa..) Miksi sitä on niin vaikea muistaa? Vai unohtaako mieli tarkoituksella?

Siellä putkassa/sellissä on paljon aikaa miettiä kaikkea mitä haluaisi tehdä. Pää on täynnä hyviä suunnitelmia, että “sitten kun minä pääsen, niin”. Minne ne ajatukset ja suunnitelmat sitten jäävät? Sinne muurin toiselle puolelle? Lukkojen taakse?

Siellä sitä haaveilee kaikenlaista mitä ei voi/saa/pysty toteuttamaan. Ei soittamaan ihmisille, joista välittää. Ei kävelemään ulos kelistä riippumatta. Ei muokkaamaan kotiaan. Ei paljon mitään. Kaikkea mukavaa puuhaa tulee mieleen ja jo pelkkä omassa kodissa tiskaaminenkin tuntuu mielessä luksukselta.

MIKSI nyt sitten on niin vaikeaa omassa kotonaan saada mitään aikaan? Kai sitä luulee, että aikaa kaikkeen on rajattomasti. Ei se niin kuitenkaan mene. Täällä siviilin puolella kun aikakin menee nopeammin, kuten olen ennenkin sanonut. Juuri oli vuodenvaihde ja nyt olemme jo maaliskuun puolessa välissä, huh. Kaksi ja puoli kuukautta mennyt tätä vuotta ja juhannukseenkin vain kuukausi enemmän. Tik-tak tik-tak.

* * * * *

No, ulkona on kamala myrsky. Tuuli humisee EDELLEEN rikki olevan ikkunan raosta. Työkaverini O. kyllä lohdutti, että tuuli kuivaa. Kuivaisipa se äkkiä nuo kadutkin. Helsinki on tähän aikaan vuodesta aika ruma. Mustuneita lumikasoja, kuraisia katuja ja koirien jätöksiä siellä täällä. Minä veikkaan, että tänä vuonna on vielä vappunakin pieniä lumilänttejä jossain. Tule kesä, tule. (päästään Epsoon parvekkeelle..)

Nyt menen kirjoittamaan sen viestin tuohon Susikairan laatikkoon ja sitten suljen kaksi laatikkoa. Keittiössä olisi tiskejä - mitä jos tiskaisinkin ne tänään enkä jättäisi huomiselle..? Huomenna kuulemma sataa TAAS lunta. Saisi olla jo satamatta. Loppuisi ainakin tuo tuuli. Murr ja murr.

Kohti viikonloppua!

…sitä vaan herää omia aikojaan huomatakseen, että hymyilee ilman mitään erityistä syytä kilpaa ulkona paistavan auringon kanssa. Tänään kävi niin.

Menin kielletyn myöhään nukkumaan, mutta silti heräsin oudon aikaisin. Ei kerrota kenellekään, että myös vessahätä ajoi alas parvelta. Kun ei enää nukuttanutkaan. Laitoin kahvia ja menin suihkuun. Ajattelin kaikenlaista mitä voisin puuhailla, mutta hetken istuttuani menin suihkuun. Join kahvia ja hymyilin edelleen..

En tehnyt tällä ns. ekstra-ajalla mitään hyödyllistä. Miksi pitäisi? Olen ottanut suihkun jälkeisiä ilmakylpyjä (kai ne sallitaan aikuisillekin eikä vain vauvoille?) ja nauttinut. Antanut ajatusten seikkailla omia polkujaan. Tykännyt siitä, että en ole (ainakaan vielä..) kiireellä lähdössä töihin. Kello kuitenkin jatkaa kulkuaan ja samoin tulisi minun tehdä. Kiire tulee aina yllättäen oven takaa. Varoittamatta.

Muistakaahan hymyillä sillä silloin maailma hymyilee kanssanne!

Toimivaa torstaita!

PS. Epsoo vastatkoon itse reseptin perään tulleisiin kommentteihin! (Rakastan Sinua!)

(Älkää välittäkö kuvassa näkyvästä astianpesuainepullosta vaikka se Epsoota itseään kiusaa..)

Karitsankylkeä n. 1,5 kg (pyydä lihakauppiasta leikkaamaan kylki kahtia eli kylkiluut poikittain)

Isoja keltasipuleita 4 kpl

Iso kattila 1 kpl

Kuivaa halpaa valkoviiniä 2 plo (pulloista toinen kokille)

Perunoita kilon verran (Nicola tai joku muu kiinteä lajike) saa olla enemmänkin koska ne on niin hyviä.

