Muurin tällä puolella…

Poika ♥ nukkuu vielä tuossa vieressäni olevalla sängyllä. Tohdin kirjoittaa hetken ennen kun menen tiskaamaan ja tekemään ruokaa meille. Epsoo meni jo töihin.

Olin eilen kaksi tuntia tavallista aikaisemmin töissä. Tarkoituksella. Muistin kuvata ne valmiit sukat..

Käytin noissa kuviolangan jämät ja pohjana luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa. Lopputulos oli minua ja muutamaa muuta miellyttävä. Ehdin myös virkata muutaman isoäidin neliön niitä tulevia säärystimiä varten. Katselin kelloa kuumeisesti sillä Poika oli tulossa hakemaan minua…

Poika tuli täsmälleen kello 14 kun päivä oli töiden osalta ohi. Menimme yhdessä työpaikalleni, jotta sain näyttää missä minä sukkia sun muita neulon. Poika kätteli niin työkaverini O:n kuin pomonikin. Äiti oli niiiiin Pojastaan ylpeä! ♥ Moni totesi meidän olevan niin saman näköisiä. Tottahan se on. Kävimme yhdessä kierrätyksessäkin. Poika osti jotain, äiti ei.

Sieltä ajoimme kotini kautta postiin. Nyt ne paketit ovat matkalla. Yksi, se iso, menee Susikairaan ovelle ja kaksi muuta ovat saajilleen yllätyksiä. Tiukka paikka blondille odottaa tämän viikonlopun yli kuullakseen, että lähetykset ovat menneet perille. Hanni tietää tämän blondin piirteen.

Postin pihalla, kun olimme palaamassa autolle, tapasimme iloisen valkoisen pienen suloisen koiran. Touhua täynnä tuo koiruus pyrki meitä kohti ja onnistui siinä samalla kaatamaan metrin mittaisen tolpan, johon oli MUKA kiinnitettynä. Emme voineet Pojan kanssa kun nauraa kun tuo terhakas pikkukaveri tuli kohti raahaten sitä tolppaa perässään. Nappasin koiran sekä tolpan kiinni ja palautin paikoilleen. Poika lähti etsimään otuksen omistajaa postista ja minä seisoin jalka tolpan päällä odottamassa. Omistaja tuli, oli kiitollinen ja lähti koiran kanssa. Viimeiseksi kuulin kuinka lastenvaunuja työntävä nainen sanoi: “Nana, sä olet niin rasittava”..

Ajoimme ostarille ja haimme Tarjoustalosta isot paketit vessa- sekä talouspaperia. Paluumatkalla pysähdyimme lähelläni olevaan MERKKIvaateliikkeeseen. Aikansa soviteltuaan Poika päätyi siniseen huppariin sekä mustaan pipoon. Vastapainoksi kierrätyslöydöille äidin ‘lompakko’ keveni liki 60 eurolla vaikka siellä kaikki olikin -50%. Huhh! Poika maksaa osan takaisin ensi viikolla. Siinä mielessä ei satuta kun tiedän Pojan käyttävän hankkimiaan vaatteita aktiivisesti. Ei hänellä niitä paljoa ole, joten jokainen vaate ON käytössä eikä jää kaappiin lojumaan. (Poika onnistui jättämään autonavaimet kaupan tiskille, että Hanni; kyllä muutkin osaa..)

Tulimme luokseni ja Poika lähti hakemaan kahta kaveriaan. Olivat lähdössä risteilylle. Pari tuntia myöhemmin, kun Epsoo oli jo mennyt töihin, tuli kolmikko luokseni. On kyllä kehuttava, että siinä on loistavia kundeja jokainen. Se sellainen yhteishenki ja huolenpito välittyy vaivatta. Tilasivat pizzat ja tämä äitikin sai omansa. Poika tarjosi! Hetken juttelimme niitä näitä ja kaalinpäitä. Sitten tilasin iloiselle kolmikolle taksin ja he lähtivät paatille. Oli yllätys, että Pojan sisko sattui samaan laivaan.

Kävin kaupassa ja sitten söin sen pizzan. Kokonaan. Uhh. Ja menin tyrmään nukahtaen tuohon olohuoneen sängylle. Tarkoitukseni oli mennä Epsoota vastaan, mutta uni voitti. Mies tuli yöllä ja valvoimme aamuun.

VAIN kolmen tunnin nukkumisen jälkeen puhelimeni soi ja varttia myöhemmin pojat palasivat mereltä. Missä kunnossa?!! Huh huh.. No, olisivat voineet olla muutakin kuin vain liikaa valvoneita. Joimme kahvit ja pääsimme (?) kuuntelemaan risteilyuutiset. Poika nukahti melkein heti. Pari tuntia myöhemmin ne kaksi kaveria lähtivät. Mekin menimme Epsoon kanssa jatkamaan unia.

