Muurin tällä puolella…

En tiedä pitäisikö juuri nyt kirjoittaa ollenkaan, mutta.

Jatkoin töissä niiden säärystimien parissa ja sitä tulen tekemään pitkään. Oli rauhallista kun puolet porukasta puuttui paikalta.

Töistä tullessa kohtasin tällaisen näyn:

Mistähän tuoli oli peräisin? Ja miksi se oli tuohon törkätty?

Illalla kävin kampaajalla. No joo, juurikasvu värjättiin. Ei muuta. Olin toivonut isompaa muutosta, mutta se siirtyi loppu viikkoon. Vähän harmittaa.

Huomenna olisi Se Päivä. Ne lauluhommat, mutta vähän väliä tulee halu perua koko osallistuminen. Monesta syystä.

Tänään en jaksa enää edes ajatella. Siispä hetki television parissa eli aivoille purkkaa ja sitten nukkumaan. (Yleispotutus syystä ja syyttä)

Parempaa huomista!

Toinen lyhyt ilmaantuminen perään…

Palaan perjantaihin ja saapuneeseen pakettiin vaikka huomenna. Nyt en malta.

Heräsin ihmeellisesti aivan oikeaan aikaan vaikka en ollut laittanut herätystä. Keitin kahvit ja sitten Poika jo soittelikin, että oli juuri lähtenyt liikkeelle. Olimme melkoisen samaan aikaan kampaajani luona ja siellä liikkeen ehkä paras miesten hiusten leikkaaja työsti Poikani pään. Siisti tuli! Kerrottakoon samalla, että joskus näistä ’suhteista’ on aitoa riemua: emme maksaneet ilosta euroakaan!

Sattui väärinkäsitys tai joku sellainen (Epsoo vs. minä), jonka seurauksena Poika lähti sanoen, että “soitellaan illalla”. Pahoitin mieleni ja sitä paikkaamaan Epsoo houkutteli ulos kävelemään. Ihan kivaa joo, mutta ei välttämättä parasta kyseisellä mielellä. Mieluiten olisin soittanut Pojan takaisin. Myöhemmin selvisi, että hänen ystävänsä oli tarvinnut kyytiä eli Poika olisi liikkunut muutenkin. Silti.

No, kävelyreissulla tarttui kauppahallista mukaan aitoa kreikkalaista fetaa sekä mustia oliiveja. Joimme lattet juuri ennen hallin sulkeutumista ja matkasimme ratikalla takaisin. Epsoo lähti töihin ja Poika palasi luokseni nukkumaan hetkeksi ennen oman työvuoronsa alkamista…

Eli siellä he taas ovat; samalla työpaikalla kaksi rakasta miestä. ♥  Sinne minä olen tietysti menossa. Nyt.

Aurinkoista sunnuntaita!

(Nipottaja: harmittaa kun päivitin tasan 00:00…jäi muka päivä väliin..)

Paljon on kuvia ja kerrottavaa viikonlopusta, mutta samalla pakko (?) aloittaa tästä:

Sain lauantaina edelliseen kirjoitukseeni kommentin henkilöltä, joka ei tohdi jättää jälkiään mihinkään:

“En viitsisi sinuna hirveästi paasata työnteosta ja rehellisyydestä, jos syntymäpäivät ja niitten juhlinta saa aikaan sen, ettet töissä näyttäydy tai sinne edes ilmoittele.
Ymmärrän sen, että tilanteesi on erilainen kuin ehkä muilla, mutta et ole tähän tilanteeseen joutunut syyttä suotta. Olet varmasti vahva ja hyväsydäminen nainen, sitä en epäile ollenkaan, mutta älä kehuskele muualla työn tekemisellä ja suoruudella kun et kerran tällä haavaa ole itse sen veroinen. Onnea tulevaan.”

Nimimerkillä “minä” kirjoittanut henkilö, vastaan tässä vielä uudestaan julkisesti, että 1. kommenttisi satutti 2. loukkasi, koska et voinut laukoa mielipiteistäsi omalla nimelläsi/osoitteellasi (terveisiä Kajaanin suuntaan!) 3. et ole (ehkä) ennen kommentoinut ja jäin miettimään, että miksi nyt? 4. MISSÄ olen kehunut työn tekemisellä ja suoruudella?

