Muurin tällä puolella…

Tätä vuotta on jäljellä juuri tällä hetkellä kolme tuntia ja 24 minuuttia…

On aika ottaa Viivi & Wagner pois seinältä ja laittaa tilalle joulupukin tuoma laskutasku-kalenteri. Aika hyvästellä mennyt vuosi ja olla kiitollinen kaikesta saamastaan…

EPSOOLLEni ♥ erityisKIITOS kun otit/päästit/valitsit minut elämääsi ja annoit sille ihan uuden tasoisen merkityksen!!! OLET NIIN RAKAS!

Olen niin kiitollinen teistä jokaisesta, jotka olette antaneet minulle aikaanne kulkien mukanani! Olette saaneet kokea kanssani uuden työn, eteenpäin vievän elämän sekä uuden & ihanan ihmissuhteeni alkamisen. Olette lohduttaneet silloin kun olen sitä kaivannut, iloinneet mukanani onnistuessani jossain. Olette minulle korvaamaton vertaistuki tällä elämän matkallani! Kiitos!

…mutta enhän minä tähän tätä lopeta kun haluan kertoa teille pari asiaa tästä vuoden viimeisestä päivästä.

Ensinnäkin oli järkytys avata tietokone tänään. Kyllä te sen tiedätte. Aivan kamalaa kuinka ihmisen elämä saattaa päättyä noin! Ja vielä monen nuoren elämä! Tekijä tuon Sellon tapahtuman takana ei saa ainakaan minulta tippaakaan myötätuntoa, ei. Aivan kuten Epsoon tytär totesi, että “olisi aloittanut itsestään!”. Olen täysin samaa mieltä. Kuolleen naisystävän poika on kuulemma Hyvän Ystäväni kummilapsi… *itku* Kyllä tuo koskettaa…

Toinen juttu on se, että ovikelloni soi tunti sitten. Ymmärsin, ettei siellä ainakaan ole poikani kun ei kuulunut koputusta. Menin avaamaan kuitenkin ja oven takana oli kundi, joka esitteli itsensä huoltomieheksi..! “Et vissiin ollut joulun aikaan kotosalla?“, hän totesi. En ollut, en. “Kun naapuri on valittanut, että heillä lattiat ovat niin kylmät ja ulkoa näimme, että sun makkarissa on sisäikkunat auki ja ihan jäässä. Saisitko ne kiinni?“. HUPS!

Oli tosi noloa kiivetä parven tikkaille ja nostaa toinen jalka ikkunalaudalle. (ei niihin ikkunoihin muuten olisi ylettänyt..) Yritin siinä samalla selitellä kuinka minulla on “pieni projekti” siellä meneillään ja rukoilin ikkunoita menemään kiltisti kiinni. Ne onneksi menivät! Mutta pyllistellä siellä valkoisissa trikoissaan ja mustissa stringeissään, jotka taatusti näkyivät läpi… Hyvä blondi! Olin suu täynnä kaiken maailman selityksiä, mutta sain sentään yhden vireillä olleen asian hoidettua siinä samalla: tulevat ensi viikolla jonain aamuna hoitamaan tuon olohuoneen ikkunan, josta on mekanismi rikki. Silti. Nolotti. NYT ON Hyvä Syy ottaa se siivous- ja raivausprojekti asiaksi, ja HOITAA se!!!

Harvoilla nuo huoltofirman pojat käyvät ihan kotiovella toivottamassa ‘hyvää uutta vuotta’, minulla kävi.

Raketit paukkuvat jo urakalla ulkona. Ensin puhelut pojalleni sekä ex-vuokralaiselle ja sitten minun on mentävä suihkuun sillä haluan olla rakkaani seurassa H-hetkellä kun vuosi vaihtuu. Ensimmäinen Uusi Vuosi ♥ !

Kunhan hän pääsee töistä, on meillä jääkaapissa nakit sekä italian- ja perunasalaatit odottamassa. Juotavaakin. Minulla ON hyvä mieli siirtyä rakkaani kanssa vuoteen 2010..!!!

Oikein hyvää yötä ja mahtavaa uutta vuotta!!!

