Muurin tällä puolella…

En tiedä pitäisikö juuri nyt kirjoittaa ollenkaan, mutta.

Jatkoin töissä niiden säärystimien parissa ja sitä tulen tekemään pitkään. Oli rauhallista kun puolet porukasta puuttui paikalta.

Töistä tullessa kohtasin tällaisen näyn:

Mistähän tuoli oli peräisin? Ja miksi se oli tuohon törkätty?

Illalla kävin kampaajalla. No joo, juurikasvu värjättiin. Ei muuta. Olin toivonut isompaa muutosta, mutta se siirtyi loppu viikkoon. Vähän harmittaa.

Huomenna olisi Se Päivä. Ne lauluhommat, mutta vähän väliä tulee halu perua koko osallistuminen. Monesta syystä.

Tänään en jaksa enää edes ajatella. Siispä hetki television parissa eli aivoille purkkaa ja sitten nukkumaan. (Yleispotutus syystä ja syyttä)

Parempaa huomista!

Väsy painaa päätä ja silmiä, mutta jos minä muutaman sanan. Vaikka alkaneen viikon ‘kunniaksi’. Ja tuon otsikon.

Viikonloppu oli ja meni. Aina se maanantai tulee, halusit tai et. Onneksi aurinko paistoi - se auttoi vähän.

(Tässä kohtaa MUKA pähkäilen, että kertoako vaiko eikö..)

Sain puhelun juuri ennen töihin lähtöä. (ELI kerron -ja Hanni saa taas naurut kun blondi ei malta olla hiljaa.. ) Olin jo luullut, että olisin viime kuun puolella missannut tilanteen, mutta ei. Minulle soitettiin iskelmäkaraoke-kilpailusta, jonne olen ilmoittautunut. Että tuletko paikalle.  Pienen hetken olisi tehnyt mieli jänistää, mutta kuulin itseni sanovan “tulen toki”. AUTSS! ♪♫♪♪ -ja nyt sitten jännittää jo ihan kamalasti!

Valitsemani kappale on tuttu, paikka ei. Kaksikymmentä kilpailijaa (?) toivotaan paikalle kaksi ja puoli tuntia ennen kisan alkua. Käydään iltaa läpi ja jokainen pääsee halutessaan kerran lavalle harjoittelemaan. (uh huh..) Kaksi pääsee jatkoon eli semifinaaleihin. Ou nou. Nyt kyllä ihan aikuisten oikeasti jännittää! Tilanne on aivan eri asia kuin joku ravintolan järjestämä oma kisa.

(Aurinko sulattaa jo valtavia kinoksia, ihanaa!)

Töissä oli taas hankalaa. Siis se sama päänsärky ja tukkoisuus iski reilun tunnin jälkeen niin kuin viime viikollakin. En ymmärrä??? Muistin sentään ottaa antihistamiinin allergiaan (ei työ-, vaan vuodenaika-) ennen töihin lähtöä, mutta silti oli taas kinuttava työkaveriltani O:lta särkylääke. Se onneksi helpotti särkyä vähän. Oksettava olo oli ja pysyi.

Sain sentään jotain aikaiseksikin. Tein niihin mallinukelle tuleviin säärystimiin/sukkiin ne isoäidin neliöt, joista projektini aloitin. Neljä lappua per jalka  ja ompelin ne renkaaksi. Huomenna jatkan niistä neulomalla. Otan omat pyöröpuikot mukaan sillä niitä ei työpaikallani ole ollenkaan. On mielenkiintoista jatkaa kun sain vapaat kädet toteutukseen. Valitsin jo mahdollisimman kummallisia lankoja puuhaan.

Kotona Epsoo oli tiskaamassa ja kokkaamassa. Ihana Mies! ♥ Broileria, riisiä ja kastiketta, nam. Maanantaihin sopii loistavasti hyvä eteen kannettu ruoka, ja ruokalepo murun kainalossa. ♥

Tästä viikko saatiin alkuun!

PS. Epsoo vastaa aikanaan ruokareseptiinsä tulleisiin kommentteihin. Lupasi.

PS2. Sain illalla tekstiviestin Susikairasta, että kenkäpaketti oli mennyt perille. Ihanaa!!! ♥ (ehkä siellä on raporttia huomenna..)