Suolaa, pippuria (mustaa), jauhoja (vehnä), oliiviöljyä, sokeria (ei paloja vaan hienoo), parmesan juustoa palana (halvempaa).

Valmistusaika koko hommalle 12-24 tuntia + 3 tuntia seuraavana päivänä.

Sitten hommiin ja hommat aloitellaan päivää ennen kun syödään.

Pilko karitsankylki siten, että leikkaat kahden luun välistä luun suuntaisesti terävällä veitsellä (varo sormia).

Halkaise sipulit neljään osaan kuorineen (samalla veitsellä).

Ota se kattila. Heittele kattilan pohjalle niitä karitsankylkipajoja ja sipulinpalasia vuorotellen.

Avaa viinipullo ja kaada se sinne surutta kokonaan niin, että karitsankylkipalat peittyy. Voit jatkaa vedellä jos ei viini riitä. Jätä kattila lihoineen huoneen lämpöön yön yli.

Päivä jolloin syödään.

Napsauta hellanlevy päälle ja keittele kattilassa maustuneita karitsankylkipaloja n. 2 tuntia pienellä teholla (hymyillen ). Tässä vaiheessa voit lisätä suolaa pari tl ja mustaapippuria 2 tl.

Avaa toinen viinipullo ja ota rennosti.

2 tuntia kulunut

Ota kattila liedeltä ja siivilöi keitinliemi johonkin kulhoon mihin luulisit sen mahtuvan.

Napsauta uuni päälle n. 200 astetta ja kiertoilmauunissa 180 astetta.

Ota uunipelti, jossa on korkeat laidat, niin siihen ladot vierekkäin nätisti tosi mureat karitsankylkipalat siten, että nahkapuoli on ylöspäin (käytä leivinarkkia uunipellissä).

Mausta kylkipalat (siis ripottele päälle) oliiviöljyä (ei ripotella vaan tipotellaan), suolaa, sokeria ja vehnäjauhoja. Törkkäät koko lastin uuniin tunniksi.

Kattila, jossa keittelit karitsankylkipalat, niin ota se  ja heitä ne sipulit pois. Kattilaa ei tarvitse pestä. Kuoritut perunat kattilaan ja niiden päälle kaadat sitä keitinlientä ja keität perunat siinä (aikaa menee n. 45 min). Muista jättää keitinlientä kastiketta varten.

Kastike

Teräskattila on paras ja siihen voita 40 gr, jonka sulatat. Kun voi on sulanut, niin heitä pari ruokalusikallista vehnäjauhoja sekaan ja ota vispilä käteen, jolla vispaat ne. (varo, että ei leikkaa kiinni, siis ota pois liedeltä kun vispaat).

Kattila takaisin liedelle ja kaadat sitä siivilöityä lientä ja annat kiehua hiljalleen koko ajan vispilöiden. Kun se alkaa olla hyvännäköistä, niin heittelet sinne pieniä paloja parmesanjuustoa ja jatkat vispilöimistä niin, että parmesanjuusto on sulanut. Tässä vaiheessa tarkista maku ja lisää jotain tai sitten ei mitään (välihuikka, koska keittiössä on kuuma!).

Valmista tuli.

Do dii, se on siinä ja eikun tarjolle. Leivän, salaatin, viinin ja kaikenlaisen muun lisukkeen kera tai sitten sellaisenaan.

Nautinnollisia hetkiä…ruuan ja toistenne kanssa!

Terkuin Epsoo

PS. Olen miehestäni niiiiin ylpeä! ♥

Mikäs nyt on kun aurinko on paistanut jo ainakin kaksi päivää peräkkäin..? KEVÄT!!!

Nappasin tuon kuvan kävellessä kännykällä, pysähtymättä. Aurinko lämmittää niin, että aamupäivällä keittiön ulkomittari hehkutti kuutta lämpöastetta. Vesi lorisee katoilta sekä kaduilla. Olisi aika hankkia ne kumisaappaat työmatkoja varten.

Hih, Epsoo (on tänään omassa kodissaan ja..) huomautti juuri facebookin chatissa minulle, että olisiko aika vaihtaa tuolta “Stansta - minä“-sivulta kohta, jossa lukee “sinkku omasta vapaasta tahdostani”. Eipä ollut tullut mieleen, että siellä edelleen luki niin. Tietysti korjasin sen kohdan ja samalla laitoin kuvan ‘kadonneen’ tilalle.