PS. Kaksi tuntia ja vajaat kolme varttia… po-poom… pau-pau…

Onpas ollut päivä. ja ♥ ja  .

Oltiin siis Espoossa yötä ja herättiinkin meille ihan kohtuulliseen aikaan. Soitin löytötavaratoimistoon eikä siellä ollut kadonnutta puhelintani. En yllättynyt.

Katselin Huuto.net’istä itselleni uutta puhelinta, samanlaista kuin se kadonnut. Pari samanlaista oli myynnissä ja luulin onnistuneeni ensimmäisen kanssa. Myyjä vielä ehti vastata, että puhelin olisi ollut noudettavissa samasta kaupungista käteisellä, mutta sitten joku oli ehtinyt korottamaan jälkeeni. Sen siitä saa kun ihka ensimmäistä kertaa on asialla, kokematon. Onnistuin kuitenkin toisen kohdalla (kalliimpaan hintaan ja postitusmatkan päässä) ja maksoinkin sen jo. Puhelin lähtee huomenna postin kautta minulle!

Saattaa olla hieman typerääkin jämähtää näin tiettyyn puhelinmalliin, mutta siinä oleva erinomainen kamera ratkaisee. Onhan se jo tuttu malli minulle. Maksettu mikä maksettu - toivottavasti en tämän puhelimen kohdalla joudu pettymään..! (Peukkuja, pliis!)

Siinä ‘huudon’ ajankohdan päättymistä odotellessa säpsähdin Epsoon huudahdukseen..!? Meidän joulukuusi KAATUI toistamiseen, uskomatonta!!! Taisivat myydä meille jonkun maanantai-mallin? Onneksi olimme paikalla kuivaamassa lattiaa…

Lähdimme aika kiireellä Espoosta tarkoituksena ehtiä postiin. Auto oli kinosten peittämä ja meni aikansa ennen kuin ikkunat sulivat. Ajokeli oli suorastaan kamala, ihmiset ajoivat varoen ja tuntui kuin punaiset liikennevalot olisivat vainonneet meitä. Tuijotin vuoroin kelloa ja liikennettä, liikennettä ja kelloa. Olimme postin pihassa kaksi tai kolme minuuttia ennen paikan sulkeutumista. Kipaisin sisälle ja sain paketin…

Yli YKSITOISTA KILOA!!! K I I T O S  Minz!!! ♥

Muistan tässäkin kohtaa mainita, että Minz’in sanojen mukaan ilo on molemmin puoleinen; hän pääsee eroon päiväyksen ohittaneista tuotteista ja minä (pers’aukisena..) saan kovasti iloa itselleni ja läheisilleni!

Herkuttelin hetken. Annoin laatikon olla avaamattomana lattialla sen aikaa kun Epsoo otti pienet tirsat ennen töihin lähtöä. Jännitti…

“Mä mistä alkaisin..” ♫♪♪… Päältä.

Aivan uskomatonta…

Olen jälleen lähes sanaton..! Kaikkea ihanaa, tarpeellista, mielenkiintoista, jännittävää, mahtavaa..!!! Oi että. *syvä huokaisu* Olen otettu!

Näin se vissiin aina menee..? Että joku asia kirpaisee ja toinen tuo hyvää mieltä. Se puhelimen hinta tekee lompakkooni suuren loven, mutta saman summan säästänen kun en tarvitse ostaa edes perusaineita, kuten shampoota, hammastahnaa, rasvaa, meikkejä ja kaikkea. Jin & Jang..? Onpahan syy panostaa vapaa-ajallakin harjoitettavaan käsityö-toimintaan..

Taas on pyykit koneessa. Odotan ne ja taidan mennä tänään ajoissa Epsoota vastaan. En halua nukahtaa kotiini odotellessa…

Me muuten juteltiin eilen tämän kotini raivaamisesta ja Epsoo lupasi olla apuna. Ihanaa! On vaan jaettava aika oikein. Niinhän sitä sanotaan, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän jaksaa. Viittaus vuoden alusta tuleviin kahteen työpäivään lisää viikossa. Ehkä minunkin on aika opetella käyttämään sitä Huuto.net‘iä ja myydä siellä pois tarpeetonta roinaa. Sitä meinaan piisaa pilvin pimein! Siinäpä sitä puuhaa…

Oikein hyvää huomista vuoden viimeistä päivää!

