Muurin tällä puolella…

Vaikken mie vieläkää oo itteeni sillee tyytyväinen, nii johonki kuiteski.

Mie aioin mennä töihin, mut heräsin viis minsaa sen jäläkee ku siellä olis jo pitäny olla. En menny. Taaskaa, ja harmittaa. Ei sille ennää tännää mittää voi, mutta ens viikolla otan härkää sarvista. Mie luppaan.

Meni ketuiks tää viikko ja se tuntuu pahalta. Mutta mie yritän edelleen uskoo, että ellei koskaa sattais, ei aurinkoakaa huomais. Niin se vaa mennee.

Otin sit ny illalla itteeni sen verran niskasta kii, et pyykkäsin pari konneellista (petivaatteita ILIMAN vahava hajusia aineita!) pyykkiä, imuroin lattioilta vappaat tilat  ja aloin laittaa noita hapsuja Liskonaisen haastepalakintoon…

Iha oma päätös oli laittaa noita nuin tiuhaan ja aikaa se vei. Ei haittaa sillä koko ajan hymyilytti ku ajattelin, et kelle se valamistuu..

Sain mie sen valamiiksi:

Piti muka vasiten kuvata tuo kirjakin millä noi hapsut leikkasin ko oli niin kivan niminen. En oo lukenu. Mie otan huomenna illalla kuvan tuosta saajansa päällä, jooko? Oi että, mun poikaki lupas tulla vaikka aikoki kattoo tännää lätkää sillee perinteisesti, nestepaastolla. Sanoin, ettei se haittaa. Et ei mekkää ihan kuivin suin varmaa Liskonaisen kans olla. (Me ei-ennää-nii-anonyymit Alkoholistit..)

Mie jätän tiskit huomisee niin saa kerralla kaikki pois. Pettaan Ystävälle sängynkin vasta huomenna, nii on ainaki puhas. Että mie ootan Sua tänne! ♥ Muistaha ne astmalääkkeet!!!

Marikalle on kans menny kirje (palkinto) perille. Siitä voi luntata täällä.

Hanni kiitti paketistaan fb:ssa sanoin:

“Voi helvetin nainen, millainen se lopulta oli. Ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin! Voi että oli IHANA! Vaikka kahvinjuontiin se ei tosiaankaan passaa Ehjä. Varmaan yksi kauneimmista esineistä, joita elämässäni olen nähnyt. Tää kostetaan ;D “

Ihanaa olla noin mukava ‘helevetin nainen’, meinaan kostoa odotellessa, thih.. Oottakaaha ku saatte sinne Hannilaan kuvatki.

Mie oon tän iltapuuhastelun jäläkee sen verran itteeni tyytyväinen, et pistän tän kuupan tyynyyn hetkeksi. Ei oo pakko keretä matsin eka errään mukkaan. Kaks viimeistäki käy. Muistakaa, et Suomi v o i t t a a !!! ( PASKAT! Oikee nolottaa.) Ja sit mie meen mun Elämäni Miestä vastaa sen duunii… ♥ Että sie ookki ihana!

Perstaita, poijjaat!

PS. Ette MUKA huomannu, et mie oon lapista..?

Saanhan aikaa toipumiseen? Nyt sitä tarvitaan…

Niin, saattaapa tuo luminen pää olla kanssani samaa mieltä. Eikös tuossa ole ihan selkeästi jonkun valvovat kasvot? Ei tuo niin hieno ole kuin Liskonaisen ihmeMies McGyverin kuvaama talonmies, mutta sukua ehkä..?

En ole nyt itseeni enkä toimintaani yhtään tyytyväinen, mutta eipä siitä enempää täällä. Paitsi, että kyse EI OLE siitä, että olisin retkahtanut. Tuo oli pakko kertoa. E-hei, en vaan ole osannut lopettaa ajoissa enkä ole ollut vastuullinen. Se siitä. Morkkista piisaa ja yritän toipua tästä. Piste.

Arpajaisten pääpalkinto oli mennyt perille Susikairaan ja sitä pääsette ihastelemaan täällä. Kiva kun kelpasi! Kovasti odottelen täällä tietoa, että  menikö Hannille kuppi sun muut ehjinä perille..? Marikalla on syynsä olla toistaiseki ilmoittelematta. Ymmärrän.

Olisin niin halunnut viettää tämän illan Epsoon kainalossa, mutta minkäs teet. Miehen oli mentävä töihin.

