Muurin tällä puolella…

Kyllä se vaan on niin, että valoisuus piristää!

Piristi kyllä aamulla sekin, että löysin keittiön pöydältä lapun, jossa muun ohella ilmoitettiin kahvinkeittimen olevan valmiiksi ladattuna. (Kiitos Epsoo!) Napsautin keittimen (ja tietokoneen) päälle ja menin suihkuun. Nautin hyvät kahvit tietokoneen äärellä ja lähdin ajoissa töihin. Koskahan olen viimeksi leimannut itseni sisään jo kymmentä vaille?

Jatkoin niiden säärystimien parissa. Isoäidin neliöiden YLÄpuolelle tein resorit…

(Kuvassa näkyvä musta on oikeasti ruskea ja sininen on lila. Ja kyseessä on vain toisen jalan aloitus, mutta molemmin puolin kuvattuna. Molemmat ovat kyllä samassa kohtaa tehtynä..)

Jatkan huomenna ALASpäin ja ajattelin vuorottain virkata sekä neuloa. Mahtaa tulla hauskat..

Kierrätyksestä ostin Epsoon luokse meille kahdelle private-viinilasit kun niitä oli siellä vain kaksi..

Tykkäsin mallista sekä siitä, että nuo ovat hieman paksumpaa lasia. Eivät ehkä hajoa ihan ensimmäistä kertaa tiskatessa. Jäi vahingossa nuo euron hintalaput vielä kuvaan paikoilleen.

Löysin sieltä muutakin. Jos tämä vain kelpaa Liskonaisen ja McGyverin saunaan, niin saavat kunhan nähdään tai löydän lähettämiseen sopivan laatikon…

“Kun soivat kiukaan mustat urut,

unhoittuvat arjen surut“

Ilmoitin jo töistä käsin Epsoolle, että minulla olisi mieliteko uunimakkaraan ja perunamuussiin. Mies juuri huhuili keittiöstä, että ko. ruoka on valmista. Siispä menen syömään, ja aion aloittaa proteesin kera… Jos onnistun niin koko ruokailun, teen sen ensimmäistä kertaa…

Tiistai-iltaa!

Väsy painaa päätä ja silmiä, mutta jos minä muutaman sanan. Vaikka alkaneen viikon ‘kunniaksi’. Ja tuon otsikon.

Viikonloppu oli ja meni. Aina se maanantai tulee, halusit tai et. Onneksi aurinko paistoi - se auttoi vähän.

(Tässä kohtaa MUKA pähkäilen, että kertoako vaiko eikö..)

Sain puhelun juuri ennen töihin lähtöä. (ELI kerron -ja Hanni saa taas naurut kun blondi ei malta olla hiljaa.. ) Olin jo luullut, että olisin viime kuun puolella missannut tilanteen, mutta ei. Minulle soitettiin iskelmäkaraoke-kilpailusta, jonne olen ilmoittautunut. Että tuletko paikalle.  Pienen hetken olisi tehnyt mieli jänistää, mutta kuulin itseni sanovan “tulen toki”. AUTSS! ♪♫♪♪ -ja nyt sitten jännittää jo ihan kamalasti!

Valitsemani kappale on tuttu, paikka ei. Kaksikymmentä kilpailijaa (?) toivotaan paikalle kaksi ja puoli tuntia ennen kisan alkua. Käydään iltaa läpi ja jokainen pääsee halutessaan kerran lavalle harjoittelemaan. (uh huh..) Kaksi pääsee jatkoon eli semifinaaleihin. Ou nou. Nyt kyllä ihan aikuisten oikeasti jännittää! Tilanne on aivan eri asia kuin joku ravintolan järjestämä oma kisa.

(Aurinko sulattaa jo valtavia kinoksia, ihanaa!)

Töissä oli taas hankalaa. Siis se sama päänsärky ja tukkoisuus iski reilun tunnin jälkeen niin kuin viime viikollakin. En ymmärrä??? Muistin sentään ottaa antihistamiinin allergiaan (ei työ-, vaan vuodenaika-) ennen töihin lähtöä, mutta silti oli taas kinuttava työkaveriltani O:lta särkylääke. Se onneksi helpotti särkyä vähän. Oksettava olo oli ja pysyi.