PS3. Oli pakko kuvata todisteeksi, että ne “KALLIIT” bootsit (0,90€) olivat juuri sopivat ja plankattuna kuin uutuuttaan kiiltävät:

Toinen lyhyt ilmaantuminen perään…

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)

Olen minä täällä. Vähän vain oikaisin tuohon sängylle. Hetkeksi.

Viisi päivää töitä takana ja niistä hyvä mieli. Kaksi päivää vapaata edessä ja niistä mieli vielä parempi.

Meillä paistoi tänään aurinko!

Sain ihanaa postia tänään. (Kiitos Tiia!) Siitä ja vähän muustakin palaan kirjoittamaan toisella kertaa sillä nyt valmistaudun lähtemään Epsoota vastaan…

Nautinnollista viikonlopun alkua!

Ei aikuinen nainen vähillä unilla enää jaksa.

Epsoo tuli illalla ja niin se vaan taas meni pikkutunneille ennen nukkumaan menoa. Aamulla väsytti, mutta noustava oli. Myönnän kyllä, että mieluummin olisin jäänyt miehen viereen. Kahvi onneksi herättää ja sain itseni liikkeelle. Matkalla töihin vein kaksi kirjettä postilaatikkoon ja niin lähti toiseksi viimeinen arpajaispalkinto voittajalleen. (Mira!)

Töissä jatkoin sen ‘retrotyynyn’ tekemistä…

Ja jälleen kännykän kamera + loisteputkivalot vääristivät värejä. Ei tuossa sinistä ole ollenkaan vaan vihreää ja lilaa. Kunhan saan tuon valmiiksi (molemmin puolin) niin otan oikean kameran mukaan kuvaamista varten. Joskus ensi viikolla…

Viimeinen tunti oli oikea kitutunti. Olin istunut kolme tuntia samassa asennossa ja virkannut pelkkiä kiinteitä silmukoita, uuh. Silmiä  ja hartioita painoi. Raahauduin kotiin ja menin liki samantien parvelle nukkumaan. Kaksi tuntia ja olin kuin uudelleen syntynyt.

Ai niin, nythän on ollut paljon puhetta ihmisistä, jotka työkseen pudottavat lumia katoilta…

Luulisi ainakin noilla olevan kunnon valjaat käytössä!?! Huh.

Jos sitä sitten hakisi ratkojan keittiöstä ja alkaisi irrottamaan tarpeettomia…ööh, mitkä ne ovat? Kiristystampit?

Epsoon housujen vyötäröltä kuitenkin. Sitten voisin etsiä loput tarpeettomat Abloy-avaimet sillä työpaikalla oleva korupaja sellaisia kaipaa. Tekevät niistä sormuksia. Olisihan tuolla tiskitkin tiskaamatta, mutta ennemmin taidan käydä läpi vanhoja tarpeettomia T-paitoja, jotka voisin huomenna viedä työpaikalle. Niistä leikataan matonkuteita. Hommaa siis piisaa (se koskaan tässä kodissa lopukaan!) eli eikun “tartu irti” ja silleen.

Huomenna ON perjantai!

Aioin kirjoittaa jo aiemmin illalla menneestä viikonlopusta, mutta ihanat, rakkaat sekä mieltä lämmittävät kommenttinne edelliseen kirjoitukseeni pysäyttivät. Kiitos, voi teitä, ja meitä. ♥

Aloittakaamme lauantaista. Päivästä. Tai oikeastaan iltapäivästä. Heräilimme Epsoon kanssa rauhassa piipahtaen vuorotellen suihkussa (..liian pieni käydä yhtäaikaa..). Sitten kimpassa lähikauppaan (..molemmat mahtuu..). Siellä ollessamme soi puhelimeni: Poika oli jo täällä! Kiva!

