Kipeilyä, ja jo alkavaa ikävää…
Laiskuutta ja vatsatautia. Ne minut ovat pitäneet poissa päivittämästä. 
Kävelin tänään töihin päästäkseni toteamaan terveydenhoitajan ovelle, että siinä oli lappu: “sairaana 2.-4.2.” Niin minäkin. Paitsi, että kahlasin tuossa sohjossa arvausasemalle ja sain sieltä sairaslomalapun loppuviikolle. Onneksi ei paljoa okseta, toinen vaiva (hyhhyh!) riittää.
Ystäväni “Minni” soitti juuri. Ovat matkalla luokseni ja kuulemma tila-auton verran tavaraa muuttaa kellariini puoleksi vuodeksi. Tulee ikävä! Olen samalla kuitenkin niin onnellinen hänen puolestaan ja likasta ylpeä kun uskaltaa lähteä. Onneksi on Skype, joka pitäisi saada asennettua koneelle. Ai niin, innolla odotan kun likka lupasi alkaa kirjoittamaan blogia sieltä Espanjasta käsin. Kuvineen. 
On kyllä ollut sellaisia kelejä, etten taida muistaa koko aikana olleen, mitä olen täällä asunut (kohta 23 vuotta). Lunta on ihan tautisen paljon ja jalkakäytävät ovat oikeita urheilutantereita kinoksineen. Historialliset talonmiehet olisivat kultaa näinä päivinä verrattuna huoltofirmoihin, jotka melkoisen laiskasti putsaavat väyliä. Pakkasta ja nollakelejä vuorotellen.
Kunhan olo tästä vähän kohenee, yritän saada jotain aikaankin. Edes kutomalla.
Hyvää alkanutta helmikuuta! 
Stansta
3 Helmikuu, 2010 klo 22.23
Pikaista paranemista sinne! Noi vatsataudit on kyllä niin pirullisia juttuja, että huhhuh.
3 Helmikuu, 2010 klo 22.48
Paranemisia! <3
3 Helmikuu, 2010 klo 23.39
WANI, kiitos! Yritän toipua…
MARIKA, Kiitos!
4 Helmikuu, 2010 klo 5.56
Huomenta söpöliini. Kävin päivittämässä luonasi ja lähettelen parantavia ajatuksia <3
4 Helmikuu, 2010 klo 8.02
Toipumisia! 23 vuotta samassa asunnossa? Auts. Tässä kun on joutunut olosuhteiden pakosta muuttamaan parin vuoden välein, olisipa ihanaa saada se pysyvä koti! Tosin, eipä ole “turhaa” tavaraa nurkissa pyörimässä…
Kiva, kun otit nuo talonmiehet puheeksi, olisi vanhoille, kunnon talkkareille käyttöä! Työn lisäksi kun olivat sellainen tuki jaturva, talon mummoille ja lapsille, näin ainakin silloin kultaisessa kerrostalolapsuudessani 60-luvulla. Kaivattaisiin muutenkin kuin lumen vuoksi!
4 Helmikuu, 2010 klo 12.55
Ikävä tauti sulla, paranehan pikaisesti.
Ja hei nyt täytyy kertoa että sain sinun kirjoituksista kipinän ja opettelin kutomaan, nyt onnistuu villasukat kantapäineen. Jep, eikä tähän kulunukhan ko 41v. ja risat, totesi mies ko sukat jalkoihinsa sai!
4 Helmikuu, 2010 klo 13.16
Parempaa vointia sinne!
4 Helmikuu, 2010 klo 17.23
MIMOSA, huomenta (vaikka kello olis mitä)
Kiitoksia parantavista ajatuksista! ♥ Olo on jo parempi, onneksi.
HANNA, kiitos!
Olen asunut tässä kaupungissa melkein 23 vuotta, mutta tässä asunnossa peräti 19 vuotta. Usko vaan, että mulla tuota rompetta riittää nurkat pullollaan!!! Talonmies olisi ihana! Muistan kans lapsuudesta ja nuoruudestani, että meidän (kerros-)talossa oli aina talkkari. Olisi se paljon mukavampaa kuin huoltofirma “jossain” puhelun päässä.
HELKKU, olo tosiaan alkaa olla jo paljon parempi kuin eilen.
Oi ihanaa kuulla, että sait kipinän!!! So proud of you! 
ST, kiitos!
Helpottaa jo. Onneksi.