Sain sentään jotain aikaiseksikin. Tein niihin mallinukelle tuleviin säärystimiin/sukkiin ne isoäidin neliöt, joista projektini aloitin. Neljä lappua per jalka  ja ompelin ne renkaaksi. Huomenna jatkan niistä neulomalla. Otan omat pyöröpuikot mukaan sillä niitä ei työpaikallani ole ollenkaan. On mielenkiintoista jatkaa kun sain vapaat kädet toteutukseen. Valitsin jo mahdollisimman kummallisia lankoja puuhaan.

Kotona Epsoo oli tiskaamassa ja kokkaamassa. Ihana Mies! ♥ Broileria, riisiä ja kastiketta, nam. Maanantaihin sopii loistavasti hyvä eteen kannettu ruoka, ja ruokalepo murun kainalossa. ♥

Tästä viikko saatiin alkuun!

PS. Epsoo vastaa aikanaan ruokareseptiinsä tulleisiin kommentteihin. Lupasi.

PS2. Sain illalla tekstiviestin Susikairasta, että kenkäpaketti oli mennyt perille. Ihanaa!!! ♥ (ehkä siellä on raporttia huomenna..)

PS3. Oli pakko kuvata todisteeksi, että ne “KALLIIT” bootsit (0,90€) olivat juuri sopivat ja plankattuna kuin uutuuttaan kiiltävät:

Poika ♥ nukkuu vielä tuossa vieressäni olevalla sängyllä. Tohdin kirjoittaa hetken ennen kun menen tiskaamaan ja tekemään ruokaa meille. Epsoo meni jo töihin.

Olin eilen kaksi tuntia tavallista aikaisemmin töissä. Tarkoituksella. Muistin kuvata ne valmiit sukat..

Käytin noissa kuviolangan jämät ja pohjana luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa. Lopputulos oli minua ja muutamaa muuta miellyttävä. Ehdin myös virkata muutaman isoäidin neliön niitä tulevia säärystimiä varten. Katselin kelloa kuumeisesti sillä Poika oli tulossa hakemaan minua…

Poika tuli täsmälleen kello 14 kun päivä oli töiden osalta ohi. Menimme yhdessä työpaikalleni, jotta sain näyttää missä minä sukkia sun muita neulon. Poika kätteli niin työkaverini O:n kuin pomonikin. Äiti oli niiiiin Pojastaan ylpeä! ♥ Moni totesi meidän olevan niin saman näköisiä. Tottahan se on. Kävimme yhdessä kierrätyksessäkin. Poika osti jotain, äiti ei.

Sieltä ajoimme kotini kautta postiin. Nyt ne paketit ovat matkalla. Yksi, se iso, menee Susikairaan ovelle ja kaksi muuta ovat saajilleen yllätyksiä. Tiukka paikka blondille odottaa tämän viikonlopun yli kuullakseen, että lähetykset ovat menneet perille. Hanni tietää tämän blondin piirteen.

Postin pihalla, kun olimme palaamassa autolle, tapasimme iloisen valkoisen pienen suloisen koiran. Touhua täynnä tuo koiruus pyrki meitä kohti ja onnistui siinä samalla kaatamaan metrin mittaisen tolpan, johon oli MUKA kiinnitettynä. Emme voineet Pojan kanssa kun nauraa kun tuo terhakas pikkukaveri tuli kohti raahaten sitä tolppaa perässään. Nappasin koiran sekä tolpan kiinni ja palautin paikoilleen. Poika lähti etsimään otuksen omistajaa postista ja minä seisoin jalka tolpan päällä odottamassa. Omistaja tuli, oli kiitollinen ja lähti koiran kanssa. Viimeiseksi kuulin kuinka lastenvaunuja työntävä nainen sanoi: “Nana, sä olet niin rasittava”..

