Muurin tällä puolella…

Voi pojat!

Mä mistä alkaisin tään lauu-luuunn..? ♪♫♪♪… ???

Epsoo tuli yöllä ihanan nopeasti kotiin ja tullessaan hihkui kuiskaten, että “tuu kattoon”. Menin, tottakai. Rappukäytävässä, tuossa oveni takana, on ollut melkein vuoden lastenrattaat ja nyt siinä oli tämä:

Epsoo sanoi, että “ne lastenvaunut ovat kutistuneet”. Heh heh… Emmaljunga.

Lähdin päivällä ihmeen hyvällä mielellä kohti työpaikkaa. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vettä. Se sekä lintujen tauoton titityy nostattivat mieltä vaikka en TAASkaan nukkunut kovin montaa tuntia. Kevät on tulossa, huusi kaikkeus. Iiii-haaa-naaa. Tervetuloa lämpö, rusketus ja hellyys. ♥

Ja sitten (“eve”lle ne kamalat..) paidat, jotka ilmaiseksi poimin eilen kierrätyksestä:

Kun minä ja Epsoo TYKÄTÄÄN noista, niin ihan sama mitä muut ajattelee. Me aiotaan kyllä käyttää noita, salettiin!

Menin siis töihin ja ihme kyllä sain valmiiksi sen tyynyn. Minulla oli mukana oikea kamera ja kuvasin tyynyn niin edestä…

..kuin takaakin…

Nyt pitäisi olla ihan oikeat väritkin. Toinen (ylä-) puoli on liian iso, mutta tehty. Tuohon keskelle tulee nappi läpi. Kuulemma. Huomenna minun pitäisi yrittää kirjoittaa teko-ohjeet, mutta miten? Olen sellainen fiilistelijä, että teen mitä milloinkin työ vaatii. Miten minä ohjeet MUKA kirjoitan? Noh, yritän.

Mutta mitä löysinkään tänään kierrätyksestä!!! Kumartakaa ja olkaa kateellisia: Cobran bootsit…

Koosta en ole ihan varma, että sopivatko minulle, mutta HINTA!?!? Se oli 0,90€!!! Katsoin Boot Factory’n sivuilta, että vastaavat maksavat 235 euroa. Mieletöntä! Noissa on pohjat juuri laitettu kuntoon. Tiedän, koska itse omistan mm. Morat vm.-89 ja käytän niitä edelleen. (On minulla Cobratkin..) Olen ihan tohkeissani, huomaatteko?

Ostin myös veljeni pojalle hupparin…

Maksoi 0,45€..heh heh…

Epsoo tuli eilen vähän ‘huonona’ kotiin kun tuo lähellä oleva kukkakauppa oli mennyt kiinni. Lupasi ihanaa ruokaa tänään -ja todellakin piti sanansa: valkoviinissä haudutettua karitsankylkeä valkoviinikastikkeella sekä ihanilla perunoilla… N A M !!! Ja valkoviiniä… Selittänee mahdolliset kirotusvihReet… he heh…

Nyt alan illan viettoon vapaata viettävän Epsoo-rakkaani kanssa. Sallittehan sen..??? Kiitos. (Pako alkaa vartin päästä..)

Minulla on hyvä olla - toivottavasti teilläkin!

Vaikken mie vieläkää oo itteeni sillee tyytyväinen, nii johonki kuiteski.

Mie aioin mennä töihin, mut heräsin viis minsaa sen jäläkee ku siellä olis jo pitäny olla. En menny. Taaskaa, ja harmittaa. Ei sille ennää tännää mittää voi, mutta ens viikolla otan härkää sarvista. Mie luppaan.

Meni ketuiks tää viikko ja se tuntuu pahalta. Mutta mie yritän edelleen uskoo, että ellei koskaa sattais, ei aurinkoakaa huomais. Niin se vaa mennee.

Otin sit ny illalla itteeni sen verran niskasta kii, et pyykkäsin pari konneellista (petivaatteita ILIMAN vahava hajusia aineita!) pyykkiä, imuroin lattioilta vappaat tilat  ja aloin laittaa noita hapsuja Liskonaisen haastepalakintoon…

Iha oma päätös oli laittaa noita nuin tiuhaan ja aikaa se vei. Ei haittaa sillä koko ajan hymyilytti ku ajattelin, et kelle se valamistuu..

