Luoja meitä varjelkoon..!
Olo on huomattavasti parempi. Onneksi. 
“Minni” tuli eilen illalla ja hetken katsoin kauhuissani jätesäkkien määrää. Nuorilla tuo käsitys “ei mulla paljoa tavaraa ole” taitaa olla hieman eri kuin tällaisella keski-ikäisellä hamstraajalla, heh heh. 
Noh, hyvin ne kaikki mahtuivat kellariini kun sängyn vei vinttiin. Vielä jäi tilaakin.
On vaikea ymmärtää, ettei ystävää näe ainakaan puoleen vuoteen! Olenhan ennenkin teille kertonut, että tuo likka on kuin oma tyttäreni. ♥ Heipat ja halaukset oli pakko hoitaa nopeasti, etten olisi alkanut taas itkemään… Neiti on näihin aikoihin perillä Espanjassa - oi että kuinka jännää!!! Lupaamansa blogin aloittamista odotellessa… *wink wink*
Oma oloni on jo huomattavasti parempi kuin eilen. Onneksi. No, saattaisin olla jo työkunnossa, mutta noudatan annettua sairauslomaa. Ihan siksikin, etten ainakaan tartuttaisi ketään.
Laitan nyt näitä lumikuvia taas, jotta muualla asuvat saavat tuntumaa maisemiin, joissa me tänä päivänä kahlaamme. En todellakaan muista koskaan nähneeni moisia kinoksia täällä! Miettikääpä rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa liikkuvia? Yhdyn uutisten kommenttiin, että lunta alkaa olla vaarallisen paljon.
On niitäkin paikkoja, joissa lumen luonnista on huolehdittu asianmukaisesti. Kaunistahan tuo puhdas lumi on.
Me olemme jättäneet suosiolla auton Epsoon luo parkkipaikalle. Kuka nyt vapaaehtoisesti etsisi paikkaa tuon näköisiltä kadunvarsilta? Not me. Not Epsoo.
Olen ennen aina ajatellut, että saisinpa elää suhteellisen terveenä elämäni loppuun asti. Tuossa yksi päivä siihen ‘rukoukseen’ tuli uusi pointti: että säästyisin tulemasta elämälle katkeraksi!
Olimme Epsoon kanssa tulossa Hakaniemestä ratikalla Kallioon. Meillä oli iso painava putkikassi eikä minunkaan laukkuni ihan kevyimmästä päästä ollut. Istuimme ratikan viimeisiin penkkeihin vierekkäin laukut syleissämme ja ratikka lähti liikkeelle.
Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi mummeli keppinsä kanssa. Siis meidän selkämme takaa. Välittömästi tuo ikääntynyt nainen alkoi rääkymään. Joo, ei sitä huutoa muulla nimellä voi kutsua! Miettikää kolmea palaa porkkanaa pyörimään mummon kurkkuun kuin yksikseen pesukoneeseen eksynyt kenkä..!? Paha ääni. Aikuisten oikeasti.
“PERRRRSEET YLÖS JA VÄHÄN ÄKKKIÄ!!!“, tuo nainen karjaisi. Meille. Epäili vielä, ettemme olisi kuulleet ja toisti useaan kertaan samat sanansa. Tyhjiä paikkoja siellä piisasi; niin edessämme kuin ns. sinkkupaikoillakin. Ihmetteli suureen ääneen, että “eikö siinä ole sitä kylttiä” millä hän olisi etuoikeutettu juuri niille paikoille, jossa istuimme. Ei ollut. Kerroin sen kyllä, mutta eihän se mummeli mitään kuunnellut.
Koko matkan Hakaniemestä Kallioon se nainen huusi ja huusi. Oikein nolotti hänen puolestaan. “20-prosenttinen invalidi“, “ikinä en oo tupakkaa polttanu, enkä viinaa juonu vaan kovaa työtä tehny“, “nuoret pojat ovat kohteliaita, mutta tytöt eivät pidä ovea auki vaikka samasta olisivat kulkemassa” ja “tuollaiset keski-ikäiset paskat“. Joo-o, kirosanoja lenteli ilmaan emmekä voineet olla hymyilemättä lääkityksen sopivuudelle. Emme päin naamaa, mutta keskenämme.
LUOJA MEITÄ VARJELKOON TULEMASTA YHTÄ KATKERIKSI. KAIKELLE. 
Epsoo meni taas töihin. Ja minä odotan, että josko “Minni” pääsisi nettiyhteyteen isäntäperheensä koneella ja ilmaantuisi FB:iin kertomaan miten matka meni. Ei näy. Taidan sitten mennä tiskaamaan, hö. Enpäs menekään vaan ensin käyn tsekkaamassa poikani pikkusiskon kirjoituksen uuden uutukaisesta blogistaan…
Lumista iltaa! 