Tämä on edelleen Minun blogini missä Minulla on oikeus kirjoittaa itseeni liittyvistä asioista haluamillani sanoilla sekä nimillä. Vahvuudesta en aina ole varma, mutta hyväsydämisyyteeni uskon. Senhän todistaa jo muut saamani kommentit ystäviltäni, jotka olen tämän blogini kautta saanut. ♥

Olisiko liikaa pyydetty, että ottaisit vaikka sähköpostilla yhteyttä osoitteeseeni stansta@luukku.com, jotta saisin hieman tarkennusta mielipiteisiisi? Ainakin minua vaivaa se, kuinka voit kirjoittaa noin… Tuntematta minua.

Kiitos!

Vaikken mie vieläkää oo itteeni sillee tyytyväinen, nii johonki kuiteski.

Mie aioin mennä töihin, mut heräsin viis minsaa sen jäläkee ku siellä olis jo pitäny olla. En menny. Taaskaa, ja harmittaa. Ei sille ennää tännää mittää voi, mutta ens viikolla otan härkää sarvista. Mie luppaan.

Meni ketuiks tää viikko ja se tuntuu pahalta. Mutta mie yritän edelleen uskoo, että ellei koskaa sattais, ei aurinkoakaa huomais. Niin se vaa mennee.

Otin sit ny illalla itteeni sen verran niskasta kii, et pyykkäsin pari konneellista (petivaatteita ILIMAN vahava hajusia aineita!) pyykkiä, imuroin lattioilta vappaat tilat  ja aloin laittaa noita hapsuja Liskonaisen haastepalakintoon…

Iha oma päätös oli laittaa noita nuin tiuhaan ja aikaa se vei. Ei haittaa sillä koko ajan hymyilytti ku ajattelin, et kelle se valamistuu..

Sain mie sen valamiiksi:

Piti muka vasiten kuvata tuo kirjakin millä noi hapsut leikkasin ko oli niin kivan niminen. En oo lukenu. Mie otan huomenna illalla kuvan tuosta saajansa päällä, jooko? Oi että, mun poikaki lupas tulla vaikka aikoki kattoo tännää lätkää sillee perinteisesti, nestepaastolla. Sanoin, ettei se haittaa. Et ei mekkää ihan kuivin suin varmaa Liskonaisen kans olla. (Me ei-ennää-nii-anonyymit Alkoholistit..)

Mie jätän tiskit huomisee niin saa kerralla kaikki pois. Pettaan Ystävälle sängynkin vasta huomenna, nii on ainaki puhas. Että mie ootan Sua tänne! ♥ Muistaha ne astmalääkkeet!!!

Marikalle on kans menny kirje (palkinto) perille. Siitä voi luntata täällä.

Hanni kiitti paketistaan fb:ssa sanoin:

“Voi helvetin nainen, millainen se lopulta oli. Ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin! Voi että oli IHANA! Vaikka kahvinjuontiin se ei tosiaankaan passaa Ehjä. Varmaan yksi kauneimmista esineistä, joita elämässäni olen nähnyt. Tää kostetaan ;D “

Ihanaa olla noin mukava ‘helevetin nainen’, meinaan kostoa odotellessa, thih.. Oottakaaha ku saatte sinne Hannilaan kuvatki.

Mie oon tän iltapuuhastelun jäläkee sen verran itteeni tyytyväinen, et pistän tän kuupan tyynyyn hetkeksi. Ei oo pakko keretä matsin eka errään mukkaan. Kaks viimeistäki käy. Muistakaa, et Suomi v o i t t a a !!! ( PASKAT! Oikee nolottaa.) Ja sit mie meen mun Elämäni Miestä vastaa sen duunii… ♥ Että sie ookki ihana!

Perstaita, poijjaat!

PS. Ette MUKA huomannu, et mie oon lapista..?

Saanhan aikaa toipumiseen? Nyt sitä tarvitaan…

Niin, saattaapa tuo luminen pää olla kanssani samaa mieltä. Eikös tuossa ole ihan selkeästi jonkun valvovat kasvot? Ei tuo niin hieno ole kuin Liskonaisen ihmeMies McGyverin kuvaama talonmies, mutta sukua ehkä..?