Raahasimme ostoksemme (ja Pojan?) kotiin, ja aikanaan Epsoon oli lähdettävä töihin. Jäimme Pojan kanssa kaksin eikä mennyt kauaa kun puhelin soi. Eikun ennen sitä ehdin elämäni ensimmäistä kertaa Skypeilemään Espanjaan eli Minnin kanssa. Siitä se vasta I.K.Ä.V.Ä. tuleekin kun näkee likan livenä, nyyh. Mutta takaisin Asiaan…

Puhelun saatuani menimme Pojan kanssa Liskonaista ja Harley Parkinsonia alaovelle vastaan. Liskonainenhan siis saapui autokyydillä Aapon ristiäisistä ja siitä voi lukea lisää täällä. Kampesimme kaikkinemme sisälle ja voi sitä halausten määrää. ♥ Annoimme (edellis illan juhlineelle) Pojalleni mahdollisuuden lepäilyyn olohuoneessa ja perinteisesti majotuimme kasvot vastakkain keittiönpöydän ääreen. Tsiih-kosh!!!

Ihan aivan heti ensimmäiseksi halusin kiikuttaa näytille ja sovitettavaksi ns. taitohaasteen, jonka olisi tullut olla valmis jo viime vuoden puolella. (Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla..) Nyt ON Hannilla , ja Liskonaisella… (ja samasta langasta molemmilla..)

(Olisin ehkä saanut julkaista kasvojen kanssa, mutta..)

Ensiksi me kiitämme Susikairan Akkaa, jolle soitin yllättäen. Käsittääkseni puhuitte puhelimessa ensimmäistä kertaa keskenänne? Ainakin Liskis hehkui puhelun jälkeen pitkään ilosta. ♥ (PS. Tuon huomenna töistä ne kengät kotiin ja pakkaan liikkeelle!)

Toisekseen me kiitämme Minziä sillä vieläkin ‘niistä paketeista’ riitti jaettavaa eli Liskonaista kovasti ilahduttamaan.

Tuossa pöydällä näkyy myös kiviä, jotka annoin pois minulle turhina SEKÄ ihan kuvan vasemmassa reunassa se, jonka hankkiminen oli ihan oma juttunsa…

Meinaan kun tuo lisko oli tuolla kierrätyksessä oikein lasivitriinissä eikä minulla ollut rahaa silloin kun odottelin niitä myöhässä olleita Kela-rahoja. Pelkäsin joka päivä, että joku olisi napannut tuon mukaansa. Samana päivänä kun rahat tuli, menin jo ennen duunia ja ostin tuon. Tuli itsellekin onnistumisesta hyvä mieli.

Ei minun luotani pääse tyhjin käsin lähtemään, mutta siitä myöhemmin tässä lisää…

Istuimme nenäkkäin ja nautimme. Kuulin ristiäisuutisia, ja eihän meillä jutunjuuret muutenkaan koskaan kesken lopu. Tein meille vielä ruokaa ja söimme ennen kun Poika heitti meidät autolla Epsoon työpaikalle. Kivaa oli siellä vallinneesta hässäkästä huolimatta, tai juuri siksi. Tulimme “normiaikaan” taksilla luokseni ja aamuyön kruunasi Suomen Leijonien pronssimatsin katsominen. (Anteeksi naapurit, mutta..) Lainatakseni Liskonaisen sanoja: “ilman meidän kannustusta ei mitalia olisi tullut”!

Nukuimme pitkään ja siitä syystä Liskonaisen “noutoaikaa” siirrettiin muutamalla tunnilla - niinkuin viimeksikin. Istuimme uimuleissamme ja jälleen Liskonaista lainatakseni: “että on mukava istua tässä tälleen”. TOTTA! Kävimme Epsoon kanssa kioskilla ja kaupassa, ja sitten Epsoo teki meille i-ha-naa ruokaa…

Ei tuosta voi vain yhtä osaa kiitellä, mutta kastike oli taivaallista! (Huomaa Hanni, että astmapiippu ON kuvan oikeassa yläkulmassa..tuo sinivalkoinen..)

Onnistuin iloisesti tyhjentämään taas yhtä kaappia, no, toistakin ja tässä todiste siitä, että KYLLÄ MINÄ OSAAN LUOPUA joskus jostain, heh heh…

Aika loppuu aina ja meillä se tekee sen kesken. Kuski tuli sovittuun aikaan ja läksimme Epsoon kanssa saattamaan Liskonaista kantamuksineen talon päädyssä odottavaan autoon. Eipä kuski enää tällä kertaa hämmästynyt ollenkaan kulman takaa ilmestymistä. Siis sitä, että sieltä tuli muutakin kuin Liskonainen sekä Harley Parkinson.

