Muurin tällä puolella…

Tietokoneeni kotona EI MENE NETTIIN!!!

Epsoo oli eilen päivällä koneellani ja kone toimi moitteettomasti. Mies tuli tänne Espooseen ja minä palasin töistä kotiin. Avasin koneen ihan normaalisti, mutta… EIHH!!!

Kone näyttää, että lähiverkko- ja internet-yhteydet toimivat, mutta silti en pääse nettiin. Ei kuulemma voi “kommunikoida IDN-palveimen kanssa” tai jotain. En todellakaan ymmärrä. Enkä osaa. Suututtaa.

Soitin Welhoon ja sieltä sanoivat modeemin olevan kunnossa. Valoista päätellen onkin, mutta. En todellakaan ymmärrä. Pitänee etsiä joku, joka ymmärtää…

Ajoimme käymään täällä Espoossa (kuva matkalta..) ja tulin oitis ilmoittamaan teille, että jos ja kun minusta ei hetkeen täällä kuulu eikä näy, se johtuu vain teknisten laitteiden pettämisestä. Yritän saada jonkun korjaamaan tilanteen. Pakkohan se on. Murr!!!

Palaamme siis asiaan jossain vaiheessa..

Onko ilta aamua viisaampi? Epäilen.

Olin töissä viisi minuuttia myöhässä, mutta eipä tuo haitannut kun samalla hissillä tuli kaksi muuta naista ja meidän jälkeen vielä yksi mies. Eikun sukkaa neulomaan - arvatkaa kiinnostiko silleen ‘aikuisten oikeesti’..? Ei. Mutta…

…sain tämän RUSKEA-harmaan ensimmäisen valmiiksi ja aloitin toista. Teen tällä kertaa miesten kokoa ja laitoin työkaverini kokeilemaan tuota ensimmäistä. Hänen jalkansa on kokoa 42-43 ja sukka oli reilu. Pakko vähän kehua itseään: taidan olla ainoa, joka neuloo miesten kokoa kun muut tekevät naisten ja lasten sukkia. Pröyhh!

Mieli on ollut tänään vähän samanlainen kun töihin mennessä ottamani kuva:

Väsymyksestä herkkä ja paljas. Lehdetön, sanaton. Semmoinen hymytön ja mitään sanomaton. Väsynyt ja raskasjalkainen. Haavoittuvainen ja kipeillä varpaillaan…

Kävimme poikkeuksellisesti duunin ruokalassa syömässä (kun sen sai kerrankin tehdä työajalla). Kamalia kalapuikkoja, pahaa muusia ja pahaa kastiketta. Noh, ei passaa olla ronkeli ilmaisesta ruoasta. Huomenna on sama mahdollisuus ja tarjolla oleva kaalipata vaatii Litalginit mukaan, uskoisin.

Epsoo haki minut töistä ja ajoimme läheiselle ostarille. Hain apteekista lisää särkylääkkeitä (jalkoja varten..joo joo, vaihdan pian maihareihin, siis kengät..) ja Tarjoustalosta kaikenlaista tarpeellista vessapaperista lähtien. Olin jotenkin kireä, huomasin sen itsekin. Syytän huonosti nukuttuja öitä. (Anna anteeksi, Epsoo, ja koita jaksaa ymmärtää..)

Kotona söimme ja menimme päiväunille. Köh-köh ja vielä kerran köh ennen kun tuli yääkh… Sain ehkä tunnin verran torkuttua. Nousin ihmeen energisenä ja tartuin kiinni lankakassiin. Sain vihdoinkin laitettua hapsut muuten valmiiseen ponchoon…

Kirppu, et kai pahastu kun julkaisen kuvan jo nyt..? Tässä:

Käytetty lanka on Novitan Rose mohair’ia ja olen tuohon yllättävän tyytyväinen. Toivottavasti saajansakin on… Sain yhden samasta langasta tehdyn huivinkin valmiiksi, mutta siitä en tohdi vielä laittaa kuvaa, shhh…