Tuleeko teille tarve uudistuksiin näin vuoden viimeisinä päivinä? Joko mietitte uuden vuoden -lupauksia..?

Vilkaisu kalenteriin kyllä herättää ajatuksia. Väkisinkin sitä alkaa miettimään mennyttä vuotta, tekemään omassa päässään yhteenvetoja ja sitten miettimään kaikkea mitä tulevana vuonna olisi kiva saada aikaan.

EN TODELLAKAAN mene ‘vuoden taakse’ katsomaan mitä mahdoin silloin suunnitella… Niistä kun ei ole varmaankaan juuri mikään toteutunut. Veikkaisin lonkalta, että ainakin ajattelin raivata kotini kaikesta ylimääräisestä romusta..? Samahan se pyörii päässä nytkin. Auts.

Tähän väliin kyselen silleen vaivihkaa, että jos sattuisin esittelemään täällä neulomuksiani, jotka tein vankilassa ja jotka ovat olleet paluustani saakka komerossa kolmessa muovikassissa, niin mahtaisikohan niistä kukaan kiinnostua..? Siellä on joku villapaita, bolero, poncho, pari-kolme toppia, iso villatakki ilman nappeja, etc. Niistäkin olisi kiva päästä eroon sillä jos & kun en ole niitä sovittamista enempää käyttänyt tänä aikana, niin veikkaan, etten innostukaan. (Jos joku sanoo ‘hep’, niin kyllä minä ne mielelläni tänne kuvaan..)

Mitähän muuta kuin juuri tämän kotini raivaaminen voisin tulevalle vuodelle suunnitella..? Meinaan kun minulla on sellainen mieli, että JOS kirjoitan suunnitelmani tänne, on ne sitten vähän-niinku-pakko ainakin yrittää hoitaa. Ainakin se joka naiselle tyypillinen ajatus muutaman kilon pudottamisesta ennen kesää, eikö?

…en minäkään.

AJOKORTTI - minulla on ollut ajokortti vuodesta 1986. En ole koskaan saanut yhtään parkki- enkä ylinopeussakkoa. En sakkoa turvavöiden puutteesta enkä muustakaan. Menetin korttini (‘varvasblogilaiset’ tietävät, että en omasta syystäni..) 2005 enkä olisi ehtinyt käymään vaadittuja puolen vuoden seuloja loppuun ennen toiselle tuomiolle lähtöäni. Voin olla väärässä, mutta sain aikanaan käsityksen, että Hämeenlinnan vankila olisi ainoa, jonka siellä otetut seulat eivät kelpaa ajokorttia varten. Olisi minulla yhdeksän ja puolen kuukauden päihteettömyystodistus siltä ajalta, mutta en tiedä luetaanko sitä eduksi missään.

Olisi siis aika hoitaa ajokortti takaisin! Maksaahan se jotain kun joutuu kai ajamaan inssin uudestaan ja käymään kirjalliset. Ainakaan minulla ei ole mitään estettä juosta seuloissa!!!

Huijasin, anteeksi! Menin sittenkin vuoden taakse lukemaan, tänne. Eikä se pahaa tehnyt, päinvastoin. Huomaan menneeni ison askeleen tuosta ajasta eteenpäin. Epsoolla on tietenkin iso osuus (KIITOS! ♥ ) ja työpaikallakin, jossa olen ollut jo yhdeksän kuukautta. Makkari on edelleen aivan yhtä sekaisin ja sen tiedostaminen vain kannustaa tekemään sen, mikä tänä vuonna siellä jäi tekemättä. (Nyt on Epsoo & auto, että jos vaikka se itsepalvelu-kirppis jossain saisi yhden pöytävaraajan lisää…PITKÄaikaisen..)