Kiitos, Liskonainen, kaikesta!!! ♥ Nähdään me ennen heinäkuuta!

Tänään menin töihin. (“minän” ei tarvitse kommentoida tähän asiaan enempää, kiitos!) Jännitti, hikoilutti ja morkkis painoi mieltä. Menin ja hoidin hommani. Hyvä mieli vaikka pomoa en vielä nähnyt kun hän ei ollut tänään paikalla. Huomenna on jo huomattavasti tätä päivää helpompi. Hyvä niin.

Mutta… Minulle oli yllätys laatikossa, jossa pidän keskeneräisiä töitäni:

Lämmitti mieltäni muutenkin kuin siksi, että oli maanantai. Löysin kierrätyksestä pitkään etsimäni John Grishamin ‘Joulua pakoon’-kirjan ja toinen työkaverini maksoi sen synttärilahjaksi. Kiitos! Olette te kivoja!

Että siis oli ihana viikonloppu mahtavassa seurassa, ja paluu töihin suoritettu kunnialla. Valtakunnassa kaikki hyvin kunhan menen keittämään vielä Epsoolle kananmunia ennen kun mies palaa töistä.

Hyvää alkanutta viikkoa, teille ihanille!

Vaikken mie vieläkää oo itteeni sillee tyytyväinen, nii johonki kuiteski.

Mie aioin mennä töihin, mut heräsin viis minsaa sen jäläkee ku siellä olis jo pitäny olla. En menny. Taaskaa, ja harmittaa. Ei sille ennää tännää mittää voi, mutta ens viikolla otan härkää sarvista. Mie luppaan.

Meni ketuiks tää viikko ja se tuntuu pahalta. Mutta mie yritän edelleen uskoo, että ellei koskaa sattais, ei aurinkoakaa huomais. Niin se vaa mennee.

Otin sit ny illalla itteeni sen verran niskasta kii, et pyykkäsin pari konneellista (petivaatteita ILIMAN vahava hajusia aineita!) pyykkiä, imuroin lattioilta vappaat tilat  ja aloin laittaa noita hapsuja Liskonaisen haastepalakintoon…

Iha oma päätös oli laittaa noita nuin tiuhaan ja aikaa se vei. Ei haittaa sillä koko ajan hymyilytti ku ajattelin, et kelle se valamistuu..

Sain mie sen valamiiksi:

Piti muka vasiten kuvata tuo kirjakin millä noi hapsut leikkasin ko oli niin kivan niminen. En oo lukenu. Mie otan huomenna illalla kuvan tuosta saajansa päällä, jooko? Oi että, mun poikaki lupas tulla vaikka aikoki kattoo tännää lätkää sillee perinteisesti, nestepaastolla. Sanoin, ettei se haittaa. Et ei mekkää ihan kuivin suin varmaa Liskonaisen kans olla. (Me ei-ennää-nii-anonyymit Alkoholistit..)

Mie jätän tiskit huomisee niin saa kerralla kaikki pois. Pettaan Ystävälle sängynkin vasta huomenna, nii on ainaki puhas. Että mie ootan Sua tänne! ♥ Muistaha ne astmalääkkeet!!!

Marikalle on kans menny kirje (palkinto) perille. Siitä voi luntata täällä.

Hanni kiitti paketistaan fb:ssa sanoin:

“Voi helvetin nainen, millainen se lopulta oli. Ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin! Voi että oli IHANA! Vaikka kahvinjuontiin se ei tosiaankaan passaa Ehjä. Varmaan yksi kauneimmista esineistä, joita elämässäni olen nähnyt. Tää kostetaan ;D “

Ihanaa olla noin mukava ‘helevetin nainen’, meinaan kostoa odotellessa, thih.. Oottakaaha ku saatte sinne Hannilaan kuvatki.

Mie oon tän iltapuuhastelun jäläkee sen verran itteeni tyytyväinen, et pistän tän kuupan tyynyyn hetkeksi. Ei oo pakko keretä matsin eka errään mukkaan. Kaks viimeistäki käy. Muistakaa, et Suomi v o i t t a a !!! ( PASKAT! Oikee nolottaa.) Ja sit mie meen mun Elämäni Miestä vastaa sen duunii… ♥ Että sie ookki ihana!