Enää kaksi yötä ja saan Liskonaisen uimuleineen kylään. ♥ Pitäisi varmasti vähän siivoilla ennen sitä vaikka ihana mieheni jo tänään raivasisikin keittiön.

Näitä katuja me vältämme, eikö?

Tuonne ei ole asiaa lastenvaunujen, saati Harley Parkinsonin kanssa.

Minä olen väsynyt ja apaattinen. Siispä syön ja menen hetkeksi nukkumaan. Kyllä tämä taas tästä. Niinkuin ennenkin, eikö niin?

Tätä päivää ja yötä.

KIITOS kaikille onnittelijoille - minulla oli i-ha-na syntymäpäivä eilen! ♥

Ei puhuta siitä kuinka jätin menemättä töihin niin eilen kuin tänäänkin. Selvitän sen huomenna.

Meillä oli mahtava päivä Epsoon kanssa ♥ .

Veljeltä perheineen tuli onnittelukortti ja ‘kotoa’ isompi kuori…

Kuoresta löytyi mm. keittiöpyyhe, Käsityö-lehti…

Lehden välistä kortti sekä piskuinen kuori…

Ja kuoresta…

Kiitos äiti ja isä!

Tiskattuani aloin kyselemään Epsoolta, että meinaako mies kokata tänään. Hämmästyin suuresti ei-vastausta ja sitten hänen oli jo pakko rauhoittaa minua, että Poika on tulossa. Yllätyksineen, kuulemma. Nam.

Poikani tuli siskonsa kanssa ja toivat tullessaan valkoviiniä sekä…

Kauniita kuin mitkä. Tykkään! ♥ Kiitos Murut!!!

Epsoo ja Poikani menivät yhdessä kauppaan ja Poika kuulemma maksoi ostokset. Vau! Ja kävi vielä autolla lähimmässä ‘pitkäripaisessa’ hakemassa lisää viiniä. Epsoo kokkasi ihanaa ruokaa (mm. suppilovahverokermakastiketta!) ja me söimme.

Istuimme Poikani siskon kanssa olohuoneessa kun Epsoo ja Poika olivat keittiössä. Yhtäkkiä sain fb:iin viestin…

…ja Poika tuli. ♥

Epsoo otti illan vapaaksi, mutta menimme silti hänen työpaikalleen. Oi että. Lauloimme ja joimme, joimme sekä lauloimme. Minäkin ensimmäistä kertaa IKINÄ Poikani kanssa yhdessä. Siis lauloimme. Yhdessä. ♥

Paikalla oli myös kaksi tuttua mustalaista ja sain heiltä:

“Olet ihan ihminen!” Heh heh.. Ja sormuskin.

Mistä tietää, että Poika on täällä luonani? Tästä:

Tänään heräsin onnellisena ja nautin Mieheni seurasta sekä siitä, että sisarukset nukkuivat makuuhuoneessani parvella vierekkäin. ♥

Posti toi kauniin kortin ja kortti  kyyneleet…

Kiitos Maami!!! Herkistyin totaalisesti sanoistasi!

– saatteko sanoista selvää? Toivottavasti.

Epsoo nukahti. Taidan mennä viereen… Tässä iässä kaipaa jo untakin..? Heh heh…

Olen onnellinen blondi!

Näin se on jälleen uusi viikko saatu alkuun.

Menin eilen Epsoota vastaan. Itse asiassa ystäväni S:n kera sillä hän soitti ja halusi mukaan. Mikäs siinä.  Tuli laulettua ja jopa tanssittuakin, heh heh.

Aamulla ei laulattanut, eikä tanssittanut, mutta töihin menin. Tietysti. Siellä oli hiljaista ja rauhallista kun meitä ei ollut paikalla kuin viisi ohjaajan lisäksi. Neuloin puolitoista sukan vartta ja siina samalla sain kuulla, että työkaverini O. on sairaslomalla seuraavat kaksi viikkoa!? Epistä. Ensin hän on kurssilla kaksi viikkoa ja sitten tämä perään. Heitteillejättö, sanon minä. Ei vaan, koitahan saada selkäsi kuntoon!

Toinen työkaverini toi yhdet (Reiman) kengät lisää Susikairaan lähetettäväksi:

Odottelen vielä loppuviikkoon, että jos yksi työkaveri muistaisi tuoda lupaamansa kengät ja sitten alan tuunata pakettia kasaan.

