Muurin tällä puolella…

Mietin eilen aamulla, että…

…sekin ON suhteellista kun sanotaan, että maailma on pieni.

Olin aikanaan seitsemän vuotta töissä samassa paikassa. Tässä samassa kaupungissa, jossa edelleen asun. Itselläni oli ehkä viitisen kymmentä työkaveria, joita päivittäin tapasin. Lopetin työt siellä -97 ja tajusin tänään aamulla, että olen sen jälkeen kuluneiden kolmetoista vuoden aikana törmännyt VAIN kahteen silloiseen työkaveriini. Toiseen ravintolassa ja toiseen Hämeenlinnan terveysasemalla. Se ei ole paljoa.

Päinvastaista osoittanee se, että vuonna 2004, kun olin kahdeksan viikkoa Turkin Alanyassa, törmäsin yksityisessä asunnossa suomalaiseen naiseen. Hetken juteltuamme paljastui, että nainen työskenteli Parolassa. Ööh, kerroin, että olen ollut siellä. Varmasti hän tajusi vankilahistoriani, mutta kertoi silti työskentelevänsä vankisairaalassa. Tuosta neljä vuotta eteenpäin ja jouduin toisella tuomiollani vankisairaalan puolelle yhdeksi yöksi tarkkailuun sairaalassa tehdyn leikkauksen jälkeen ja olin näkevinäni saman naisen. Kuulin toiselta hoitajalta, että tunnistaminen oli ollut molemmin puolesta ja siksi nainen katosi muihin hommiin loppu päiväksi. Heh heh..

Täällä pääkaupungissa ei voi välttää törmäämästä vankilasta tuttuihin ihmisiin. Kaksi tuttua on samassa talossa töissä ja yksi käveli siitä ohi muuten vaan. Yhden näin metron portaissa torstaina matkalla sinne karaokekisoihin. Onneksi toinen meistä oli menossa alas ja toinen ylös. Elävässä elämässä tiemme taitavat mennä myöskin vastakkaisiin suuntiin. Kummalla ylöspäin..? Arvatkaa…

(Kuvan otin viime torstaina ennen hiusten harjaamista ja ennen yläripsien maalaamista… Ennen kisoihin lähtemistä…)

Ensimmäisen tuomion jälkeen kulutin aikaa kaverin koneella. Hän nukkui ja minä valvoin yksin. Silloin ei ollut vielä facebook’ia ja siksi olin nuorison suosimassa Irc Galleriassa. En edes muista enää kuinka aloimme etunimikaiman kanssa siellä keskustelemaan. Kanssani saman niminen henkilö asuu vanhassa kotikaupungissani ja on minua toista kymmentä vuotta nuorempi.

Yhteys on jatkunut fb:n kautta näihin päiviin asti. Toinen S. on nykyään tuore äiti ja ehdotuksestani alkoi juuri pitämään itsekin blogia. Jotenkin sen myötä vaellan 22 vuotta taakse päin ja mietin omaa aikaani tuoreena nuorena äitinä. (Tosin minä olin toista S:aa seitsemän vuotta nuorempi kuin hän nyt, mutta..) ne samat aiheet ja paineet olivat minullakin silloin. Virheellistä infoa satoi joka puolelta ja ihmiset osasivat silloinkin yrittää painaa maahan kaikin keinoin.

Tuskin jaksaisin enää samaa rumbaa kuin silloin.

Otsikkoon sopinee sekin, että reilun tunnin päästä tapaan ensimmäistä kertaa koskaan täältä blogimaailmasta tutuksi tulleen naisen. Menemme yhdessä kirkkoon, joo-o, kuuntelemaan gospel-konserttia. ♪♫.. Vähän jännittää, mutta vain vähän. Eilen kun puhuimme puhelimessa ensimmäistä kertaa, tuli heti sellainen tunne kuin olisimme jo tavanneet. Samanlainen kuin Hannin, Liskonaisen sekä Obenin kanssa. Siksi ei niin paljoa arista. (Ehkä kerron teille illalla..)

Sunnuntai tuntuu muutenkin kivalta kun oma Poika nukkuu tuossa vieressäni olevassa sängyssä. Peitto on kasvojen päällä ja vain kilometrin mittaiset jalat ovat näkyvissä. ♥ Epsoon kanssa joimme kahvia keittiössä ja pitkästä aikaa teimme sen kasvotusten. Yleensä toinen meistä on tähän aikaan tässä koneella ja toinen katsoo telkkaria. Nyt Epsoo on suihkussa ja TV kiinni. ♥

ErityisKIITOS Liskonaiselle eilisestä puhelusta! Toivottavasti iltanne oli suunnitellun kaltainen ja oikein mukava! (Juu, vien ne terveiset perille!)

