Muurin tällä puolella…

Miksi töihin menon suhteen ei ole pakkasrajaa..?

Ei kai.

Innostuin yöllä kokeilemaan sitä lapsen lapasta epäonnistuneen jälkeen eri langalla ja vaikka minun piti “vain ihan vähän aikaa”, meni siinä kello tunnilla eteenpäin. Näytti tuo kyllä jo paljon paremmalta. Tein sen äsken loppuun, mutta pidän teitä (?) jännityksessä ja kuvaan vasta kun parikin sille on valmis. Minä tykkään, että tuli kiva!

No, piti mennä ajoissa nukkumaan, MUTTA koskas minä niin tekisin..? Never. Kello soi aamulla ja silloin olisi uni maittanut ilman niitä pyörimisiä, mitä yöllä tein. Ei auttanut kuin nousta kahvin keittoon ja mennä suihkuun. Hei, en minä silleen valita, e-hei. Tiedän sellaisiakin henkilöitä, tai ainakin yhden, joka olisi varmasti aivan onnessaan niistäkin kuudesta nukutusta tunnista. Harmittaa vain tämä rytmi, joka on tässä iässä vähän päällään, jotta jaksaisi täydellä teholla.

Lähdin töihin jälleen muutamaa minuuttia liian myöhään ja olin tietenkin myöhässä saman verran vaikka tikutin kintuillani kuin muinainen Singer. Muutaman minuutin - mitäs sitten? Pah.

HUOMIO: nyt alkaa rasismiin liittyvä osio. Hypätkää yli jos epäilette olevanne liian herkkä hipiäisiä tähän…

Meillä on töissä mm. irakilainen (kurdi), ‘venäläinen’, kiinalainen sekä thaikku. (Aamuvuorossa muitakin, mutta heidän kanssaan en ole tekemisissä eri työvuoron vuoksi) Olen viime aikoina huomannut, että kun ohjaaja tulee sanomaan, että “nyt kaikki siivoamaan”, niin sepä ei koskekaan noita muualta tulleita. Ei se koske silloinkaan kun osoitetaan repimään niittejä penkeistä sormet ruvilla & rakoilla. EIKÖ tuo ole muka rasismia? Siis meitä suomalaisia kohtaan?

Emmekö me ole ihan samanlaiset kädet omaavia naisia? Toki meissä kaikissa on eroja sen suhteen mitä osaamme ja mikä meiltä luonnistuu, mutta eihän se kansalaisuutta ja juuria katso. Monta kertaa minäkin mieluummin viettäisin ne neljä tuntia pylly penkissä ja puikot sormissa, mutta ei kun muihin hommiin. Ketkä silloin jäävät sijoilleen..? Just nuo ulkomaalaiset. En ymmärrä, ja hyväksyminenkin näyttää olevan minulle vaikeaa…

Nyt kokeillaan blondia, luulen ma. Pitäisikö minun yleisen mukavuuden nimissä pitää suuni kiinni ja ajatukseni ominani vai onko minulla oikeus ilmaista mielipiteeni? Ymmärrän täysin sen, että jos joku kuntoutuu tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa esim. selkävaivoistaan, niin hänelle suotakoon vapautus selkää rasittavista hommista. Kielimuuri ei ole mielestäni riittävä syy siihen, että vain me ‘kotimaiset’ siivoamme työpaikalla ekstrasotkuja. (Siis siellähän muuten on siivooja, mutta jos teemme erittäin sotkevaa purkuhommaa, niin omat jälkemme putsaamme, tietysti.)  Uuh, oikein sapettaa, näemmä.

En luovu oikeudenmukaisuuden periaatteistani. En ainakan helpolla ja puhumatta asioista. Piste.

Ja sitten iloisempiin asioihin. Epsoo tuli, aah, hakemaan minut tänään töistä. Ensinnäkin siksi, että minulla oli se steppilauta laatikkonsa kanssa kannettavana kotiin.

Mainittakoon, että tuo lauta oli siis minulle ihan ilmainen.

Pyörähdimme yhdessä kierrätyksessä ja tulimme sieltä ulos tyhjin käsin. Okei, olin päivällä jo löytänyt sieltä ihanan puna-mustan hupparin ja yhden T-paidan (musta, jossa lukee valkoisella “yökyntäjä”, heh heh..) maksaen kummastakin 0,45€ kappale. Nyt voin esitellä nämä Epsoolle ostamani tavarat:

Tämä hedelmäkori menee siihen samaan sarjaan keittokirjatelineen, viinipullotelineen sekä servettitelineen kanssa. Niin tämäkin:

Työkaveri naureskeli, että jos tuon kääntää nurin ja laittaa alle muutaman lämpökynttilän, saa tuossa pidettyä ruoan lämpimänä. Miksei?

Löysin minä taas muutaman lankakeränkin, jotka itkivät siellä mukaani…

Hinnat noissa olivat 0,30-0,40 €:a kerä. Tuo valkoiselta näyttävä on itseasiassa luonnon valkoista hopeisin koristein.

Kotiin tultuamme Epsoo nukahti (ja heräsi juuri). Minä neuloin sen ekan lapasen ja kävin sitten tiskaamassa astiat. Muistin katsoa postinkin ja kas, siellä oli oikea postikortti:

KIITOS Marika perheineen!!! Kyllä minunkin niin tekisi mieli päästä nyt lämpimään kun pakkaset paukkuvat ja tunkevat sisään tuosta edelleen rikki olevasta ikkunasta…

Mutta minäpä alan nyt neulomaan paria tuolle söpölle lapaselle…

Pukekaa, niin tarkenette!