Ajoimme ostarille ja haimme Tarjoustalosta isot paketit vessa- sekä talouspaperia. Paluumatkalla pysähdyimme lähelläni olevaan MERKKIvaateliikkeeseen. Aikansa soviteltuaan Poika päätyi siniseen huppariin sekä mustaan pipoon. Vastapainoksi kierrätyslöydöille äidin ‘lompakko’ keveni liki 60 eurolla vaikka siellä kaikki olikin -50%. Huhh! Poika maksaa osan takaisin ensi viikolla. Siinä mielessä ei satuta kun tiedän Pojan käyttävän hankkimiaan vaatteita aktiivisesti. Ei hänellä niitä paljoa ole, joten jokainen vaate ON käytössä eikä jää kaappiin lojumaan. (Poika onnistui jättämään autonavaimet kaupan tiskille, että Hanni; kyllä muutkin osaa..)

Tulimme luokseni ja Poika lähti hakemaan kahta kaveriaan. Olivat lähdössä risteilylle. Pari tuntia myöhemmin, kun Epsoo oli jo mennyt töihin, tuli kolmikko luokseni. On kyllä kehuttava, että siinä on loistavia kundeja jokainen. Se sellainen yhteishenki ja huolenpito välittyy vaivatta. Tilasivat pizzat ja tämä äitikin sai omansa. Poika tarjosi! Hetken juttelimme niitä näitä ja kaalinpäitä. Sitten tilasin iloiselle kolmikolle taksin ja he lähtivät paatille. Oli yllätys, että Pojan sisko sattui samaan laivaan.

Kävin kaupassa ja sitten söin sen pizzan. Kokonaan. Uhh. Ja menin tyrmään nukahtaen tuohon olohuoneen sängylle. Tarkoitukseni oli mennä Epsoota vastaan, mutta uni voitti. Mies tuli yöllä ja valvoimme aamuun.

VAIN kolmen tunnin nukkumisen jälkeen puhelimeni soi ja varttia myöhemmin pojat palasivat mereltä. Missä kunnossa?!! Huh huh.. No, olisivat voineet olla muutakin kuin vain liikaa valvoneita. Joimme kahvit ja pääsimme (?) kuuntelemaan risteilyuutiset. Poika nukahti melkein heti. Pari tuntia myöhemmin ne kaksi kaveria lähtivät. Mekin menimme Epsoon kanssa jatkamaan unia.

Illalla Epsoo lähti taas töihin ja Poika nukkuu edelleen…

Taitaa olla se aika kun äidin tarvii mennä tiskaamaan ja tehdä ruokaa jossain vaiheessa heräävälle Pojalleen. Hyvä kun nukkuu! Alkaa kyllä olla sellaisia merkkejä, että saattaapa tuo herätäkin… joskus…

Rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Töitä, unta ja paketointia. Näitä tänään.

Sain töissä ne kauan työnalla olleet sukat valmiiksi ja NYT tajusin, etten kuvannut niitä. Teen sen huomenna. Ajattelin sitten aloittaa minulle annetun projektin, heh heh…

Työkaveri nappasi kännykällään kuvan kun minä kiipesin porrasjakkaralle ja mittaamaan kaapin päällä asustelevien PELKKIEN säärten mittoja. Minun tulee tehdä jaloille sukat/säärystimet ohjeilla, että “mahdollisimman häröt”. Tähän mennessä suunnitelmaani sisältyy isoäidin neliöistä tehty reisiosuus. Kaikki muu tulee sitten tehdessä.

En ehtinyt edes aloittamaan kun pomo taas tuli, että “Stansta, olisi yksi pikku homma”. Purin päälliset seitsemästä veneen tyynystä. Siis istuinsuojasta. Siinä se päivä melkein menikin loppuun. Outo juttu kun päätä alkoi särkeä ja tuli yököttävä olo ihan samaan aikaan kuin eilenkin. En usko kuitenkaan, että olisin tullut työpaikalle allergiseksi. Ehkä se juontaa siitä, että minulla on ollut ensimmäistä kertaa proteesi suussa joka päivä töissä?

Ohjaaja levitti lattialle valmiita, meillä tehtyjä mattoja ja kutsui katsomaan väriterapiaa.