Mieluisaa sunnuntaita!

EDIT. Voinen kertoa nyt, että olin Arjaannelin kanssa siellä kirkossa. Kiitos Arska!

Oletanko oikein, että haluaisitte tietää jotain siitä torstaisesta..? Laulukilpailusta siis..?

Palataan siis torstai-iltaan. Epsoo käveli minua vähän matkaa vastaan ja tulimme luokseni. Istuin hetken ja puhalsin. Sitten suihkuun ja valmistautumaan. Meikkasin vähän enemmän ja päätin tyytyä ihan tavallisiin vaatteisiin. (virhe yksi) Vähän ennen kuutta lähdin yksin lumisateessa ratikkaan ja sitten metrolla keskustaan.

Löysin paikalle helposti ja hämmästelin ovia, jotka löysin. Lasiovien takana oli paksut viininpunaiset verhot ovien edessä, mutta päätin kuitenkin mennä kokeilemaan. Ensimmäinen oli kiinni, mutta toinen aukesi. Sisällä tarjoilijat valmistelivat baaritiskejään, mutta moikkasivat minua. Istuin jännittyneenä sohvalla kunnes minulta tultiin kysymään olinko tulossa laulamaan. Seurasin kysyjää ISOON saliin, jossa oli ISO ja korkea esiintymislava. (Huhh!)

Olin paikalla ensimmäisenä mikä on blondille todella harvinaista. Kerroin nimeni ja kävin istumaan minulle osoitettuun paikkaan. Siinä oli neljä loosia, joissa oli jokaisessa lappu pöydällä “kilpailijat”. Istuin toiseen ja kauhistelin silmilläni (sekä vatsallani) paikan kokoa. Pian paikalle saapui toinen kilpailija, sellainen nuori & nätti tyttö, ja hän tuli samaan pöytään istumaan. Juttu luisti ihmeen helposti ja olin heti onnellinen kun sain jakaa tuntemuksia sekä ajatuksia kisasta hänen kanssaan.

Muutkin kilpailijat (yhteensä 13 ilmoittautuneista 20:stä) saapuivat paikalle ja meille infottiin illan kulusta. Puheen piti myös edustaja Fashion Model Agency’sta kertoen meille Talent School‘ista, jonne kilpailussa toiseksi tullut pääsisi koulutukseen. Vieruskaverini kertoi käyneensä siellä kurssin. (Ou nou!) Tajusin entistä paremmin väärän asuvalintani!

Pääsimme kerran (sille ISOlle) lavalle harjoittelemaan ennalta valitsemamme kappaleen ja kuulimme, että esiintymisjärjestys tulisi olemaan kilpailussa sama. Vuoroni oli JO toisena Moottoritie on kuuma -kappaleen jälkeen. Tajusin välittömästi, että kappalevalintanikin oli väärä. (virhe kaksi) Miten voi ottaa yleisöön kontaktia Maaritin kappaleella Jos tahdot tietää..? Mieluiten olisin istunut esityksen ajan korkealla jakkaralla, mutta eihän sellainen käynyt. (En kyllä kysynytkään..) Ääneen se istuminen olisi vaikuttanut heikentävästi.

Saimme kehoituksen viedä takit narikkaan ja sitten siinä jäi tunnin verran aikaa (jännittää) odotella kisan alkua. Ovet yleisölle avattiin kahdeksalta ja ensimmäisenä saapuivat Epsoo kaverinsa J:n kanssa. Sitten saapuivat Poikani siskonsa kanssa sekä Epsoon tytär. Eipä se rauhoittanut kun jokainen vuorollaan halatessaan kysyi: “jännittääkö?“. Vaikka ei minua siinä vaiheessa vielä kamalasti jännittänyt - jännitys pamahti pahasti päälle siinä vaiheessa kun sali himmennettiin lukuisia kohdevaloja varten. Annoin sen vaikuttaa itseeni. (virhe kolme)

Juontaja juonsi alkuselostukset ja esitteli tuomariston eli mm. kreisi karaokea tuomaroineen Ile Vainion. Kilpailu alkoi ja ensimmäinen asteli lavalle. Katselin kuinka vapautuneesti t-paitaan, farkkuihin ja oransseihin Karhun lenkkareihin pukeutunut nuori mies steppaili ympäri lavaa sen Pelle Miljoonan vanhan kappaleen myötä. Jännitys lisääntyi. Ja sitten lauluvuoroon…

(Pysäytin koneellani minusta otetun videon ja otin kuvan kameralla suoraan näytöltä, pahoittelen..)

Virheen neljä vältin tärinää tuottaneesta jännityksestä huolimatta: EN laittanut kättä taskuun missään vaiheessa. Ääni ehkä vähän vapisi ja heiluin hieman holtittoman näköisenä. (Epsoo saattoi olla ainoa, joka todella huomasi jännitykseni määrän tuntiessaan ääneni & tyylini läpikotaisin) Otin katsekontaktia Poikaani saadakseni itseni hieman rauhoittumaan. (vasta myöhemmin muistin tuomareiden istuvan suoraan Poikani takana..) Vaikka osaan laulun sanat hyvin, teki jännitys sen, että kerran sana ‘valo’ tulikin suustani sanana ‘kesä’. (virhe viisi) En kuitenkaan panikoitunut siitä vaan jatkoin eteenpäin… ♫♪♪ …

Tuomareilla oli lupa keskeyttää esitys haluamallaan hetkellä nostamalla “silence”-kyltti esiin. Keskeytys ei välttämättä tarkoittanut huonoa eikä hyvää esitystä vaan tuomaristo koki kuulleensa riittävästi kyseistä esiintyjää. Ehdin/sain laulaa molemmat säkeistöt ja kyltti nousi vasta ennen sitä loppua, jossa lauletaan kertosäe ‘tuhat’ kertaa. Minulle aivan sopivaan aikaan.

Tässä suoritus on loppu ja juontaja astelee selkäni takaa paikalle. Ja sitten alkoi se hulvaton vapina ja tuntui kuin pallea olisi mennyt sappikohtaus-kramppiin. Oireet, jotka otin mieluusti vastaan vasta esiintymisen jälkeen.

Muiden laulajien tason kuultuani en todellakaan odottanut paikkaa jatkoon vaan keskityin olemaan itseeni, kokemukseen sekä uskaltamiseeni tyytyväinen. Vieressäni istunut likka sai erikoismaininnan kappaleeseen heittäytymisestä, minä häneltä yhteystiedot videotallenteiden hänelle toimittamista varten. (Poltan hänen oman esiintymisensä levylle ja toimitan muistoksi.. ) Jatkoon pääsi kahden sijaan kolme, joista kolmannen kohdalla olin eri mieltä. Palan halusta mennä ensi kuussa kuuntelemaan ja katsomaan semifinaaleja. (siellä on yksi tuttu, joka voi laittaa nimen listaan ilmaista sisäänpääsyä varten, hih..)

Epsoo esitteli minut Ile Vainiolle, jonka kanssa kättelin. Hän (kohteliaisuuttaan?) kehui esitystäni sanoen, että “lisää vaan rohkeutta esiintymiseen”. Joopa joo, kuulin hänen sanovan samaa sille kanssani liikuneelle likallekin. Olen itseeni Eka Kertalaisena ihan tyytyväinen!

Jäimme kilpailun jälkeen vielä hetkeksi sillä lavalle asteli esiintymään Amadeus. On siinä vuoden 2009 tangokuninkaalla ääni! Epsoon ja meidän muidenkin mielestä miksaus ei antanut oikeutta esiintyjälle, mutta paikalle kuuntelemaan saapui myös Mikko Alatalo. Pois lähtiessämme kävi Epsoo vielä kättelemässä Mikon kanssa seisseen Ilen ja olihan ‘pohjoisen likka’ otettu katsekontaktista Alatalon kanssa, heh heh. Hän hymyilikin minulle - toivottavasti ei pelkästä säälistä…

Jatkoimme Poikani kyydillä Epsoon työpaikalle ‘jatkoille’ ja laulamaan lisää tietenkin. Sieltä ajoimme luokseni, jotta Poikani sai laitettua samantien ottamansa videot koneelleni. (Vasta seuraavan päivän iltana, yksin ollessani, uskalsin katsoa oman suoritukseni..) Nuoriso lähti ja Poikani vei molemmat likat koteihinsa. Isot kiitokset kannustusjoukolleni! ♥ ♥ ♥

Uni tuli nopeasti.

Kuraa ja loskaa piisaa kaikkialla. Edellisenä iltana satanut lumi alkoi kadota plus asteiden myötä. Töissä jatkoin edelleen niiden säärystimien parissa ja jaksoin valvomisesta huolimatta loppuun saakka. Kierrätyksestä ostin vain kynttelikön, josta oli ollut kampaajani kanssa puhetta:

Vien tuon 4,50€ maksaneen kuuden kynttilän kynttelikön kampaajalleni.