Illalla Epsoo lähti taas töihin ja Poika nukkuu edelleen…

Taitaa olla se aika kun äidin tarvii mennä tiskaamaan ja tehdä ruokaa jossain vaiheessa heräävälle Pojalleen. Hyvä kun nukkuu! Alkaa kyllä olla sellaisia merkkejä, että saattaapa tuo herätäkin… joskus…

Rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Töitä, unta ja paketointia. Näitä tänään.

Sain töissä ne kauan työnalla olleet sukat valmiiksi ja NYT tajusin, etten kuvannut niitä. Teen sen huomenna. Ajattelin sitten aloittaa minulle annetun projektin, heh heh…

Työkaveri nappasi kännykällään kuvan kun minä kiipesin porrasjakkaralle ja mittaamaan kaapin päällä asustelevien PELKKIEN säärten mittoja. Minun tulee tehdä jaloille sukat/säärystimet ohjeilla, että “mahdollisimman häröt”. Tähän mennessä suunnitelmaani sisältyy isoäidin neliöistä tehty reisiosuus. Kaikki muu tulee sitten tehdessä.

En ehtinyt edes aloittamaan kun pomo taas tuli, että “Stansta, olisi yksi pikku homma”. Purin päälliset seitsemästä veneen tyynystä. Siis istuinsuojasta. Siinä se päivä melkein menikin loppuun. Outo juttu kun päätä alkoi särkeä ja tuli yököttävä olo ihan samaan aikaan kuin eilenkin. En usko kuitenkaan, että olisin tullut työpaikalle allergiseksi. Ehkä se juontaa siitä, että minulla on ollut ensimmäistä kertaa proteesi suussa joka päivä töissä?

Ohjaaja levitti lattialle valmiita, meillä tehtyjä mattoja ja kutsui katsomaan väriterapiaa.

Toki me kävimme kahvitauolla kierrätyksessä ja sieltä nappasin mukaani vielä yhdet kengät Susikairaan kun en ole tuota jättilaatikkoa saanut vieläkään liikkeelle.. *nolo*

Kalliit kengät… 0,90€.. Nyt nuo kaikki YHDETTOISTA kengät on pakattuna laatikkoon. Kunhan kirjoitan yhden jutun sinne mukaan, suljen sen ja köytän narua ympärille. Pakettikortti siinä on jo valmiina.

Poika viestitti juuri, että tulee huomenna kuskaamaan minut paketteineni postiin. Hyvä!

(Homma hoidettu!)

* * * * *

Niin se on ihmisen mieli kummallinen, että jostain syövereistä putkahtaa ajatuksia varoittamatta. Tänään sellainen oli muistikuva putkasta. Tai sellistä. Jäin oikein miettimään…

Minä niin aikoinaan molemmissa viruessani muka päätin, että muistan olla onnellinen vapaudestani sen saatuani. Olenko muistanut? No en. (Samahan se on terveyden kanssa..) Miksi sitä on niin vaikea muistaa? Vai unohtaako mieli tarkoituksella?

Siellä putkassa/sellissä on paljon aikaa miettiä kaikkea mitä haluaisi tehdä. Pää on täynnä hyviä suunnitelmia, että “sitten kun minä pääsen, niin”. Minne ne ajatukset ja suunnitelmat sitten jäävät? Sinne muurin toiselle puolelle? Lukkojen taakse?

Siellä sitä haaveilee kaikenlaista mitä ei voi/saa/pysty toteuttamaan. Ei soittamaan ihmisille, joista välittää. Ei kävelemään ulos kelistä riippumatta. Ei muokkaamaan kotiaan. Ei paljon mitään. Kaikkea mukavaa puuhaa tulee mieleen ja jo pelkkä omassa kodissa tiskaaminenkin tuntuu mielessä luksukselta.

MIKSI nyt sitten on niin vaikeaa omassa kotonaan saada mitään aikaan? Kai sitä luulee, että aikaa kaikkeen on rajattomasti. Ei se niin kuitenkaan mene. Täällä siviilin puolella kun aikakin menee nopeammin, kuten olen ennenkin sanonut. Juuri oli vuodenvaihde ja nyt olemme jo maaliskuun puolessa välissä, huh. Kaksi ja puoli kuukautta mennyt tätä vuotta ja juhannukseenkin vain kuukausi enemmän. Tik-tak tik-tak.

* * * * *

No, ulkona on kamala myrsky. Tuuli humisee EDELLEEN rikki olevan ikkunan raosta. Työkaverini O. kyllä lohdutti, että tuuli kuivaa. Kuivaisipa se äkkiä nuo kadutkin. Helsinki on tähän aikaan vuodesta aika ruma. Mustuneita lumikasoja, kuraisia katuja ja koirien jätöksiä siellä täällä. Minä veikkaan, että tänä vuonna on vielä vappunakin pieniä lumilänttejä jossain. Tule kesä, tule. (päästään Epsoon parvekkeelle..)

