Muurin tällä puolella…

MISSÄ EI tällä hetkellä MUKA katsota lätkää..?

Olen meinaan melkoisen varma, että Suomessa harva televisio on tällä hetkellä kiinni. On se lupa auki pitämiseen maksettu tai ei. Monessakohan perheessä on saatu kunnon riita aikaan jos jollakin on tapana katsoa C.S.I. eikä satu olemaan tallentavaa digiboxia? Monessa, uskoisin. On tuo ‘töllö’ itsellänikin auki tuolla selän takana ja ääni hiljaisella. Ei lupatarkastajan vuoksi vaan siksi, että ehdin näkemään maalit kun ne näytetään uudestaan.

TSEMPPIÄ LEIJONAT!

Lähdin tänään niin kiireellä töihin, ettei siinä ehtinyt proteeseja miettiä saati suuhun laittaa. No, eihän ne minnekään koskaan enää katoa (?) ja minulla on koko loppu elämä aikaa olla niiden kanssa. (..kele!) Töissä kyselin proteesit omaavalta työkaveriltani kiinnitysaineen käytöstä. Hän itse ei sitä tykkää käyttää ja kertoi, että pohjauksen jälkeen (minulla 26. pvä) sitä ei kaipaakaan. Proteesin saa kuitenkin kuulemma halutessaan pois silloin kun haluaa vaikka olisikin laittanut kiinnikettä. Hih, ellei tee niinkuin eräs mus… romani vankilassa kun täytti koko ‘kourun’ sillä aineella.

Töissä tein ensimmäisen sukan valmiiksi ja toisesta yli puolet varresta. Ilahduin kun sain Epsoolta viestin, että hän kävelee minua vastaan. Niin hän kävelikin ja kohtasimme kirkon kohdalla. Oli mukava mennä kullan kanssa lähibaariin yhdelle…

…ja siksi otin tuosta monesti kuvaamastani kirkosta kuvan eri ‘kulmasta’ kuin aiemmin. Harmi, ettei ystäväni, joka on töissä ko. baarissa, ollut vuorossa.

Ne yhdet oluet juotuamme poistuimme baarista ja hetken mielijohteesta menimme melkein vieressä olevaan karaokealan liikkeeseen. Epsoo osti sieltä minulle/meille yhden levyn, josta olimme puhuneet aikaisemmin. Jatkoimme matkaa tien toisella puolella olevaan kalastusliikkeeseen, josta emme ostaneet mitään. Sitten ruokakauppaan ja kotiin syömään sitä eilen tekemääni ruokaa.

(Suomi johtaa 4 - 1..)

Vein minä roskat ennen ruokailua ja kuvasin meidän pihaan muuttaneen lumiukon porkkananenänsä kanssa:

Vähän on hänkin uponnut kinoksiin kun ei näy kuin puolet porkkanan kannattajasta, heh heh..

(Suomi johtaa 5 - 1..)

(Muistakaahan Se Arvonta, johon on osallistumisaikaa perjantai-iltaan asti!!!)

JIPPII, pääsimme juuri torstaihin eli rahapäivään!!! Kyllähän se raha aina tarpeeseen tulee, mutta nyt se helpottaa huomattavasti sitäkin, että saan ihanaisen Liskonaisen yökylään lauantaina. Edessä siis antoisaa “uimuilua” sielunsisaren kanssa eikä aiheet varmasti lopu kesken. Eiköhän me muutaman päivän varaslähdöllä juhlita vähän tämän blondin vanhenemista samalla… Oi kun odotan ♥ !!! (Saisinkohan Poikani kylään illalla - tapaisitte vihdoinkin..)

Hyvä Suomi, hyvä Leijonat!

Voi jestas, että tämä blondi on nyt yhtä hymyä!!!

Ihan pari minuuttia sitten ajattelin vielä käydä Kelan sivulla. Olin asennoitunut tyyliin ‘pessimisti ei pety’, mutta oi-joi: siellä ilmoitettiin, että työttömyyspäiväraha toimintarahoineen maksetaan torstaina! MAH-TA-VAA!!! Eikä summasta oltu vähennetty ainakaan toistaiseksi työttömyyspäivärahoja poissaolopäivien kohdalta.