Kirjoittelin töissä sen ohjeen tyynyn tekemistä varten. Tuli siitä jonkinlainen.. Jatkoin sitten kauan (?) kesken olleita sukkia kun taas kuului pomon ääni, että “Stansta, sulle olis sihteerin hommia”. Niitä sukkia rakennan näemmä kuin Iisakin kirkkoa.

Minun piti kirjoittaa dymolla uudet tarralaput sellaiseen tarvikelokerikkoon. Mikäs siinä. Samalla huomasin, että aiemmin siihen laitetut maalarinteippi-laput olivat jättäneet ilkeän liimapinnan muovilätkiin, joten laitoin ne yöksi likoamaan pesuaineveteen. Niitähän minä huomenna hinkkailen puhtaaksi. Sama se. Ja neulon ne sukat valmiiksi.

Ihanaa: meillä on viikko 12 ns. omatyöviikko. Silloin saa työajalla tehdä omia käsitöitään ja minulla se aika kattaa 20 tuntia. Tulee tarpeeseen kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään viime aikoina.

Mistä tulikin mieleen, että minulla on tuossa lattialla iso pino vanhoja Käsityö kerho-lehtiä. Aikomukseni on katsoa onko niissä mieluisia neuleohjeita ja sitten kuskaan lehdet töihin kiertoon. Jos vaikka tänään vielä kävisin ne läpi…

(Epsoo kirjoittaa parhaillaan minulle sähköpostiin sen eilisen karitsankyljen valmistusohjetta teille jakamista varten. Ainakin Tiiaa se kiinnosti..)

Tuolla kadulla kulkiessaan on katse pidettävä tiukasti kadussa. Siellä on paikoitellen sellaisia “miinoja”, joiden päälle ei tee mieli astua. Hyh.

Vaihdoin tänään ohuempaan takkiin. Kyllä sen huomaa, että kuluneen talven aikana on kertynyt muutama kilo lisää painoa. Takki oli tiukempi kuin ennen…

Voi iloa, voi riemua! Jotkut teistä varmasti muistavat sen työttömyyspäiväraha-manaukseni viime kuulta? Täytin tänään työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen Kelan sivulla netissä ja ihan vitsinä ajattelin kurkistaa sinne tänään illalla. Maksupäivä perjantaina 12.03.!!! Mahtavaa!

Tuosta ilosta postitan kolme pakettia perjantaina töitten jälkeen. Susikairan Akka, anteeksi viivästyminen! Laitan tuon jättilaatikon ovelta ovelle-kuljetukseen kuten lupasin. Sinun puhelinnumerolla varustettuna. (Ohoh, sinne Susikairaan olikin tullut uusi kirjoitus! Äkkiä sinne..)

Laitan sen Epsoon ruokaohjeen erillisenä tänne. Iloksenne!

Kohti loppuviikkoa!

Mä mistä alkaisin tään lauu-luuunn..? ♪♫♪♪… ???

Epsoo tuli yöllä ihanan nopeasti kotiin ja tullessaan hihkui kuiskaten, että “tuu kattoon”. Menin, tottakai. Rappukäytävässä, tuossa oveni takana, on ollut melkein vuoden lastenrattaat ja nyt siinä oli tämä:

Epsoo sanoi, että “ne lastenvaunut ovat kutistuneet”. Heh heh… Emmaljunga.

Lähdin päivällä ihmeen hyvällä mielellä kohti työpaikkaa. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vettä. Se sekä lintujen tauoton titityy nostattivat mieltä vaikka en TAASkaan nukkunut kovin montaa tuntia. Kevät on tulossa, huusi kaikkeus. Iiii-haaa-naaa. Tervetuloa lämpö, rusketus ja hellyys. ♥

Ja sitten (“eve”lle ne kamalat..) paidat, jotka ilmaiseksi poimin eilen kierrätyksestä:

Kun minä ja Epsoo TYKÄTÄÄN noista, niin ihan sama mitä muut ajattelee. Me aiotaan kyllä käyttää noita, salettiin!