Nyt menen kirjoittamaan sen viestin tuohon Susikairan laatikkoon ja sitten suljen kaksi laatikkoa. Keittiössä olisi tiskejä - mitä jos tiskaisinkin ne tänään enkä jättäisi huomiselle..? Huomenna kuulemma sataa TAAS lunta. Saisi olla jo satamatta. Loppuisi ainakin tuo tuuli. Murr ja murr.

Kohti viikonloppua!

Toinen lyhyt ilmaantuminen perään…

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)

Aioin kirjoittaa jo aiemmin illalla menneestä viikonlopusta, mutta ihanat, rakkaat sekä mieltä lämmittävät kommenttinne edelliseen kirjoitukseeni pysäyttivät. Kiitos, voi teitä, ja meitä. ♥

Aloittakaamme lauantaista. Päivästä. Tai oikeastaan iltapäivästä. Heräilimme Epsoon kanssa rauhassa piipahtaen vuorotellen suihkussa (..liian pieni käydä yhtäaikaa..). Sitten kimpassa lähikauppaan (..molemmat mahtuu..). Siellä ollessamme soi puhelimeni: Poika oli jo täällä! Kiva!

Raahasimme ostoksemme (ja Pojan?) kotiin, ja aikanaan Epsoon oli lähdettävä töihin. Jäimme Pojan kanssa kaksin eikä mennyt kauaa kun puhelin soi. Eikun ennen sitä ehdin elämäni ensimmäistä kertaa Skypeilemään Espanjaan eli Minnin kanssa. Siitä se vasta I.K.Ä.V.Ä. tuleekin kun näkee likan livenä, nyyh. Mutta takaisin Asiaan…

Puhelun saatuani menimme Pojan kanssa Liskonaista ja Harley Parkinsonia alaovelle vastaan. Liskonainenhan siis saapui autokyydillä Aapon ristiäisistä ja siitä voi lukea lisää täällä. Kampesimme kaikkinemme sisälle ja voi sitä halausten määrää. ♥ Annoimme (edellis illan juhlineelle) Pojalleni mahdollisuuden lepäilyyn olohuoneessa ja perinteisesti majotuimme kasvot vastakkain keittiönpöydän ääreen. Tsiih-kosh!!!

Ihan aivan heti ensimmäiseksi halusin kiikuttaa näytille ja sovitettavaksi ns. taitohaasteen, jonka olisi tullut olla valmis jo viime vuoden puolella. (Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla..) Nyt ON Hannilla , ja Liskonaisella… (ja samasta langasta molemmilla..)

(Olisin ehkä saanut julkaista kasvojen kanssa, mutta..)

Ensiksi me kiitämme Susikairan Akkaa, jolle soitin yllättäen. Käsittääkseni puhuitte puhelimessa ensimmäistä kertaa keskenänne? Ainakin Liskis hehkui puhelun jälkeen pitkään ilosta. ♥ (PS. Tuon huomenna töistä ne kengät kotiin ja pakkaan liikkeelle!)

Toisekseen me kiitämme Minziä sillä vieläkin ‘niistä paketeista’ riitti jaettavaa eli Liskonaista kovasti ilahduttamaan.

Tuossa pöydällä näkyy myös kiviä, jotka annoin pois minulle turhina SEKÄ ihan kuvan vasemmassa reunassa se, jonka hankkiminen oli ihan oma juttunsa…

Meinaan kun tuo lisko oli tuolla kierrätyksessä oikein lasivitriinissä eikä minulla ollut rahaa silloin kun odottelin niitä myöhässä olleita Kela-rahoja. Pelkäsin joka päivä, että joku olisi napannut tuon mukaansa. Samana päivänä kun rahat tuli, menin jo ennen duunia ja ostin tuon. Tuli itsellekin onnistumisesta hyvä mieli.

Ei minun luotani pääse tyhjin käsin lähtemään, mutta siitä myöhemmin tässä lisää…

Istuimme nenäkkäin ja nautimme. Kuulin ristiäisuutisia, ja eihän meillä jutunjuuret muutenkaan koskaan kesken lopu. Tein meille vielä ruokaa ja söimme ennen kun Poika heitti meidät autolla Epsoon työpaikalle. Kivaa oli siellä vallinneesta hässäkästä huolimatta, tai juuri siksi. Tulimme “normiaikaan” taksilla luokseni ja aamuyön kruunasi Suomen Leijonien pronssimatsin katsominen. (Anteeksi naapurit, mutta..) Lainatakseni Liskonaisen sanoja: “ilman meidän kannustusta ei mitalia olisi tullut”!