PS. Tämä oli tasan 700. kirjoitus tänne blogiin. Oh-hoh!
Stansta
4 Helmikuu, 2010 klo 20.47
Poikasi pikkusisko tuli myös tsekkaa tän ja oliki ihan sikahyvä!! <3
4 Helmikuu, 2010 klo 20.51
CHARLOTTA A, ite oot!!! ♥
Hei, sun blogiin ei pääse kommentoimaan???
5 Helmikuu, 2010 klo 12.39
Hyvä, että olosi on jo parempi. Huomasin oman vatsatautini jälkeen, että kyllä se vaan kuntoa verotti. Ei sitä niin kotona huomannut, mutta jos astui ovesta ulos (kuten minä vähintään sen kolme kertaa päivässä koirien kanssa), niin hengästyin kyllä ihan uskomattoman äkkiä. Ja ihan surutta saat sairaslomasi viettää ja parannella itseäsi!
Hurjan paljon lunta siellä kyllä on. Juuri kuuntelin radiosta jotain asiantuntijaa, joka ihmetteli tätä Helsingin lumitilannetta, että missä on varautuminen lumentuloon, kun säätiedotukset ovat tosi hyvin pitäneet paikkaansa, että olisi ollut aikaa hoitaa päivystäjät lumenluontiin. Säästökuuri. Maksaa liikaa. Antaa asukkaiden hoitaa lumet pois itse. “Hyvä” idea! Mihin sitä lunta hävittää asukkaat, jollei kaupunki itsekään saa sitä roudattua teiltä pois? Syödäkö se pitäisi? Noh, meillä on aurauskalustot ainakin olleet ihan hienosti ajantasalla töistään, ettei ole tarvinnut tuota yleistä tietä murehtia. Ja oma piha tyhjenee, kuten ennenkin - oman väen voimin. Ja vaikka tuntuu, että nyt on paljon lunta, niin olikohan se kolme vuotta sitten, kun tuli niin paljon lunta muutaman päivän sisään, että meillä oli ainakin kolme kertaa isommat lumivallit kulkureittien reunoilla, mitä nyt on. Eli ei sitä lunta nyt liikaa vielä ole. En minäkään varmasti pääkaupunkiseudulla nyt autoa kulkemiseen käyttäisi, kun sitä parkkitilaa ei ilman luntakaan mielestäni liikoja ole. Jollei sitten ole joku maksullinen sisäparkkitila, minne saisi auton kuivumaan. =oD
Energiaa viikonlopuksi! <3
5 Helmikuu, 2010 klo 13.19
Voi ei, vatsatauti jyllää sielläkin
Meillä sairastamisen aloitti lapsi tiistaina ja ehdin jo toivoa, että selviäisin terveenä, mutta ei onnistunut, vaan tauti iski molemmista päistä eilen iltapäivällä. Mies aloitti tultuaan töistä kotiin. Onneksi sentään poika on jo terve, me kaksi kummittelemma täällä kotona harmaina kuin haamut.
Jestas, että sitä lunta on, paljon enemmän kuin kuukausi sitten, kun lähdimme pois Suomesta. Pitäisiköhän tulla hiihtolomalle Helsinkiin?
Paranemisia!
5 Helmikuu, 2010 klo 14.55
Hihii, ihanaa lunta!
Olipas taas oikein käytöskukkanen tuo mummo. Joskus aina kummastuttaa kun nuoria ja teidän tapauksessa keski-ikäisiä (?!) parjataan, mutta kyllä ne mummotkin osaavat käyttäytyä huonosti, todella huonosti.
Toissapäivänä lenkillä vastaan tuli kolme teinipoikaa kävellen koko kapean tien leveydellä. Manasin jo mielessäni ja päätin vaan ajaa vaunuilla yli, jos eivät väistäisi. Mitä vielä! Pojat ryhmittyivät jonoksi ja sanoivat iloisesti hymyillen ja silmiin katsoen hyvääpäivää. Tuli hyvä mieli ja päätin tulla pikkaisen ennakkoluulottomammaksi teinien suhteen
Niin ja se puoli vuotta menee tosi nopskaan.
5 Helmikuu, 2010 klo 17.23
Olipas siinä äksy ‘ämmänlänkyrä’! Luoja tosiaan varjelkoon meitä tulemasta tollaseksi mummeliksi! Mistä mahtaa johtua, että jotkut katkeroituvat noin pahasti… kun sitten vastaavasti on vanhoja ihmisiä jotka ovat kokeneet kovan elämän ja siitä huolimatta ovat vanhuksina kuin päivänpaisteita. Vai ovatko aina olleet kiukkusia mutta vanhana sekin piirre sen kun voimistuu?