Menin siis töihin ja ihme kyllä sain valmiiksi sen tyynyn. Minulla oli mukana oikea kamera ja kuvasin tyynyn niin edestä…

..kuin takaakin…

Nyt pitäisi olla ihan oikeat väritkin. Toinen (ylä-) puoli on liian iso, mutta tehty. Tuohon keskelle tulee nappi läpi. Kuulemma. Huomenna minun pitäisi yrittää kirjoittaa teko-ohjeet, mutta miten? Olen sellainen fiilistelijä, että teen mitä milloinkin työ vaatii. Miten minä ohjeet MUKA kirjoitan? Noh, yritän.

Mutta mitä löysinkään tänään kierrätyksestä!!! Kumartakaa ja olkaa kateellisia: Cobran bootsit…

Koosta en ole ihan varma, että sopivatko minulle, mutta HINTA!?!? Se oli 0,90€!!! Katsoin Boot Factory’n sivuilta, että vastaavat maksavat 235 euroa. Mieletöntä! Noissa on pohjat juuri laitettu kuntoon. Tiedän, koska itse omistan mm. Morat vm.-89 ja käytän niitä edelleen. (On minulla Cobratkin..) Olen ihan tohkeissani, huomaatteko?

Ostin myös veljeni pojalle hupparin…

Maksoi 0,45€..heh heh…

Epsoo tuli eilen vähän ‘huonona’ kotiin kun tuo lähellä oleva kukkakauppa oli mennyt kiinni. Lupasi ihanaa ruokaa tänään -ja todellakin piti sanansa: valkoviinissä haudutettua karitsankylkeä valkoviinikastikkeella sekä ihanilla perunoilla… N A M !!! Ja valkoviiniä… Selittänee mahdolliset kirotusvihReet… he heh…

Nyt alan illan viettoon vapaata viettävän Epsoo-rakkaani kanssa. Sallittehan sen..??? Kiitos. (Pako alkaa vartin päästä..)

Minulla on hyvä olla - toivottavasti teilläkin!

Palataan nyt ihan ensimmäisenä viime perjantaihin. Olin töissä ja sieltä viestittelin Epsoolle, että josko mies tulisi vastaan. Tai siis, että tavattaisiin tuossa matkalla kun aurinko paistoi ja oli kiva ilma muutenkin. Löysin miehen lähelläni olevasta kenkäkaupasta hakemasta bootsejaan korkolappujen laitosta. Kävelimme yhdessä postiin…

Hain sieltä edellisenä päivänä ovellani käyneen paketin, josta oli jätetty lappu luukkuun kun ei mahtunut siitä sisälle. Pikkasen minua huolestutti kuoresta kuuluva helinä…

Paluumatkalla haimme kiinalaisesta ruokaa ja söimme kotona. Oikeastaan vain Epsoo söi sillä a.) ruoassa oli mukana kaalia, joka ei sappivaivaiselle sovi ja b.) naudanlihan sekaan oli ängetty VALKOSIPULIA. En sano ‘yäk’, mutta en myöskään sitä syö. Ja sitten paketin kimppuun…

Voi VAUH!!! Sisältä löytyi sellainen seinään laitettava metallinen AURINKO-tuikkuteline, josta oli edessä oleva lasi irronnut. Onneksi siinä on sellaiset hakaset, joilla Epsoo uskoo saavansa auringon kasvot takaisin paikoilleen. Kuvaan sen teille sitten kun se on kunnossa ja seinässä.

EDIT: eli NYT.. (Kiitos Epsoo!)

Mukana tulleessa kirjeessä luki: “Tiedän tiedän, sinulla on ihan tarpeeksi roinaa omasta takaakin, mutta tämä on huutanut sun nimeä siitä asti kun aloin lukea sinun blogiasi. Valoa, lämpöä ja loistoa pimeyteen, sitä on monesti blogisi kautta välittynyt minulle asti! Ja kun kerta tykkäät auringoista, niin tässä tulee. ☺ ” Ihanaa!

Mukana sain KAKSI kahden hengen vapaalippua kylpylään!!! KIITOS TIIJJA!!! Aivan mahtavaa!

Viikonlopusta jo kirjoitinkin.

Olin tänään ajoissa töissä ja todellakin hyvin levänneenä pirtein mielin. Ihanaa kun työystäväni O. oli piiiitkästä aikaa paikalla. Muuten sieltä moni puuttuikin.