Töiden jälkeen kävelin kotiin ja Epsoo tulikin alaovelle vastaan. Hänellä oli kainalossaan eilen valmiiksi laittamani paketit ja yhdessä kävelimme postiin. Kirjoitin siellä kahteen pakettiin kortit ja menimme tiskille. Meitä siinä MUKA palveli nainen, johon en ensin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Hän punnitsi ensimmäisen laatikon ja laittoi sen mikä-se-nyt-on hintatarran (?) päälle. Minä pilkunviilaajana huomasin, että tarran reuna jäi ilmaan. Kummarruin painamaan sen kiinni naurahtaen samalla Epsoolle ja sitten vilkaisin naista… EI HEMMETTI mikä mulkaisu!!! Sen huomasi Epsookin ja oli todella vaikeaa enää pitää pokkaa. Oikea asiakaspalvelija? Uuh.

No, pääasia, että paketit lähtivät nyt kohti Susikairaa, Marikaa sekä Hannia. Aijan kanssa sovimme jo, että tapaamme maaliskuun lopulla livenä palkinnon toimittamisen merkeissä. Ja voi minua, olin unohtanut ilmoittaa Miralle voitostaan, mutta nyt sen tein. Pahoitteluni, Mira!

Postista kävelimme lähelläni olevaan pieneen kenkäkauppaan. Se on samalla kenkäkorjaamo. Sellainen ihana puoliksi maan alla oleva pikkuliike, joita ei paljoa enää ole. Epsoo meinaan liukasteli siihen malliin bootseillaan, että päätti tasapainoilun riittävän. Pitäväpohjaiset kengät löytyivät ja samalla minä sain uudet nauhat katkenneen nauhan tilalle maihareihini. Nyt pysymme pystyssä, molemmat.

Kotona Epsoo teki ihanaa ruokaa ja sen päälle pääsin pikkupäikkäreille murun lämpimään kainaloon. On se vaan the Paras Paikka ♥ !!! Taas oli miehen lähdettävä hakemaan voita leivän päälle eli laulattamaan Kallion kansaa. Unohti ressukka, että osti kaupasta:

VADELMAa sekaan saaneet Kismetit. Minulla olisi tässä puolen tunnin verran aikaa päättää, että ottaisinko Kismetin taskuun ja kipittäisin Kallioon, niin että voisin viettää syntymäpäiväni ensi minuutit kullan seurassa..!?! Tykkäisin. Huomenna on ilmeisesti ainakin Pojan sisko tulossa kylään ja “salaa” toivon, että Poikanikin tulisi… ♥

Hyvää huomista Aslakin päivää..!

Tänään on parempi kuin eilen. Kyllä Hanni tietää!

Nukuin yhdeksän tuntia. Tosin heräsin niskasta lähtevään päänsärkyyn muutaman kerran ja kerran näin unta, että sängyn nurkkauksessa oli iso hämähäkki. Heräsin välittömästi tarkastamaan ja onneksi siellä ei ollut ketään. Huh.

Olen pyykännyt kaksi koneellista ja tiskannut. Pakannut kolme lähetystä postiin viemistä varten…

Ja Hanni, paketissasi ei ole mitään saatesanoja, ne on jo selvitetty? Heh heh.. Vien nuo varmaan vasta töiden jälkeen sillä posti on vastakkaisessa suunnassa. Toivottavasti tulevat ehjinä perille!

Nyt on vuorossa suihku ja samalla huuhtaisen koko kylppärin. Sitten likkakaveria moikkamaan ja sen perään Epsoota vastaan. Kyllä tämä jälleen tästä iloksi muuttuu, uskon ma. Ja hampaat suuhun, TOTTAKAI.

Hyvää alkavaa viikkoa ympäri Suomen -ja muuallekin!

Päätä särkee…

Elimistö reagoi ketutukseen nostamalla ruumiinlämmön yli +37 asteeseen, palelee ja tosiaan päätä särkee ihan kamalasti. Ei migreeni vaan sellainen koko pään jomotus. Istun Epsoon t-paita päällä, nuuskutelen ja vilkuilen sängyn suuntaan… Sinne menen ja siellä pysyn aamuun saakka. Tule uni ja pelasta.

Huomenna on uusi päivä, pakko olla.