En ole nyt itseeni enkä toimintaani yhtään tyytyväinen, mutta eipä siitä enempää täällä. Paitsi, että kyse EI OLE siitä, että olisin retkahtanut. Tuo oli pakko kertoa. E-hei, en vaan ole osannut lopettaa ajoissa enkä ole ollut vastuullinen. Se siitä. Morkkista piisaa ja yritän toipua tästä. Piste.

Arpajaisten pääpalkinto oli mennyt perille Susikairaan ja sitä pääsette ihastelemaan täällä. Kiva kun kelpasi! Kovasti odottelen täällä tietoa, että  menikö Hannille kuppi sun muut ehjinä perille..? Marikalla on syynsä olla toistaiseki ilmoittelematta. Ymmärrän.

Olisin niin halunnut viettää tämän illan Epsoon kainalossa, mutta minkäs teet. Miehen oli mentävä töihin.

Enää kaksi yötä ja saan Liskonaisen uimuleineen kylään. ♥ Pitäisi varmasti vähän siivoilla ennen sitä vaikka ihana mieheni jo tänään raivasisikin keittiön.

Näitä katuja me vältämme, eikö?

Tuonne ei ole asiaa lastenvaunujen, saati Harley Parkinsonin kanssa.

Minä olen väsynyt ja apaattinen. Siispä syön ja menen hetkeksi nukkumaan. Kyllä tämä taas tästä. Niinkuin ennenkin, eikö niin?

Tätä päivää ja yötä.

Päätä särkee…

Elimistö reagoi ketutukseen nostamalla ruumiinlämmön yli +37 asteeseen, palelee ja tosiaan päätä särkee ihan kamalasti. Ei migreeni vaan sellainen koko pään jomotus. Istun Epsoon t-paita päällä, nuuskutelen ja vilkuilen sängyn suuntaan… Sinne menen ja siellä pysyn aamuun saakka. Tule uni ja pelasta.

Huomenna on uusi päivä, pakko olla.

PS. Testi “liimattujen” hampaiden kanssa meni hyvin kommenteista päätellen, mutta muuten…

Edellisestä kirjoituksestani on aika tasan 12 tuntia ja laskurin luku on noussut SADALLAVIIDELLÄKYMMENELLÄVIIDELLÄ (155)..!!! Olette te ‘mahottomia’, ihanaa kiitos! ♥

Tuo ei todellakaan ollut pahalla, vaan kaikella hyvällä. Minä ainakin tunnustan vaivattomasti, että kävellessäni öisiä katuja, katson sisään ikkunoista, joissa on valot, mutta ei verhoja. Ei minua ihmisten tekemiset kiinnosta vaan sisustus sekä tunnelma. Valaistuksen sävy ja sisällä elettävä elämä kaikessa kirjossaan.

**********************************************************

Tietysti tähän muistutus aamulla julkistamastani kilpailusta! Aikaa osallistumiseen on siis perjantaihin iltakuuteen asti. *wink*

**********************************************************

En ole aikoihin kirjoittanut mitään vankilaan liittyvää. Vapautumisesta tuli tämän kuun kuudes päivä jo puolitoista vuotta! No, en tavallaan nytkään kirjoita aiheesta, mutta siihen ensimmäisen tuomion aikaan tämä liittyy. (salasana-blogin lukijat tietävät tästä, pahoitteluni muille salamyhkäisyydestäni!)

Olin tänään matkalla töihin. Ihan tuossa ikkunastani näkyvällä kadulla, kun tunnistin jo kaukaa vastaan tulevan naisen. Muistoja, vihaa, katkeruutta, ymmärtämättömyyttä, halveksuntaa, pettymystä ja vielä muistoja. Paska.