HUH HUH, kun huokailen onnesta täällä. Kippis:

Ostin tänään Epsoon kustannuksella tuon esineen kierrätyksestä. Eikö olekin veikeä? Pointti on siinä, että ravintolassa, jossa Epsoo työskentelee, on ravintolapäällikkö, joka kerää SAMMAKOITA. Mikäs oivallisempi sellaiselle keräilijälle kuin aiheen mukaiset kurnuttajat? Erottuu varmasti posliinisista sun muista. (korkeus 18cm ja leveys peräti 24cm) Tulin hyvälle mielelle kun ehdin poimia tuon mukaan ja hymyilen kun ajattelen hetkeä, jolloin viemme tuon saajalleen.

Aamulla ei kyllä hymyilyttänyt yhtään. Sama kaava toistui jälleen, että valvoin (-mme) liian myöhään ja vain muutaman tunnin unien jälkeen oli vaikea nousta. Olen selkärangastani tässä kohtaa ylpeä sillä päivän ohjelma ei kiinnostanut yhtään. Menin kuitenkin.

Oli mukavaa nähdä työkaveriani O:ta pitkästä aikaa (on siellä atk-kurssilla) ja lähdimmekin yhdessä kävelemään, päivän teeman mukaan. ‘Mamut’ laumautuivat pihalle huiveineen ja hameineen ottaen vielä jopa sauvatkin käsiinsä. Jostain syystä (?) emme kokeneet kiinnostusta laumavaellukseen vaan suunnistimme muualle. Toki ensin varmistimme, että se oli sallittua. Kävelimme lähimmälle ostarille kahville. No hei, kyllä sinnekin matkaa kertyi kävelemisen verran.

Palattuamme oli talon takapihalla tarjolla niin grillimakkaraa kuin hernekeittoa sekä laskiaspullatkin. Ja sitten työmaalle pariksi tunniksi. Meitä oli paikalla todella vähän eikä työtahtikaan päätä huimannut. Jatkoin vähän matkaa sitä keskeneräistä sukkaa…

Jostain kumman syystä kännykän kamera vääristää aina nuo värit!? Oikeasti tuossa on harmaata, vaaleansinistä, ruskeaa ja beigeä. (yritin etsiä väriä Novitan sivuilta, en löytänyt) Ja käytössä siis ne samat langat, joista osa oli miljoonassa solmussa ja osa tuli purkamastani sukasta. Kierrätystä kai tuokin?

Töistä palattuani olin hetken koneella ja ajattelin sitten mennä päikkäreille. Juuri kun olin nukahtamassa, soi ovikello erittäin terhakkaasti. “No nyt”, ajattelin TV-lupatarkastajat mielessäni ja pysyin peiton alla hiirenhiljaa. Joo-o, sekin on vähennettynä menoista, se lupa. SHHH! Seuraavaksi kuului karmeaa ryminää postiluukusta ja kun vihdoin uskalsin mennä katsomaan, oli siellä kaksi puhelinluetteloa..! Vieläkö niihin tuhlataan? Kuka niitä enää edes käyttää? Not me.

Sain nukuttua reilun tunnin ja nousin sitten ylös. Kaikenlaista puuhaa oli mielessä, mutta kun tarpeeksi kauan istuu paikallaan, menee innostus ohi. Tiedättehän.

Mielessä oli reissu kauppaan. (Anteeksi Epsoo ♥, että kirjoitan tästä! Tämäkin ‘kuuluu’ kuitenkin tänne Minun blogiini..) Olin iltapäivällä saanut Epsoolta viestin, joka loppui sanoihin: “jätin sulle 20€ pöydälle“. Arvostan ja olen tietysti kiitollinen, mutta ei ole helppoa suhtautua moiseen tilanteeseen. Olen viikon päästä 43-vuotias, työssä käyvä nainen, jolla EI OLLUT OMAA RAHAA MENNÄ KAUPPAAN.

Ei meillä oikeasti ole selkeää rajaa muutenkaan ns. omien rahojen välillä. Epsoo tienaa ja maksaa enemmän, myönnän. Minä yritän ostaa silloin kun minulla on rahaa. Nyt ei ollut/ole (vielä). Tämän päiväinen tilanne oli molemmille selvä ja vain minä tein siitä itselleni numeron. Mutta minkäs teet kun tuntui pahalle?

Mietin tarkkaan ennen kauppaan menoa ostokset ja pääsin alle kymmenellä eurolla. Nyt on ruokaa iso pannullinen…

Hyvää & halpaa! Seassa on aurinkokuivatut tomaatit-juustoa, ja kerran syötyään loput voi laittaa vielä uuniin vaikka tomaattien kera. Kelpaa minulle vallan mainiosti moneksi päiväksi. Nii-in.