Toki me kävimme kahvitauolla kierrätyksessä ja sieltä nappasin mukaani vielä yhdet kengät Susikairaan kun en ole tuota jättilaatikkoa saanut vieläkään liikkeelle.. *nolo*

Kalliit kengät… 0,90€.. Nyt nuo kaikki YHDETTOISTA kengät on pakattuna laatikkoon. Kunhan kirjoitan yhden jutun sinne mukaan, suljen sen ja köytän narua ympärille. Pakettikortti siinä on jo valmiina.

Poika viestitti juuri, että tulee huomenna kuskaamaan minut paketteineni postiin. Hyvä!

(Homma hoidettu!)

* * * * *

Niin se on ihmisen mieli kummallinen, että jostain syövereistä putkahtaa ajatuksia varoittamatta. Tänään sellainen oli muistikuva putkasta. Tai sellistä. Jäin oikein miettimään…

Minä niin aikoinaan molemmissa viruessani muka päätin, että muistan olla onnellinen vapaudestani sen saatuani. Olenko muistanut? No en. (Samahan se on terveyden kanssa..) Miksi sitä on niin vaikea muistaa? Vai unohtaako mieli tarkoituksella?

Siellä putkassa/sellissä on paljon aikaa miettiä kaikkea mitä haluaisi tehdä. Pää on täynnä hyviä suunnitelmia, että “sitten kun minä pääsen, niin”. Minne ne ajatukset ja suunnitelmat sitten jäävät? Sinne muurin toiselle puolelle? Lukkojen taakse?

Siellä sitä haaveilee kaikenlaista mitä ei voi/saa/pysty toteuttamaan. Ei soittamaan ihmisille, joista välittää. Ei kävelemään ulos kelistä riippumatta. Ei muokkaamaan kotiaan. Ei paljon mitään. Kaikkea mukavaa puuhaa tulee mieleen ja jo pelkkä omassa kodissa tiskaaminenkin tuntuu mielessä luksukselta.

MIKSI nyt sitten on niin vaikeaa omassa kotonaan saada mitään aikaan? Kai sitä luulee, että aikaa kaikkeen on rajattomasti. Ei se niin kuitenkaan mene. Täällä siviilin puolella kun aikakin menee nopeammin, kuten olen ennenkin sanonut. Juuri oli vuodenvaihde ja nyt olemme jo maaliskuun puolessa välissä, huh. Kaksi ja puoli kuukautta mennyt tätä vuotta ja juhannukseenkin vain kuukausi enemmän. Tik-tak tik-tak.

* * * * *

No, ulkona on kamala myrsky. Tuuli humisee EDELLEEN rikki olevan ikkunan raosta. Työkaverini O. kyllä lohdutti, että tuuli kuivaa. Kuivaisipa se äkkiä nuo kadutkin. Helsinki on tähän aikaan vuodesta aika ruma. Mustuneita lumikasoja, kuraisia katuja ja koirien jätöksiä siellä täällä. Minä veikkaan, että tänä vuonna on vielä vappunakin pieniä lumilänttejä jossain. Tule kesä, tule. (päästään Epsoon parvekkeelle..)

Nyt menen kirjoittamaan sen viestin tuohon Susikairan laatikkoon ja sitten suljen kaksi laatikkoa. Keittiössä olisi tiskejä - mitä jos tiskaisinkin ne tänään enkä jättäisi huomiselle..? Huomenna kuulemma sataa TAAS lunta. Saisi olla jo satamatta. Loppuisi ainakin tuo tuuli. Murr ja murr.

Kohti viikonloppua!

Joskus…

…sitä vaan herää omia aikojaan huomatakseen, että hymyilee ilman mitään erityistä syytä kilpaa ulkona paistavan auringon kanssa. Tänään kävi niin.

Menin kielletyn myöhään nukkumaan, mutta silti heräsin oudon aikaisin. Ei kerrota kenellekään, että myös vessahätä ajoi alas parvelta. Kun ei enää nukuttanutkaan. Laitoin kahvia ja menin suihkuun. Ajattelin kaikenlaista mitä voisin puuhailla, mutta hetken istuttuani menin suihkuun. Join kahvia ja hymyilin edelleen..

