Muurin tällä puolella…

Voi pojat - vapaapäivä. Molemmilla. ♥

Tulipahan oltua kaikki viisi päivää töissä. Hyvä minä. Eilinen oli kyllä aika liisteriä, mutta niin se näytti olevan muillakin. En saanut aikaiseksi kuin peukalot yksiin lapasiin ja pääteltyä langat. Hei haloo, ostin sen kelta-valkoisen huivin. Meni puolitoista viikkoa ennen kun sain sille hinnan! (Wani, saat sen kunhan kudon ne sukat mukaan..)

Veljeni pojalle löysin päheet housut:

Minusta nuo ovat niin ihanat kun noissa on takataskutkin noin alhaalla.

Ystäväni “Minni” teki ison päätöksen. Myönnän olleeni avittajana sanomalla, että tuollaisia tilaisuuksia ei kannata jättää käyttämättä. Ei tarvitse sitten aikanaan vauva kainalossa manata sitä, ettei olisi mennyt silloin kun vielä voi. Hän lähtee Espanjaan au pairiksi puoleksi vuodeksi!!! Ikävä tulee, onhan hän kuin oma tyttö (19v), mutta olen niin onnellinen hänen puolestaan! ♥

Perhe on suomalainen ja hoidettava lapsi viisi vuotias. Lohduttelin jo eilen, että facebook toimii sielläkin. Pääsemme olemaan yhteydessä reaaliaikaisesti. Minni on niin ihana ihminen, ettei kukaan voi olla tykkäämättä hänestä! Hyvin kaikki menee. Lupasin ottaa hänen tavaransa kellariin säilöön siksi aikaa. Voi kamala, neiti lähtee jo ensi torstaina! Onneksi tapaamme tänään!

Esittelin eilen Patongille fb:ssa pojalleen tekeillä olevat lapaset. Voin nyt esitellä ne teillekin:

Yksi peukalo vielä puuttuu… Harmi, ettei kuva kerro kuinka pienet ja suloiset ja pehmeät nuo ovat.

Menin taas viime yönä Epsoota vastaan. On minulla ihana mies ♥ ! Koskaan ei ole liian vanha, eihän..? Kotini edustalla oleva puisto pursusi uutta pehmeää lunta. Oikeastaan tämä ensimmäinen (ja viimeinen) kuva on teille kahdelle, jotka olette poissa kokemasta tätä -tunnistanette itsenne?

Nuo puun varjot ovat niin kauniit tuossa hangella. Ehdin sanoa Epsoolle, että “arvaa mitä..” ja hän oli heti täysillä mukana…

Kyllä, me heittäydyimme hankeen tekemään enkeleitä. ♥

Tuossa on Stanstan enkeli.

Tässä voisi kuvitella, että alla on auto. Ei ole. Epsoon auto on aivan saman näköinen…

Mutta ajatelkaa mikä mies minulla on..!!!

♥ Oi kun olen onnellinen ja rakastunut ♥

Mies meni juuri suihkuun ja kuulemma minä menen heti perään. Hän haluaa lähteä kanssani ulos kaupoille  ja silloinhan blondin on mentävä. Mielelläni minä…

Ihanaa lauantaita!

Miksi töihin menon suhteen ei ole pakkasrajaa..?

Ei kai.

Innostuin yöllä kokeilemaan sitä lapsen lapasta epäonnistuneen jälkeen eri langalla ja vaikka minun piti “vain ihan vähän aikaa”, meni siinä kello tunnilla eteenpäin. Näytti tuo kyllä jo paljon paremmalta. Tein sen äsken loppuun, mutta pidän teitä (?) jännityksessä ja kuvaan vasta kun parikin sille on valmis. Minä tykkään, että tuli kiva!

No, piti mennä ajoissa nukkumaan, MUTTA koskas minä niin tekisin..? Never. Kello soi aamulla ja silloin olisi uni maittanut ilman niitä pyörimisiä, mitä yöllä tein. Ei auttanut kuin nousta kahvin keittoon ja mennä suihkuun. Hei, en minä silleen valita, e-hei. Tiedän sellaisiakin henkilöitä, tai ainakin yhden, joka olisi varmasti aivan onnessaan niistäkin kuudesta nukutusta tunnista. Harmittaa vain tämä rytmi, joka on tässä iässä vähän päällään, jotta jaksaisi täydellä teholla.

Lähdin töihin jälleen muutamaa minuuttia liian myöhään ja olin tietenkin myöhässä saman verran vaikka tikutin kintuillani kuin muinainen Singer. Muutaman minuutin - mitäs sitten? Pah.