5 Helmikuu, 2010 klo 19.38
MINZ, mä taisin päästä aika vähällä koko taudin kanssa, onneksi. On noi kadut ja niiden varret aivan kamalassa kunnossa! Yksi lapioi autonsa esiin ja kasaa samalla ne lumet seuraavan auton eteen/taakse. Jalkakäytäviä aurataan jossain, mutta ne kasat jää risteyksiin. Nyt katoilta valuu vielä päivällä vettä, joka jäätyy yöksi. Liukasta ja tosi vaarallista liikkua! Kiitos energiasta - sitä tässä kaipaisinkin!
Kivaa viikonloppua sinnekin!
AIJA, olen voiton puolella jo, uskoisin. Siis vatsani kanssa. Toivottavasti sielläkin ollaan jo parannuttu! Lunta on tosiaan PALJON enemmän kuin kuukausi sitten ja tuntuu, että lisää tulee koko ajan. Suosittelen hiihtolomaa Suomessa - nythän tuolla voisi lähteä suksimaan suoraan kotiovelta, heh heh..
PATONKI, ai mun huono omatunto: tuossa ne lapaset ovat edelleen lipaston reunalla.
Se mummo oli todella kamala!!! Ihania ne nuoret siellä! Saisi monet tulla ottamaan oppia! 
Likka on tänään ollut jo fb:ssa yhteyksissä ja siellä kaikki hyvin ♥ . Toisaalta jotenkin epäilen, ettei hän vielä puolen vuoden päästä palaa…
WANI, jaa-ah, en tiedä. Samanlaiseksi en soisi itseni koskaan tulevan! Käytöstavat kyllä olisi kuvitellut kyseiseen ikään mennessä oppineen, mutta ei. En meinaan usko, että vaikka olisimme luovuttaneet paikkamme hänelle, ei se mesoaminen varmasti olisi loppunut siihen. Kivaa viikonloppua!
6 Helmikuu, 2010 klo 15.40
Tuo talokuva on siis ihan mahdottoman hyvä! Kuvakulma saa katsojan ihan kenottamaan itsekin taaksepäin! Hieno!!!!
Suojautukaamme katkeruudelta. Se on sairauksista kavalin ja kalvavin.
Halit! <3
6 Helmikuu, 2010 klo 18.13
MIMOSA, kiitos!
Kyllä tuolla ulkona nyt kannattaakin katsella ylöspäin, ettei saa lunta ja jäätä niskaansa. Halit takaisin ♥ !
13 Helmikuu, 2010 klo 22.20
Oletkos itse huomannut, että sulla on luontaisia valokuvaajan lahjoja? Tykkään ihan hirveesti tuosta viimeisestä kuvasta! Ja muistakin. Joko olet jossain opiskellut alaa tai sitten olet luontaisen lahjakas. Sommittelu on todella kaunis monissa kuvissasi.
13 Helmikuu, 2010 klo 23.08
PHUUI, kiitos!
En ole opiskellut alaa koskaan ja noita kuviakin olen oikeastaan alkanut ottaa vasta viime kesänä kun sain kännykän, jossa on loistava kamera. Sehän kulkee aina mukana. Kiitos kommentistasi - lämmittää! 
18 Helmikuu, 2010 klo 1.35
Niitä on tosiaan ilo katsella, toivottavasti yhtä kiva näpsiä=) Minkä mallinen ja merkkinen kännykkä sulla on? Meikän alkaa jo uinahdella ikiuneen ja uuden hankinta olisi paikallaan.
Tossa on kyllä ihmeellinen optiikka kun se pimeälläkin ottaa noin selkeitä kuvia. Tai sitten sulla on harvinaisen vakaa käsi=)
18 Helmikuu, 2010 klo 11.25
PHUUI, kiva kuvia on ottaa.
Todellakin!
Mun puhelin on Nokia 3600 slide. Sen kamerassa on 3.2 mega pixeliä sekä yökuvaus-toiminto. Ja salama. Ei vakaata kättä, ei ainakaan aina.
Tuollainen puhelin maksaa kai nykyään uutena n. 170€, mutta huutonetistä saa alle satasellakin…
19 Helmikuu, 2010 klo 11.45
No eipä juolahtanut mieleeni, että moisen sais käytettynäkin, täytyypä heti katsella, kiitos=)
Ja oikein hyvää viikonloppua sulle! (toivottavasti tulee lisää hienoja kuvia blogiisi=))
19 Helmikuu, 2010 klo 23.11
PHUUI, minähän hukkasin samanlaisen, lahjaksi saadun, puhelimen joulukuussa kun luuri oli alle vuoden ikäinen. Halusin samanlaisen ja huusin sellaisen juuri sieltä. Jäin vähän jälkeen sellaisessa huudossa, jossa olisin päässyt 30€ halvemmalla, MUTTA sain sellaisen puhelimen kun halusinkin ja piste. Tyytyväinen olen ja kuvaan lisää…
Kiitos ja hyvää viikonloppua sullekin!