Oi, kello on yli yksi ja se tarkoittaa sitä, että voisin alkaa valmistautumaan liikkeelle lähtöön. Epsoo on töissä ja noutaa minut sitten täältä kotoani mukaan Espooseen. Sainpahan pestyä koneellisen pyykkiä ja katsottua postit… Kiitos Marle kortista! Oikeassa olit sen ohjelman suhteen.. Ja kiitos Minz yli YHDENTOISTA KILON paketista, jonka pyrin huomenna (tänään) noutamaan postista!

Vuoden toiseksi viimeistä päivää!

PS. Tuhlaatteko te raketteihin..? Minä en.

On vielä muutama päivä tätä vuotta.

Tapaninpäivän kunniaksi pääsimme Epsoon kanssa vihdoinkin suunnittelemaamme ‘joulukylpyyn’. Kiitos Minz‘in, meillä on kuusen tuoksuista kylpyvaahtoa ja laitoin sitä reilusti ammeeseen. Kynttilöitä kylppäri täyteen, taustalle mukavaa musiikkia ja Epsoo laittoi meille (pukin tuomiin Pentikin mukeihin) glögiä…

Eilen heräsin puheluun. Veljeni soitti, että olivat jo Kehällä tulossa ja tuli kiire nousta ylös. Saimme tiskattua ja laitettua paikat kuntoon ennen kun… Poikani ♥ tuli! Olipa kiva yllätys, että hänkin ehti paikalle.

Veljeni saapui perheineen ja voi kuinka pikkutonttu oli kasvanut!

(Tohdin vielä laittaa kuvan, mutta pian poika alkaa olla niin tunnistettava, että lopetan hänen kuvien laittamisen tänne..)

Ihanan tomerasti hän osallistui pakettien avaamiseen äitinsä ja isänsä sylissä. Nauhat ja rapisevat paperit kiinnostivat enemmän kuin pakettien sisältö. Uskomatonta, että pikkutontulla on jo kaksi hammasta alhaalla ja lisää on tulossa. Oli ihanaa tavata pitkästä aikaa! ♥

Pojalla oli sovittu kuskaaminen ja hänen oli lähdettävä. Aurinko paistoi kauniisti päivällä, mutta pimeä laskeutui nopeasti. Veli perheineen lähti paluumatkalle ja pienokainen nukahti jo ennen lähtöä. Sain illalla vietin, että ‘kallis lasti’ oli päässyt perille ♥ !

Maanantai. Nukuimme taas pitkään. Tai siis, Epsoo nukkuu vieläkin. Hänellä on illalla työvuoro ja minä ajattelin mennä samalla kyydillä illaksi omaan kotiini. Katsomaan, että sielläkin on selvitty joulusta vaikka siellä ei ketään ollutkaan, heh. (Siellä taitaa olla pakettikortti, mutta noudan painavan laatikon vasta huomenna..) Yöksi tahdon takaisin tänne missä on vielä muistot ihanasta joulusta…

Hyviä vuoden viimeisiä päiviä!

EDIT: Epsoo ei mene duuniin enkä minä tänään kotiini. Alanpas sitten vaikka kutomaan sukkaa…

Meillä on ollut hyvä, lämmin ja hellä joulu… ♥

Me sovitaan mitä mainioimmin samaan keittiöön vaikka se keittiö olisi minkä kokoinen tahansa. Aattona minä leivoin ensin tortut ja piparit, sitten Epsoo pääsi tekemään laatikot uuniin. Ensimmäisenä seuraamme saapui Epsoon tytär…

Kyllä minun panostukseni siivoamisen ja koristelun suhteen palkittiin kommenttien muodossa. Se lämmitti. Ennen kun ruoka oli valmis, tuli poikani paikalle. Söimme neljästään Epsoon itse tekemiä (niin ihania!) ruokia vatsamme ähkyyn ja sitten istuimme avaamaan kuusen alle kertyneitä paketteja. Poikani sai toimia perinteisesti tonttuna ja jakaa paketit.

Yhdestä äidiltäni tulleesta paketista löytyi tuo oikealla oleva kynttilä. Se on aito Maria Drockila. Kerroksittain tehty enkä osaa kuvitella polttavani sitä…

Myöhemmin vieraita tuli ja meni enemmänkin. Epsoon tyttären miesystävä tuli noutamaan neitoa, poikani haki bestiksensä paikalle ja sitten se tietokoneeni korjaaja saapui ystävämme kera. Ja meillä kaikilla oli niin mu-ka-vaa… ♫♪♪… Joululaulut raikuivat ja kaikki viihtyivät keskenään.

Herätys joulupäivään oli hieman erikoinen: kuulin rysähdyksen ja nousin parvella istumaan. Katselin ympärilleni hetken ennen kun tajusin, että huoneen vasen nurkka oli jotenkin oudon paljas… Joulukuusemme oli kaatunut! Kuusi oli hörpännyt kaikki vedet ja ilmeisesti siksi kuusenjalka oli keventynyt liikaa kannatellakseen aitoa puuta.

Oli meillä aika siivoaminen edellisen illan jäljiltä. Kaikki, siis ihan kaikki, astiat olivat tiskissä ja kuusenneulasia matto täynnä. Yksisä tuumin siivosimme ja saimme taas joulun esiin. Sitten tuli Epsoon poika. Söimme jälleen ihania jouluruokia…

Oma ehdoton suosikkini oli tuo Epsoon ‘ensimmäistä kertaa ikinä’ valmistama imelletty perunalaatikko ♥ !!! Kyllä kaikki muukin kun Epsoo oli ne itse alusta loppuun valmistanut. Söin minäkin huomattavasti tavallista enemmän. Voitteko uskoa, että kaikista lukuisista suklaista olemme avanneet vain YHDEN tryffelilaatikon ja siitäkin minä söin VAIN yhden..?

Epsoon poika tultiin hakemaan ja juuri kun ajattelimme mennä ruokalevolle, soitti poikani ja tuli taas ♥. Taisi nuorimies muistaa missä sai vatsansa edellisenä päivänä täyteen herkullista ruokaa.. Maistui ne nytkin. Hetken haukoteltuaan hän lähti ajelemaan ‘kotiinsa’ ja me menimme nukkumaan. Nousimme vielä yöllä katsomaan telkkaria ja aamuyöstä takaisin sänkyyn. Nyt on univelat kuitattu.

Meidän Ensimmäinen Yhteinen Joulumme on ollut oikein mieluisa, kaikin puolin onnistunut (vaikka se iltakirkko jäi vieraiden ollessa täällä, ei haittaa..), lämmin, tunnelmainen, kaikkea. ♥ ♥ ♥

Tapaninpäivän iltaa!

On jouluaatto…

Nautimme yöllä aivan kieltä hivelevät, Epsoon taiteilemat, Lumumbat…

NAM!

Keksimme sitten, että jos (kun) haluamme oikein imellettyä perunalaatikkoa, tarvii se laittaa ajoissa imeltymään. Tuumasta toimeen ja joimme samalla ensimmäiset jouluaamun kahvit…

Nukuimme muutaman tunnin ja olemme taas aamukahvilla…

Jätin torttujen ja pipareiden paistamisen tähän päivään, jotta saamme tuoksun leijailemaan.. Ensin suihkuun ja sitten puuhaan.

Tämän äitini aikaa sitten tekemän taulun…

…myötä toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhallista, maistuvaa, hellää, mukavaa ja…

Joulumielin Stansta

Minulla ON hyvä olo ja olla.

Epsoo valvoi koko viime yön kun ei uskaltanut mennä nukkumaan pelätessään, ettei herää töihin ajoissa. Minä kyllä nukuin. Epsoo lähti ajoissa töihin ja minä nukuin edelleen…

Nousin kun olin saanut unta riittävästi, keitin kahvit ja latauduin päivän ‘urakkaan’. Tähän kohtaan sopisi sellanen before/after-kuva, mutta ei minulla sellaista ole. Sanallinen selostukseni riittäköön…

Aloitin pölyjen pyyhkimisellä sekä muutamien kohtien raivaamisella. Olen oikeasti mestari ‘piilottamaan’ tavaroita silmien ulottumattomiin ja tein sen taas. Vähän joululiinaa banaani-laatikoiden päälle ja silleen. Käänsin sohvan pois tilaa jakamasta seinän viereen ja tein tulevalle kuuselle tilaa. Imuroin ja pesin lattiat. Vähän sitä ja tätä, ja olin tyytyväinen.