HUOMIO: nyt alkaa rasismiin liittyvä osio. Hypätkää yli jos epäilette olevanne liian herkkä hipiäisiä tähän…

Meillä on töissä mm. irakilainen (kurdi), ‘venäläinen’, kiinalainen sekä thaikku. (Aamuvuorossa muitakin, mutta heidän kanssaan en ole tekemisissä eri työvuoron vuoksi) Olen viime aikoina huomannut, että kun ohjaaja tulee sanomaan, että “nyt kaikki siivoamaan”, niin sepä ei koskekaan noita muualta tulleita. Ei se koske silloinkaan kun osoitetaan repimään niittejä penkeistä sormet ruvilla & rakoilla. EIKÖ tuo ole muka rasismia? Siis meitä suomalaisia kohtaan?

Emmekö me ole ihan samanlaiset kädet omaavia naisia? Toki meissä kaikissa on eroja sen suhteen mitä osaamme ja mikä meiltä luonnistuu, mutta eihän se kansalaisuutta ja juuria katso. Monta kertaa minäkin mieluummin viettäisin ne neljä tuntia pylly penkissä ja puikot sormissa, mutta ei kun muihin hommiin. Ketkä silloin jäävät sijoilleen..? Just nuo ulkomaalaiset. En ymmärrä, ja hyväksyminenkin näyttää olevan minulle vaikeaa…

Nyt kokeillaan blondia, luulen ma. Pitäisikö minun yleisen mukavuuden nimissä pitää suuni kiinni ja ajatukseni ominani vai onko minulla oikeus ilmaista mielipiteeni? Ymmärrän täysin sen, että jos joku kuntoutuu tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa esim. selkävaivoistaan, niin hänelle suotakoon vapautus selkää rasittavista hommista. Kielimuuri ei ole mielestäni riittävä syy siihen, että vain me ‘kotimaiset’ siivoamme työpaikalla ekstrasotkuja. (Siis siellähän muuten on siivooja, mutta jos teemme erittäin sotkevaa purkuhommaa, niin omat jälkemme putsaamme, tietysti.)  Uuh, oikein sapettaa, näemmä.

En luovu oikeudenmukaisuuden periaatteistani. En ainakan helpolla ja puhumatta asioista. Piste.

Ja sitten iloisempiin asioihin. Epsoo tuli, aah, hakemaan minut tänään töistä. Ensinnäkin siksi, että minulla oli se steppilauta laatikkonsa kanssa kannettavana kotiin.

Mainittakoon, että tuo lauta oli siis minulle ihan ilmainen.

Pyörähdimme yhdessä kierrätyksessä ja tulimme sieltä ulos tyhjin käsin. Okei, olin päivällä jo löytänyt sieltä ihanan puna-mustan hupparin ja yhden T-paidan (musta, jossa lukee valkoisella “yökyntäjä”, heh heh..) maksaen kummastakin 0,45€ kappale. Nyt voin esitellä nämä Epsoolle ostamani tavarat:

Tämä hedelmäkori menee siihen samaan sarjaan keittokirjatelineen, viinipullotelineen sekä servettitelineen kanssa. Niin tämäkin:

Työkaveri naureskeli, että jos tuon kääntää nurin ja laittaa alle muutaman lämpökynttilän, saa tuossa pidettyä ruoan lämpimänä. Miksei?

Löysin minä taas muutaman lankakeränkin, jotka itkivät siellä mukaani…

Hinnat noissa olivat 0,30-0,40 €:a kerä. Tuo valkoiselta näyttävä on itseasiassa luonnon valkoista hopeisin koristein.

Kotiin tultuamme Epsoo nukahti (ja heräsi juuri). Minä neuloin sen ekan lapasen ja kävin sitten tiskaamassa astiat. Muistin katsoa postinkin ja kas, siellä oli oikea postikortti:

KIITOS Marika perheineen!!! Kyllä minunkin niin tekisi mieli päästä nyt lämpimään kun pakkaset paukkuvat ja tunkevat sisään tuosta edelleen rikki olevasta ikkunasta…

Mutta minäpä alan nyt neulomaan paria tuolle söpölle lapaselle…

Pukekaa, niin tarkenette!

Juuri NYT on Oikea Hetki tehdä jotain muuta kuin mitä olin juuri tekemässä. Syy selviää hetken päästä…

Vilkaisu keittiön ulkomittariin löi jarrut päälle. En halunnutkaan enää suihkuun enkä ollenkaan ulos kotoa, mutta eipä sitä aina voi halujaan seurata. Ei työpäivinä ainakaan. Oli siis pakko kahvin juonnin jälkeen tehdä ne joka päiväiset puuhat ennen töihin lähtöä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä puin tänään farkkujen alle leggingsit, enkä katunut hetkeäkään koko päivänä. Mittari näytti ennen yhtätoista -14 astetta. Nyt se on jo -17. Hyrrrr!