PS. Testi “liimattujen” hampaiden kanssa meni hyvin kommenteista päätellen, mutta muuten…

Kyllä minä sellaiset OIKEAT salaisuudet osaan pitää sisälläni, mutta nämä..

Ihan pikaiseen esittelen ne tämän päiväiset kenkälöytöni, ettette jää paitsioon, heh heh…

Siis pointtihan löytyy täältä.

Jos ja kun voin olla avuksi, en epäröi tehdä sitä. Siitä kun saamme kaikki hyvän mielen; kenkien tilaaja, kenkien saaja(-t) ja minä. Tosin EN suostu noudattamaan annettua ohjetta: “mieluiten teräsvahvisteisesta betonista valmistettuja“.

Tällä kertaa, siis tänään,  kierrätyksessä tarjontaa löytyi kokojen puolesta vain isommille pojille - tai äidille?

Toiset näistä maksoivat neljä ja toiset viisi euroa miinus se kymmenen prosenttia työpaikkaetua.

Tässä alkuun kun ajattelin sen verran pitkittää postittamista, että ehdin ensi viikollakin (tavaraa tulee lisää ihan joka päivä!) tutkailla tarjonnan muutamana päivänä. Lähtevät sitten kerralla Susikairaan. Akka saanee oman ei-kenkä-pakettinsa aikaisemmin..

Enkä minä malta olla laittamatta teille kuvaa siitä the Löydöstä, jonka Hannille kierrätyksestä keksin. Hanni, et yhtään siellä hihittele kun höhlä ei TAASKAAN malta!

Tässä:

Laitoin viereen Hermesetaksen, koska oletan jokaisen tietävän, minkä kokoinen tuo naksutin on…

–  JOKO NYT, Hanni, ymmärrät miksi en suosittele tuota aamukahvimukiksi..?

–  JOKO NYT ymmärrätte miksi mielestäni olisi ollut oikeutettua poistaa Hannin lipukkeet arvonnasta?

–  JOKO NYT ymmärrätte miksi en höhlyyttäni enää malttanut..?

Tuo ihanuus maksoi (Hanni tietää jo) viisi euroa eli alennuksen kanssa minulle neljä ja puoli. Uskomaton the Löytö, eikö olekin? Ja niin passeli sinne Hannin mökille.

(Sitä Liskonaisen juttua maltan pitää viikon piilossa, Hanni.)

Ette ikinä arvaa mitä minä nyt meinaan..? Illalla esittämäni toive kuultiin (kiitos!) eli ulkona ei sada, mutta sen korvaa KUUDENTOISTA asteen pakkanen, kääk. Minä ajattelin mennä ja palkita mieheni pitkän työvuoron (15h) päätteeksi tällä:

Jep, ON kiinnitysainetta ensimäistä kertaa ja jännittää ihan hemmetisti! Yritän rentouttaa niin mieleni kuin kaikki kasvolihaksenikin ja jatkaa hymyilemistä..

“Nyt voimme jatkaa kaksin tätä matkaa..” ♪♫♪♪..

PS. Kerron huomenna kokemuksestani tämän kiinnikkeen kanssa…

Anteeksi kun saitte odottaa hieman aiottua pidempään!

Yritin aloittaa hieman erilailla kuin ennen ja otin blogiini sopivaa oranssia paperia…

Silppusin sen aluksi kolmeen osaan tuolla samalla giljotiinilla kuin ennenkin…

Ja sitten pieniksi lippusiksi…

Lippuset, kynän ja ylös kirjoitetut osallistujat (kävin koneella vielä tarkastamassa TASAN kuudelta!) otin mukaani…

Ja menin keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan ne. Myönnän; söin samalla ison ruisleivän siivun, mutta vannon, ettei se hidastanut kirjoittamista. Huono kynä kyllä.

Tässä ne ovat valmiina ja tuossa kertaalleen taitettuna perinteisessä kipossa…

Työnsin siinä keittiössä käteni ensimmäisen kerran tuonne maljakkoon…

Ja nostin sieltä ensimmäisen lappusen…

HETI minulle tuli sellainen olo, että a.) ei olisi pitänyt kirjoittaa sitä pikapostausta juuri ennen arvontaa ja b.) kannattaisiko sittenkin odottaa, että Epsoo tulee yöllä kotiin. Päätin kuitenkin, etten voi antaa teidän odottaa. Kun lupasin arvonnan tähän aikaan, niin sen teen. Jatkoin olohuoneessa, ja olisikohan tuosta voittolipukkeesta johtunut, että päätin nostaa kolme lipuketta lisää. Mene ja tiedä, mutta tässä:

ONNEA VOITTAJILLE!