Sain mie sen valamiiksi:

Piti muka vasiten kuvata tuo kirjakin millä noi hapsut leikkasin ko oli niin kivan niminen. En oo lukenu. Mie otan huomenna illalla kuvan tuosta saajansa päällä, jooko? Oi että, mun poikaki lupas tulla vaikka aikoki kattoo tännää lätkää sillee perinteisesti, nestepaastolla. Sanoin, ettei se haittaa. Et ei mekkää ihan kuivin suin varmaa Liskonaisen kans olla. (Me ei-ennää-nii-anonyymit Alkoholistit..)

Mie jätän tiskit huomisee niin saa kerralla kaikki pois. Pettaan Ystävälle sängynkin vasta huomenna, nii on ainaki puhas. Että mie ootan Sua tänne! ♥ Muistaha ne astmalääkkeet!!!

Marikalle on kans menny kirje (palkinto) perille. Siitä voi luntata täällä.

Hanni kiitti paketistaan fb:ssa sanoin:

“Voi helvetin nainen, millainen se lopulta oli. Ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin! Voi että oli IHANA! Vaikka kahvinjuontiin se ei tosiaankaan passaa Ehjä. Varmaan yksi kauneimmista esineistä, joita elämässäni olen nähnyt. Tää kostetaan ;D “

Ihanaa olla noin mukava ‘helevetin nainen’, meinaan kostoa odotellessa, thih.. Oottakaaha ku saatte sinne Hannilaan kuvatki.

Mie oon tän iltapuuhastelun jäläkee sen verran itteeni tyytyväinen, et pistän tän kuupan tyynyyn hetkeksi. Ei oo pakko keretä matsin eka errään mukkaan. Kaks viimeistäki käy. Muistakaa, et Suomi v o i t t a a !!! ( PASKAT! Oikee nolottaa.) Ja sit mie meen mun Elämäni Miestä vastaa sen duunii… ♥ Että sie ookki ihana!

Perstaita, poijjaat!

PS. Ette MUKA huomannu, et mie oon lapista..?

Edellisestä kirjoituksestani on aika tasan 12 tuntia ja laskurin luku on noussut SADALLAVIIDELLÄKYMMENELLÄVIIDELLÄ (155)..!!! Olette te ‘mahottomia’, ihanaa kiitos! ♥

Tuo ei todellakaan ollut pahalla, vaan kaikella hyvällä. Minä ainakin tunnustan vaivattomasti, että kävellessäni öisiä katuja, katson sisään ikkunoista, joissa on valot, mutta ei verhoja. Ei minua ihmisten tekemiset kiinnosta vaan sisustus sekä tunnelma. Valaistuksen sävy ja sisällä elettävä elämä kaikessa kirjossaan.

**********************************************************

Tietysti tähän muistutus aamulla julkistamastani kilpailusta! Aikaa osallistumiseen on siis perjantaihin iltakuuteen asti. *wink*

**********************************************************

En ole aikoihin kirjoittanut mitään vankilaan liittyvää. Vapautumisesta tuli tämän kuun kuudes päivä jo puolitoista vuotta! No, en tavallaan nytkään kirjoita aiheesta, mutta siihen ensimmäisen tuomion aikaan tämä liittyy. (salasana-blogin lukijat tietävät tästä, pahoitteluni muille salamyhkäisyydestäni!)

Olin tänään matkalla töihin. Ihan tuossa ikkunastani näkyvällä kadulla, kun tunnistin jo kaukaa vastaan tulevan naisen. Muistoja, vihaa, katkeruutta, ymmärtämättömyyttä, halveksuntaa, pettymystä ja vielä muistoja. Paska.

Mentiin ensimmäisen tuomioni loppusuoraa kun tajusin, että jollakin on avaimet kotiini. Entinen vuosien ns. paras ystäväni oli ne kähveltänyt, majaillut tyhjillään olevassa kodissani ja samalla ‘ominut’ omaisuuttani itselleen. Vaatteita isot kasat, alkoholit, tupakat ja kaikkea pientä. Ihme kyllä & Luojan Kiitos: ei kultaa eikä hopeaa, jota minulla silloin vielä oli. Se oli ennen kaikkea raiskaus yksityisyyttäni kohtaan vaikka kyllä se entinen ystävyyskin satutti näytettyään tuollaisen puolen itsestään. MITEN joku voi tehdä noin???

En koskaan ole ajatellut sekuntiakaan, että olisin tehnyt jotain ansaitakseni tuollaista. Meitä kilttejä nyt vaan joskus käytetään hyvinkin törkeällä tavalla hyväksemme. Onneksi uskon tietynlaiseen karmaan ja siihen, ettei sillä naisella voi olla itselläänkään hyvä olla itsensä kanssa. Hän joutuu tekemään sen 24/7 kun minä törmäsin häneen ensimmäistä kertaa kuuteen ja puoleen vuoteen..!!!