Mutta ulkona paistoi AURINKO!

Pikaiseen, palelevin sormin, otettu kuva ei sitä välttämättä parhaiten todista, mutta kyllä se paistoi.

Koska töihin meno oli tuntia normaalia aikaisemmin, näin siellä aamuvuorolaisetkin. Tuolit olivat loppua kesken, mutta löysin itsellenikin sellaisen ja jatkoin lapasten kutomista. Jossain vaiheessa sain kutsun eri hommaan ja ensimmäistä kertaa koskaan leikkasin superloonipatjasta sellaisia muutaman sentin levyisiä suikaleita sellaisella kovaäänisellä sahaleikkurilla. Olihan sekin vaihtelua…

Kierrätyksestä päivän ’saalis’ maksoi 1,35€, mutta en voi sitä vielä paljastaa, koska se on Epsoolle yllätys. Ilmaisosastolta löysin itselleni steppilaudan! Ihan oikeasti olen parina päivänä juuri miettinyt, että tahtoisin sellaisen. Jotain mukavaa musiikkia taustalle ja eikun askeltamaan laudalle. Kävin vankilassa aerobicissä ja muistan sieltä hyviä liikesarjoja laudan kanssa tehtäväksi. Tervetuloa kesäkunto..? Hmm…

*In my dreams*, mutta yrittänyttä ei laiteta (vaa’alle?)…

Olohuoneen ja eteisen oviaukon luo jää sellainen kulma kirjahyllyn vuoksi…

Eilen oli jo toinen kerta kun huomasin siinä SEITTIÄ!?! Ensimmäisellä kerralla Epsoo rauhoitteli minua väittämällä, että se on vain pölyä. Toista kertaa en usko vaikka joudunkin myöntämään, että siivoilut ovat jääneet ajatustasolle viime aikoina. Ystäväni H. sen eilen polkaisi kengällään pois ennen lähtöään, mutta siihen jäi vielä. Epsoo otti sen pois ja joutui myöntämään, että se taisi sittenkin olla seittiä. MITÄ IHMETTÄ se kirjahyllyni takana asuva kahdeksan jalkainen syö pysyäkseen talven yli hengissä? Ei, älkää kertoko!!! Enkä katso onko se toinen paikallaan kakluunin päällä, EN.

Töistä tultuani otin taas päikkärit ja aloin sen jälkeen tekemään MUKA lapasia alle vuoden ikäiselle pojalle…

EI tullut lapasta, tuli susi. No, positiivinen asenne kunniaan ja kerrottakoon, että tuossa tekeleessä on ensimmäinen peukalokiila mitä olen koskaan tehnyt. Nyt tiedän miten se tehdään. Kuva ehkä vähän vääristää eli jos olisin jatkanut peukun loppuun, olisi siitä tullut yhtä pitkä kuin koko lapasesta. Yrittänen huomenna uudestaan. Periksihän minä en anna. (Malttia Patonki, kiitos!)

Epsoo meni tänään omaan kotiinsa ja piipahti luonani ennen töihin menoa. Hän menee yöksi Espooseen ja se on varmasti ihan hyvä ratkaisu vaikka olenkin jo niin tottunut hänen vieressään olemiseen (miinus kuorsaus..), että ikävöin jo nyt. Menen ajoissa nukkumaan sillä huomennakin on töihin meno tuntia tavallista aikaisemmin.

Ottaisinko toiset langat ja kokeilisin vielä tehdä lapasen ilman peukalokiilaa..? Niin taidan tehdä kun… tuntuu vaan siltä. Vinkkejä vastaan otetaan jos joku on tehnyt tumppuja noin pieniin käsiin…

Tammikuu on tämän viikon jälkeen historiaa!

Miksi joka viikkoon kuuluu maanantai vaikka siitä ei juuri kukaan tykkää? Minäkään.

Viikonloppu oli kiva, ihana ja mukava. Menin silloin perjantaina Epsoon työpaikalle ja sieltä huruutimme Espooseen. Heräsin lauantaina ennen Epsoota ja kahvit juotuani kaivoin kutimen esiin. Minullahan on siellä langat sitä varten, että teen murulleni sukat. Sain ensimmäisen valmiiksi:

Ja aloitin toista. Olin lauantai-illan siellä yksin kun Epsoo oli töissä. On se jännä kuinka en malta yksin ollessanikaan mennä väsymyksestä huolimatta nukkumaan. No, ehkä minua ei väsyttänut tarpeeksi.