Mentiin ensimmäisen tuomioni loppusuoraa kun tajusin, että jollakin on avaimet kotiini. Entinen vuosien ns. paras ystäväni oli ne kähveltänyt, majaillut tyhjillään olevassa kodissani ja samalla ‘ominut’ omaisuuttani itselleen. Vaatteita isot kasat, alkoholit, tupakat ja kaikkea pientä. Ihme kyllä & Luojan Kiitos: ei kultaa eikä hopeaa, jota minulla silloin vielä oli. Se oli ennen kaikkea raiskaus yksityisyyttäni kohtaan vaikka kyllä se entinen ystävyyskin satutti näytettyään tuollaisen puolen itsestään. MITEN joku voi tehdä noin???

En koskaan ole ajatellut sekuntiakaan, että olisin tehnyt jotain ansaitakseni tuollaista. Meitä kilttejä nyt vaan joskus käytetään hyvinkin törkeällä tavalla hyväksemme. Onneksi uskon tietynlaiseen karmaan ja siihen, ettei sillä naisella voi olla itselläänkään hyvä olla itsensä kanssa. Hän joutuu tekemään sen 24/7 kun minä törmäsin häneen ensimmäistä kertaa kuuteen ja puoleen vuoteen..!!!

Nainen yritti katsoa siinä kadulla silmiini. Tunnistamista kaivaten vai tervehtiäkseen? En tiedä, mutta kerrankin blondi osasi olla niiiiiiin välinpitämättömän ja halveksuvan näköinen, ettei tuo kotirosvo ainakaan tohtinut yrittää moikata. Hitto jos olisi yrittänyt pysäyttää, uh.

Nykyään netistä löytää helposti tietoja ihmisistä. Varsinkin jos he bloggaavat, kommentoivat sekä laittavat kuvia… SANNA H. - JOS eksyt tänne täynnä sitä saatanan uteliasuutta, joka sinussa asuu, niin PAINU HELVETTIIN, jonne oletkin jo matkalla!!! Se siitä.

Tässä vähän kevennystä perään, ettei kenenkään tarvitse avata Litalgin-purkkia moisen vuoksi. (Dolce, vieläkö käyt? Muistatko? Hih.)

Töissä purin sen sukan tekeleen ja aloitin neulomaan työstämistäni langoista sukkia. Ensimmäisen varsi sekä kantapää valmistuivat ihmeen hiljaisessa ympäristössä. Oikeastaan nukuttikin se hiljaisuus. Kaikki loppuu aikanaan ja niin työpäiväkin. Onneksi.

Huomenna on ns. ulkoilupäivä hernekeittoineen ja laskiaispullineen. Pitää mennä taas kaksi tuntia normaalia aikaisemmin. Parasta on varmasti se, että näen työkaveriani O:ta viimein kahden viikon tauon jälkeen. Päivästä SAATTAA JOSKUS saada sen kaikki yhdeksän euroa…

Kela kun edelleen “käsittelee hakemusta” eikä eurojen tulosta ole tietoakaan. Taskussa on reilu (Even mielestä just REILU..???) euro. Eipä naurata, ei.

Nukuttiin Epsoon kanssa illalla ‘lusikassa’ päikkärit. ♥ Sitten hänen oli lähdettävä töihin ja minä jäin. Päätin yrittää olla ahkera ja kaivoin keskeneräisen tekeleen esiin…

Tuo kuva hymyilyttää itseänikin nolostelun lomassa. On kaukosäädin, puhelin, sakset, neula, virkkuukoukku, lankaa, toista lankaa ja OMAT villasukat, joita ei voi pitää jalassa lankaillessa kun kädet hikoaa varpaiden mukana.

Liskonainen, nyt tuo alkaa olla valmis. Tai siis onkin, vain hapsuja vailla. ♥ Ajattelin, että saat tuon lauantaina mukaasi, niin eipähän tarvii postittaa (millä?). On minulla sinulle/ teille jotain muutakin. Pientä, mutta ajatuksella. ♥

Olisi jotenkin sellainen olo, että voisin kirjoittaa vaikka & kuinka. Jätän ‘jotain’ huomisellekin ja taidan mennä yllättämään Epsoon. Siellä on koko illan ollut hiljaista ja tiedän kuinka kuluttavaa se on. Kello on paljon, mutta enhän minä nukkumaan osaisi mennä kuitenkaan ennen kun muru kotiutuu.

Olette Te kaikki Tärkeitä! ♥

PeRRRRjantai. Blondi senkun kuntoutuu ja lompakko tyhjenee.