Nainen yritti katsoa siinä kadulla silmiini. Tunnistamista kaivaten vai tervehtiäkseen? En tiedä, mutta kerrankin blondi osasi olla niiiiiiin välinpitämättömän ja halveksuvan näköinen, ettei tuo kotirosvo ainakaan tohtinut yrittää moikata. Hitto jos olisi yrittänyt pysäyttää, uh.

Nykyään netistä löytää helposti tietoja ihmisistä. Varsinkin jos he bloggaavat, kommentoivat sekä laittavat kuvia… SANNA H. - JOS eksyt tänne täynnä sitä saatanan uteliasuutta, joka sinussa asuu, niin PAINU HELVETTIIN, jonne oletkin jo matkalla!!! Se siitä.

Tässä vähän kevennystä perään, ettei kenenkään tarvitse avata Litalgin-purkkia moisen vuoksi. (Dolce, vieläkö käyt? Muistatko? Hih.)

Töissä purin sen sukan tekeleen ja aloitin neulomaan työstämistäni langoista sukkia. Ensimmäisen varsi sekä kantapää valmistuivat ihmeen hiljaisessa ympäristössä. Oikeastaan nukuttikin se hiljaisuus. Kaikki loppuu aikanaan ja niin työpäiväkin. Onneksi.

Huomenna on ns. ulkoilupäivä hernekeittoineen ja laskiaispullineen. Pitää mennä taas kaksi tuntia normaalia aikaisemmin. Parasta on varmasti se, että näen työkaveriani O:ta viimein kahden viikon tauon jälkeen. Päivästä SAATTAA JOSKUS saada sen kaikki yhdeksän euroa…

Kela kun edelleen “käsittelee hakemusta” eikä eurojen tulosta ole tietoakaan. Taskussa on reilu (Even mielestä just REILU..???) euro. Eipä naurata, ei.

Nukuttiin Epsoon kanssa illalla ‘lusikassa’ päikkärit. ♥ Sitten hänen oli lähdettävä töihin ja minä jäin. Päätin yrittää olla ahkera ja kaivoin keskeneräisen tekeleen esiin…

Tuo kuva hymyilyttää itseänikin nolostelun lomassa. On kaukosäädin, puhelin, sakset, neula, virkkuukoukku, lankaa, toista lankaa ja OMAT villasukat, joita ei voi pitää jalassa lankaillessa kun kädet hikoaa varpaiden mukana.

Liskonainen, nyt tuo alkaa olla valmis. Tai siis onkin, vain hapsuja vailla. ♥ Ajattelin, että saat tuon lauantaina mukaasi, niin eipähän tarvii postittaa (millä?). On minulla sinulle/ teille jotain muutakin. Pientä, mutta ajatuksella. ♥

Olisi jotenkin sellainen olo, että voisin kirjoittaa vaikka & kuinka. Jätän ‘jotain’ huomisellekin ja taidan mennä yllättämään Epsoon. Siellä on koko illan ollut hiljaista ja tiedän kuinka kuluttavaa se on. Kello on paljon, mutta enhän minä nukkumaan osaisi mennä kuitenkaan ennen kun muru kotiutuu.

Olette Te kaikki Tärkeitä! ♥

Sentään keskiviikossa. Olisipa jo perjantai.

Ihan ensimmäiseksi haluan laittaa edelliseen päivitykseeni kommentoineelle Annikalle lupaamani kuvan, tässä:

Hän kun kommentoi näitä tekstejä paidoissani sekä pyjamassani. (Tuo paita maksoi taas sen 0,45€) Olen oikeastaan sitä mieltä, että mitä “tyhmempi” teksti, sitä sopivampi se on juuri minulle. Ei moni muu laittaisi päälleen paitaa, jossa lukee isoin kirjaimin “LÄYLIÄINEN“..? Toki tiedän erään rakkaan ihmisen, joka laittaisi. Ja laittaakin. ♥

Sain tänään töissä ollessani tekstiviestin, jonka lähettäjästä näkyi vain numero. Onneksi viestissä oli nimikin perässä sillä aiemmin saamani numero meni sen kadonneen puhelimen mukana. Patonkihan se siellä ilmoitti, että maanantaina postittamani kirjekuori oli mennyt (JO!!) tänään perille Patonkimaahan. Jee! Nyt siis voin laittaa teillekin kuvan siitä, mitä siihen kuoreen laitoin…

En halunnut lähettää pelkkiä tekemiäni lapasia vaan ostin mukaan jotain, minkä kuvittelin sopivan Suomesta tulevaan lähetykseen. Mustikkasuklaata Fazerilta ja salmiakki-Sisua. Hih.