Vihajisin tuolla aiemmin, että Epsoo toi minulle jotain muutakin kuin ruusuja ystävänpäivän aattona. Nyt sen kerron. Tässä:

(Okei, välillä vähän nolottaa kertoa näitä proteesi-juttuja, mutta ei anneta sen haitata, eihän..?)

Proteesien käyttöä on nyt viimeisimmäksi estänyt se, että ne lonksuvat. Siis yläpuoli, ei ala-, koska sitähän en edes ole käyttänyt. Onko nolompaa ajatusta kuin vaikkapa olla laulamassa karaokea kun tekarit lonksahtaisivat suussa vinoon? Ei ole.

Rakas, rakkaampi ja ennen kaikkea myös rakas Ystävä, Epsoo ♥ ♥ ♥ , toi minulle kahta eri kiinnikettä. Varmaa ja erittäin voimakasta. “Ei makua, ei tuoksua” - mitä jos suun avatessaan sieltä lehahtaisi makea ruusun tai vaniljan tuoksu? (blondi!) Huomenna minä otan ja kokeilen kiinnikettä elämäni ensimmäisen kerran. Tietysti aloitan tuolla ylemmällä. Jännittää.

– Miten se kiinnike lakkaa toimimasta? Eikö proteesia saa pois suusta ennen sitä?

Lupaan lukea käyttöohjeet (heti kun olen lopettanut tämän kirjoittamisen). On minulla kultainen Mies.

Tähän loppuun jälleen muistutus ARVONNASTA, johon on aikaa osallistua perjantai-iltaan asti. Kiitos kaikille jo osallistuneille!

Torstaita (hymyillen) odotellessa!

Arvatkaapas mitä minä tekisin JOS saisin lottovoiton..???

En edes lottoa, mutta silti. Minä hoitaisin itseni sellaiseen nukutukseen, jossa suuhuni laitettaisiin implantteja sekä siltoja koko suun täydeltä kerralla! Jopa vielä paikallaan olevien omien alahampaiden tilalle. Varmasti!

Viiden tunnin torkkumisen jälkeen kello soi ja olisinhan minä silloin saanut heti unesta kiinni uudestaan. Ei auttanut kuin nousta, laittaa kahvit ja mennä suihkuun. Onneksi se yleensä piristää ja kahvi loput. Sohjossa oli kamala kävellä, bussi meni nenän edestä ohi ja ratikkaa sai odotella. Siis sitä oikeaa, kaksi ‘väärää’ siitä kyllä meni ensin.

Olin sitten myöhässä, mutta en onneksi sitä varttia, jonka jälkeen pääsee vain varaamaan uuden ajan. Mallattiin ylä- ja alaproteesia, hiottiin ja mallattiin uudestaan. Nyt alaien (siis ien alhaalla) on sisäpinnalta taas auki ja yökkäilin koko paluumatkan kotiin. Otin proteesit yökkäilyjen lomassa heti kotona pois. Ensi kerralla ne pohjataan - onpa lohduttavaa?

En ole pystynyt käyttämään niitä nyt ollenkaan. Siksi en ole oppinut syömään niiden kanssa ja koko ajatuskin tuntuu oudolta. Siis se syöminen. Suu ja mieli pistävät vastaan, henkisesti alan olla kypsä koko projektiin. Ei kiva.

Tähän kohtaan sopinee kuva…

…päästä, jossa sipulini asuvat. Tuo pää aikoinaan tuijotti minua yhden kaupan ikkunassa aamuin illoin työmatkalla ja pakkohan se oli käydä ostamassa kotiin. Kansi on pudonnut ja hajonnut pariin kertaan, mutta liimattu kasaan uudestaan.

Vielä tämä mukillinen kahvia ja sitten on lähdettävä kahlaamaan töihin. Sekään ei nyt kiinnostaisi kun työkaverini O. on atk-kurssilla. Puuttuu se paras juttuseura sieltä, nääs. Vien matkalla VIHDOINKIN kirjeen postiin ja niin lähtevät tekemäni lapaset Patonkimaahan…

Onneksi huomenna on tiistai..!

Nyt olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta mistähän sitä alottaisi..?

Vaikka tästä: MINUN TIETOKONEENI TOIMII!!!