Sunnuntaina heräsin siihen kun poikani soitti. Kyseli, että missä olen ja kertoi tulevansa käymään. Tulikin - ja sai lautasellisen hyvää Epsoon tekemään kaalisoppaa. Ou nou, nyt saatan olla “hieman” kateellinen: poika lähtee huhtikuun lopulla Thaimaaseen KUUKAUDEKSI kavereidensa  kanssa. Lennot on jo maksettu. Toki suon hänelle reissun rankan armeijavuoden päätteksi, mutta kateellinen olen. Myönnän sen!

Pojan lähdettyä pistin kutimen syrjään ja aloimme viettämään Epsoon kanssa hänen (meidän) vapaapäiväänsä. Minun on kyllä nyt pakko kehua sillä, että minulla ON mies, jonka kanssa voi puhua. Jutella ja keskustella. Olkoonkin, että silloin siinä samalla saattaa kulua hieman (?) alkoholia, mutta on se sen arvoista. Puhumme kaikki ne asiat, jotka viikolla jäävät selvittämättä ajan puutteen vuoksi. Ei sitä silloin yöllä jaksa kun hän tulee töistä saati sitten aamulla ennen kun minä lähden omaani.

Hetken mielijohteesta menin kylppäriin ja laskin ammeen täyteen ihanan kuumaa vettä sekä…

…kylpyvaahtoa. AAH! Ihana tuoksu ja ihana pehmeys! (Kiitos Minz!!!) Lepuutin kipeää olkapäätäni sekä käsivartta ja nautin mieheni läheisyydestä. Pesin hiukseni hyvän tuoksuisella shampoolla ja nautin.Valoa tuomassa oli Epsoolle joululahjaksi ostamani kynttelikkö…

Ei noiden nautintojen arvoa aina rahalla mitata… ♥

Jotain tuolla Epsoon kylppärillä on kuitenkin meitä vastaan…

Jostain syystä tuo vaahtovesi ei kokonaisuudessaan mennyt sinne minne sen olisi pitänyt. Ei vaikka huoltomies kävikin jo kerran avaamassa viemärin, joka on ihan oudosti neliö SEINÄSSÄ..!? Tulipahan pestyä tuo lattiakin samalla…

Tänään en sitten tietenkään olisi millään halunnut herätä, nousta ja lähteä töihin. Muistelin edellistä maanantaita ja pakotin itseni pois peiton alta. Keitin kahvit ja koitin saada itseäni hereille. Ei helppoa. Onneksi Epsoo jaksoi nousta ja heittää minut töihin. Oli vielä ajettava kotini kautta kun minulla ei ollut kulunvalvontalätkää mukana. Uuh. Onneksi se ei tee mutkaa matkaan ja olin vain muutaman minuutin myöhässä.

Päivä oli liisteriä, mutta meni ihmeen nopeaan kuitenkin. Sain tehtyä lapasiin peukalot ja aloitettua seuraavia. Siis lapasia, ei peukaloita. Heräsipä taas ajatus siitä, etten olisi vielä(-kään) valmis kokonaisiin työpäiviin. Neljässä tunnissa on minulle tarpeeksi. Huomenna ja ylihuomenna sinne meno onkin tuntia aikaisemmin. Muista Stansta!

Kotiin kävellessäni en voinut olla ihastelematta sitä kuinka valoisaa jo on.

Piipahdin kaupassa hakemassa ‘maitoa’ ja tulin kotiin. Ehdin ottaa kengät pois ja vaihtaa vaatteet kun ovikello soi. Ystäväni H. tuli hakemaan huivinsa ja sai samalla kassillisen paitoja itselleen. Hyvä mieli. Varmasti molemmilla.

Hänen lähdettyään nukuin vähän toista tuntia ja melkein heti herättyäni Epsoo tuli. Tuossa tuo mies katsoo kaikkea mitä telkkarista tulee ja ihan selvästi odottaa, että lopettaisin tämän naputtelun. Niin se on sitten tehtävä. Ymmärrätte varmaan.

Antoisaa alkanutta viikkoa!

“Mä mistä alkaisin…” ♪♫♪♪…

Vaikka siitä, että sain eilen tehtyä ystävälleni H:lle kaipaamansa hartiahuivin. Se on tässä:

Ja toin töistä jo aiemmin ostamani maljakon - nyt kehtasin,  koska tänään vein ne Aallot pois kaapista.

Silloin kun ostin tuon ja kannoin sen työpajalle, nauroin työkavereille, että “jos tulen maanantaina huonossa kunnossa ja kerron ottaneeni VAIN lasillisen, niin nyt tiedätte mistä on kyse..“. Heh heh. Tuo 29 cm korkea lasi maksoi minulle kivineen vain 4,50€.