Kävin juuri keittiössä ja totesin, ettei ulkona sada. Pitäisiköhän minun varustautua farkkuihin, siivota silmät ja kävellä Epsoon työpaikalle - vaikka väsyttää..? En kuitenkaan osaa mennä nukkumaan ennen kun mies on kotona. Muutamat sadat metrit raikasta ja kosteaa yöilmaa, pari laulettua biisiä ja sitten takaisin saattaisi tuoda unen helpommin kuin se, että istun tässä ja turhaudun itseeni. Kai tuossa on tarpeeksi syytä toteuttaa ajatus? Ja Epsoossa tietenkin syynsä myös.. ♥ Niin teen.

Minusta alkaa tuntua, että saattaisi olla aiheellista mennä ITSE lukemaan vuoden takaisia kirjoituksiani… Olinko silloinkin vähän taipuvainen masentumiseen, itsekriittisyyteen sekä tyytymättömyyteen? Taistelinko öisin unen tulon kanssa niin kuin muistelen? Ainakin yskin kuten nyt… Liskonainen muistutti minun kirjoittaneen otsikolla “Ei yskiväinen unta saa” ja se palautti vuoden takaisen köhimisen mieleeni. Antihistamiinia kehiin? Jep.

Kaikille alkaneen päivän sankareille ONNEA!

PS. Marle, siirrän edelleen huomiselle, sooo-riiii…

…huomenta!

Ai niin, se mukillinen kahvia siis, het-ki-nen…

Nyt on. Huomaatteko, että yritän sinnikkäästi hymyillä vaikka ikeneen sattuu, nukuin jälleen liian vähän ja huonosti (yskin..) sekä vilkaisu ulos riitti kertomaan, ettei duuniin pääse ilman, että farkkujen lahkeet kastuu..? Menisin enemmän kuin mielelläni takaisin tuohon Epsoon viereen saman peiton alle. Ei onnistu. Aikaa on vartti siihen kun pitäISI olla vaatteet päällä menossa ovesta ulos… Kyllä minä ehdin vaikka istun vielä kylpytakki päällä. Hymyilen minä. Melkein.

Alkaa vahvasti vaikuttamaan, että minun on hakeuduttava uudestaan lääkäriin. Yskin siis edelleen. Ainoa muutos aikaisempaan on se, että lima on vielä tiukemmin kiinni keuhkojen uumenissa. Ajatellaanko hetki positiivisesti, heh..? Näin aamulla palelen, mutta kunnon yskänpuuskan jälkeen lämmittää oikein hikiaaltoon asti. Ei palele enää. Hymyilen minä. Melkein.

Pojan pikkusiskolla oli sellainen paita perjantaina päällä, jossa oli etumuksessa paljetteja. Nyt niitä paljetteja on lattiat täynnä kuin kuusenneulasia joulun jälkeen. Vilkaisin nukkuvaa Epsoota ja huomasin, että hänellä on yksi paljetti keskellä toiseksi pienintä varvasta… Nyt hymyilen jo oikeasti.

Kiitos aamukahvi-seurasta! Oli muuten hyvää; niin kahvi kuin seurakin..! Aikaa pukemiseen kymmenen minuuttia ja sitten yli lammikoiden sukkaa neulomaan neljäksi tunniksi…

Kuva Marlelta. Toivottavasti et pahastu kun kopsasin osan kuvasta tähän? En minä noin hienoja sukkia itse tee…

Toimivaa tiistaita!

Alkaa olla tämä päivä pulkassa vaikka aamulla en olisi tähän uskonut pystyväni.