Perstaita, poijjaat!

PS. Ette MUKA huomannu, et mie oon lapista..?

Saanhan aikaa toipumiseen? Nyt sitä tarvitaan…

Niin, saattaapa tuo luminen pää olla kanssani samaa mieltä. Eikös tuossa ole ihan selkeästi jonkun valvovat kasvot? Ei tuo niin hieno ole kuin Liskonaisen ihmeMies McGyverin kuvaama talonmies, mutta sukua ehkä..?

En ole nyt itseeni enkä toimintaani yhtään tyytyväinen, mutta eipä siitä enempää täällä. Paitsi, että kyse EI OLE siitä, että olisin retkahtanut. Tuo oli pakko kertoa. E-hei, en vaan ole osannut lopettaa ajoissa enkä ole ollut vastuullinen. Se siitä. Morkkista piisaa ja yritän toipua tästä. Piste.

Arpajaisten pääpalkinto oli mennyt perille Susikairaan ja sitä pääsette ihastelemaan täällä. Kiva kun kelpasi! Kovasti odottelen täällä tietoa, että  menikö Hannille kuppi sun muut ehjinä perille..? Marikalla on syynsä olla toistaiseki ilmoittelematta. Ymmärrän.

Olisin niin halunnut viettää tämän illan Epsoon kainalossa, mutta minkäs teet. Miehen oli mentävä töihin.

Enää kaksi yötä ja saan Liskonaisen uimuleineen kylään. ♥ Pitäisi varmasti vähän siivoilla ennen sitä vaikka ihana mieheni jo tänään raivasisikin keittiön.

Näitä katuja me vältämme, eikö?

Tuonne ei ole asiaa lastenvaunujen, saati Harley Parkinsonin kanssa.

Minä olen väsynyt ja apaattinen. Siispä syön ja menen hetkeksi nukkumaan. Kyllä tämä taas tästä. Niinkuin ennenkin, eikö niin?

Tätä päivää ja yötä.

KIITOS kaikille onnittelijoille - minulla oli i-ha-na syntymäpäivä eilen! ♥

Ei puhuta siitä kuinka jätin menemättä töihin niin eilen kuin tänäänkin. Selvitän sen huomenna.

Meillä oli mahtava päivä Epsoon kanssa ♥ .

Veljeltä perheineen tuli onnittelukortti ja ‘kotoa’ isompi kuori…

Kuoresta löytyi mm. keittiöpyyhe, Käsityö-lehti…

Lehden välistä kortti sekä piskuinen kuori…

Ja kuoresta…

Kiitos äiti ja isä!

Tiskattuani aloin kyselemään Epsoolta, että meinaako mies kokata tänään. Hämmästyin suuresti ei-vastausta ja sitten hänen oli jo pakko rauhoittaa minua, että Poika on tulossa. Yllätyksineen, kuulemma. Nam.

Poikani tuli siskonsa kanssa ja toivat tullessaan valkoviiniä sekä…

Kauniita kuin mitkä. Tykkään! ♥ Kiitos Murut!!!

Epsoo ja Poikani menivät yhdessä kauppaan ja Poika kuulemma maksoi ostokset. Vau! Ja kävi vielä autolla lähimmässä ‘pitkäripaisessa’ hakemassa lisää viiniä. Epsoo kokkasi ihanaa ruokaa (mm. suppilovahverokermakastiketta!) ja me söimme.

Istuimme Poikani siskon kanssa olohuoneessa kun Epsoo ja Poika olivat keittiössä. Yhtäkkiä sain fb:iin viestin…

…ja Poika tuli. ♥

Epsoo otti illan vapaaksi, mutta menimme silti hänen työpaikalleen. Oi että. Lauloimme ja joimme, joimme sekä lauloimme. Minäkin ensimmäistä kertaa IKINÄ Poikani kanssa yhdessä. Siis lauloimme. Yhdessä. ♥

Paikalla oli myös kaksi tuttua mustalaista ja sain heiltä:

“Olet ihan ihminen!” Heh heh.. Ja sormuskin.