Uuh, tänään en näemmä jaksa kirjoittaa. Vain kertoa mitä olen hankkinut. Eihän se haittaa..? Ostin meinaan tuon ekan hupparin jo aiemmin ja tuon luumun värisen H&M:n neuleen tänään. Alle pari euroa per vaate…

“Kauan etsin kunnes löysin..” Olin jo pitkään hakenut itselleni uutta hiirimattoa rispaantuneen tilalle ja tänään se hyppäsi eteeni:

0,45 euroa…

Oi eih, en tosiaan jaksa tai osaa kirjoittaa nyt, anteeksi!

Eipä minulla oikeastaan asiaakaan ole. Mutta kerronpa vielä vieraista, jotka tänään kävivät. HALOO MINZ!!! Ensinnäkin tämän…

…omistaja sai pienen kassillisen IHMISTEN hoitotuotteita, KIITOS, mutta samalla oli puhetta siitä, että Viivi tarttisi uuden tällaisen:

Otin mitat hihoista, hihojen välistä, koko pituudesta, helman leveydestä sekä kauluksen leveydestä. Onko vinkkejä?  Tuo päällä oleva ‘paita’ on kuulemma ‘löpsähtänyt’ ja uutta tiukempaa kaivattaisiin. Siinäpä haastetta blondille, joka ei ole koskaan tuollaista edes kuvitellut tekevänsä. Vinkkejä vastaanotetaan… *pliis*

Koiran omistaja tulee “noutamaan minua” alle puolen tunnin päästä Epsoon työpaikalle, jossa hänenkin puolisonsa tänään työskentelee, joten nyt on pakko lopettaa ja alkaa siistimään silmiä sekä pukemaan vaatteita. Kalliosta suuntaamme Espooseen Epsoon kanssa… Ensimmäinen yhteinen yö muutamaan päivään.. ♥ …

Olkoon perjantainne hyvänä suuntana koko viikonlopulle!

Oi, nukuin ihan hyvin unista huolimatta.

Näin aivan kummallisia unia portaista. Olin menossa sellaisia alas ja sitten ne olivatkin liian jyrkät mennä ja loppuivat kesken. Inhottavaa! Joku pariskunta siinä mietti, että montako kertaa miehen selän on hajottava ennen kun he saavat 50 000 euroa verottomana? Kummallista.

Heräsin itsestään ensin kahdeksalta ja sitten puoli kymmeneltä. Nousin ylös ja pa-le-lin. Tuosta ikkunasta vetää edelleen, koska ei sitä ole korjattu huoltomiehen uuden vuoden lupauksista huolimatta. Onneksi Epsoo toi tänne lisäpatterin:

Oh-hoh, onpas se likainen! Tarvii illalla putsata tuo alareuna!!!

Ulkona on keittiön mittarin mukaan 15 astetta pakkasta. Taidan kipittää aikamoista kyytiä töihin ja joo, sukkahousut jalassa. Oikeastaan olisi niin kiva jäädä kotiin ja vaikka virkata päivä, mutta ei tuo toive nyt käy. On mentävä. Taidan sanoa, että tämä blondi vain kutoo tänään. Käsi särki yöllä ja aamulla.

Olin juuri poikani kanssa fb:ssa. Aikoo kuulemma lähteä huhtikuussa Thaimaaseen kaveridensa kanssa. Joo-o, lähtisin minäkin JOS olisi rahaa. Mistähän poika aikoo ne eurot repiä kun ei ole saanut töitäkään?

Otin kuvan kaksista potkareista, jotka olen veljen pojalle hankkinut:

Aika suloiset, eikös?

Herttilei, kello tulee puoli ja vartin päästä pitäisi jo mennä ovesta. Mitähän sitä keksisi päälleen, että tarkenee tuon matkan? Vaatteet?

Jäi eilen mainitsematta, että tuo tulityökortti on viisi vuotta kerrallaan voimassa. Ja etten enää yhtään tykkää, että tuolla meidänkin rapussa säilytetään lastenrattaita sekä -vaunuja. Jo kaksi-kolme hengenvetoa niistä palaessaan syntyvää savua riittää aiheuttamaan kuoleman!

Olin muka kuulevinani äsken hennosti pari ‘ti-tyy’-tä, mutta saattoi se olla naapurin muksu, joka on oppinut hyppimään sohvalla, heh heh.. Joka tapauksessa tuli ensimmäistä kertaa tunne lähestyvästä keväästä ja se sai mieleni hymyilemään..

Kylmää torstaita!

Ihmeesti sitä saa itsensä liikkeelle kun on ‘pakko’..!

Kävin illalla suihkussa, kuten aioinkin ja katselin sen Paon. Sitten iski joku ihmeellinen energiakohtaus ja tiskasin taas sekä vaihdoin lakanat sänkyyn. Olisi tehnyt mieli ottaa käsityökin esiin, mutta oli pakko hillitä itseään. Nukuin vain nelisen tuntia, mutta heräsin viisi minuuttia ennen kellon soittoa: 5:55.!

Keitin kahvit ja join ne ihan rauhassa. Yritin keksiä tarpeeksi vaatetta päälle sillä mittari näytti kymmentä astetta ja oli tarkoitus olla päivällä ulkonakin. Vein roskat ja kipitin ripeästi kohtaamispaikalle. Pian bussi tulikin ja lähdimme matkaan. Aamu alkoi valjeta ja oli kaunista.

(Kaikki kuvat ovat sieltä kurssituspaikalta..)

Matkalla oli vastaan tulevien kaistalla tapahtunut kolari ja autoletkaa oli silmän kantamattomiin. Sääli tietysti niitä kolaroineita, mutta myös siellä jonossa olevia, joista moni varmasti myöhästyi töistä.

Maisemat viimeisellä tien pätkällä olivat kuin postikorteista, mutta en edes yrittänyt ottaa liikkuvasta autosta kuvia lasin läpi. Pääsimme perille Siikarantaan ja purkauduimme ulos autosta. Oli kerrassaan ruhtinaallista mennä suoraan seisovaan aamupalapöytään.

Nautimme pöydän runsaista antimista ja saimme kehoituksen kävellä syötyämme kurssipaikalle sellaiseen hirsitaloon. (linkin alla olevalla sivulla viimeinen kuva on siitä missä me olimme) Siellä oli torppa täynnä porukkaa ja tietysti kurssin pitäjä. Istuimme kuin kunnon koululaiset ikään ja saimme tiukkaa tietoa tulityö-asioista.

(On taas hetki si-ni-nen.. ♪♫♪♪..)

Pakko kyllä myöntää, että oli hieman hankalaa tottumattomalle istua paikallaan ja kuunnella. Varsinkin kun olin nukkunut kaksi edellistä yötä niin huonosti. Välillä oli täysi työ pysyä hereillä. Oli meillä onneksi taukoja välillä…

Oli kyllä meidän onni, ettei siellä tuullut. Pakkasen kesti pieninä annoksina vallan hyvin. En malttanut taaskaan olla kuvaamatta vaikka porukat vähän katselivatkin minua kun hilluin kännykkä ojossa pitkin pihaa..

Mutta eihän tuollaisia maisemia malta olla kuvaamatta!

Pääsimme syömään puolen päivän jälkeen. Lounas seisovasta pöydästä. En pidä itseäni nirsona ruoan suhteen, mutta mereneläviä en tykkää syödä. Tarjolla oli kalaa sekä äyriäisiä, mutta löysin sieltä possukastikettakin. Outoa tuollaisessa paikassa oli se, ettei juomavaihtoehtona ollut muuta täysin laktoositonta kuin kotikalja ja vesi. HYLAa kyllä oli niin maidot kuin piimätkin. Jälkiruokaakaan en uskaltanut ottaa sillä se oli varmasti tavalliseen maitoon tehty kiisseli. Tyydyin kahviin.

Kotikeräyspaperi-astiasta oli tullut tatti…

Ruoan jälkeen meillä oli vielä teoriaa ja sitten läksimme käytännön harjoitteluun parkkipaikalle. Veikkolan VPK järjesti meille kaksi tulipaikkaa ja opasti niiden sammuttamisessa.

Saimme kuulla ja nähdä miten sammutuspeitteen kanssa toimitaan. Sitten meille näytettiin vaahtosammuttimen  käyttö…

Tuntui kieltämättä aika hurjalta ajatukselta mennä sen peiton kanssa tuon palavan tynnyrin päälle, mutta hyvin se meni. Kuvassa on ohjaajamme työpaikalta, mutta saman minäkin samoissa varusteissa tein…

Enpä minäkään ollut koskaan ennen vaahtosammutinta käyttänyt saati tuollaista peitettä. Ajattelin muuten hankkia sammutuspeiton kotiinkin kun polttelen niin paljon kynttilöitä.

Kun kaikki olivat vuorollaan sammuttaneet tulet molemmissa paikoissa, kävelimme takaisin kurssipaikalle.