Siivottuani laitoin joulukoristeet sopiville paikoille ja tiskasin tiskit. Nättiä. Sitten saapui Epsoo, jonka ilme jo kertoi, että olin onnistunut. ♥ Hän toi sen ‘uuden’ puhelimeni tullessaan ja harmi, ettei se ollut ollenkaan mieluinen. (Asia korjaantuu joulun jälkeen, onneksi!)

Lähdimme joulun ‘viimeiselle’ kauppareissulle. Loput ruoat, jouluvalot (kuuseen ja parvekkeelle) sekä kuusi. Palattuamme koristelin kuusen…

(Kuva ei anna ollenkaan oikeutta niin kauniille kuusellemme, harmi!) Laitoin tonttujen tuomat paketit kuusen alle…

Ja Epsoo laittoi melkein kahdeksan kilon kinkun uuniin…

Tein palattuamme meille huomiseksi (tä-nään se syödään) jälkiruoan parvekkeelle hyytymään. Ennen sitä muuten putsasin sen parvekkeen ja laitoin kaiteen ympärille juuri ostamamme jouluvalot. Täällä on niin kotoista, siistiä ja jouluista. ♥

Minähän toin omasta kotoani koristeita tänne Epsoon luo. Vieläkö muistatte viime joululta tämän:

Kuvasin vuosi sitten saman tontun oman olohuoneeni katosta roikkumasta, ja nyt se on täällä.

Taidan mennä kurkkamaan kinkkua uunissa sillä Epsoo ansaitusti nukkuu. Ja kuorsaa… Jos kinkku sen minulle suo, menen Epsoon kainaloon hetkeksi ennen kun JOULU on täällä…

Kohti jouluaattoaamua…

Onpas pysähtynyt olo ja samalla tunne, että jotain jää…

Töissä oli ihan sairaan kylmä. Ohjaaja sai minut kutomaan (itselleen?) Lovikkalapasta. Kivaahan se muuten oli, mutta kun sormet olivat ihan kohmeessa. Sain yhden valmiiksi ja toista aloitettua. Opastin vielä “kilttinä tyttönä” ohjaajalle kuinka se tehdään loppuun vaikka tuo yllä linkitetty ohje olikin mukana tulostettuna.

Oli pakko soittaa Epsoo koukkaamaan minut autolla pois. Kun kerran olin jo sisällä umpi jäässä, niin miten olisin tarjennut kotiin kävellen? En mitenkään. Epsoo heitti minut kotioven eteen ja jatkoi sitten matkaansa. Täällä oli kahvit keitetty valmiiksi (kiitos muru!) ja tiskattu se vuori, joka minulta jäi eilen hoitamatta. Join kahvit, piipahdin koneella ja otin päikkärit kun jäi ne yöunet niin lyhyiksi.

Heräsin puhelimen soittoon. Kaulahuivin tilannut tietokoneen korjaaja soitteli ja tuli noutamaan virkkuun. Hän(-kin) oli siihen tyytyväinen! (saajakin kuulemma oli, tuli tekstari perään..) Ja jälleen kerran(?) tämä blondi tajusi avata suunsa oikeassa kohdassa: olin kyllä kuullut, että samaiselta kundilta kannattaa kysyä jos kaipaa uutta puhelinta. Hän kun työskentelee niiden kanssa. YES! Saan huomenna uuden (käytetyn) Nokian joulunalus-lompakolle sopuisaan hintaan. Siinä ON Minun joululahja Minulle!