Pyrin pakkaamaan ja lähettämään palkintonne heti ensi viikon alussa. Susikairaan taitaa olla osoite (on!), samoin Marikalle. Aija ja Mira, laittaisitteko osoitetietonne sähköpostiini: stansta@luukku.com. Kiitos! Ja KIITOS kaikille osallistuneille! Rakkaita olette kaikki! ♥

Saako nyt mennä päikkäreille? Kiitos.

PS. Hanni: tällä kertaa EN kuuntele kettuilua yksityiskohtaisuudesta, osumatarkkuudesta enkä mistään, onko sovittu?

Tulin hetki sitten  kotiin läpi tuulen ja tuiskun. Vajaa tunti aikaa arvontaan… *wink wink*

Siis reilun puolen tunnin..!

Aivan kamala keli!!! Lunta tulee vaakatasossa suoraan silmiin kuin pieniä neuloja. Jalkakäytävät ovat pakkaantuneet sohjokinoksista, ja kun alla on jäätä, niin voinette kuvitella millainen urakka tuolla on tarpoa. Itselläni oli lippis päässä suojaamassa ja koko ajan pelkäsin törmääväni autoon tai vastaantulijaan. En törmännyt, kumpaankaan. Korvia paleli.

Ei minun tarvinnutkaan mennä suoraan töistä Epsoota tapaamaan sen laskun kanssa. Tai siis, olisin mennyt mieluusti halaamaan armastani, mutta ennemmin menen sitten yöllä kun silloin saan miehen mukaan kotiin samalla reissulla ♥ ! (..toivottavasti tuo sadekin lakkaa yöksi!)

Ei rakas Liskonainen tulekaan huomenna. Päivänsankari (kastettava) Aapo on sairastunut. Kyllä sankarin pitää olla kunnossa juhlapäivänään, niin se menee. Kyllä me aikuiset jaksamme ikävästämme huolimatta odottaa viikon. Piste.

Kerron vielä äkkiä, että joskus blondikin tarttuu asiaan liki välittömästi: Susikairan Akka kirjoitteli eilen poikiensa kenkä-trafiikista ja silleen nätisti pyysi pientä apua. Löysin heti tänään kahdet kengät ja ensi viikolla (ke) saan kolmannet.

Kenkiä katsellessa päätin soittaa Susikairaan ja varmistaa, että olen oikeillä jäljillä. Olipa se jännää kun emme ole koskaan ennen puhuneet puhelimessa..! Ihana kun ‘Susikselta’ tuli perään viesti, että “Sulla on tosi kiva ääni “.

Ja nyt minä menen äkkiä facebookiin laittamaan kuvat ostamistani kengistä Susikairaan. Tästäkin tulee hyvä mieli kun voi olla avuksi!

Ai niin, kai teille muillekin sopii se, että tuohon aamuiseen muistutukseen kommentoineetkin otetaan mukaan arvontaan? Pakko, koska itse olen sitä mieltä. Ja sitä paitsi, palkintoja tuleekin yhden sijaan KOLME. Siitäs saatte.

Olen about tunnin päästä valmis ja ilmoittamassa…

Ajattelin tässä pikaiseen ennen töihin lähtöä muistuttaa…

Ja tuo “linkittämällä tämän” tarkoittaa siis edelleen tätä paikkaa! Viime hetken osallistumiset huomioidaan saman paikan kommenttilootassa…

VAROITUS: Epsoo tulosti ennen töihin lähtöään tärkeän laskun ja UNOHTI sen lähtiessään tuohon eteisenpöydälle. Se tarkoittaa sitä, että menen suoraan töistä viemään sen hänelle. Voi siis olla, että arvonta saattaa pikkuisen myöhästyä, ettehän pahastu? Pliis.

Ja tavallaan samasta syystä (Hannin iloksi..) suoritan näillä näkymin arvonnana yksin sillä Epsoo tekee tänään pitkän päivän (15h) eikä siksi ole paikalla auttamassa homman kanssa. Ettehän pahastu siitäkään?

Mittari näyttää -12 astetta ja lunta sataa. Nyt vaatteet päälle ja töihin neulomaan toinen sukka valmiiksi.

Hyvää alkavaa viikonloppua!