Nukuimme pitkään ja siitä syystä Liskonaisen “noutoaikaa” siirrettiin muutamalla tunnilla - niinkuin viimeksikin. Istuimme uimuleissamme ja jälleen Liskonaista lainatakseni: “että on mukava istua tässä tälleen”. TOTTA! Kävimme Epsoon kanssa kioskilla ja kaupassa, ja sitten Epsoo teki meille i-ha-naa ruokaa…

Ei tuosta voi vain yhtä osaa kiitellä, mutta kastike oli taivaallista! (Huomaa Hanni, että astmapiippu ON kuvan oikeassa yläkulmassa..tuo sinivalkoinen..)

Onnistuin iloisesti tyhjentämään taas yhtä kaappia, no, toistakin ja tässä todiste siitä, että KYLLÄ MINÄ OSAAN LUOPUA joskus jostain, heh heh…

Aika loppuu aina ja meillä se tekee sen kesken. Kuski tuli sovittuun aikaan ja läksimme Epsoon kanssa saattamaan Liskonaista kantamuksineen talon päädyssä odottavaan autoon. Eipä kuski enää tällä kertaa hämmästynyt ollenkaan kulman takaa ilmestymistä. Siis sitä, että sieltä tuli muutakin kuin Liskonainen sekä Harley Parkinson.

Kiitos, Liskonainen, kaikesta!!! ♥ Nähdään me ennen heinäkuuta!

Tänään menin töihin. (“minän” ei tarvitse kommentoida tähän asiaan enempää, kiitos!) Jännitti, hikoilutti ja morkkis painoi mieltä. Menin ja hoidin hommani. Hyvä mieli vaikka pomoa en vielä nähnyt kun hän ei ollut tänään paikalla. Huomenna on jo huomattavasti tätä päivää helpompi. Hyvä niin.

Mutta… Minulle oli yllätys laatikossa, jossa pidän keskeneräisiä töitäni:

Lämmitti mieltäni muutenkin kuin siksi, että oli maanantai. Löysin kierrätyksestä pitkään etsimäni John Grishamin ‘Joulua pakoon’-kirjan ja toinen työkaverini maksoi sen synttärilahjaksi. Kiitos! Olette te kivoja!

Että siis oli ihana viikonloppu mahtavassa seurassa, ja paluu töihin suoritettu kunnialla. Valtakunnassa kaikki hyvin kunhan menen keittämään vielä Epsoolle kananmunia ennen kun mies palaa töistä.

Hyvää alkanutta viikkoa, teille ihanille!

Vaikken mie vieläkää oo itteeni sillee tyytyväinen, nii johonki kuiteski.

Mie aioin mennä töihin, mut heräsin viis minsaa sen jäläkee ku siellä olis jo pitäny olla. En menny. Taaskaa, ja harmittaa. Ei sille ennää tännää mittää voi, mutta ens viikolla otan härkää sarvista. Mie luppaan.

Meni ketuiks tää viikko ja se tuntuu pahalta. Mutta mie yritän edelleen uskoo, että ellei koskaa sattais, ei aurinkoakaa huomais. Niin se vaa mennee.

Otin sit ny illalla itteeni sen verran niskasta kii, et pyykkäsin pari konneellista (petivaatteita ILIMAN vahava hajusia aineita!) pyykkiä, imuroin lattioilta vappaat tilat  ja aloin laittaa noita hapsuja Liskonaisen haastepalakintoon…

Iha oma päätös oli laittaa noita nuin tiuhaan ja aikaa se vei. Ei haittaa sillä koko ajan hymyilytti ku ajattelin, et kelle se valamistuu..

Sain mie sen valamiiksi:

Piti muka vasiten kuvata tuo kirjakin millä noi hapsut leikkasin ko oli niin kivan niminen. En oo lukenu. Mie otan huomenna illalla kuvan tuosta saajansa päällä, jooko? Oi että, mun poikaki lupas tulla vaikka aikoki kattoo tännää lätkää sillee perinteisesti, nestepaastolla. Sanoin, ettei se haittaa. Et ei mekkää ihan kuivin suin varmaa Liskonaisen kans olla. (Me ei-ennää-nii-anonyymit Alkoholistit..)

Mie jätän tiskit huomisee niin saa kerralla kaikki pois. Pettaan Ystävälle sängynkin vasta huomenna, nii on ainaki puhas. Että mie ootan Sua tänne! ♥ Muistaha ne astmalääkkeet!!!

Marikalle on kans menny kirje (palkinto) perille. Siitä voi luntata täällä.

Hanni kiitti paketistaan fb:ssa sanoin:

“Voi helvetin nainen, millainen se lopulta oli. Ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin! Voi että oli IHANA! Vaikka kahvinjuontiin se ei tosiaankaan passaa Ehjä. Varmaan yksi kauneimmista esineistä, joita elämässäni olen nähnyt. Tää kostetaan ;D “

Ihanaa olla noin mukava ‘helevetin nainen’, meinaan kostoa odotellessa, thih.. Oottakaaha ku saatte sinne Hannilaan kuvatki.