Herra Korjaaja oli täällä eilen ja joutui aikamoisen urakan eteen. Ainakin kolme-neljä tuntia meni kun kone piti tyhjentää kokonaan ja laittaa uusiksi. Onneksi hänellä oli peräti 16 gigan muistitikku mukana, niin sain säilytettyä ainutlaatuiset kuvat ja videot, ihanaa. Kun kysyin, että mikä oli vikana, sain vastauksen, että “oikeastaan kaikki”. Jep. Nyt toimii!!!

Mutta…vastaavasti kadotin kännykkäni viime yönä, hemmetti! Se lienee pudonnut takkini taskusta yöllä kun kävelin Kalliosta kotiin. Että harmittaa! Kaikki numerot, kuvat ja videot sekä koko itse puhelin. Metsästän sitä kyllä huomenna vaikka olen aika epäuskoinen löytymisen suhteen. Ainakin saan suljettua puhelimen kun minulla on imei-koodi. Minne se pitää ilmoittaa? Onneksi minulla oli siinä GoMobilen liittymä, ettei kukaan tee laskua minulle. Mutta harmittaa ihan älyttömästi kuitenkin! Se olisi joulun paras lahja kun puhelin palautuisi minulle. Oikeasti!

Muistatteko vuoden taakse..? Siitä on T A S A N vuosi kun lompakkoni katosi/varastettiin. Päivälleen! Oli se Dolcen miittinki ja sen illan loppu kun BjörnBorg katosi kortteineen ja yli satanen rahaa mukana. Arvatkaa vaan panostanko vuoden päästä samana päivänä siihen, etten liiku kotoa mihinkään? KYLLÄ.

Meillä oli tänään työpaikalla joulujuhla tai joku sen tapainen. Työkaverini O. oli onneksi ovella odottamassa minua ja menimme sisään varta vasten tuunattuun paikkaan. Saimme hyvät paikat nurkasta ja mukavaa seuraa kahdesta korupajan miehestä. Pakko kyllä myöntää, että ne “bileet” olisi voinut paremminkin järjestää.

Oli siellä ‘kystä kyllä‘; glögiä, kaikenlaista ruokaa (ei joulu-) ja kahvit päälle. Minulla oli proteesi suussa eikä syömisestä tullut mitään. Tai no, viisi palaa feta-juustoa ja rosepippurinautaa muutana siivu. (suuhun sattui sillä proteesi on nyt löysä ja oli suussani ‘eilen’ ennätysajan yli 12 tuntia..) MIKSI tuollaiseen tilaisuuteen pitää laittaa VALKOSIPULIperunoita kun kaikki ei todellakaan tykkää valkosipulista??? En ymmärrä. Enkä syö.

Oli siellä tietokilpailu pöydittäin, mutta ensinnäkään niitä kysymyksiä ei tahtonut kuulla. Kysymykset itsessään olivat sellaisia, että ne olisi voinut esittää henkilökunnalle, ei meille duunareille. Arpajaisetkin olivat, mutta ei niitäkään tahtonut siellä kuulla. Oli artistit, joku kitaristi ja laulaja, mutta oli niin korkealentoista taidetta, ettei se meihin kuntoutettaviin purrut. Vastapäätä istuva kaveri totesi, että siitä tuli Kaurismäen leffat mieleen - saimme aikaan hauskan vision kyläbaarista, maitolaiturista ja yhdestä lehmästä. Joopa joo.

Meidät O:n kanssa ‘nakitettiin’ vielä töihinkin pöytiä tyhjentämään, mutta pääsimme silti ajoissa pois. Saa tuostakin sen kahdeksan euroa, jee..?

Mitäs sitten..? Sain maanantai-iltana kirjoitettua 27 joulukorttia ja ne tiistaina postiin asti. Samalla reissulla kävin valvojalla… Siinäpä joululahja: VALVONTA ON LOPETETTU 02.12. kohdallani!!! Eipä sillä, että minua olisi siellä haitannut käydä tai kokisin sen jotenkin rasittavaksi, mutta onhan se hienoa kun rikosseuraamusvirasto USKOO minun pysyvän ruodussa… Pysynkin kyllä.

Maanantaina minulla oli joulu muutenkin, mutta siitä kirjoitan erikseen. Hain postista kaksi pakettia ja yksi tuotiin kotiin saakka. Kuvasin kaiken, mutta ne kuvat menivät kännykän mukana. Siksi kerron teille niitä myöhemmin - osan saan kuvattua uudelleen kamerallani. Mutta KIITOS Hanni ja ST !!! ♥ Ja KIITOS Minz‘illekin jo etukäteen lähetetystä paketista! Olette te ihania!!! ♥ ♥ ♥

Tämän enempää te ette jaksa kerralla lukea, ettehän..? Sain veljen pojan kuvalla varustetun joulutoivotuksen - tämä on pakko jakaa kanssanne…

…eikö olekin i h a n a..? On hän!