En tehnyt tällä ns. ekstra-ajalla mitään hyödyllistä. Miksi pitäisi? Olen ottanut suihkun jälkeisiä ilmakylpyjä (kai ne sallitaan aikuisillekin eikä vain vauvoille?) ja nauttinut. Antanut ajatusten seikkailla omia polkujaan. Tykännyt siitä, että en ole (ainakaan vielä..) kiireellä lähdössä töihin. Kello kuitenkin jatkaa kulkuaan ja samoin tulisi minun tehdä. Kiire tulee aina yllättäen oven takaa. Varoittamatta.

Muistakaahan hymyillä sillä silloin maailma hymyilee kanssanne!

Toimivaa torstaita!

PS. Epsoo vastatkoon itse reseptin perään tulleisiin kommentteihin! (Rakastan Sinua!)

Keskiviikko on keskellä viikkoa. Yllätys? Heh heh..

Mikäs nyt on kun aurinko on paistanut jo ainakin kaksi päivää peräkkäin..? KEVÄT!!!

Nappasin tuon kuvan kävellessä kännykällä, pysähtymättä. Aurinko lämmittää niin, että aamupäivällä keittiön ulkomittari hehkutti kuutta lämpöastetta. Vesi lorisee katoilta sekä kaduilla. Olisi aika hankkia ne kumisaappaat työmatkoja varten.

Hih, Epsoo (on tänään omassa kodissaan ja..) huomautti juuri facebookin chatissa minulle, että olisiko aika vaihtaa tuolta “Stansta - minä“-sivulta kohta, jossa lukee “sinkku omasta vapaasta tahdostani”. Eipä ollut tullut mieleen, että siellä edelleen luki niin. Tietysti korjasin sen kohdan ja samalla laitoin kuvan ‘kadonneen’ tilalle.

Kirjoittelin töissä sen ohjeen tyynyn tekemistä varten. Tuli siitä jonkinlainen.. Jatkoin sitten kauan (?) kesken olleita sukkia kun taas kuului pomon ääni, että “Stansta, sulle olis sihteerin hommia”. Niitä sukkia rakennan näemmä kuin Iisakin kirkkoa.

Minun piti kirjoittaa dymolla uudet tarralaput sellaiseen tarvikelokerikkoon. Mikäs siinä. Samalla huomasin, että aiemmin siihen laitetut maalarinteippi-laput olivat jättäneet ilkeän liimapinnan muovilätkiin, joten laitoin ne yöksi likoamaan pesuaineveteen. Niitähän minä huomenna hinkkailen puhtaaksi. Sama se. Ja neulon ne sukat valmiiksi.

Ihanaa: meillä on viikko 12 ns. omatyöviikko. Silloin saa työajalla tehdä omia käsitöitään ja minulla se aika kattaa 20 tuntia. Tulee tarpeeseen kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään viime aikoina.

Mistä tulikin mieleen, että minulla on tuossa lattialla iso pino vanhoja Käsityö kerho-lehtiä. Aikomukseni on katsoa onko niissä mieluisia neuleohjeita ja sitten kuskaan lehdet töihin kiertoon. Jos vaikka tänään vielä kävisin ne läpi…

(Epsoo kirjoittaa parhaillaan minulle sähköpostiin sen eilisen karitsankyljen valmistusohjetta teille jakamista varten. Ainakin Tiiaa se kiinnosti..)

Tuolla kadulla kulkiessaan on katse pidettävä tiukasti kadussa. Siellä on paikoitellen sellaisia “miinoja”, joiden päälle ei tee mieli astua. Hyh.

Vaihdoin tänään ohuempaan takkiin. Kyllä sen huomaa, että kuluneen talven aikana on kertynyt muutama kilo lisää painoa. Takki oli tiukempi kuin ennen…

Voi iloa, voi riemua! Jotkut teistä varmasti muistavat sen työttömyyspäiväraha-manaukseni viime kuulta? Täytin tänään työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen Kelan sivulla netissä ja ihan vitsinä ajattelin kurkistaa sinne tänään illalla. Maksupäivä perjantaina 12.03.!!! Mahtavaa!