Olimme ennen uloslähtöä tehneet 2-sivuisen kokeen ja nyt saimme kuulla, että jokainen oli läpäissyt sen. Saimme todistukset, mutta omassani oli kirjoitusvirhe: sukunimestäni puuttui yksi kirjain. Saan sen sitten myöhemmin postissa samoin kun meille toimitetaan ne tulityökortit. Joimme kahvit, kiitimme päivästä ja lähdimme bussilla kohti Helsinkiä.

Päivä alkoi hämärtyä ja olin kiitollinen siitäkin, että sain jäädä kotini kohdalla pois kyydistä. Avasin kotioven täsmälleen samaan aikaan kuin olin aamulla avannut silmäni: 5:55.! Kyllä siinä oli päivälle pituutta riittämiin.

Laitoin pyykit koneeseen ja ajattelin yrittää sinnitellä iltaan, jotta saisin nukutta yön kunnolla. En pystynyt vaan menin peiton alle. Laitoin kuitenkin kellon herättämään, ettei menisi pitkäksi. Sain laitettua pyykit kuivumaan ja keitin kahvit. Tässä olen ja nyt voisin virkata sitä huivia hetken…

Että tällainen päivä!

Jokohan sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni? Tämä virran mukana vellominen alkaa todellakin tympiä ja käydä hermojen päälle.

Sunnuntai meni pitkäksi, aiheutti riitaa ja sen, että en mennyt maanantaina töihin. Ei se poissa oleminen niin vakavaa ole kuin miltä se eilen itsestäni tuntui. Enhän minäkään virheetön ole, mutta opiksi pitää ottaa. Otinkin. Oli sen verran morkkis kyllä.

Yön olin vain horroksessa. Ja yskin taas. Ei se kunnon nukkumista ollut. Arvatenkin ylös nouseminen oli vastenmielistä ja hankalaa, mutta nousinpas kuitenkin. En jaksanut suihkuun, mutta… Pelasin samalla kun join kaksi mukillista kahvia ja tein viikon ennätyksen. Se vähän piristi mieltäni.

Piristys olikin tarpeen sillä työpaikalla, jonne oli mentävä kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, oli odottamassa iso kasa lisää niitä penkkejä. Nyt on oikeassa kädessä kolme rakkoa. Oli yksi sellainen penkki, jota oli ilmeisesti yritetty kiristää omin toimin ja siinä oli tuplarivissä niittejä. JOS minulla olisi hampaat, olisin purrut niitä lujaa yhteen..

Huomenna menen tulityökorttikurssille. “Meissä jokaisessa asuu pieni pyromaani” vai-miten-se-meni..? Ei vaan, on todellakin etu, että pääsemme ilmaiseksi tuollaisenkin suorittamaan. Lähtö on minun mittapuuni mukaan ennen kukonlaulua - paikalla pitää olla 7.30. Sieltä on bussikuljetus paikkaan ja suoraan aamupalapöytään. Ruokia ovat kovasti kehuneet he, jotka kurssin ovat jo käyneet. (Aamupalan lisäksi meille tarjotaan lounas ja molemmat seisovasta pöydästä, njam..) On minulle harvinaista sekin, että matkoineen kurssiin menee koko päivä.

Sain minä sentään tänään jotain kotonakin aikaan. Perussettiä: kaupassa käynti, tiskit ja ruoanlaitto. Aloitin tekemään hartiahuivia ystävälleni H:lle kun hän eilen soitti ja kertoi sellaista kaipaavansa joihinkin häihin, jonne on kuun lopussa menossa. Hyvä mieli tuostakin vähästä, etten vain tässä koneella istunut.

Tämä kuva oli pakko laittaa tänne tälleen:

Kuten arvaatte, niin kyseessä ovat samat portaat. Yökuvaus vain vääristää värejä niin, että voisi kuvitella, että talo olisi maalattu uudestaan. Kyllä minä tykkään tuosta kesällä ottamastani enemmän!

‘Pako’ menee digiboxin tallennukseen. Olisi siis sopiva aika mennä NYT suihkuun, ettei se jää aamuun. Hiukset ehtivät kuivumaan sillä aikaa kun katson tuon sarjan ja sitten voisin mennä nukkumaan, että huomenna jaksaa. Hyvä idea!?

(Epsoo on töissä ja menee omaan kotiinsa yöksi, jotta a. minä saan nukuttua ja b. jotta hän saisi huomenna hoidettua omia asioitaan..)

Nyt suihkuun!