Veljen piti ajella huomenna tapaamaan, mutta viestittelimme juuri, että jos on ihan kamala keli (niinkuin on povattu), niin parempi kun ei riskeeraa mitään. Olisihan se ihanaa nähdä kasvanut pikkutonttu, mutta ehtiihän sitä joulun välipäivinäkin. Turvallisuus ennen kaikkea! ♥

Nyt on tosiaan jotenkin ihan “aivot narikassa”. Kun on kaikki lahjat pakattu, ne ja koristeet jo Espoossa. Enää pitäISI miettiä mitä vaatteita ottaa mukaan ja onko jotain mitä itse tarvitsen ‘Epsoon keittiössä’. (liivatelehdet ja irtopohjavuoka ovat jo keittiönpöydällä odottamassa, samoin piparkakkumuotit..) Enhän minä niin kauas mene, että jos jotain jää, niin paniikki tulisi. Yritän vain kerralla miettiä kaiken, ettei Epsoon tarvitsisi miettiä voiko ottaa joulukahvin kanssa konjakkinsa vai ei. KYLLÄ voi ♥ !!!

Jotain lankoja otan mukaan, ihan varmuuden vuoksi… Joko kerroin teille mitä Epsoo tässä taannoin totesi luonani..? “Mulla ei ole VILLASUKKIA“!?! Mitäs muuta osasin siihen hätään miettiä/sanoa kuin, että eihän suutarin lapsellakaan kenkiä ole. HYI MUA! Asia sietänee korjata pikaisesti? Jep. Siispä Isoveikkaa mukaan ja nelosen puikot..

Ja kamera.

Epsoon tytär tulee siis aattona ja poika joulupäivänä. Yritin kysellä omalta pojaltani, että koskas..? “Johan mä sanoin, et tuun“  ja se siitä aikataulusta. Hmphh. Pieni puhuttelu lienee paikallaan ihan siksikin, että voisi nuori mies ajatella, että yksi suu lisää vaikuttaa valmistetun ruoan määrään vaikka sitä varmasti riittävästi (Epsoo) tehdäänkin. Silti.  (joulun kunniaksi vain pieni ja senkin taidan tehdä jo huomenna, että on pois jaloista joulurauhan aikaan..)

Ei. Ei tästä jaarittelusta tämän kummempaa nyt tule…

*nyt alkoi blondia naurattamaan*

EIKÖ tässä ole tasan ne samat elementit kuin a i n a  ennen jotain ‘juhlia’..? Kyllä. (Kysykää Hannilta…hän tunnistaa kyllä.)  Onko tämä joku viime hetken paniikki vai mikä? Että olenko tehnyt tarpeeksi ja onko kaikki juuri niin kuin pitäisi. Ja sitte kaikki menee kuitenkin loistavasti.

Blondi rauhoittuu. Kiskoo farkut jalkaansa, kahlaa läpi lumisen ja jouluvalaistun Puu-Vallilan Kallioon, laulaa miehensä miksaamana ‘Näin sydämeeni joulun teen’, tulee miehensä kanssa etsimään & hakemaan loput tavarat ja matkaa ilman joulupaniikkia aamuyöstä Espooseen…

Huominen päivä menee siellä siivotessa kun Epsoo menee aamuvuoroon. Siivoan ja koristelen. Kun Epsoo pääsee töistä, hän (tuo ‘uuden’ puhelimeni!!!) tulee hakemaan minut ja menemme joulukuusen ostoon YHDESSÄ. Sitten alkaa Ensimmäinen Yhteinen Joulumme ♥ ♥ ♥ !

Koska meillä on joulu…

PS. Tässä mentiin tasan vuosi sitten…

Silmissä joulun punainen väri ja minua vähän väsyttää…

Onneksi sain eilen kyydin töistä kotiin. Sain tuotua sieltä kaapista kaikki pikku hiljaa ostamani tavarat pois. (sain ne sukat eilen valmiiksi siellä) Söin ja katsoin hetken telkkaria, sitten oli pakko ottaa alle tunnin tirsat. Kello herätti ja aloitin ‘urakan’…

Aika tasan puolen yön aikaan olin valmis…

Tämä minulta vielä tilattiin täksi jouluksi ja tämän minä tein. Kuva ei anna oikeutta huiville… Lanka on edelleen Novitan Teddy’ä ja sitä kului huiviin kolmisen kerää. Tuo tulee toimittaa vielä tänään tilaajalleen.