Mie oon tän iltapuuhastelun jäläkee sen verran itteeni tyytyväinen, et pistän tän kuupan tyynyyn hetkeksi. Ei oo pakko keretä matsin eka errään mukkaan. Kaks viimeistäki käy. Muistakaa, et Suomi v o i t t a a !!! ( PASKAT! Oikee nolottaa.) Ja sit mie meen mun Elämäni Miestä vastaa sen duunii… ♥ Että sie ookki ihana!

Perstaita, poijjaat!

PS. Ette MUKA huomannu, et mie oon lapista..?

KIITOS kaikille onnittelijoille - minulla oli i-ha-na syntymäpäivä eilen! ♥

Ei puhuta siitä kuinka jätin menemättä töihin niin eilen kuin tänäänkin. Selvitän sen huomenna.

Meillä oli mahtava päivä Epsoon kanssa ♥ .

Veljeltä perheineen tuli onnittelukortti ja ‘kotoa’ isompi kuori…

Kuoresta löytyi mm. keittiöpyyhe, Käsityö-lehti…

Lehden välistä kortti sekä piskuinen kuori…

Ja kuoresta…

Kiitos äiti ja isä!

Tiskattuani aloin kyselemään Epsoolta, että meinaako mies kokata tänään. Hämmästyin suuresti ei-vastausta ja sitten hänen oli jo pakko rauhoittaa minua, että Poika on tulossa. Yllätyksineen, kuulemma. Nam.

Poikani tuli siskonsa kanssa ja toivat tullessaan valkoviiniä sekä…

Kauniita kuin mitkä. Tykkään! ♥ Kiitos Murut!!!

Epsoo ja Poikani menivät yhdessä kauppaan ja Poika kuulemma maksoi ostokset. Vau! Ja kävi vielä autolla lähimmässä ‘pitkäripaisessa’ hakemassa lisää viiniä. Epsoo kokkasi ihanaa ruokaa (mm. suppilovahverokermakastiketta!) ja me söimme.

Istuimme Poikani siskon kanssa olohuoneessa kun Epsoo ja Poika olivat keittiössä. Yhtäkkiä sain fb:iin viestin…

…ja Poika tuli. ♥

Epsoo otti illan vapaaksi, mutta menimme silti hänen työpaikalleen. Oi että. Lauloimme ja joimme, joimme sekä lauloimme. Minäkin ensimmäistä kertaa IKINÄ Poikani kanssa yhdessä. Siis lauloimme. Yhdessä. ♥

Paikalla oli myös kaksi tuttua mustalaista ja sain heiltä:

“Olet ihan ihminen!” Heh heh.. Ja sormuskin.

Mistä tietää, että Poika on täällä luonani? Tästä:

Tänään heräsin onnellisena ja nautin Mieheni seurasta sekä siitä, että sisarukset nukkuivat makuuhuoneessani parvella vierekkäin. ♥

Posti toi kauniin kortin ja kortti  kyyneleet…

Kiitos Maami!!! Herkistyin totaalisesti sanoistasi!

– saatteko sanoista selvää? Toivottavasti.

Epsoo nukahti. Taidan mennä viereen… Tässä iässä kaipaa jo untakin..? Heh heh…

Olen onnellinen blondi!

MITEN ‘pienistä’ asioista voikaan blondin sydän pakahtua!!! ♥

En voi aloittaa kirjoittamista aamusta. ..MISTÄ ihmeen aamusta? Okei, on se minulle aamu siihen aikaan kun minä herään ja alan valmistautua töihin. (..taidan malttaa sittenkin..) En minä nyt ala luettelemaan teille niitä normirutiineja kahvin juomisineen kaikkineen - poikkeuksellista heräämisessä oli vain se, että kapusin alas parvelta kun Epsoo nukkui eri huoneessa yönsä. Mitäs kiskoi minulta peiton pois päältä moneen otteeseen..?

Kuljen töihin mennessä eri reittiä kuin tullessa. Kävelen tavallaan parin korttelin verran eri puolilta. Mennessä jyrkempää alamäkeä ja tullessa loivempaa ylämäkeä. Aika loogista, eikö? Tuo ei ollut pointti, vaan se, kuinka löydän positiivisia ajatuksia silloinkin kun kipitän kilpaa kellon kanssa kohti työpaikkaa.

Näin naisen kantavan kauppakassia edelläni. Aloin ajattelemaan, että eipähän sillä suunnalla ole ruokakauppaa, joten naisenkin on käveltävä mennen tullen ne samat mäet kaupassa käydessään. Niin ylös kuin alaskin. Tulee niiden talojen luota matkaakin monin kertaisesti omaani nähden.