Toinen otettu Litalgin alkoi auttamaan palleakramppeihin, mutta unet jäivät silti vain muutamaan ei-niin-hassuun tuntiin. Silmät solmussa kampesin alas parvelta ja iloiseksi yllätyksekseni Epsoo nousi kysymään, että keittäisikö hän kahvia. Oi ihanaa. Menin suihkuun. Ja menin ajoissa töihin tämä uusi löytö päälläni:

Mielestäni täysin käyttämätön Tokka-fleece maksoi kierrätyksessä alle kolme euroa. Tuosta taitaa tulla hetkeksi lempivaate, luulen ma.

Mutta töissä!

Ensinnäkin ‘ne kaksi’ olivat jälleen aivan kännissä. Tulivat paikalle toisilleen kiukutellen ja toinen alkoi itkemäänkin. Istui pöydänkulman toisella puolella ja höpötti, itki, manasi, pälätti ja kähisi melkein koko työajan. Raskasta. Yritin olla kuuntelematta, ja varsinkin mitään kommentoimatta, etten laittaisi lisää vettä myllyyn. Ja mitä vielä.

Mitä MINÄ tänään siellä tein..? Joku oli saanut 7veljestä-lankakerän miljoonaan solmuun ja minä avasin sitä kaikki NELJÄ tuntia. Haloo? Kyseinen lanka kun on kuvioitua (muistaakseni Polkkaa), niin sitähän ei voi katkaista jos haluaa kuvioinnin pysyvän ennallaan. Moni siellä ihmetteli ääneen kärsivällisyyttäni, mutta harva ymmärsi minun tekevän tänään mitä muuta tahansa kuin leikkaavan sitä muovia. Sainpahan istua. (..ja aion ottaa oikeuden neuloa siitä langasta sukat kunhan vielä maanantaina puran yhden siitä langasta tehdyn kaamean sukkatekeleen, salettiin.)

Mutta sitten, JYSÄYS!!! Ei hemmetti!!!

Meille on tekeillä/tehty uudistus, jossa toimintarahan maksuperusteet muuttuvat. Tai ovat kai jo muuttuneet? JOS olet poissa töistä (luvallinen tai luvaton, ihan sama..) , et tietenkään saa toimintarahaa (se 9€) siltä päivältä, mutta enää et saa siltä päivältä myöskään työttömyyskorvausta. WTF ??? Toimeentulotukea voidaan vähentää 20% per kuukausi. En saatana ymmärrä!!! (Tässä kohtaa lienee oikeutettua käyttää oikeita voimasanoja..?)

Työttömyyspäiväraha + asumistuki + toimintaraha tehdyiltä päiviltä á 9€ + toimeentulotuki = aika minimi ansio työssä käyvälle muutenkin. (Ainakin minun tapauksessani ‘asiakas’ maksaa pääkaupunkiseudun tasoisen vuokransa itse!)

Kuntouttava työtoiminta. Olisinpa ottanut sen lapun mukaan kotiin! Siinä kun herkuteltiin sanoilla “henkilökohtaisesti sopiva  ja mielen mukainen työtoiminta” ja niin edelleen. Kakkaa! Olen oikeasti asiasta niin raivona, että. Eikö olisi fiksumpaa jäädä kokonaan kotiin työttömäksi, ettei olisi riskiä menettää työttömyysturvaa sairastumisen takia?

Täytin itse netissä työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen keskiviikkona. Normaalisti raha on silloin ollut tililläni perjantaina. INTE IDAG. Kävin katsomassa Kelan sivulla ja siellä kerrottiin, että “käsittely on kesken”. Joko ne nyt laskevat niitä kaikkia vähennyksiä sinne viime viikon poissaolon vuoksi vaikka neljä päivää viidestä olikin luvallisia..? Tilillä on alle 20 euroa eikä taskussa enempää kuin pari kolikkoa. Jippii & jee. (Patonki, älä sinä paineita ota! Ei tämä tilanne Siitä riipu ollenkaan.)

Se siitä. Toistaiseksi.

Tässä kuva Epsoon paidan tekstistä. Tiedän suuntaa antavasti mistä on kyse, mutta kielitaitoinen suomentakoon kommenttilootaan tuon oikein, jos osaa. Minä en.

Kerroin viikko sitten, että Poikani oli samassa ravintolassa töissä kuin Epsoo. Hän menee sinne huomennakin! Sanoinko minä, että hyvin tehty työ puhuu puolestaan? Sanoin minä ja on niin ihanaa olla oikeassa.

Reilut 300 käyntiä täällä blogissani vielä ja sitten Stansta arpoo jälleen. Minä päätin, että kun se muinainen ensimmäinen palkinto (en jaksa hakea ajankohtaa..)  jäi kokonaan lunastamatta (Gata!) ja se on tuossa lattialla edelleen, niin kai se on ihan sopivaa, että laitan sen uudestaa tyrkylle? En tietenkään kerro enempää; vain Liskonainen ja Epsoo tietävät. Uskon, että molemmat kannattavat sen uudelleen arpomista, heh heh. EHKÄ sunnuntaina…

Sain juuri tekstiviestin Espanjasta! Nyt Likalla on oma puhelin numeroineen siellä. Onpa… tulipa ikävä. ♥

Menisinkö tänään kerrankin aikaisemmin Epsoon työpaikalle? Kun kerran sain nukuttua ihan mukavat päikkäritkin. Ehtisin ehkä laulamaan kaksi biisiä yhden sijaan. Olisi uusi kappalekin (en ollut huomannut tuota uudelta listalta) siellä laulettavaksi. Niin taidan tehdä. Oli tämä viikko sen verran raskas, että vaatii raskaat huvitkin? No ei, mutta taidan silti kohta mennä. ♥ ♪♫ ♥

Ihanaa ja rentouttavaa alkanutta viikoloppua!

Menin yöllä Epsoota vastaan ja valtakunnassa jälleen kaikki hyvin. ♥

(Kyllä Hanni tietää!)

En mennyt tänään töihin. Oli tavallaan oikeakin syy olla menemättä, mutta on helppo myöntää, että siellä vallitseva ilmapiiri ei innostanut edes yrittämään. Kannattaako mieltään pahoittaa yhdeksällä eurolla? Mielestäni ei. Huomenna yritän mennä. Siis tänään.

Aioin eilen kertoa teille, mutta unohdin. Siis kun tulin tapaamasta ex-vuokralaista (ostin ja vein hänelle Kermansaven nimimukin myöhästyneenä nimipäivälahjana) ja seisoin ratikkapysäkillä, oli siinä kaksi tyttöä. He olivat ehkä kymmenen vuoden ikäisiä ja tummaihoisia. Kauniita kuin mitkä.

Muistatteko lapsuudestanne sen käsien yhteen läpsyttely-leikin? Samalla luetaan lorua ja läpsytellään niitä käsiä? Nämä likat saivat sillä minut hymyilemään… “Ei-bii-cii-dii, eiku..” ja sitten “ei-bii-cii-dii, that’s the way I like it, a-ha a-ha“. Samalla tyttöset katsoivat minua ja hymyilivät. Eihän siinä voinut kuin hymyillä takaisin. Suu kiinni kuitenkin.

Kerroin tänään facebookissa työkaverilleni tämän blogini osoitteen. En aio antaa sen vaikuttaa siihen, että mitä tai miten kirjoitan. Uskon, että hän ymmärtää. Kiitos V.!

Että olin hölmö tänään!!! TIEDÄN sappivaivastani ja olen jo pari vuotta välttänyt tiettyjä ruoka-aineita sen vuoksi. Tänään kuitenkin päätin kokeilla mitä kananmuna tekee elimistölleni. Ei tehnyt ensin mitään ja siitä innostuneena söin lisää. Ja nyt olen syönyt kaksi Litalginia eikä ne auta. Sattuu! Höhlä minä!!!