Vatsani kipeytyi oudosti aamuyöstä. Sellainen kramppitunne navan yläpuolella. (sappi?) Meni mielestäni liian kauan ennen kun keksin Litalginin olemassa olon, hmph. Eikä se kipu siihenkään heti hellittänyt. Romu mikä romu, koko akka. Katsoin kelloa viimeisen kerran AAMULLA seitsemältä…

…ja se sama kello soi nuivat kolme tuntia myöhemmin. Leikin torkkukytkimen kanssa hymytöntä peliä tunnin verran ja sitten tietysti tuli kiire. Kahvit koneeseen ja blondi suihkuun. Ihme kyllä olimme oikeaan aikaan Epsoon kanssa ovesta ulkona, autolla ja nokka kohti hammaslääkäriä.

Istuin siellä ilmoittautuneena muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa. Istuin ja istuin. Kutsu huoneeseen tuli kaksikymmentäviisi minuuttia myöhässä. Kyllä siinä kerkeää helposti hermostumaan - varsinkin kun sovittu aika oli sama kuin töiden alkamisaika. Eikä se hammaslääkäri edes ollut se oma!?

Ilmoitin, etten halua mitään alahampaiden paikkausta keuhkoputken tulehduksen enkä yskäni takia, mutta proteesia pitäisi hioa. Se mies hinkkasi kapinetta suuhun ja sieltä pois vaikka puristelin silmiäni kiinni kivusta. Asia ei juurikaan korjaantunut, mutta ikenessäni on nyt oikein palkeenkieli estämässä proteesin käytön usean tulevan päivän ajan. Kehtasi se mies vielä laskuttaa käynnistä, omani ei niin olisi tehnyt. Murr!

Epsoo heitti minut töihin ja oli ilo nähdä heti paikalla työkaverini O., jota en viime viikolla nähnyt. On sillä niin suuri merkitys, että on hyvää juttuseuraa siinä sukkaa neuloessa. Huomenna onkin poikkeuksellisesti kaksi tuntia aikaisemmin töihin meno, mutta vastaavasti sieltä pääsee aikaisemmin.

Kotiin tultuani oli pakko ottaa pienet päikkärit. Nekin meni pääasiassa yskänpuuskien kera. En ymmärrä; Tamiflut olen syönyt loppuun ja Doximycin-kuurin kymmenestä päivästä on mennyt kuusi päivää - yskin edelleen. Kaipa tässä joutuu vielä raahautumaan toiseen kertaan lääkärin pakeille, pöh.

Epsoo tuli illalla ja teki hyvää makkarakastiketta. Tässä sitä sitten ollaan; mies katsoo telkkaria tuossa vieressä ja minä olen tässä. Vielä on katsomatta yhdessä Diili ja BB:it.. Taidan kaivautua kainaloon.. ♥

Maanantai oli tässä.

PS. Marle, kiitos posteistasi - vastailen niihin huomenna, jooko?

Ollut oikein perussunnuntain settiä tänään.

Kipaisin yöllä Epsoon työpaikalle laulamaan ja miestä vastaan. Tulimme yöllä kotiin ja nautimme vähän alkoholipitoisia juomia. Jossain vaiheessa sain M:lta viestin, että voiko hän tulla yöksi paikasta, jossa oli lapsenvahtina. Toki. Makkarin parvella on tilaa. Tuli valvottua myöhään eli aamuvarhaiseen ja vastaavasti nukuttua iltapäivän puolelle saakka.

Epsoo lähti töihin ja me jäimme M:n kanssa lötköilemään. Katsottiin vähän Talentia, vähän Amazing racea ja tietysti BB:t. Pelattiin vuorotellen “timanttipeliä” FB:ssa, tein ruokaa, söimme, tiskasin osan tiskeistä ja laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään. (ai niin, ne on siellä vielä..) M. lähti juuri bussilla kotiinsa ja minun pitäisi mennä laittamaan ne pyykit sekä suoriutua suihkuun. Kun jaksaisi…

Äänistä päätellen ulkona sataa TAAS. Onpahan marraskuu. Huomenna hammaslääkäriin ja sieltä suoraan töihin. Voi väsy. Ei tässä tosiaankaan nyt muuta.