Olin yöllä jo nukkumassa kun Epsoo palasi töistä. Heräsin (jo?) kymmeneltä keittämään kahvia, mies nukkuu edelleen. Näin muuten aamusta ihmeellisiä unia. Yhden en olisi halunnut loppuvan, mutta enää en edes muista mistä oli kyse. Lauantai, vapaapäivä, iso kasa tiskiä ja siivoillakin voisi. En kuitenkaan tohdi kolistella ennen kun Epsoo herää. Onhan tässä päivää aikaa… Ja illalla taas tarkkana American Idolsien kanssa, jee.

Iloista lauantaita!

Kyllä se vaan on niin, että valoisuus piristää!

Piristi kyllä aamulla sekin, että löysin keittiön pöydältä lapun, jossa muun ohella ilmoitettiin kahvinkeittimen olevan valmiiksi ladattuna. (Kiitos Epsoo!) Napsautin keittimen (ja tietokoneen) päälle ja menin suihkuun. Nautin hyvät kahvit tietokoneen äärellä ja lähdin ajoissa töihin. Koskahan olen viimeksi leimannut itseni sisään jo kymmentä vaille?

Jatkoin niiden säärystimien parissa. Isoäidin neliöiden YLÄpuolelle tein resorit…

(Kuvassa näkyvä musta on oikeasti ruskea ja sininen on lila. Ja kyseessä on vain toisen jalan aloitus, mutta molemmin puolin kuvattuna. Molemmat ovat kyllä samassa kohtaa tehtynä..)

Jatkan huomenna ALASpäin ja ajattelin vuorottain virkata sekä neuloa. Mahtaa tulla hauskat..

Kierrätyksestä ostin Epsoon luokse meille kahdelle private-viinilasit kun niitä oli siellä vain kaksi..

Tykkäsin mallista sekä siitä, että nuo ovat hieman paksumpaa lasia. Eivät ehkä hajoa ihan ensimmäistä kertaa tiskatessa. Jäi vahingossa nuo euron hintalaput vielä kuvaan paikoilleen.

Löysin sieltä muutakin. Jos tämä vain kelpaa Liskonaisen ja McGyverin saunaan, niin saavat kunhan nähdään tai löydän lähettämiseen sopivan laatikon…

“Kun soivat kiukaan mustat urut,

unhoittuvat arjen surut“

Ilmoitin jo töistä käsin Epsoolle, että minulla olisi mieliteko uunimakkaraan ja perunamuussiin. Mies juuri huhuili keittiöstä, että ko. ruoka on valmista. Siispä menen syömään, ja aion aloittaa proteesin kera… Jos onnistun niin koko ruokailun, teen sen ensimmäistä kertaa…

Tiistai-iltaa!

Väsy painaa päätä ja silmiä, mutta jos minä muutaman sanan. Vaikka alkaneen viikon ‘kunniaksi’. Ja tuon otsikon.

Viikonloppu oli ja meni. Aina se maanantai tulee, halusit tai et. Onneksi aurinko paistoi - se auttoi vähän.

(Tässä kohtaa MUKA pähkäilen, että kertoako vaiko eikö..)

Sain puhelun juuri ennen töihin lähtöä. (ELI kerron -ja Hanni saa taas naurut kun blondi ei malta olla hiljaa.. ) Olin jo luullut, että olisin viime kuun puolella missannut tilanteen, mutta ei. Minulle soitettiin iskelmäkaraoke-kilpailusta, jonne olen ilmoittautunut. Että tuletko paikalle.  Pienen hetken olisi tehnyt mieli jänistää, mutta kuulin itseni sanovan “tulen toki”. AUTSS! ♪♫♪♪ -ja nyt sitten jännittää jo ihan kamalasti!

Valitsemani kappale on tuttu, paikka ei. Kaksikymmentä kilpailijaa (?) toivotaan paikalle kaksi ja puoli tuntia ennen kisan alkua. Käydään iltaa läpi ja jokainen pääsee halutessaan kerran lavalle harjoittelemaan. (uh huh..) Kaksi pääsee jatkoon eli semifinaaleihin. Ou nou. Nyt kyllä ihan aikuisten oikeasti jännittää! Tilanne on aivan eri asia kuin joku ravintolan järjestämä oma kisa.

(Aurinko sulattaa jo valtavia kinoksia, ihanaa!)

Töissä oli taas hankalaa. Siis se sama päänsärky ja tukkoisuus iski reilun tunnin jälkeen niin kuin viime viikollakin. En ymmärrä??? Muistin sentään ottaa antihistamiinin allergiaan (ei työ-, vaan vuodenaika-) ennen töihin lähtöä, mutta silti oli taas kinuttava työkaveriltani O:lta särkylääke. Se onneksi helpotti särkyä vähän. Oksettava olo oli ja pysyi.