Meillä on ollut vähän riitaa Epsoon kanssa ja se on lyönyt leimansa pariin menneeseen päivään.

Olen itse kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että erimielisyydet kuuluvat pakettiin kun on kaksi ihmistä solmittu yhteen. Vaikeudet ja vastoinkäymiset vahvistavat, eikö totta? Uskon, että olemme jo voiton puolella ja osaamme selvittää asiamme. Se on pääasia. ♥

Hienosti nuo puun oksat heijastuvat noista (naapurin) ikkunoista…

Töissä on takunnut ihan riittämiin. Leikkaan edelleen niitä palasia entisestä panderollista ja tänään se oli tosi inhottavaa. Aurinko, joo-o, AURINKO (!!!) paistoi muoviin ja teki siitä kiiltävän. Kun se muovi on täynnä ihan pikkuisia reikiä, niin kuulakärkikynällä piirrettyjä viivoja oli todella hankala seurata. Selän päällekin se ottaa.

Juttelin erään “oikean työntekijän” kanssa tupakkapaikalla ja sain vahvistuksen epäilyihini: ylempi taho on antanut negatiivista palautetta ja se etenee kuin juna sieltä ylhäältä alas meille kuntoutettaville asti. Ei kiva, eikä oikeudenmukainen juttu. Meidänhän pitäisi kuntoutua, et rampautua. Pyysin saada kutoa kaksi viikon viimeistä työpäivää ja ohjaaja vain hymyili (tyhmän näköisenä). Lupaili kuitenkin nakittaa samaan puuhaan jonkun aamuvuorolaisen ja se tietenkin sopii minulle.

Mahtaakohan ketjuissa olla ruostetta kun lumet sulavat?

Päätin nyt sittenkin “mainostaa” täälläkin sen Ystäväni “Minnin” uutta blogia. Ihanaa matkustaa lämpimään katsomaan maisemia ja kuulumisia tästä omalta tuolilta. No okei, Minski, toivoisin pääseväni sinne livenäkin niin kauan kuin olet siellä. KIITOS BLOGISTASI! Lupasit ja pidit sanasi - hyvä tyttö! ♥  Olen niin onnellinen puolestasi!!!

Ystävät: minulla olisi parille teistä paketit tulossa ja olisin halunnut ne laittaa perille, mutta minulla ei ole rahaa siihen ennen maanantaita. Pahoittelen! Tiedätte, kenestä kirjoitan, ensi viikolla kun postilaatikkoon tulee muutakin kuin mainoksia ja laskuja. Yhtään korttiakaan en taida laittaa tänä vuonna. (Postin keksimä rahastusjuttu?) Itse sain tänään äidiltä kirjeen, jonka paras juttu oli äidin ♥ isän 50-vuotis hääpäivä-kuva!!! ♥ ♥ ♥

On aika vaihtaa vaatteet ja kipittää Epsoota vastaan. Sovinto on sipaisun päässä ja varmasti sen arvoinen! ♥

Yökyntäjä kiittää ja kuittaa..!

Voi pojat - vapaapäivä. Molemmilla. ♥

Tulipahan oltua kaikki viisi päivää töissä. Hyvä minä. Eilinen oli kyllä aika liisteriä, mutta niin se näytti olevan muillakin. En saanut aikaiseksi kuin peukalot yksiin lapasiin ja pääteltyä langat. Hei haloo, ostin sen kelta-valkoisen huivin. Meni puolitoista viikkoa ennen kun sain sille hinnan! (Wani, saat sen kunhan kudon ne sukat mukaan..)

Veljeni pojalle löysin päheet housut:

Minusta nuo ovat niin ihanat kun noissa on takataskutkin noin alhaalla.

Ystäväni “Minni” teki ison päätöksen. Myönnän olleeni avittajana sanomalla, että tuollaisia tilaisuuksia ei kannata jättää käyttämättä. Ei tarvitse sitten aikanaan vauva kainalossa manata sitä, ettei olisi mennyt silloin kun vielä voi. Hän lähtee Espanjaan au pairiksi puoleksi vuodeksi!!! Ikävä tulee, onhan hän kuin oma tyttö (19v), mutta olen niin onnellinen hänen puolestaan! ♥

Perhe on suomalainen ja hoidettava lapsi viisi vuotias. Lohduttelin jo eilen, että facebook toimii sielläkin. Pääsemme olemaan yhteydessä reaaliaikaisesti. Minni on niin ihana ihminen, ettei kukaan voi olla tykkäämättä hänestä! Hyvin kaikki menee. Lupasin ottaa hänen tavaransa kellariin säilöön siksi aikaa. Voi kamala, neiti lähtee jo ensi torstaina! Onneksi tapaamme tänään!

Esittelin eilen Patongille fb:ssa pojalleen tekeillä olevat lapaset. Voin nyt esitellä ne teillekin:

Yksi peukalo vielä puuttuu… Harmi, ettei kuva kerro kuinka pienet ja suloiset ja pehmeät nuo ovat.

Menin taas viime yönä Epsoota vastaan. On minulla ihana mies ♥ ! Koskaan ei ole liian vanha, eihän..? Kotini edustalla oleva puisto pursusi uutta pehmeää lunta. Oikeastaan tämä ensimmäinen (ja viimeinen) kuva on teille kahdelle, jotka olette poissa kokemasta tätä -tunnistanette itsenne?

Nuo puun varjot ovat niin kauniit tuossa hangella. Ehdin sanoa Epsoolle, että “arvaa mitä..” ja hän oli heti täysillä mukana…

Kyllä, me heittäydyimme hankeen tekemään enkeleitä. ♥

Tuossa on Stanstan enkeli.

Tässä voisi kuvitella, että alla on auto. Ei ole. Epsoon auto on aivan saman näköinen…

Mutta ajatelkaa mikä mies minulla on..!!!

♥ Oi kun olen onnellinen ja rakastunut ♥

Mies meni juuri suihkuun ja kuulemma minä menen heti perään. Hän haluaa lähteä kanssani ulos kaupoille  ja silloinhan blondin on mentävä. Mielelläni minä…

Ihanaa lauantaita!

Juuri NYT on Oikea Hetki tehdä jotain muuta kuin mitä olin juuri tekemässä. Syy selviää hetken päästä…

Vilkaisu keittiön ulkomittariin löi jarrut päälle. En halunnutkaan enää suihkuun enkä ollenkaan ulos kotoa, mutta eipä sitä aina voi halujaan seurata. Ei työpäivinä ainakaan. Oli siis pakko kahvin juonnin jälkeen tehdä ne joka päiväiset puuhat ennen töihin lähtöä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä puin tänään farkkujen alle leggingsit, enkä katunut hetkeäkään koko päivänä. Mittari näytti ennen yhtätoista -14 astetta. Nyt se on jo -17. Hyrrrr!

Mutta ulkona paistoi AURINKO!

Pikaiseen, palelevin sormin, otettu kuva ei sitä välttämättä parhaiten todista, mutta kyllä se paistoi.

Koska töihin meno oli tuntia normaalia aikaisemmin, näin siellä aamuvuorolaisetkin. Tuolit olivat loppua kesken, mutta löysin itsellenikin sellaisen ja jatkoin lapasten kutomista. Jossain vaiheessa sain kutsun eri hommaan ja ensimmäistä kertaa koskaan leikkasin superloonipatjasta sellaisia muutaman sentin levyisiä suikaleita sellaisella kovaäänisellä sahaleikkurilla. Olihan sekin vaihtelua…

Kierrätyksestä päivän ’saalis’ maksoi 1,35€, mutta en voi sitä vielä paljastaa, koska se on Epsoolle yllätys. Ilmaisosastolta löysin itselleni steppilaudan! Ihan oikeasti olen parina päivänä juuri miettinyt, että tahtoisin sellaisen. Jotain mukavaa musiikkia taustalle ja eikun askeltamaan laudalle. Kävin vankilassa aerobicissä ja muistan sieltä hyviä liikesarjoja laudan kanssa tehtäväksi. Tervetuloa kesäkunto..? Hmm…

*In my dreams*, mutta yrittänyttä ei laiteta (vaa’alle?)…

Olohuoneen ja eteisen oviaukon luo jää sellainen kulma kirjahyllyn vuoksi…

Eilen oli jo toinen kerta kun huomasin siinä SEITTIÄ!?! Ensimmäisellä kerralla Epsoo rauhoitteli minua väittämällä, että se on vain pölyä. Toista kertaa en usko vaikka joudunkin myöntämään, että siivoilut ovat jääneet ajatustasolle viime aikoina. Ystäväni H. sen eilen polkaisi kengällään pois ennen lähtöään, mutta siihen jäi vielä. Epsoo otti sen pois ja joutui myöntämään, että se taisi sittenkin olla seittiä. MITÄ IHMETTÄ se kirjahyllyni takana asuva kahdeksan jalkainen syö pysyäkseen talven yli hengissä? Ei, älkää kertoko!!! Enkä katso onko se toinen paikallaan kakluunin päällä, EN.

Töistä tultuani otin taas päikkärit ja aloin sen jälkeen tekemään MUKA lapasia alle vuoden ikäiselle pojalle…

EI tullut lapasta, tuli susi. No, positiivinen asenne kunniaan ja kerrottakoon, että tuossa tekeleessä on ensimmäinen peukalokiila mitä olen koskaan tehnyt. Nyt tiedän miten se tehdään. Kuva ehkä vähän vääristää eli jos olisin jatkanut peukun loppuun, olisi siitä tullut yhtä pitkä kuin koko lapasesta. Yrittänen huomenna uudestaan. Periksihän minä en anna. (Malttia Patonki, kiitos!)

Epsoo meni tänään omaan kotiinsa ja piipahti luonani ennen töihin menoa. Hän menee yöksi Espooseen ja se on varmasti ihan hyvä ratkaisu vaikka olenkin jo niin tottunut hänen vieressään olemiseen (miinus kuorsaus..), että ikävöin jo nyt. Menen ajoissa nukkumaan sillä huomennakin on töihin meno tuntia tavallista aikaisemmin.

Ottaisinko toiset langat ja kokeilisin vielä tehdä lapasen ilman peukalokiilaa..? Niin taidan tehdä kun… tuntuu vaan siltä. Vinkkejä vastaan otetaan jos joku on tehnyt tumppuja noin pieniin käsiin…

Tammikuu on tämän viikon jälkeen historiaa!

Miksi joka viikkoon kuuluu maanantai vaikka siitä ei juuri kukaan tykkää? Minäkään.

Viikonloppu oli kiva, ihana ja mukava. Menin silloin perjantaina Epsoon työpaikalle ja sieltä huruutimme Espooseen. Heräsin lauantaina ennen Epsoota ja kahvit juotuani kaivoin kutimen esiin. Minullahan on siellä langat sitä varten, että teen murulleni sukat. Sain ensimmäisen valmiiksi:

Ja aloitin toista. Olin lauantai-illan siellä yksin kun Epsoo oli töissä. On se jännä kuinka en malta yksin ollessanikaan mennä väsymyksestä huolimatta nukkumaan. No, ehkä minua ei väsyttänut tarpeeksi.

Sunnuntaina heräsin siihen kun poikani soitti. Kyseli, että missä olen ja kertoi tulevansa käymään. Tulikin - ja sai lautasellisen hyvää Epsoon tekemään kaalisoppaa. Ou nou, nyt saatan olla “hieman” kateellinen: poika lähtee huhtikuun lopulla Thaimaaseen KUUKAUDEKSI kavereidensa  kanssa. Lennot on jo maksettu. Toki suon hänelle reissun rankan armeijavuoden päätteksi, mutta kateellinen olen. Myönnän sen!

Pojan lähdettyä pistin kutimen syrjään ja aloimme viettämään Epsoon kanssa hänen (meidän) vapaapäiväänsä. Minun on kyllä nyt pakko kehua sillä, että minulla ON mies, jonka kanssa voi puhua. Jutella ja keskustella. Olkoonkin, että silloin siinä samalla saattaa kulua hieman (?) alkoholia, mutta on se sen arvoista. Puhumme kaikki ne asiat, jotka viikolla jäävät selvittämättä ajan puutteen vuoksi. Ei sitä silloin yöllä jaksa kun hän tulee töistä saati sitten aamulla ennen kun minä lähden omaani.

Hetken mielijohteesta menin kylppäriin ja laskin ammeen täyteen ihanan kuumaa vettä sekä…

…kylpyvaahtoa. AAH! Ihana tuoksu ja ihana pehmeys! (Kiitos Minz!!!) Lepuutin kipeää olkapäätäni sekä käsivartta ja nautin mieheni läheisyydestä. Pesin hiukseni hyvän tuoksuisella shampoolla ja nautin.Valoa tuomassa oli Epsoolle joululahjaksi ostamani kynttelikkö…

Ei noiden nautintojen arvoa aina rahalla mitata… ♥

Jotain tuolla Epsoon kylppärillä on kuitenkin meitä vastaan…

Jostain syystä tuo vaahtovesi ei kokonaisuudessaan mennyt sinne minne sen olisi pitänyt. Ei vaikka huoltomies kävikin jo kerran avaamassa viemärin, joka on ihan oudosti neliö SEINÄSSÄ..!? Tulipahan pestyä tuo lattiakin samalla…

Tänään en sitten tietenkään olisi millään halunnut herätä, nousta ja lähteä töihin. Muistelin edellistä maanantaita ja pakotin itseni pois peiton alta. Keitin kahvit ja koitin saada itseäni hereille. Ei helppoa. Onneksi Epsoo jaksoi nousta ja heittää minut töihin. Oli vielä ajettava kotini kautta kun minulla ei ollut kulunvalvontalätkää mukana. Uuh. Onneksi se ei tee mutkaa matkaan ja olin vain muutaman minuutin myöhässä.