Tsemppiä alkavaan viikkoon!

Lupailin jotain kuvia…

Tässä on se eilinen kampaukseni…

Ja tässä Se Kakku…

Olen edelleen niin hyvillä mielin eilisestä, että.

Olimme siis Epsoon kanssa hänen luonaan yötä. Tulimme yhtä matkaa bussilla ja hän meni töihin. Minä tulin kotiin, jossa M. oli vielä paikalla. Hän oli keittänyt kahvit valmiiksi, ihanaa kiitos!

Kotonani oli kaikki hyvin ja ihan siistiäkin ajatellen sitä, että täällä yöpyi neljä juhlinutta nuorta. Istuskelimme rupatellen eilisestä ja vähän muustakin. Katsoimme BB:n ja eiliset valokuvat, hih. M. lähti lapsenlikaksi yhteisen ystävämme luo ja minä alan valmistautumaan menemään Epsoota vastaan töihin. Ilman hampaita tänään -olen niin ylpeä itsestäni kun sain eilen pidettyä proteesin suussa koko illan! Yritin tänäänkin laittaa, mutta se sattuu liikaa.

Mennäänpäs lauantaista sunnuntaihin..

PS. Hannilla on nyt raportti valmiina syntymäpäiväpaketista, jonka hänelle laitoin.. ♥

Olen niiiiiin onnellinen ♥ ♥ ♥ !!!

Voi että. Mistähän sitä alottaisi..? Sain eilen siivottua ja laitettua puhtaat lakanat sänkyihin ennen kampaajalle menoa. Kampaajalla sain aivan mahtavan kampauksen; kiharat ja kaikki. (saatatte saada myöhemmin kuvaa. Ei nyt sillä päädyimme pojan pikkusiskon kameran käyttöön..) Ihana kampaajani teki sen vielä lahjaksi pojan syntymäpäivän kunniaksi, vau. M. tuli sinne kampaajalle minua vastaan ja kävelimme luokseni.

Kotona Epsoo oli keittiössä täydessä tohinassa kokkaamassa juhla-ateriaa. Nappasimme M:n kanssa tölkkikassit mukaan ja lähdimme kauppaan. Sillä aikaa kun minä latasin tyhjiä tölkkejä automaattiin, kävi M. ostamassa pojalleni t-paidan lahjaksi (erikoisliikkeestä läheltäni) poikani pikkusiskolta ja häneltä. M. tuli, onneksi, minua vastaan kauppaan ja kannoimme kassit luokseni.

Poikani, hänen ex-tyttöystävänsä sekä pikkusiskonsa saapuivat yhdessä luokseni. Söimme yhdessä ihanaa Epsoon tekemää ruokaa ja tunnelma kohosi. Silmää iskien jätimme jälkkäriksi ostamani mutakakun syömättä.. M. meikkasi minut ja likat stailasivat synttärisankarin äidin. (lue: farkkujen lahkeet niiden saappaiden varsien sisään)  LAITOIN SEN YLÄPROTEESIN SUUHUNI JA PIDIN SEN SIELLÄ IHAN KOKO ILLAN!!!

Pojat, siis Epsoo ja sankari, menivät edeltä taksilla Epsoon työpaikalle ja me ‘likat’ perässä. Siellä oli kasa pojan kavereita ja tunnelma loistava. Meille oli varattu omat pöydät. Tasan pojan syntymäaikaan (21:46) koko poppoo nousi seisomaan ja laulamaan Paaal-jooon OOOON-NEEE-AAAA vaan… ♪♫♫♪♪…

Sitten seurasi meidän, Epsoon ja minun, ylläri pojalle: ihanan tarjoilija-kaverin tekemä kakku! Voi juma, siinä oli PUOLI LITRAA kossua ja Triple-pullo!!! Ilmeet oli loistavia jo ensi suupalalla ja ne paranivat pala palalta… Lauloin pojalleni Maaritin Lainaa vain, jonka lauloin sinä yönäkin kun poikani täytti 18 vuotta. (nyt lauloin ensimmäistä kertaa proteesit suussa ja..) Se meni niin hyvin, että M., poikani sisko ja jopa sankarikin olivat tippa silmäkulmassa… ♥ Halattiin ja poikani minua jopa kahteen kertaan.