Sain sentään jotain aikaiseksikin. Tein niihin mallinukelle tuleviin säärystimiin/sukkiin ne isoäidin neliöt, joista projektini aloitin. Neljä lappua per jalka  ja ompelin ne renkaaksi. Huomenna jatkan niistä neulomalla. Otan omat pyöröpuikot mukaan sillä niitä ei työpaikallani ole ollenkaan. On mielenkiintoista jatkaa kun sain vapaat kädet toteutukseen. Valitsin jo mahdollisimman kummallisia lankoja puuhaan.

Kotona Epsoo oli tiskaamassa ja kokkaamassa. Ihana Mies! ♥ Broileria, riisiä ja kastiketta, nam. Maanantaihin sopii loistavasti hyvä eteen kannettu ruoka, ja ruokalepo murun kainalossa. ♥

Tästä viikko saatiin alkuun!

PS. Epsoo vastaa aikanaan ruokareseptiinsä tulleisiin kommentteihin. Lupasi.

PS2. Sain illalla tekstiviestin Susikairasta, että kenkäpaketti oli mennyt perille. Ihanaa!!! ♥ (ehkä siellä on raporttia huomenna..)

PS3. Oli pakko kuvata todisteeksi, että ne “KALLIIT” bootsit (0,90€) olivat juuri sopivat ja plankattuna kuin uutuuttaan kiiltävät:

Poika ♥ nukkuu vielä tuossa vieressäni olevalla sängyllä. Tohdin kirjoittaa hetken ennen kun menen tiskaamaan ja tekemään ruokaa meille. Epsoo meni jo töihin.

Olin eilen kaksi tuntia tavallista aikaisemmin töissä. Tarkoituksella. Muistin kuvata ne valmiit sukat..

Käytin noissa kuviolangan jämät ja pohjana luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa. Lopputulos oli minua ja muutamaa muuta miellyttävä. Ehdin myös virkata muutaman isoäidin neliön niitä tulevia säärystimiä varten. Katselin kelloa kuumeisesti sillä Poika oli tulossa hakemaan minua…

Poika tuli täsmälleen kello 14 kun päivä oli töiden osalta ohi. Menimme yhdessä työpaikalleni, jotta sain näyttää missä minä sukkia sun muita neulon. Poika kätteli niin työkaverini O:n kuin pomonikin. Äiti oli niiiiin Pojastaan ylpeä! ♥ Moni totesi meidän olevan niin saman näköisiä. Tottahan se on. Kävimme yhdessä kierrätyksessäkin. Poika osti jotain, äiti ei.

Sieltä ajoimme kotini kautta postiin. Nyt ne paketit ovat matkalla. Yksi, se iso, menee Susikairaan ovelle ja kaksi muuta ovat saajilleen yllätyksiä. Tiukka paikka blondille odottaa tämän viikonlopun yli kuullakseen, että lähetykset ovat menneet perille. Hanni tietää tämän blondin piirteen.

Postin pihalla, kun olimme palaamassa autolle, tapasimme iloisen valkoisen pienen suloisen koiran. Touhua täynnä tuo koiruus pyrki meitä kohti ja onnistui siinä samalla kaatamaan metrin mittaisen tolpan, johon oli MUKA kiinnitettynä. Emme voineet Pojan kanssa kun nauraa kun tuo terhakas pikkukaveri tuli kohti raahaten sitä tolppaa perässään. Nappasin koiran sekä tolpan kiinni ja palautin paikoilleen. Poika lähti etsimään otuksen omistajaa postista ja minä seisoin jalka tolpan päällä odottamassa. Omistaja tuli, oli kiitollinen ja lähti koiran kanssa. Viimeiseksi kuulin kuinka lastenvaunuja työntävä nainen sanoi: “Nana, sä olet niin rasittava”..

Ajoimme ostarille ja haimme Tarjoustalosta isot paketit vessa- sekä talouspaperia. Paluumatkalla pysähdyimme lähelläni olevaan MERKKIvaateliikkeeseen. Aikansa soviteltuaan Poika päätyi siniseen huppariin sekä mustaan pipoon. Vastapainoksi kierrätyslöydöille äidin ‘lompakko’ keveni liki 60 eurolla vaikka siellä kaikki olikin -50%. Huhh! Poika maksaa osan takaisin ensi viikolla. Siinä mielessä ei satuta kun tiedän Pojan käyttävän hankkimiaan vaatteita aktiivisesti. Ei hänellä niitä paljoa ole, joten jokainen vaate ON käytössä eikä jää kaappiin lojumaan. (Poika onnistui jättämään autonavaimet kaupan tiskille, että Hanni; kyllä muutkin osaa..)

Tulimme luokseni ja Poika lähti hakemaan kahta kaveriaan. Olivat lähdössä risteilylle. Pari tuntia myöhemmin, kun Epsoo oli jo mennyt töihin, tuli kolmikko luokseni. On kyllä kehuttava, että siinä on loistavia kundeja jokainen. Se sellainen yhteishenki ja huolenpito välittyy vaivatta. Tilasivat pizzat ja tämä äitikin sai omansa. Poika tarjosi! Hetken juttelimme niitä näitä ja kaalinpäitä. Sitten tilasin iloiselle kolmikolle taksin ja he lähtivät paatille. Oli yllätys, että Pojan sisko sattui samaan laivaan.

Kävin kaupassa ja sitten söin sen pizzan. Kokonaan. Uhh. Ja menin tyrmään nukahtaen tuohon olohuoneen sängylle. Tarkoitukseni oli mennä Epsoota vastaan, mutta uni voitti. Mies tuli yöllä ja valvoimme aamuun.

VAIN kolmen tunnin nukkumisen jälkeen puhelimeni soi ja varttia myöhemmin pojat palasivat mereltä. Missä kunnossa?!! Huh huh.. No, olisivat voineet olla muutakin kuin vain liikaa valvoneita. Joimme kahvit ja pääsimme (?) kuuntelemaan risteilyuutiset. Poika nukahti melkein heti. Pari tuntia myöhemmin ne kaksi kaveria lähtivät. Mekin menimme Epsoon kanssa jatkamaan unia.

Illalla Epsoo lähti taas töihin ja Poika nukkuu edelleen…

Taitaa olla se aika kun äidin tarvii mennä tiskaamaan ja tehdä ruokaa jossain vaiheessa heräävälle Pojalleen. Hyvä kun nukkuu! Alkaa kyllä olla sellaisia merkkejä, että saattaapa tuo herätäkin… joskus…

Rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Keskiviikko on keskellä viikkoa. Yllätys? Heh heh..

Mikäs nyt on kun aurinko on paistanut jo ainakin kaksi päivää peräkkäin..? KEVÄT!!!

Nappasin tuon kuvan kävellessä kännykällä, pysähtymättä. Aurinko lämmittää niin, että aamupäivällä keittiön ulkomittari hehkutti kuutta lämpöastetta. Vesi lorisee katoilta sekä kaduilla. Olisi aika hankkia ne kumisaappaat työmatkoja varten.

Hih, Epsoo (on tänään omassa kodissaan ja..) huomautti juuri facebookin chatissa minulle, että olisiko aika vaihtaa tuolta “Stansta - minä“-sivulta kohta, jossa lukee “sinkku omasta vapaasta tahdostani”. Eipä ollut tullut mieleen, että siellä edelleen luki niin. Tietysti korjasin sen kohdan ja samalla laitoin kuvan ‘kadonneen’ tilalle.

Kirjoittelin töissä sen ohjeen tyynyn tekemistä varten. Tuli siitä jonkinlainen.. Jatkoin sitten kauan (?) kesken olleita sukkia kun taas kuului pomon ääni, että “Stansta, sulle olis sihteerin hommia”. Niitä sukkia rakennan näemmä kuin Iisakin kirkkoa.

Minun piti kirjoittaa dymolla uudet tarralaput sellaiseen tarvikelokerikkoon. Mikäs siinä. Samalla huomasin, että aiemmin siihen laitetut maalarinteippi-laput olivat jättäneet ilkeän liimapinnan muovilätkiin, joten laitoin ne yöksi likoamaan pesuaineveteen. Niitähän minä huomenna hinkkailen puhtaaksi. Sama se. Ja neulon ne sukat valmiiksi.

Ihanaa: meillä on viikko 12 ns. omatyöviikko. Silloin saa työajalla tehdä omia käsitöitään ja minulla se aika kattaa 20 tuntia. Tulee tarpeeseen kun en ole saanut kotona tehtyä juuri mitään viime aikoina.

Mistä tulikin mieleen, että minulla on tuossa lattialla iso pino vanhoja Käsityö kerho-lehtiä. Aikomukseni on katsoa onko niissä mieluisia neuleohjeita ja sitten kuskaan lehdet töihin kiertoon. Jos vaikka tänään vielä kävisin ne läpi…

(Epsoo kirjoittaa parhaillaan minulle sähköpostiin sen eilisen karitsankyljen valmistusohjetta teille jakamista varten. Ainakin Tiiaa se kiinnosti..)

Tuolla kadulla kulkiessaan on katse pidettävä tiukasti kadussa. Siellä on paikoitellen sellaisia “miinoja”, joiden päälle ei tee mieli astua. Hyh.

Vaihdoin tänään ohuempaan takkiin. Kyllä sen huomaa, että kuluneen talven aikana on kertynyt muutama kilo lisää painoa. Takki oli tiukempi kuin ennen…

Voi iloa, voi riemua! Jotkut teistä varmasti muistavat sen työttömyyspäiväraha-manaukseni viime kuulta? Täytin tänään työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen Kelan sivulla netissä ja ihan vitsinä ajattelin kurkistaa sinne tänään illalla. Maksupäivä perjantaina 12.03.!!! Mahtavaa!

Tuosta ilosta postitan kolme pakettia perjantaina töitten jälkeen. Susikairan Akka, anteeksi viivästyminen! Laitan tuon jättilaatikon ovelta ovelle-kuljetukseen kuten lupasin. Sinun puhelinnumerolla varustettuna. (Ohoh, sinne Susikairaan olikin tullut uusi kirjoitus! Äkkiä sinne..)

Laitan sen Epsoon ruokaohjeen erillisenä tänne. Iloksenne!

Kohti loppuviikkoa!

Voi pojat!

Mä mistä alkaisin tään lauu-luuunn..? ♪♫♪♪… ???

Epsoo tuli yöllä ihanan nopeasti kotiin ja tullessaan hihkui kuiskaten, että “tuu kattoon”. Menin, tottakai. Rappukäytävässä, tuossa oveni takana, on ollut melkein vuoden lastenrattaat ja nyt siinä oli tämä:

Epsoo sanoi, että “ne lastenvaunut ovat kutistuneet”. Heh heh… Emmaljunga.

Lähdin päivällä ihmeen hyvällä mielellä kohti työpaikkaa. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vettä. Se sekä lintujen tauoton titityy nostattivat mieltä vaikka en TAASkaan nukkunut kovin montaa tuntia. Kevät on tulossa, huusi kaikkeus. Iiii-haaa-naaa. Tervetuloa lämpö, rusketus ja hellyys. ♥

Ja sitten (“eve”lle ne kamalat..) paidat, jotka ilmaiseksi poimin eilen kierrätyksestä:

Kun minä ja Epsoo TYKÄTÄÄN noista, niin ihan sama mitä muut ajattelee. Me aiotaan kyllä käyttää noita, salettiin!

Menin siis töihin ja ihme kyllä sain valmiiksi sen tyynyn. Minulla oli mukana oikea kamera ja kuvasin tyynyn niin edestä…

..kuin takaakin…

Nyt pitäisi olla ihan oikeat väritkin. Toinen (ylä-) puoli on liian iso, mutta tehty. Tuohon keskelle tulee nappi läpi. Kuulemma. Huomenna minun pitäisi yrittää kirjoittaa teko-ohjeet, mutta miten? Olen sellainen fiilistelijä, että teen mitä milloinkin työ vaatii. Miten minä ohjeet MUKA kirjoitan? Noh, yritän.

Mutta mitä löysinkään tänään kierrätyksestä!!! Kumartakaa ja olkaa kateellisia: Cobran bootsit…

Koosta en ole ihan varma, että sopivatko minulle, mutta HINTA!?!? Se oli 0,90€!!! Katsoin Boot Factory’n sivuilta, että vastaavat maksavat 235 euroa. Mieletöntä! Noissa on pohjat juuri laitettu kuntoon. Tiedän, koska itse omistan mm. Morat vm.-89 ja käytän niitä edelleen. (On minulla Cobratkin..) Olen ihan tohkeissani, huomaatteko?

Ostin myös veljeni pojalle hupparin…

Maksoi 0,45€..heh heh…

Epsoo tuli eilen vähän ‘huonona’ kotiin kun tuo lähellä oleva kukkakauppa oli mennyt kiinni. Lupasi ihanaa ruokaa tänään -ja todellakin piti sanansa: valkoviinissä haudutettua karitsankylkeä valkoviinikastikkeella sekä ihanilla perunoilla… N A M !!! Ja valkoviiniä… Selittänee mahdolliset kirotusvihReet… he heh…

Nyt alan illan viettoon vapaata viettävän Epsoo-rakkaani kanssa. Sallittehan sen..??? Kiitos. (Pako alkaa vartin päästä..)

Minulla on hyvä olla - toivottavasti teilläkin!

Miten olisi sellainen ‘sekametelisoppa‘ tähän kohtaan?