Päivä oli liisteriä, mutta meni ihmeen nopeaan kuitenkin. Sain tehtyä lapasiin peukalot ja aloitettua seuraavia. Siis lapasia, ei peukaloita. Heräsipä taas ajatus siitä, etten olisi vielä(-kään) valmis kokonaisiin työpäiviin. Neljässä tunnissa on minulle tarpeeksi. Huomenna ja ylihuomenna sinne meno onkin tuntia aikaisemmin. Muista Stansta!

Kotiin kävellessäni en voinut olla ihastelematta sitä kuinka valoisaa jo on.

Piipahdin kaupassa hakemassa ‘maitoa’ ja tulin kotiin. Ehdin ottaa kengät pois ja vaihtaa vaatteet kun ovikello soi. Ystäväni H. tuli hakemaan huivinsa ja sai samalla kassillisen paitoja itselleen. Hyvä mieli. Varmasti molemmilla.

Hänen lähdettyään nukuin vähän toista tuntia ja melkein heti herättyäni Epsoo tuli. Tuossa tuo mies katsoo kaikkea mitä telkkarista tulee ja ihan selvästi odottaa, että lopettaisin tämän naputtelun. Niin se on sitten tehtävä. Ymmärrätte varmaan.

Antoisaa alkanutta viikkoa!

“Mä mistä alkaisin…” ♪♫♪♪…

Vaikka siitä, että sain eilen tehtyä ystävälleni H:lle kaipaamansa hartiahuivin. Se on tässä:

Ja toin töistä jo aiemmin ostamani maljakon - nyt kehtasin,  koska tänään vein ne Aallot pois kaapista.

Silloin kun ostin tuon ja kannoin sen työpajalle, nauroin työkavereille, että “jos tulen maanantaina huonossa kunnossa ja kerron ottaneeni VAIN lasillisen, niin nyt tiedätte mistä on kyse..“. Heh heh. Tuo 29 cm korkea lasi maksoi minulle kivineen vain 4,50€.

Uuh, tänään en näemmä jaksa kirjoittaa. Vain kertoa mitä olen hankkinut. Eihän se haittaa..? Ostin meinaan tuon ekan hupparin jo aiemmin ja tuon luumun värisen H&M:n neuleen tänään. Alle pari euroa per vaate…

“Kauan etsin kunnes löysin..” Olin jo pitkään hakenut itselleni uutta hiirimattoa rispaantuneen tilalle ja tänään se hyppäsi eteeni:

0,45 euroa…

Oi eih, en tosiaan jaksa tai osaa kirjoittaa nyt, anteeksi!

Eipä minulla oikeastaan asiaakaan ole. Mutta kerronpa vielä vieraista, jotka tänään kävivät. HALOO MINZ!!! Ensinnäkin tämän…

…omistaja sai pienen kassillisen IHMISTEN hoitotuotteita, KIITOS, mutta samalla oli puhetta siitä, että Viivi tarttisi uuden tällaisen:

Otin mitat hihoista, hihojen välistä, koko pituudesta, helman leveydestä sekä kauluksen leveydestä. Onko vinkkejä?  Tuo päällä oleva ‘paita’ on kuulemma ‘löpsähtänyt’ ja uutta tiukempaa kaivattaisiin. Siinäpä haastetta blondille, joka ei ole koskaan tuollaista edes kuvitellut tekevänsä. Vinkkejä vastaanotetaan… *pliis*

Koiran omistaja tulee “noutamaan minua” alle puolen tunnin päästä Epsoon työpaikalle, jossa hänenkin puolisonsa tänään työskentelee, joten nyt on pakko lopettaa ja alkaa siistimään silmiä sekä pukemaan vaatteita. Kalliosta suuntaamme Espooseen Epsoon kanssa… Ensimmäinen yhteinen yö muutamaan päivään.. ♥ …

Olkoon perjantainne hyvänä suuntana koko viikonlopulle!