Lisäväriä paikalle toi kampaajani niin mahtava ilmapiirin kohottaja-veli, joka toi menoa bilettämiseen niin, että ihan jokainen hymyili ja tykkäsi. Nauru raikui ja iloa piisasi koko rahalla! Kuulin ja näin ENSIMMÄISTÄ KERTAA kun poikani lauloi karaokea… “Marraskuu” ♪♫♪♪… Seisoimme rivissä kuuntelemassa ja sain mahtavan videon siitä puhelimeeni muistoksi. Seisoimme kaikki rivissä tanssilattialla katsomassa ja kannustamassa. Aivan mahtavaa!

Lähdimme Kalliosta keskustaan ja menimme aika teini-mestaan. Että meillä oli hauskaa. Tanssin tyttöjen ja poikani kanssa… joo-o, poikanikin tuli tanssilattialle kipeästä varpaastaan huolimatta. Juuri puhuttiin Epsoon kanssa, että vaikka olimme ehkä ainoat keski-ikäiset paikalla, niin nuoriso sai meidät tuntemaan tykätyiksi. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan? Sillä aikaa kun minä hetkutin itseäni tanssilattialla, pitivät pojat laatuseuraa hieman väsyneelle Epsoolle. Kaikilla oli oikeasti aivan mielettömän hauskaa!!!

Lähdimme sieltä yhtä matkaa taksitolpalle ja oli aivan uskomaton yhteensattuma, että se kampaajani veli, joka oli aiemmin lähtenyt omille teilleen, sattui sinne samalle tolpalle. Pieni Helsinki? Epsoo antoi omat avaimensa luokseni nuorille ja he, siis poikani, ex, poikani sisko ja ikäisensä M., menivät luokseni. Me tulimme tänne Espooseen ja sain toivotun soiton nuorilta tietääkseni, että he olivat päässeet perille kotiini. ♥ Ovat he niin i-ha-ni-a!!!

Oli siis kerta kaikkiaan niin onnistuneet synttärit, että. ♥

Olen laittanut tekstaria niin pojalleni kuin M:llekin, mutta luulen nuorison hyödyntäneen jääkaappini sisältöä (!?!) varhaiseen aamuun asti, että nukkuvat vielä. Epsoon poika tuli juuri esittelemään uutta mopoaan ja he menivät yhdessä kauppaan. Syömme täällä ja lähdemme sitten “kaupunkiin”. Epsoo menee illaksi töihin, minä kotiin katsomaan, että siellä on vielä seinät pystyssä…

Olen eilisestä niiiiiin onnellinen! ♥ (…ja luulen, että sankarikin on…)

Ulkona sataa, mutta satakoon.

Tämä herra täyttää tänään 22-vuotta! ONNEA ♥ ♥ ♥ !!!

Oikeasti illalla varttia vaille kymmenen. Nuori herra on edelleen usein yhtä hymyileväinen kuin kuvassa..

Nyt on aika alkaa pikaiseen siivoilemaan. Päätin, etten ota siitä stressiä kun ei tänne ole tulossa ketään harvinaisia vieraita. Nuoret ovat nähneet tämän kaaoksen jo niin moneen kertaan vuosien varrella. Menen kampaajalle kahden jälkeen.

Epsoo vie työpaikalleen tarpeet ja eräs tarjoilija tekee pojalle yllätyksenä sinne kakun, joka sisältää alkoholia. Minusta se on paljon mukavampi tarjoilu kuin joku drinkki. Halvempikin. