Alas ja ylös, vuorotellen.
Olin eilen aikeissa kirjoittaa, mutta se jäi. Niinkuin jää niin moni muukin asia hoitamatta ja suunnitteluasteelle. Jos edes sinne asti.
Oma aikaansaamattomuuden ilkiö nostaa jälleen päätään. No okei, sain minä eilen tiskattua valtavan tiskivuoren, käytyä kaupassa ja tehtyä ruokaa. Pyykkiäkin pesin koneellisen eilen ja toisen tänään, mutta silti. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta pylly on ja homehtuu tällä tuolilla.
TIETOKONE on varastanut minulta elämän?
Erilailla kuin vaikkapa vuosi sitten. Silloin vielä kiertelin lukemassa blogejanne, mutta nyt facebook ja sen pelit vievät kaiken ajan. Ja huomion. Järkyttävää sekin on, että kone aukeaa ennen kuin toivotamme Epsoon kanssa toisillemme edes huomenta. Pysyy auki koko päivän niin, että toinen meistä on koneen kimpussa. Epsoolla on omat koukuttavat pelinsä.
Olisiko aika tehdä jotain muutakin? Kyllä.
No, ehkä noilla pyörillä en lähtisi nyt ajamaan kuitenkaan.. 
Arvatkaapa mitä..? Tätä äitiä kutittaa kivasti vatsassa… Poikani on tänään ensimmäistä kertaa töissä (blokkaamassa eli tyhjentämässä astioita pöydistä sekä tiskin takana) samassa ravintolassa, jossa Epsoo vetää karaokea!!! ♥ + ♥ !!! 
Parhaillaan. Olen koko illan jarrutellut, etten menisi sinne liian aikaisin hymyilemään tyhmänä. Katsomaan heitä molempia töissään ja hymyilemään. 
Onnistuin aika hyvin sillä nyt tulee kiire suihkuun ja liikkeelle.
Voi että.
PS. Espanjassa voidaan loistavasti! ♥
Stansta
7 Helmikuu, 2010 klo 18.16
No voi että tosiaan. Mukavaa, että Poika sai töitä, siitä se lähtee, armeijan jälkeinen elämä. Mulla muuten auttaa tietsikan koukutuksen kanssa se, etten yksinkertaisesti avaa sitä. Kuten tänä aamuna: käytiin Viivin kanssa pitkällä lenkillä (se haluaa nyt lenkkeillä, kun sillä on juoksu, ja pitää jättää viestejä sulhoille), tein hyvää ruokaa, ompelin, kudoin sukan valmiiksi… mutta auta armias, kun kone on auki; täällä on rampattava koko ajan. Ja kokeiltava, saisiko timanttipelissä uutta enkkää
Sie tiiät tän.
7 Helmikuu, 2010 klo 19.13
HANNI, Poika oli vain eilen siellä töissä, mutta sai niin hyvät arvostelut, että varmasti tuurauksia tarjotaan toistekin.
On hän hakenut autolähetin hommiakin ja tekee parhaillaan yhdessä talossa remonttia. Hyvä niin, ettei jää ‘roikkumaan’.
Emme avanneet yöllä kotiin tultuamme konetta. Emme päivälläkään. Niin se vaan on tehtävä! Nettiholistikin keksii (teko-?)syyt koneelle tuloon, mutta mun on kyllä seurattava likan kommentteja sieltä Espanjasta..
Se timanttipeli on ihan tyhmä uudistuksen jälkeen -eihän siinä saa enää pisteitäkään. Hih.
7 Helmikuu, 2010 klo 22.56
Tietokone on kyllä yksi suurimmista vapaa-ajan syöpöistä. Mutta kyllä sitä silti voisi aikansa huonomminkin käyttää. Heh! Sillä itse aina lohduttaudun. Meillä kun on kaikilla omat koneet, niin jokainen on aina yhtaikaa koneella ja yhtaikaa pois - tulee yhteistäkin oleskelua sentään. Nautin näitten nuorten kanssa keskusteluista, kun heillä on jo niin selvät mielipiteet ja kaikki ovat kiinnostuneet laajasti erilaisista asioista, että puheenaiheet ei lopu kesken.
Energiaa uuteen kohta alkavaan viikkoon!
8 Helmikuu, 2010 klo 1.05
MINZ, voisihan aikaa käyttää niin huonommin kuin paremminkin..!? Helppo se sun on sanoa kun sulla ihan selkeästi vuorokaudessa ON 48 tuntia.
Meilläkin soisi olevan yhden läppärin, jota voisi liikutella mukana kahden kodin väliä. Se varmasti helpottaisi ja estäisi tiettyjä riitatilanteita, mutta milläs ostat? Ihanat nuoret sulla tuntuukin olevan. Happy!
Kiitos energiasta -sitä kaivataan viimeistään aamulla kun en nyt saa nukuttua hammaslääkäriä ajatellessa, hmphh.
8 Helmikuu, 2010 klo 7.56
Onnea Pojalle työpaikasta, ovat niin kiven alla, varsinkin nuorille! Mä en anna tietokoneen varastaa elämää, käytän vain töistä “luppoajalla” jota riittää… Älkää kertoko kellekään, mutta mulla menee töihin n. 3 tuntia päivässä, vaikka luulevat, että mulla kiire….
Pelit ei kiinnosta eikä FB, kotona ei minulla konetta, joten esimerkiksi nyt vkl tulikin sitten kolme kirjaa luettua (yli 400 sivua per kirja), katseltua leffoja, tavattua ystäviä ja lenkkeiltyä koirien kanssa tuntikaupalla. Ja siivottua. Jaiks.
8 Helmikuu, 2010 klo 8.22
HANNA, tuo yhden illan työ oli Pojalle tuurauskeikka, mutta se meni niin hyvin, että saattavat pyytää uudestaankin. Peukkuja voi pitää autolähetin hommiin, johon Poika kävi työhaastattelussa!
En edes muista milloin olisin viimeksi kirjan lukenut…Noh, ehkä juuri sen ajan vie nuo käsityöt?
Oletpas ollut ahkera viikonloppuna!!!
Hyvää alkanutta viikkoa!