Epsookin järjesti tänään itselleen vapaata. Olemme nauttineet sovinnon tekemisestä (♥) ja toistemme seurasta. Itse nukahdin jokin aika sitten, mutta heräsin Epsoon kuorsaukseen (soooo-riii..). Epsoo nukkuu edelleen ja tahtoisin mennä viereen, mutta kun pallea on ihan krampissa. Oma moka! On tuo mies kyllä tuossa olohuoneen sängyllä sen verran keskellä ja leveästi, että taidan joka tapauksessa mennä makuuhuoneeseen…

Kaipa tässä olisi mentävä nukkumaan ja aamulla suihkun kautta töihin. Miten se tuntuukaan niin vastenmieliseltä??? Siis se töihin meno. Työkaverini O. soitti tänään ja kertoi takunneensa hänelläkin tänään kun oli käynyt pajalla. Mitä siellä vielä tapahtuukaan??? Selvittäisivät asiansa siellä ‘ylempänä’ niin ei tarvitsisi meille KUNTOUTUVILLE kettuilla ja aiheuttaa pahaa oloa. Niin kerta.

Jos menisi kipeän vatsansa viereen ja kippuraan, niin saisikohan nukuttua? Toivon niin. (Kello on kohta KOLME..!!!)

Hyvää yötä!

PS. Haluaisitteko 70 000 - arvonnan..?

Olipas oikea maanantai!

Kuten jo kerroin, niin hammaslääkärikäynnistä jäi JÄLLEEN paha mieli kaikkineen. Kerroin senkin, ettei ollut mitään intoa mennä töihin. Oli kamalaa sutia tuolla sohjomöhnässä kun sen alla on jäätä. Se tekee edelleen varmasti ihan hyvää pakaralihaksille, mutta silloin reitin pitäisi olla pidempi. Onneksi ei ole?

(Odottakaas sitä kuvaa kun tuo lumimäärä alkaa sulamaan noiltakin portailta..)

Töissä… No joo, työlaatikostani oli ‘viety’ kahdet valmiit lapaset ja siksi kyselin seuraavan homman perään. “Lapaslanka alkaa olla lopuillaan“, sanoi ohjaaja, ja siihen samaan ehti pomokin kertomaan, että “teille viisipäiväisille pitäisi kyllä antaa muutakin hommaa kuin neulominen“.  “Kiinnostaisiko ompelu tai verhoilu?“. Njaah. MINÄ virkkaisin tai kutoisin mieluummin, mutta.

EN OIKEASTI YMMÄRRÄ sitä, kuinka ne ulkomaalaiset edelleen istuvat pyllyt penkissä ja pyörittelevät lankoja sormissaan ilman moista kehoitusta. En. MITEN ne langat heille riittävät jos ei minulle??? Olkoonkin osan TYÖaikaa kielikursseilla tai rukoilemassa, silti. En ole oikeasti rasisti, mutta tasa-arvoisuus toimikoon molempiin suuntiin.

Jouduin leikkaamaan entiseen lääkärintakkiin painettuja tekstejä..?!! Kierrätys on avainsana. Seuraavaksi leikkasin mainosmuovista putkikasseihin oikean kokoisia paloja. Eikö minusta muuhun ole? Vai eikö muista siihen mitä minä tein? Ha-loo.

(Kierrätyksestä löytyneen, 0,45€:n paidan teksti..)

Kaikki loppuu aikanaan ja niin teki työpäiväkin. Pääsin luistelemaan kotiin, laitoin pyykit koneeseen, söin ja menin peiton alle. Tunnin tirsat ja pyykit pois koneesta. Seuraavat koneeseen ja puikot käsiin. Neuloin Wanin sukkaa tunnin, mutta ei sekään oikein tähän päivään istunut.

Epsoo viettää vapaailtaa omassa kotonaan. Pyysi hän minua sinne seurakseen, mutta kun edellis yöstä jäi univelkaa ja huomenna (tänään) on kaksi tuntia normaalia aikaisempi ( herätys ja..) töihin meno… Ja minä olen TÄSSÄ?

Tulisipa huomisesta tätä mennyttä päivää parempi! Muistanko oikein, en mene katsomaan, mutta oliko vuosi sitten samaan aikaan samanlaista masennusta ilmassa? Taisipa olla. Aurinkoa ja iloa kaivataan. Ja pian.

Yöpalaa, ja pää tyynyyn!

PS. Jääköön lopuksi positiivinen ajatus: testasin illalla steppilautaa vartin verran!!! Onkohan pohkeet jumissa aamulla..?