Elän nyt sellaista vaihetta, että melkein haluaisin laittaa tänne pelkkiä kuvia. Yritän kuitenkin kirjoittaa edes muutaman sanan…

Minä sitten nukahdin telkkaria katsellessani, siis eilen, ja heräsin tekstiviestiin. Auts. Tiskit tiskaamatta ja suihkussa käymättä. Ou nou. Kävin suihkussa ja lähdin jälleen yölliselle juoksulleni…

En tosiaankaan malta olla ottamatta matkalla kuvia. Kaikkialla on niin kaunista…

Kuva yhdestä pitkästä pihasta ja heti perään vastakkaisesta…

On se varmasti oma yhteisönsä ne ihmiset, jotka tuolla asuvat. Sellainen kylä keskellä kaupunkia. En kuitenkaan itse ehkä asuisi tuolla. Naapurit ovat tavallaan liian lähellä ja jos sattuisi naapurit, joiden kanssa ei tule toimeen, niin siinä sitten kinattaisiin lumenluonti- ym. vuoroista. Mieluummin asun kuitenkin tässä.

Olen nyt räpsinyt noita kuvia kännykällä Puu-Vallilassa, mutta viime yönä keksin ottaa muualtakin matkani varrelta kuvia. Tässä näkymä Aleksis Kivenkadulta:

Ja toinen kuva Kustaankadulta, jonne seuraavaksi kävelin:

Ei tuolla montaa autoa ollut liikkeellä. Kuvassa muuten näkyy mäki, jota inhoan tuolla matkalla. Olen kävellyt ehkä kilometrin - toista kun tuonne kiipeäminen on edessä. Näyttää kuvassa huomattavasti loivemmalta kuin oikeasti on. Tuossa muhjussa kiivetessä hengästyy. Muutenkin.

Yöllä kotiin palattuamme tiskasin sillä aikaa kun Epsoo teki sen sienisalaatin. Hyvää oli.

Heräsin puolen päivän aikaan, keitin kahvit ja olin hetken koneella. Otin sitten langat esiin ja tein puolet yhdestä lupaamastani vaatteesta…

Kuunnelkaa kuinka Liskonainen huutaa iloisena ‘HEP’.. Käsi kuitenkin kiukuttelee siihen malliin, että enempää en tänään uskalla tehdä. Työn alla ja aloitettuna kuitenkin. Ystäväni Minni tulee tänään hakemaan sukkansa. Ovat toivon mukaan sopivat ja mieluisat.

Epsoo ilmoitti hoitaneensa loppu illaksi tuuraajan ja lupasin mennä häntä vastaan. Siis Epsoota, en sitä tuuraajaa. Pitää alkaa piirtämään silmiä ja vaihtaa vaatteet. Ei passaa olla kauaa kun edessä on taas työviikko lapasten kutomisineen…

Iloa alkavaan viikkoon!

La-lal-laa-lauantai… ♪♫♪♪…

Lähdin siis viime yönä kahdentoista jälkeen liikkeelle ja liukastelin läpi Puu-Vallilan Kallioon. Siinä samassa talossa missä kampaajani liike on, näin aivan käsittämättömän mahtavat jääpuikot:

Katsokaa nyt! Mahtaa olla aika hurjan näköistä tuosta asunnosta sisältä katsoessa? En minä ainakaan muista tuollaisia ennen nähneeni. Samalla kadulla oltiin siihen aikaan yöstä keräämässä lunta kuorma-auton lavalle ja ne miehet katsoivat kuvaamistani. Ei haittaa.

Enhän minä malttanut olla ottamatta toistakin kuvaa. On siellä niin kaunista!

Perillä Epsoon työpaikalla oli perjantaiseen tapaan ihmeellistä porukkaa. Vain yksi tuttu asiakas ja se on harvinaista. Mietin hetken kappaletta, jonka laulaisin. Olen vähän kyllästynyt laulamaan aina samoja kappaleita - niin kai käy kaikille aktiivisesti karaokessa käyville. Keksin sitten yhden, jota en ollut ennen siellä laulanut: Ketsuppitanssi.. ♪ ..mutta siis suomeksi, heh heh..

Nukuimme pitkään ja tavallista aikaisempaan töihin mennyt Epsoo joutui lähtemään. Hyvästit kaikille eilisille hyville suunnitelmille - en ole saanut tänään aikaiseksi muuta kuin…

…nämä sukat valmiiksi. Vielä pitäisi mennä tiskaamaan tiskit. Lupasin Epsoolle sillä hän aikoi tehdä yöllä töistä tultuaan meille sienisalaattia. Se ON hyvää! Sitten pitäisi vielä mennä suihkuun ja saatanpa ehkä taas kävellä Kallioon yöllä. Pienet nokosetkin maistuisivat.. Onko elämäni tylsää kertausta vai kuullostaako se vaan siltä?

Lauantai-illan jatkoa!

PS. Osaako joku sanoa mitä edelliseen kirjoitukseeni tulleet kommentit tarkoittavat? Siis ne lontooksi kirjoitetut..?