JOS teillä koskaan ikinä milloinkaan on ollut tietokone syystä tai toisesta käyttökelvoton, te TIEDÄTTE mikä minua v a i v a a …!!!

(..juon nyt ihan niin monta olutta tätä kirjoittaessani kuin haluan tahi jääkaapissa riittää - ja sitten siirryn terästettyyn joulun ensimmäiseen glögiin. Mantelilastuilla. Niin kerta.)

On oikeasti ihan hemmetin haastavaa alkaa kirjoittamaan VIIKON tauon jälkeen, uskotteko? Joo, uskotte te. (pakko!) Kone siis tilttasi jotenkin en-todellakaan-ymmärrä-miten-enkä-miksi ja miten-hitossa-se-nyt-saataisiin-korjattua. ITKU!

Vaikkei tästä selostuksesta mitään iloa kenellekään ole (paitsi ehkä masokistisesti itselleni?) niin lyhyesti kerrottuna: modeemi MUKA toimii vaikka ei osaa päättää onko yhteys paikallinen vai internet, nettiin ei pääse kummallakaan selaimella. Vikaa hakiessa kone herjaa lähettäneensä ping’in, johon joku pong-pang tms. ei vastaa. “Palauta lähiverkkoasetukset” ja blondi tekee niin. “Yhteydessä on edelleen vikaa, ota yhteys palvelun tarjoajaan”. Blondi otti ja maksoi EI-MISTÄÄN yli kymmenen euroa puheaikaa, ägrr.

Welho ja Welhon virustorjuntapalvelu! Maksaa XX-liikaa-euroa kuussa - varsinkin nyt kun nettiin ei pääse. Rahastajat!

V I R U S !!! Tai monta sellaista. Ja koneella miljoona ainutlaatuista kuvaa, joita ei ole tallennettu millekään levykkeelle. Miksi olisi, hah… “Osta ulkoinen muisti” - ja siirrä se virus siihen kuvien mukana? Ääkhh…

Se siitä koneesta ja sen kestämättömyydestä!

Ja sitten blondin positiivisempiin asioihin? Olenpahan muka saanut jotain muuta aikaan silloin kun en ole istunut tappelemassa sen aparaatin kera. Joo, enemmän kuin kaksi minuuttia… Olen hetkittäin keskittynyt jopa syömään…

…ihan itse paistettuja perunoita hillosipuleiden ja tomaattien kera. Ilman proteeseja. Hyvää oli.

Töissä olen ollut jokaisena kolmena päivänä viikossa, kuten työsopparissa lukee. Enemmän tai vähemmän väsyneenä, syystä tai yskimisestä johtuen. Sain ne ruskeat sukat valmiiksi ja aloitin riemunkirjavat, joista ensimmäisen sain tänään valmiiksi. Jotain oikeasti positiivista tähän väliin: työsopimukseni jatkuu ensi vuoden puolelle, maaliskuun loppuun ja tammikuun alusta aloitan viisi päiväiset viikot! Tykkään.

Olen saanut jotain kotonakin aikaan kun en ole istunut pylly homeessa koneella. Nyt HALOO KIRPPU: tätä ET näytä tytöllesi, ethän???

Halusin laittaa todisteeksi tämän kuvan. Tein sen aiemman ponchon lisäksi Hymyn ystävällisesti lähettämistä langoista (KIITOS!!!) toisen ponchon ja siihen parit ‘lisukkeet’. Nämä saattaisit voida laittaa pukin konttiin, vai mitä? (nuo patukat alla ovat säärystimet..)

Ja sitten olen siivonnutkin:

Hinkkasin keittiön lattian kontaten puhtaaksi ja samalla laitoin pöytäkaluston jalkoihin uudet pehmukkeet. Pitihän ne ruuvitkin tsekata samalla… (mahtava juurikasvu ja kaikki..)

Joo, ja onhan tässä ollut kaikenlaista, tavallaan. Kipuilu jatkuu edelleen; jalat särkee, yskittää ja uusin juttu on hartia-/käsivarsisärky, joka on särkylääkkeistä huolimatta niin kova, että se herättää kesken unien. Vali-vali. Tänään kuitenkin kävin hammaslääkärillä ja nyt proteesi EI satu, yökkäyttää vain.