Samantien kun menin pajalle, tuli ohjaaja sanomaan, että atk-kurssilla olisi paikka minulle. ??? En kai minä sinne niin halua mennä, että muut ovat aloittaneet kurssin neljä tuntia aikaisemmin ja lopetus olisi ollut tunnin päästä. Olisin jäänyt aamun opetuksista paitsi sekä yhdeksän euron toimintarahasta. Samalla olisin joutunut jättämään kaksi kesken olevaa työtä odottamaan kahdeksi viikoksi. No way! Alkaa niitä kursseja myöhemminkin.

Taidan saada sen tyynyn huomenna valmiiksi, joten otan oikean kameran mukaan.

Että KYLLÄ tuota lunta edelleen riittää vaikka tänään ensimmäistä kertaa huomasin, että se saattaa olla hissukseen katoamassa muutenkin kuin ihmisten toimesta.

Epsoo oli tänään tyttärensä kanssa syömässä ja palasi kotiin vähän jälkeeni. Mies oli selkeästi tosi pahoillaan kun lähellä oleva kukkakauppa oli jo suljettu. Saamatta jääneiden kukkien sijaan saan huomenna spesial-ruokaa, kuulemma. Sopii minulle! ♥

Jos sitten menisin ottamaan pyykit koneesta. Löysin tänään ilmaisosastolta itselleni vaaleanpunaisen kivan hupparin sekä Duudsonien T-paidat meille molemmille - ellen anna toista Pojalleni. Niissä molemmissa on niin häröt tekstit, että mahtaa “eve” jälleen riemastua moisista niinkuin viimeksikin… Ei haittaa yhtään. Saatan kuvata ne myöhemmin.

Naistenpäivän iltaa!

Huomaan kerrankin heränneeni alkaneeseen viikkoon levänneenä. Tästä on hyvä jatkaa… Töihin.

Ruusuja!

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)

Viisi päivää töitä takana ja niistä hyvä mieli. Kaksi päivää vapaata edessä ja niistä mieli vielä parempi.

Meillä paistoi tänään aurinko!

Sain ihanaa postia tänään. (Kiitos Tiia!) Siitä ja vähän muustakin palaan kirjoittamaan toisella kertaa sillä nyt valmistaudun lähtemään Epsoota vastaan…

Nautinnollista viikonlopun alkua!

Epsoo tuli illalla ja niin se vaan taas meni pikkutunneille ennen nukkumaan menoa. Aamulla väsytti, mutta noustava oli. Myönnän kyllä, että mieluummin olisin jäänyt miehen viereen. Kahvi onneksi herättää ja sain itseni liikkeelle. Matkalla töihin vein kaksi kirjettä postilaatikkoon ja niin lähti toiseksi viimeinen arpajaispalkinto voittajalleen. (Mira!)

Töissä jatkoin sen ‘retrotyynyn’ tekemistä…

Ja jälleen kännykän kamera + loisteputkivalot vääristivät värejä. Ei tuossa sinistä ole ollenkaan vaan vihreää ja lilaa. Kunhan saan tuon valmiiksi (molemmin puolin) niin otan oikean kameran mukaan kuvaamista varten. Joskus ensi viikolla…

Viimeinen tunti oli oikea kitutunti. Olin istunut kolme tuntia samassa asennossa ja virkannut pelkkiä kiinteitä silmukoita, uuh. Silmiä  ja hartioita painoi. Raahauduin kotiin ja menin liki samantien parvelle nukkumaan. Kaksi tuntia ja olin kuin uudelleen syntynyt.

Ai niin, nythän on ollut paljon puhetta ihmisistä, jotka työkseen pudottavat lumia katoilta…

Luulisi ainakin noilla olevan kunnon valjaat käytössä!?! Huh.

Jos sitä sitten hakisi ratkojan keittiöstä ja alkaisi irrottamaan tarpeettomia…ööh, mitkä ne ovat? Kiristystampit?

Epsoon housujen vyötäröltä kuitenkin. Sitten voisin etsiä loput tarpeettomat Abloy-avaimet sillä työpaikalla oleva korupaja sellaisia kaipaa. Tekevät niistä sormuksia. Olisihan tuolla tiskitkin tiskaamatta, mutta ennemmin taidan käydä läpi vanhoja tarpeettomia T-paitoja, jotka voisin huomenna viedä työpaikalle. Niistä leikataan matonkuteita. Hommaa siis piisaa (se koskaan tässä kodissa lopukaan!) eli eikun “tartu irti” ja silleen.

Huomenna ON perjantai!