Mistä tietää, että Poika on täällä luonani? Tästä:

Tänään heräsin onnellisena ja nautin Mieheni seurasta sekä siitä, että sisarukset nukkuivat makuuhuoneessani parvella vierekkäin. ♥

Posti toi kauniin kortin ja kortti  kyyneleet…

Kiitos Maami!!! Herkistyin totaalisesti sanoistasi!

– saatteko sanoista selvää? Toivottavasti.

Epsoo nukahti. Taidan mennä viereen… Tässä iässä kaipaa jo untakin..? Heh heh…

Olen onnellinen blondi!

Näin se on jälleen uusi viikko saatu alkuun.

Menin eilen Epsoota vastaan. Itse asiassa ystäväni S:n kera sillä hän soitti ja halusi mukaan. Mikäs siinä.  Tuli laulettua ja jopa tanssittuakin, heh heh.

Aamulla ei laulattanut, eikä tanssittanut, mutta töihin menin. Tietysti. Siellä oli hiljaista ja rauhallista kun meitä ei ollut paikalla kuin viisi ohjaajan lisäksi. Neuloin puolitoista sukan vartta ja siina samalla sain kuulla, että työkaverini O. on sairaslomalla seuraavat kaksi viikkoa!? Epistä. Ensin hän on kurssilla kaksi viikkoa ja sitten tämä perään. Heitteillejättö, sanon minä. Ei vaan, koitahan saada selkäsi kuntoon!

Toinen työkaverini toi yhdet (Reiman) kengät lisää Susikairaan lähetettäväksi:

Odottelen vielä loppuviikkoon, että jos yksi työkaveri muistaisi tuoda lupaamansa kengät ja sitten alan tuunata pakettia kasaan.

Töiden jälkeen kävelin kotiin ja Epsoo tulikin alaovelle vastaan. Hänellä oli kainalossaan eilen valmiiksi laittamani paketit ja yhdessä kävelimme postiin. Kirjoitin siellä kahteen pakettiin kortit ja menimme tiskille. Meitä siinä MUKA palveli nainen, johon en ensin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Hän punnitsi ensimmäisen laatikon ja laittoi sen mikä-se-nyt-on hintatarran (?) päälle. Minä pilkunviilaajana huomasin, että tarran reuna jäi ilmaan. Kummarruin painamaan sen kiinni naurahtaen samalla Epsoolle ja sitten vilkaisin naista… EI HEMMETTI mikä mulkaisu!!! Sen huomasi Epsookin ja oli todella vaikeaa enää pitää pokkaa. Oikea asiakaspalvelija? Uuh.

No, pääasia, että paketit lähtivät nyt kohti Susikairaa, Marikaa sekä Hannia. Aijan kanssa sovimme jo, että tapaamme maaliskuun lopulla livenä palkinnon toimittamisen merkeissä. Ja voi minua, olin unohtanut ilmoittaa Miralle voitostaan, mutta nyt sen tein. Pahoitteluni, Mira!

Postista kävelimme lähelläni olevaan pieneen kenkäkauppaan. Se on samalla kenkäkorjaamo. Sellainen ihana puoliksi maan alla oleva pikkuliike, joita ei paljoa enää ole. Epsoo meinaan liukasteli siihen malliin bootseillaan, että päätti tasapainoilun riittävän. Pitäväpohjaiset kengät löytyivät ja samalla minä sain uudet nauhat katkenneen nauhan tilalle maihareihini. Nyt pysymme pystyssä, molemmat.

Kotona Epsoo teki ihanaa ruokaa ja sen päälle pääsin pikkupäikkäreille murun lämpimään kainaloon. On se vaan the Paras Paikka ♥ !!! Taas oli miehen lähdettävä hakemaan voita leivän päälle eli laulattamaan Kallion kansaa. Unohti ressukka, että osti kaupasta:

VADELMAa sekaan saaneet Kismetit. Minulla olisi tässä puolen tunnin verran aikaa päättää, että ottaisinko Kismetin taskuun ja kipittäisin Kallioon, niin että voisin viettää syntymäpäiväni ensi minuutit kullan seurassa..!?! Tykkäisin. Huomenna on ilmeisesti ainakin Pojan sisko tulossa kylään ja “salaa” toivon, että Poikanikin tulisi… ♥

Hyvää huomista Aslakin päivää..!