Elän nyt sellaista vaihetta, että melkein haluaisin laittaa tänne pelkkiä kuvia. Yritän kuitenkin kirjoittaa edes muutaman sanan…

Minä sitten nukahdin telkkaria katsellessani, siis eilen, ja heräsin tekstiviestiin. Auts. Tiskit tiskaamatta ja suihkussa käymättä. Ou nou. Kävin suihkussa ja lähdin jälleen yölliselle juoksulleni…

En tosiaankaan malta olla ottamatta matkalla kuvia. Kaikkialla on niin kaunista…

Kuva yhdestä pitkästä pihasta ja heti perään vastakkaisesta…

On se varmasti oma yhteisönsä ne ihmiset, jotka tuolla asuvat. Sellainen kylä keskellä kaupunkia. En kuitenkaan itse ehkä asuisi tuolla. Naapurit ovat tavallaan liian lähellä ja jos sattuisi naapurit, joiden kanssa ei tule toimeen, niin siinä sitten kinattaisiin lumenluonti- ym. vuoroista. Mieluummin asun kuitenkin tässä.

Olen nyt räpsinyt noita kuvia kännykällä Puu-Vallilassa, mutta viime yönä keksin ottaa muualtakin matkani varrelta kuvia. Tässä näkymä Aleksis Kivenkadulta:

Ja toinen kuva Kustaankadulta, jonne seuraavaksi kävelin:

Ei tuolla montaa autoa ollut liikkeellä. Kuvassa muuten näkyy mäki, jota inhoan tuolla matkalla. Olen kävellyt ehkä kilometrin - toista kun tuonne kiipeäminen on edessä. Näyttää kuvassa huomattavasti loivemmalta kuin oikeasti on. Tuossa muhjussa kiivetessä hengästyy. Muutenkin.

Yöllä kotiin palattuamme tiskasin sillä aikaa kun Epsoo teki sen sienisalaatin. Hyvää oli.

Heräsin puolen päivän aikaan, keitin kahvit ja olin hetken koneella. Otin sitten langat esiin ja tein puolet yhdestä lupaamastani vaatteesta…

Kuunnelkaa kuinka Liskonainen huutaa iloisena ‘HEP’.. Käsi kuitenkin kiukuttelee siihen malliin, että enempää en tänään uskalla tehdä. Työn alla ja aloitettuna kuitenkin. Ystäväni Minni tulee tänään hakemaan sukkansa. Ovat toivon mukaan sopivat ja mieluisat.

Epsoo ilmoitti hoitaneensa loppu illaksi tuuraajan ja lupasin mennä häntä vastaan. Siis Epsoota, en sitä tuuraajaa. Pitää alkaa piirtämään silmiä ja vaihtaa vaatteet. Ei passaa olla kauaa kun edessä on taas työviikko lapasten kutomisineen…

Iloa alkavaan viikkoon!

La-lal-laa-lauantai… ♪♫♪♪…

Lähdin siis viime yönä kahdentoista jälkeen liikkeelle ja liukastelin läpi Puu-Vallilan Kallioon. Siinä samassa talossa missä kampaajani liike on, näin aivan käsittämättömän mahtavat jääpuikot:

Katsokaa nyt! Mahtaa olla aika hurjan näköistä tuosta asunnosta sisältä katsoessa? En minä ainakaan muista tuollaisia ennen nähneeni. Samalla kadulla oltiin siihen aikaan yöstä keräämässä lunta kuorma-auton lavalle ja ne miehet katsoivat kuvaamistani. Ei haittaa.

Enhän minä malttanut olla ottamatta toistakin kuvaa. On siellä niin kaunista!

Perillä Epsoon työpaikalla oli perjantaiseen tapaan ihmeellistä porukkaa. Vain yksi tuttu asiakas ja se on harvinaista. Mietin hetken kappaletta, jonka laulaisin. Olen vähän kyllästynyt laulamaan aina samoja kappaleita - niin kai käy kaikille aktiivisesti karaokessa käyville. Keksin sitten yhden, jota en ollut ennen siellä laulanut: Ketsuppitanssi.. ♪ ..mutta siis suomeksi, heh heh..

Nukuimme pitkään ja tavallista aikaisempaan töihin mennyt Epsoo joutui lähtemään. Hyvästit kaikille eilisille hyville suunnitelmille - en ole saanut tänään aikaiseksi muuta kuin…

…nämä sukat valmiiksi. Vielä pitäisi mennä tiskaamaan tiskit. Lupasin Epsoolle sillä hän aikoi tehdä yöllä töistä tultuaan meille sienisalaattia. Se ON hyvää! Sitten pitäisi vielä mennä suihkuun ja saatanpa ehkä taas kävellä Kallioon yöllä. Pienet nokosetkin maistuisivat.. Onko elämäni tylsää kertausta vai kuullostaako se vaan siltä?

Lauantai-illan jatkoa!

PS. Osaako joku sanoa mitä edelliseen kirjoitukseeni tulleet kommentit tarkoittavat? Siis ne lontooksi kirjoitetut..?