Oli aika siirtyä seuraavaan puuhaan…

Hätäilin Epsoon pakettien kanssa niin, että leikkasin saksilla sormeeni. Ne vaatimattomat ostokset kun oli saatava piiloon ennen kun mies tuli töistä. Vaikka juuri mitään ei MUKA olla hankittu, tuli paketeista yksi iso kassi täyteen ja muutama jäi ulkopuolellekin.. Kaikki on nyt pakattu.

Sitten valitsin laatikosta Epsoon luo matkaavat kuusen- ja muut joulukoristeet. Siivosin paperit sun muut tuosta olohuoneen lattialta ja nautin mukilliset glögiä Epsoon kanssa. Kello näytti 4:44 kun sammutimme valot… uuh!

Nyt se on sen verran (9:40), että on aika kiskoa kengät jalkaan ja takki päälle. Edessä on vuoden viimeisen kerran reipas kymmen minuuttinen lumessa tarpomista viiden asteen pakkasessa työpaikalle ja sitten alkaa jouluLOMA… (..siivousta, koristelua, leipomista, kuusen hankintaa ja vielä pari pakettiakin..)

Joulunalustiistaita..!

Talvipäivä seisahtaa tänään. Meistä ihmisistä harvalla on siihen aikaa…

Maanantai, ja minua palelee.

Heräsin aamusta siihen kun Epsoo nukkui levottomasti. Poltin tupakan ja kuuntelin hetken. Hipsin sitten hissukseen makuuhuoneeseen parvelle jatkamaan uniani. Kellon soidessa nousin ja menin keittämään kahvia. Täällä ON kylmä.

On onni asua näin lähellä työpaikkaa. Katselin keittiöstä lumista ulkomaailmaa ja autoaan putsaavaa miestä. Minä en jaksaisi aamuisin moista puuhaa ellei olisi pakko. Herätä nyt joka aamu ensin harjaamaan auto lumesta ja sitten vielä skrapata jäät laseista. Odottaa, että puhallin kirkastaa ikkunat sisäpuolelta ja sitten liikkeelle. Ymmärrän toki, että on ihmisiä, joilla ei ole vaihtoehtoja. Silti.

Hih, Epsoon auto näkyy kuvassa ensimmäisenä oikeassa yläkulmassa… Eilen tuli reippaasti lunta ja sitä näkyy satavan edelleen lisää. Taitaa tulla valkea joulu tänne pääkaupunkiinkin tänä vuonna. Kiva.

Minulla menee työmatkaan tällä kelillä maksimissaan vartti. Kävellen. Saa siinä toki farkkujen lahkeet märiksi, mutta myös pikkusen happea ennen neljän tunnin paikallaan istumista sekä neulomista. Taidan saada näiden kahden päivän aikana yhdet sukat valmiiksi. Ne ovatkin valmistuneet ihmeen hitaasti johtuen siitä, että neulon niitä tuplalangalla. Oikein riemun kirjavat. (saatan ottaa huomenna kameran mukaan töihin..)

Tuleva ilta menee virkatessa. Tarvii tosiaan saada kolmen kerän kolmiohuivi valmiiksi alusta loppuun. Onneksi langat ovat valmiina. Tarvii minun pakata muutamia joululahjojakin vielä ja valita ne Espooseen mukaan lähtevät joulukoristeet. Epsoo ajaa tänään kotiinsa ottamaan kinkun pakkasesta ja ne tyynyt & peiton pois parvekkeelta. Mahtaa ne olla lasittomalla partsilla kinostan peitossa, hui.

Jaahas, vaikka työmatkaan ei mene kauaa, on aika hörpätä tuo toinen mukillinen kahvia kitusiin ja mennä laittamaan itsensä kuntoon töihin menoa varten. Kiitos kahviseurasta! Kolme yötä jouluun on, laskin ihan itse sen.. ♫♪♪… Välttäkää stressiä - joulu on kerran vuodessa vaan..

Lumista Tuomaan päivää!

PS. Pitäisi vissiin herättää tuo Epsoo, että ehtii asioilleen ennen illan töitä…