Tuosta ilosta postitan kolme pakettia perjantaina töitten jälkeen. Susikairan Akka, anteeksi viivästyminen! Laitan tuon jättilaatikon ovelta ovelle-kuljetukseen kuten lupasin. Sinun puhelinnumerolla varustettuna. (Ohoh, sinne Susikairaan olikin tullut uusi kirjoitus! Äkkiä sinne..)

Laitan sen Epsoon ruokaohjeen erillisenä tänne. Iloksenne!

Kohti loppuviikkoa!

Voi pojat!

Mä mistä alkaisin tään lauu-luuunn..? ♪♫♪♪… ???

Epsoo tuli yöllä ihanan nopeasti kotiin ja tullessaan hihkui kuiskaten, että “tuu kattoon”. Menin, tottakai. Rappukäytävässä, tuossa oveni takana, on ollut melkein vuoden lastenrattaat ja nyt siinä oli tämä:

Epsoo sanoi, että “ne lastenvaunut ovat kutistuneet”. Heh heh… Emmaljunga.

Lähdin päivällä ihmeen hyvällä mielellä kohti työpaikkaa. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vettä. Se sekä lintujen tauoton titityy nostattivat mieltä vaikka en TAASkaan nukkunut kovin montaa tuntia. Kevät on tulossa, huusi kaikkeus. Iiii-haaa-naaa. Tervetuloa lämpö, rusketus ja hellyys. ♥

Ja sitten (“eve”lle ne kamalat..) paidat, jotka ilmaiseksi poimin eilen kierrätyksestä:

Kun minä ja Epsoo TYKÄTÄÄN noista, niin ihan sama mitä muut ajattelee. Me aiotaan kyllä käyttää noita, salettiin!

Menin siis töihin ja ihme kyllä sain valmiiksi sen tyynyn. Minulla oli mukana oikea kamera ja kuvasin tyynyn niin edestä…

..kuin takaakin…

Nyt pitäisi olla ihan oikeat väritkin. Toinen (ylä-) puoli on liian iso, mutta tehty. Tuohon keskelle tulee nappi läpi. Kuulemma. Huomenna minun pitäisi yrittää kirjoittaa teko-ohjeet, mutta miten? Olen sellainen fiilistelijä, että teen mitä milloinkin työ vaatii. Miten minä ohjeet MUKA kirjoitan? Noh, yritän.

Mutta mitä löysinkään tänään kierrätyksestä!!! Kumartakaa ja olkaa kateellisia: Cobran bootsit…

Koosta en ole ihan varma, että sopivatko minulle, mutta HINTA!?!? Se oli 0,90€!!! Katsoin Boot Factory’n sivuilta, että vastaavat maksavat 235 euroa. Mieletöntä! Noissa on pohjat juuri laitettu kuntoon. Tiedän, koska itse omistan mm. Morat vm.-89 ja käytän niitä edelleen. (On minulla Cobratkin..) Olen ihan tohkeissani, huomaatteko?

Ostin myös veljeni pojalle hupparin…

Maksoi 0,45€..heh heh…

Epsoo tuli eilen vähän ‘huonona’ kotiin kun tuo lähellä oleva kukkakauppa oli mennyt kiinni. Lupasi ihanaa ruokaa tänään -ja todellakin piti sanansa: valkoviinissä haudutettua karitsankylkeä valkoviinikastikkeella sekä ihanilla perunoilla… N A M !!! Ja valkoviiniä… Selittänee mahdolliset kirotusvihReet… he heh…

Nyt alan illan viettoon vapaata viettävän Epsoo-rakkaani kanssa. Sallittehan sen..??? Kiitos. (Pako alkaa vartin päästä..)

Minulla on hyvä olla - toivottavasti teilläkin!

Miten olisi sellainen ‘sekametelisoppa‘ tähän kohtaan?

Palataan nyt ihan ensimmäisenä viime perjantaihin. Olin töissä ja sieltä viestittelin Epsoolle, että josko mies tulisi vastaan. Tai siis, että tavattaisiin tuossa matkalla kun aurinko paistoi ja oli kiva ilma muutenkin. Löysin miehen lähelläni olevasta kenkäkaupasta hakemasta bootsejaan korkolappujen laitosta. Kävelimme yhdessä postiin…

Hain sieltä edellisenä päivänä ovellani käyneen paketin, josta oli jätetty lappu luukkuun kun ei mahtunut siitä sisälle. Pikkasen minua huolestutti kuoresta kuuluva helinä…

Paluumatkalla haimme kiinalaisesta ruokaa ja söimme kotona. Oikeastaan vain Epsoo söi sillä a.) ruoassa oli mukana kaalia, joka ei sappivaivaiselle sovi ja b.) naudanlihan sekaan oli ängetty VALKOSIPULIA. En sano ‘yäk’, mutta en myöskään sitä syö. Ja sitten paketin kimppuun…

Voi VAUH!!! Sisältä löytyi sellainen seinään laitettava metallinen AURINKO-tuikkuteline, josta oli edessä oleva lasi irronnut. Onneksi siinä on sellaiset hakaset, joilla Epsoo uskoo saavansa auringon kasvot takaisin paikoilleen. Kuvaan sen teille sitten kun se on kunnossa ja seinässä.

EDIT: eli NYT.. (Kiitos Epsoo!)

Mukana tulleessa kirjeessä luki: “Tiedän tiedän, sinulla on ihan tarpeeksi roinaa omasta takaakin, mutta tämä on huutanut sun nimeä siitä asti kun aloin lukea sinun blogiasi. Valoa, lämpöä ja loistoa pimeyteen, sitä on monesti blogisi kautta välittynyt minulle asti! Ja kun kerta tykkäät auringoista, niin tässä tulee. ☺ ” Ihanaa!

Mukana sain KAKSI kahden hengen vapaalippua kylpylään!!! KIITOS TIIJJA!!! Aivan mahtavaa!

Viikonlopusta jo kirjoitinkin.

Olin tänään ajoissa töissä ja todellakin hyvin levänneenä pirtein mielin. Ihanaa kun työystäväni O. oli piiiitkästä aikaa paikalla. Muuten sieltä moni puuttuikin.

Samantien kun menin pajalle, tuli ohjaaja sanomaan, että atk-kurssilla olisi paikka minulle. ??? En kai minä sinne niin halua mennä, että muut ovat aloittaneet kurssin neljä tuntia aikaisemmin ja lopetus olisi ollut tunnin päästä. Olisin jäänyt aamun opetuksista paitsi sekä yhdeksän euron toimintarahasta. Samalla olisin joutunut jättämään kaksi kesken olevaa työtä odottamaan kahdeksi viikoksi. No way! Alkaa niitä kursseja myöhemminkin.

Taidan saada sen tyynyn huomenna valmiiksi, joten otan oikean kameran mukaan.

Että KYLLÄ tuota lunta edelleen riittää vaikka tänään ensimmäistä kertaa huomasin, että se saattaa olla hissukseen katoamassa muutenkin kuin ihmisten toimesta.

Epsoo oli tänään tyttärensä kanssa syömässä ja palasi kotiin vähän jälkeeni. Mies oli selkeästi tosi pahoillaan kun lähellä oleva kukkakauppa oli jo suljettu. Saamatta jääneiden kukkien sijaan saan huomenna spesial-ruokaa, kuulemma. Sopii minulle! ♥

Jos sitten menisin ottamaan pyykit koneesta. Löysin tänään ilmaisosastolta itselleni vaaleanpunaisen kivan hupparin sekä Duudsonien T-paidat meille molemmille - ellen anna toista Pojalleni. Niissä molemmissa on niin häröt tekstit, että mahtaa “eve” jälleen riemastua moisista niinkuin viimeksikin… Ei haittaa yhtään. Saatan kuvata ne myöhemmin.

Naistenpäivän iltaa!

Olkoonkin maanantai…

Huomaan kerrankin heränneeni alkaneeseen viikkoon levänneenä. Tästä on hyvä jatkaa… Töihin.

Ruusuja!

Toinen lyhyt ilmaantuminen perään…

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)