Mutta Epsoon kanssa on kaikki hyvin ja maailmassa rauha. ♥ Olen parhaillaan hänen luonaan ja odotan miestä töistä - niinkuin aina? Meillä saattaa olla pikkupikkujoulut kun hän tulee - ainakin MINÄ HALUAN lämmintä glögiä ja riittävästi, sopiiko? Kiitos. Huomenna ja koko loppu viikko ovat vapaat töistä, nääs.

Ihanaa (ihanampaa kuin..?) joulukuun alkua kaikille! Muistakaa, että jokaisen ikkunan takana kurkkii tirkistelijä-tonttuja…

PS. Olkaahan kiltisti… Blondikin palaa tonteille kunhan vaan voi…

…huomenta!

Ai niin, se mukillinen kahvia siis, het-ki-nen…

Nyt on. Huomaatteko, että yritän sinnikkäästi hymyillä vaikka ikeneen sattuu, nukuin jälleen liian vähän ja huonosti (yskin..) sekä vilkaisu ulos riitti kertomaan, ettei duuniin pääse ilman, että farkkujen lahkeet kastuu..? Menisin enemmän kuin mielelläni takaisin tuohon Epsoon viereen saman peiton alle. Ei onnistu. Aikaa on vartti siihen kun pitäISI olla vaatteet päällä menossa ovesta ulos… Kyllä minä ehdin vaikka istun vielä kylpytakki päällä. Hymyilen minä. Melkein.

Alkaa vahvasti vaikuttamaan, että minun on hakeuduttava uudestaan lääkäriin. Yskin siis edelleen. Ainoa muutos aikaisempaan on se, että lima on vielä tiukemmin kiinni keuhkojen uumenissa. Ajatellaanko hetki positiivisesti, heh..? Näin aamulla palelen, mutta kunnon yskänpuuskan jälkeen lämmittää oikein hikiaaltoon asti. Ei palele enää. Hymyilen minä. Melkein.

Pojan pikkusiskolla oli sellainen paita perjantaina päällä, jossa oli etumuksessa paljetteja. Nyt niitä paljetteja on lattiat täynnä kuin kuusenneulasia joulun jälkeen. Vilkaisin nukkuvaa Epsoota ja huomasin, että hänellä on yksi paljetti keskellä toiseksi pienintä varvasta… Nyt hymyilen jo oikeasti.

Kiitos aamukahvi-seurasta! Oli muuten hyvää; niin kahvi kuin seurakin..! Aikaa pukemiseen kymmenen minuuttia ja sitten yli lammikoiden sukkaa neulomaan neljäksi tunniksi…

Kuva Marlelta. Toivottavasti et pahastu kun kopsasin osan kuvasta tähän? En minä noin hienoja sukkia itse tee…

Toimivaa tiistaita!

Alkaa olla tämä päivä pulkassa vaikka aamulla en olisi tähän uskonut pystyväni.

Vatsani kipeytyi oudosti aamuyöstä. Sellainen kramppitunne navan yläpuolella. (sappi?) Meni mielestäni liian kauan ennen kun keksin Litalginin olemassa olon, hmph. Eikä se kipu siihenkään heti hellittänyt. Romu mikä romu, koko akka. Katsoin kelloa viimeisen kerran AAMULLA seitsemältä…

…ja se sama kello soi nuivat kolme tuntia myöhemmin. Leikin torkkukytkimen kanssa hymytöntä peliä tunnin verran ja sitten tietysti tuli kiire. Kahvit koneeseen ja blondi suihkuun. Ihme kyllä olimme oikeaan aikaan Epsoon kanssa ovesta ulkona, autolla ja nokka kohti hammaslääkäriä.

Istuin siellä ilmoittautuneena muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa. Istuin ja istuin. Kutsu huoneeseen tuli kaksikymmentäviisi minuuttia myöhässä. Kyllä siinä kerkeää helposti hermostumaan - varsinkin kun sovittu aika oli sama kuin töiden alkamisaika. Eikä se hammaslääkäri edes ollut se oma!?

Ilmoitin, etten halua mitään alahampaiden paikkausta keuhkoputken tulehduksen enkä yskäni takia, mutta proteesia pitäisi hioa. Se mies hinkkasi kapinetta suuhun ja sieltä pois vaikka puristelin silmiäni kiinni kivusta. Asia ei juurikaan korjaantunut, mutta ikenessäni on nyt oikein palkeenkieli estämässä proteesin käytön usean tulevan päivän ajan. Kehtasi se mies vielä laskuttaa käynnistä, omani ei niin olisi tehnyt. Murr!

Epsoo heitti minut töihin ja oli ilo nähdä heti paikalla työkaverini O., jota en viime viikolla nähnyt. On sillä niin suuri merkitys, että on hyvää juttuseuraa siinä sukkaa neuloessa. Huomenna onkin poikkeuksellisesti kaksi tuntia aikaisemmin töihin meno, mutta vastaavasti sieltä pääsee aikaisemmin.

Kotiin tultuani oli pakko ottaa pienet päikkärit. Nekin meni pääasiassa yskänpuuskien kera. En ymmärrä; Tamiflut olen syönyt loppuun ja Doximycin-kuurin kymmenestä päivästä on mennyt kuusi päivää - yskin edelleen. Kaipa tässä joutuu vielä raahautumaan toiseen kertaan lääkärin pakeille, pöh.

Epsoo tuli illalla ja teki hyvää makkarakastiketta. Tässä sitä sitten ollaan; mies katsoo telkkaria tuossa vieressä ja minä olen tässä. Vielä on katsomatta yhdessä Diili ja BB:it.. Taidan kaivautua kainaloon.. ♥

Maanantai oli tässä.

PS. Marle, kiitos posteistasi - vastailen niihin huomenna, jooko?

Lupailin jotain kuvia…

Tässä on se eilinen kampaukseni…

Ja tässä Se Kakku…

Olen edelleen niin hyvillä mielin eilisestä, että.

Olimme siis Epsoon kanssa hänen luonaan yötä. Tulimme yhtä matkaa bussilla ja hän meni töihin. Minä tulin kotiin, jossa M. oli vielä paikalla. Hän oli keittänyt kahvit valmiiksi, ihanaa kiitos!

Kotonani oli kaikki hyvin ja ihan siistiäkin ajatellen sitä, että täällä yöpyi neljä juhlinutta nuorta. Istuskelimme rupatellen eilisestä ja vähän muustakin. Katsoimme BB:n ja eiliset valokuvat, hih. M. lähti lapsenlikaksi yhteisen ystävämme luo ja minä alan valmistautumaan menemään Epsoota vastaan töihin. Ilman hampaita tänään -olen niin ylpeä itsestäni kun sain eilen pidettyä proteesin suussa koko illan! Yritin tänäänkin laittaa, mutta se sattuu liikaa.

Mennäänpäs lauantaista sunnuntaihin..

PS. Hannilla on nyt raportti valmiina syntymäpäiväpaketista, jonka hänelle laitoin.. ♥

…tosin tänään olen maksanut univelkaa…

“Kunpa tulisit jo, kunpa hetken paistais aurinko..” ♫♪ ♪♪♫♪…

Alkaako tuleva joulu jo ahdistamaan? No, ei yksin se vaan ensi viikolla olevat poikani synttärit. Ja tämä sotku kotonani. Arggh!

Nukuin peräti kolmeen iltapäivällä. Luulisi, että nyt alkaa olla univelat maksettuna. Ehkä. Mutta pää on täynnä niitä “pitäisi”-asioita. On sukkia, ponchoja, huiveja, päättelemättömiä lankoja, tiskiä, pyykkiä, virallisia puheluita ja kaikkia muita. On se hammaslääkäri, jonne pitäisi mennä, että saisi nuo proteesit suuhun. Huomaanko puolen vuoden päästä, etten käytä niitä vieläkään? Jalka- ja keuhkolääkäriinkin pitäisi yrittää saada aika. Soittaa sossuun ja Welholle. (“olette jonossa, palvelemme teitä pian” ja hah.) Kaupassakin saattaisi olla tarpeellista käydä… (mutta ei juurikaan rahaa sitä varten, en siis mene.)

Kasoja, pinoja, papereita, lankoja, puikkoja, koukkuja ja tulevia syntymäpäiviä. Ei rahaa ostaa omalle pojalle lahjaa - tyytyy kyllä kiltisti äitinsä järjestämiin kekkereihin sillä poika ON fiksu ja ymmärtää arvostaa aikaa sekä annettua panosta. Luojan Kiitos! ♥ Sitä ennen pitäisi suunnitella koko illan kulku loppuun, ilmoitella valituille juhlijoille (ne tekstiviestitkin maksaa..)  ja sopia muutamasta asiasta. SIIVOTA täällä kotona, jotta voi majoittaa kauempaa tulevat juhlistajat. Valita tarjoilut ja aikataulut. Kyllä minä sen poikani eteen teen!