Palataan nyt ihan ensimmäisenä viime perjantaihin. Olin töissä ja sieltä viestittelin Epsoolle, että josko mies tulisi vastaan. Tai siis, että tavattaisiin tuossa matkalla kun aurinko paistoi ja oli kiva ilma muutenkin. Löysin miehen lähelläni olevasta kenkäkaupasta hakemasta bootsejaan korkolappujen laitosta. Kävelimme yhdessä postiin…

Hain sieltä edellisenä päivänä ovellani käyneen paketin, josta oli jätetty lappu luukkuun kun ei mahtunut siitä sisälle. Pikkasen minua huolestutti kuoresta kuuluva helinä…

Paluumatkalla haimme kiinalaisesta ruokaa ja söimme kotona. Oikeastaan vain Epsoo söi sillä a.) ruoassa oli mukana kaalia, joka ei sappivaivaiselle sovi ja b.) naudanlihan sekaan oli ängetty VALKOSIPULIA. En sano ‘yäk’, mutta en myöskään sitä syö. Ja sitten paketin kimppuun…

Voi VAUH!!! Sisältä löytyi sellainen seinään laitettava metallinen AURINKO-tuikkuteline, josta oli edessä oleva lasi irronnut. Onneksi siinä on sellaiset hakaset, joilla Epsoo uskoo saavansa auringon kasvot takaisin paikoilleen. Kuvaan sen teille sitten kun se on kunnossa ja seinässä.

EDIT: eli NYT.. (Kiitos Epsoo!)

Mukana tulleessa kirjeessä luki: “Tiedän tiedän, sinulla on ihan tarpeeksi roinaa omasta takaakin, mutta tämä on huutanut sun nimeä siitä asti kun aloin lukea sinun blogiasi. Valoa, lämpöä ja loistoa pimeyteen, sitä on monesti blogisi kautta välittynyt minulle asti! Ja kun kerta tykkäät auringoista, niin tässä tulee. ☺ ” Ihanaa!

Mukana sain KAKSI kahden hengen vapaalippua kylpylään!!! KIITOS TIIJJA!!! Aivan mahtavaa!

Viikonlopusta jo kirjoitinkin.

Olin tänään ajoissa töissä ja todellakin hyvin levänneenä pirtein mielin. Ihanaa kun työystäväni O. oli piiiitkästä aikaa paikalla. Muuten sieltä moni puuttuikin.

Samantien kun menin pajalle, tuli ohjaaja sanomaan, että atk-kurssilla olisi paikka minulle. ??? En kai minä sinne niin halua mennä, että muut ovat aloittaneet kurssin neljä tuntia aikaisemmin ja lopetus olisi ollut tunnin päästä. Olisin jäänyt aamun opetuksista paitsi sekä yhdeksän euron toimintarahasta. Samalla olisin joutunut jättämään kaksi kesken olevaa työtä odottamaan kahdeksi viikoksi. No way! Alkaa niitä kursseja myöhemminkin.

Taidan saada sen tyynyn huomenna valmiiksi, joten otan oikean kameran mukaan.

Että KYLLÄ tuota lunta edelleen riittää vaikka tänään ensimmäistä kertaa huomasin, että se saattaa olla hissukseen katoamassa muutenkin kuin ihmisten toimesta.

Epsoo oli tänään tyttärensä kanssa syömässä ja palasi kotiin vähän jälkeeni. Mies oli selkeästi tosi pahoillaan kun lähellä oleva kukkakauppa oli jo suljettu. Saamatta jääneiden kukkien sijaan saan huomenna spesial-ruokaa, kuulemma. Sopii minulle! ♥

Jos sitten menisin ottamaan pyykit koneesta. Löysin tänään ilmaisosastolta itselleni vaaleanpunaisen kivan hupparin sekä Duudsonien T-paidat meille molemmille - ellen anna toista Pojalleni. Niissä molemmissa on niin häröt tekstit, että mahtaa “eve” jälleen riemastua moisista niinkuin viimeksikin… Ei haittaa yhtään. Saatan kuvata ne myöhemmin.

Naistenpäivän iltaa!

Toinen lyhyt ilmaantuminen perään…

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)

Olen minä täällä. Vähän vain oikaisin tuohon sängylle. Hetkeksi.

Viisi päivää töitä takana ja niistä hyvä mieli. Kaksi päivää vapaata edessä ja niistä mieli vielä parempi.

Meillä paistoi tänään aurinko!

Sain ihanaa postia tänään. (Kiitos Tiia!) Siitä ja vähän muustakin palaan kirjoittamaan toisella kertaa sillä nyt valmistaudun lähtemään Epsoota vastaan…

Nautinnollista viikonlopun alkua!