POINTTI: onpa ihanaa kun se sama kauppa sijaitsee omasta kodista katsottuna viereisen talon kulman takana. Tasaisella maalla. Kolmen minuutin päässä jos palaa punaiset matkalla. Muuten ehtii kahdessa minuutissakin. Olen siis onnellinen!

Lisää onnellisuutta sain kun Epsoo tuli jo toistamiseen minua vastaan. Odotteli liukkaine bootseineen risteyksessä ja otti kainaloon heti kun pääsin etäisyydelle. ♥ Kävin automaatilla (!!!)  ja menimme encore-käynnille (hih hih) yksille tuopeille. Ja taas ruokakauppaan. Ja kotiin.

Epsoo pesi likaisen uunin (minä koneellisen pyykkiä) ja aloin ‘lisävalmistamaan’ sitä makaroonihässäkkää. Kiehautin vettä, laitoin sekaan pari lihaliemikuutiota sekä loput aurinkokuivattu tomaatti-juustot. Kippasin kaikki vuokaan ja pistin vuoan pestyyn uuniin. Juuri ennen valmistumista lisäsin vielä päälle juustoraastetta ja niin OIKEA ruoka oli halpistekeleestä tehtynä valmis…

Hyvää tuo aiemminkin oli, mutta nyt sellaista, millaiseksi minä sen alkujaankin halusin.

Sain tänään postia! Jee!

KIITOS Patonki!!!

Tein aiemmin ne lapaset hänen pojalleen ja lähetin ne Patonkimaahan. Sovimme korvauksesta ja sain sen tänään kera ihanalta näyttävien mantelikeksien, nam.

Säästän nuo lauantaille, jotta voimme Liskonaisen kera herkutella! KII-TOS!!!

Ja sitten aiheeseen, josta jo keskustelimme fb:in chatissa tänään Hannin  kanssa. Minä olen minä; Stansta ja BLONDI. En malttanut, en. *nolo*

Löysin meinaan tänään kierrätyksestä ‘jotain’, mikä on kuin luotu Hannin mökkiin. Olin kuin lapsi jouluna; Hannin mukaan hölmö ja Epsoon mukaan höhlä. Molemmat käy ja sopivat kuin nyrkki silm..n. Minun oli ihan PAKKO-PAKKO laittaa jo Hannille kuva menemään ja tuntuu siltä, että osuin bull’s eye’hin… Osuinko? Itse olen löydöstäni onnellinen!

Hanni kertonee siitä ensi viikolla, kunhan saan maanantaina paketin postiin. Samalla kun postitan ‘tarvittaessa’ ARPAJAIS-palkinnon. Siis ellei voitto Hannista huolimatta mene tänne pääkaupunkiseudulle live-toimituksen päähän… Hih.

Kerroin samalla Hannille kuinka olin monena päivänä kuolannut erään esineen perään ilman rahaa taskussani. (en käytä edelleenkään lompakkoa) Ei se minulle ole, se esine. Tänään sain sen ostettua. Olen siitäkin kovasti onnellinen!

Yksi onnellinen asia vielä tähän perään: olemme puhuneet Liskonaisen kanssa monesti, että hän haluaisi tavata Poikani. Minä haluaisin esitellä hänet Liskonaiselle. Ajattelin olla ajoissa ja kyselin illalla pojan viikonlopun suunnitelmia. Näyttää siltä, että toiveemme toteutuu lauantaina. Voi onnea! ♥

Onnellisuutta teille kaikille! Ei siihen niin paljoa tarvitse..

Ihan oli salaa yön aikana pyörähtänyt tuo laskuri uudelle kymmentuhannelle, VAU!

Siitä kaikki kiitos kuuluu Teille, jotka jaksatte täällä käydä lueskelemassa! Kiitos! ♥

Tähän jatkoksi haluan ehdottomasti kopioida uuden tuttavuuden, Tiijjan, kommentin, joka niin lämmitti mieltäni eilen ystävänpäivänä:

“Stansta; minulla olisi kilometrin mittainen kommentti, mutta yritän tolkuttaa itselleni, ettei ihan kaikkia ajatuksia tarvitse kertoa, mitä blogisi on herättänyt. Tiivistän kaiken yhteen sanaan: KIITOS!! Kiitos positiivisuudestasi, elämänmakuisuudestasi makeine ja happamine vivahteineen, kärsivällisyydestäsi, inhimillisyydestäsi, epäitsekkyydestäsi ja siitä etenkin, että olet jakanut sen meidän lukijoidesi kanssa! Löysin blogisi muutama kuukausi sitten ja nyt viikonloppuna otin tehtäväkseni lukea sen ajatuksella alusta loppuun. Kyyneliä, ääneennaurua, tiuskintaa lapsille “ei äiti nyt ehdi, äiti lukee” ja monen monta halia lapsille ja Miehelle, koska olet muistuttanut miten tärkeitä he ovatkaan!