“Yskä lähtee yskimällä, nuha nus**malla..” ??? Ei pidä paikkaansa. Piste. Ja köh, köh, kraah.

Olisi tuossa vieressä muutama valmis käsityö, jotka odottavat lankojen päättelyä. Alottaisinko niistä? Jostainhan on pakko alkaa, ei tästä muuten mitään tule. Tiukka ote jumissa olevasta niskasta ja hyvä olo aikaan saamisesta.

Melkein marraskuun puoliväli..

Ensi kuussa on joulu, tajuatteko te sitä..? Minä en, vielä.

Alkaa olla viikonloppu ohi. Eilen oli vieraita kaksin kappalein ja jutustelua piisasi. Kävelimme vielä yhtä matkaa Epsoon työpaikallekin hetkeksi. Minulla oli kolmatta kertaa proteesi suussa ja pienen herkistelyn (voi kyynel; uskon puutteesta ja epävarmuudesta!) jälkeen suu tuntui paremmalta kuin ennen. Ei sattunut niin paljoa ja jaksoin melkein kotiin asti pitää sen suussani. Kotiin tultuamme uni voitti alta aikayksikön ja nukuimme iltapäivän puolelle saakka. Nooh, tavallaan harmittaa, että kaunis päivä meni hukkaan. Eipä mennyt. ♥ Heh…

Käänsin seinäkalenterista uuden sivun auki marraskuun kunniaksi ja en voinut olla nauramatta kuvalle. Katsokaa nyt:

Itseasiassa aika osuvaa vaikka suurin lovi lompakkoon tulikin juuri siitä taksista, jolla vein torstaina synttärisankarin eli ex-vuokralaisen kotiinsa. Harmittaa se summa, mutta mitä muutakaan olisin voinut siinä tilanteessa tehdä? Eihän miestä voinut mäkeen jättää. Ei, vaikka ei oltukaan vielä…

Tuolla Minz‘ilässä käydessään saa aina oikein kunnon tällin omatuntoonsa. Siellä kun on melkein päivittäin jotain uutta neulottua esillä ja samaan aikaan tehopakkaus hoitaa perheen sekä koiralaumansa. En ymmärrä. Itsellänikin tekemistä piisaisi, mutta ei. Joku ‘vaivainen’ kaulahuivi (Kirppu, se äidillesi tuleva on valmis!) viikolla tehdyn liian ison ponchon lisäksi, hah. Lattialla on neljä muovikassillista lankoja ja tämä blondi senkun vilkaisee niitä silloin tällöin.

Olisi siis enemmän kuin tarpeellista tehdä uuden kuukauden kunniaksi aikatauluremontti!!! Ihan vaikka siksi, että ensi kuussa ON joulu..! Puuhaa piisaisi sen sekä sen “omin pikku kätösin”-haasteen kanssa. Pojallekin (sotilas täyttää 22 v) pitäisi järjestää synttärikemut puolen kuun jälkeen kun hän palaa kolmen viikon metsäkeikalta. Suunnitelmia onneksi jo on ja ne suunnitelmat eivät ehkä veroita kukkaroa kovin kauheasti. Siis e h k ä.

Onpa muuten jännää ajatella, että taidamme viettää ensimmäistä yhteistä joulua Epsoon kanssa. Siitä joulusta ei herkkuja puutu, uskon ma. (muutaman lahjan ainakin olen jo ostanut, shhh…) Kutsuin jo alustavasti poikanikin mukaan samaan pöytään - jos haluaa tulla.

Tajusin tässä samalla, että tässä kuussa tulee PUOLI VUOTTA yhteistä taivalta täyteen Epsooni ♥ kanssa. Näin tuo aika juoksee! Nam.

Se olisi taas työaamu edessä. Tällä viikolla niitä on vain kaksi sillä otin jo ennakkoon keskiviikon vapaaksi Tärkeän Vieraan yökyläilyn vuoksi. En minä silloin malta mennä muualle virkkaamaan - ja sillä kahdeksalla eurolla… Odotan tapaamistamme innolla! Huomiselle jää vielä kuskin etsiminen sillä auto kyllä on. Teen parhaani!

Kolme minuuttia ja Epsoon työaika päättyy. En malttanut taaskaan mennä nukkumaan vaan o-do-tan… ♥

Ihanaa marraskuun alkua kaikille!