Olet monesti kertonut, että annat mieluummin kuin saat. Voi kun tietäisit miten paljon olet minulle tällä blogillasi antanut!!!

Kaikkea parasta elämääsi!”

Kiitos, kiitos ja kiitos kauniista sanoistasi!

*************************

Kipittelin lauantaiyönä Kallioon katsomaan miehiäni töissä. Pojalla oli mennyt jälleen hyvin ja hänestä pidettiin. Ihanaa! Tulimme kolmestaan luokseni ja poika nukkuikin makuuhuoneen parvella pitkälle iltapäivään. Oli täällä luonani iltaan asti ja siinäpä ystävänpäivää kerrakseen. ♥

Nukuin yön todella huonosti. Tuntui, että olin enemmän aikaa hereillä kuin unessa, ja nukkuessanikin näin kummallisia unia. Oli kiirettä, kastunut passi, ahtaita rappukäytäviä sekä korkealla oleva parveke, jossa yritin ottaa maisemasta kuvia.

Heräsin ’sadannen kerran’ juuri ennen kellon soimista ja aloitin maanantain potkaisemalla pikkuvarpaani Epsoon laukkuun, joka oli lattialla. Nyt se lensi makuuhuoneen lattialle aika rivakasti. Se laukku, ei varvas. Keitin kahvit ja kävin suihkussa. Pitäisi jatkaa tästä eteenpäin eli mennä pukemaan, piirtämään silmät sekä kuivaamaan hiukset. Sitten töihin. Jonkun tekemää villasukkaa purkamaan…

Ulkona paistaa AURINKO!!!

En kirjoita nyt pitkästi. Minulla on vähän kiire.

Epsoo heräsi ihmeen energisenä ja lähtikin sitten ‘kaupoille’. Harmi sekä mielestäni outoa, ettei Nissen ollut lauantaina auki ollenkaan. Tuntuu, että nykyään kaikki liikkeet ovat ‘aina’ auki. Ehtii kai ne silmälasit sitten maanantainakin.

Nousin miehen lähdettyä itsekin ylös vaikka olin ajatellut nukkua. Vaihdoin lakanat sänkyyn ja pistin pyykkikoneen laulamaan. Epsoolta tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi minua tiskaamaan. Olin juuri huuhtelemassa astioita kun ovi kävi…

Mies tuli kylmän takkinsa kanssa ja ojensi minulle…

Kuvan alareunassa pilkottaa villasukin peitetyt varpaani enkä halunnut rajata niitä tuosta kuvasta pois, hih hih…

KIITOS ♥ EPSOO!!! Olet Rakas!!! ♥

Toi hän muutakin, mutta siitä toisella kertaa.

Poikani tuli tänne iltapäivällä. Oli ollut eilen juhlimassa; söi ja pyysi särkylääkkeen. Haukotteluista huolimatta hän lähti tunti Epsoon jälkeen ratikalla Kallioon, töihin. Siellä he nyt taas ovat samassa ravintolassa ja minä olen tietenkin menossa sinne. Ihan kohta. Poika tulee luokseni yöksi. ♥ Ihanaa.

Edelliseen kirjoitukseeni kommentoinut “Eve” tekikin oikeastaan ns. karhunpalveluksen kommentillaan. Kiitos siitä. Ilman sitä en olisi päässyt jälleen muistamaan kuinka ihania te rakkaat blogi-ystäväni olettekaan.. ♥ Kiitos ihanista kommenteistanne ja siitä, että olitte heti paikalla minua varten. Arrrvostan!!!

Nauttikaa päivästänne hyvässä seurassa - niin minäkin teen! ♥

PeRRRRjantai. Blondi senkun kuntoutuu ja lompakko tyhjenee.

Toinen otettu Litalgin alkoi auttamaan palleakramppeihin, mutta unet jäivät silti vain muutamaan ei-niin-hassuun tuntiin. Silmät solmussa kampesin alas parvelta ja iloiseksi yllätyksekseni Epsoo nousi kysymään, että keittäisikö hän kahvia. Oi ihanaa. Menin suihkuun. Ja menin ajoissa töihin tämä uusi löytö päälläni:

Mielestäni täysin käyttämätön Tokka-fleece maksoi kierrätyksessä alle kolme euroa. Tuosta taitaa tulla hetkeksi lempivaate, luulen ma.

Mutta töissä!

Ensinnäkin ‘ne kaksi’ olivat jälleen aivan kännissä. Tulivat paikalle toisilleen kiukutellen ja toinen alkoi itkemäänkin. Istui pöydänkulman toisella puolella ja höpötti, itki, manasi, pälätti ja kähisi melkein koko työajan. Raskasta. Yritin olla kuuntelematta, ja varsinkin mitään kommentoimatta, etten laittaisi lisää vettä myllyyn. Ja mitä vielä.

Mitä MINÄ tänään siellä tein..? Joku oli saanut 7veljestä-lankakerän miljoonaan solmuun ja minä avasin sitä kaikki NELJÄ tuntia. Haloo? Kyseinen lanka kun on kuvioitua (muistaakseni Polkkaa), niin sitähän ei voi katkaista jos haluaa kuvioinnin pysyvän ennallaan. Moni siellä ihmetteli ääneen kärsivällisyyttäni, mutta harva ymmärsi minun tekevän tänään mitä muuta tahansa kuin leikkaavan sitä muovia. Sainpahan istua. (..ja aion ottaa oikeuden neuloa siitä langasta sukat kunhan vielä maanantaina puran yhden siitä langasta tehdyn kaamean sukkatekeleen, salettiin.)

Mutta sitten, JYSÄYS!!! Ei hemmetti!!!

Meille on tekeillä/tehty uudistus, jossa toimintarahan maksuperusteet muuttuvat. Tai ovat kai jo muuttuneet? JOS olet poissa töistä (luvallinen tai luvaton, ihan sama..) , et tietenkään saa toimintarahaa (se 9€) siltä päivältä, mutta enää et saa siltä päivältä myöskään työttömyyskorvausta. WTF ??? Toimeentulotukea voidaan vähentää 20% per kuukausi. En saatana ymmärrä!!! (Tässä kohtaa lienee oikeutettua käyttää oikeita voimasanoja..?)

Työttömyyspäiväraha + asumistuki + toimintaraha tehdyiltä päiviltä á 9€ + toimeentulotuki = aika minimi ansio työssä käyvälle muutenkin. (Ainakin minun tapauksessani ‘asiakas’ maksaa pääkaupunkiseudun tasoisen vuokransa itse!)

Kuntouttava työtoiminta. Olisinpa ottanut sen lapun mukaan kotiin! Siinä kun herkuteltiin sanoilla “henkilökohtaisesti sopiva  ja mielen mukainen työtoiminta” ja niin edelleen. Kakkaa! Olen oikeasti asiasta niin raivona, että. Eikö olisi fiksumpaa jäädä kokonaan kotiin työttömäksi, ettei olisi riskiä menettää työttömyysturvaa sairastumisen takia?

Täytin itse netissä työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen keskiviikkona. Normaalisti raha on silloin ollut tililläni perjantaina. INTE IDAG. Kävin katsomassa Kelan sivulla ja siellä kerrottiin, että “käsittely on kesken”. Joko ne nyt laskevat niitä kaikkia vähennyksiä sinne viime viikon poissaolon vuoksi vaikka neljä päivää viidestä olikin luvallisia..? Tilillä on alle 20 euroa eikä taskussa enempää kuin pari kolikkoa. Jippii & jee. (Patonki, älä sinä paineita ota! Ei tämä tilanne Siitä riipu ollenkaan.)

Se siitä. Toistaiseksi.

Tässä kuva Epsoon paidan tekstistä. Tiedän suuntaa antavasti mistä on kyse, mutta kielitaitoinen suomentakoon kommenttilootaan tuon oikein, jos osaa. Minä en.

Kerroin viikko sitten, että Poikani oli samassa ravintolassa töissä kuin Epsoo. Hän menee sinne huomennakin! Sanoinko minä, että hyvin tehty työ puhuu puolestaan? Sanoin minä ja on niin ihanaa olla oikeassa.

Reilut 300 käyntiä täällä blogissani vielä ja sitten Stansta arpoo jälleen. Minä päätin, että kun se muinainen ensimmäinen palkinto (en jaksa hakea ajankohtaa..)  jäi kokonaan lunastamatta (Gata!) ja se on tuossa lattialla edelleen, niin kai se on ihan sopivaa, että laitan sen uudestaa tyrkylle? En tietenkään kerro enempää; vain Liskonainen ja Epsoo tietävät. Uskon, että molemmat kannattavat sen uudelleen arpomista, heh heh. EHKÄ sunnuntaina…

Sain juuri tekstiviestin Espanjasta! Nyt Likalla on oma puhelin numeroineen siellä. Onpa… tulipa ikävä. ♥

Menisinkö tänään kerrankin aikaisemmin Epsoon työpaikalle? Kun kerran sain nukuttua ihan mukavat päikkäritkin. Ehtisin ehkä laulamaan kaksi biisiä yhden sijaan. Olisi uusi kappalekin (en ollut huomannut tuota uudelta listalta) siellä laulettavaksi. Niin taidan tehdä. Oli tämä viikko sen verran raskas, että vaatii raskaat huvitkin? No ei, mutta taidan silti kohta mennä. ♥ ♪♫ ♥

Ihanaa ja rentouttavaa alkanutta viikoloppua!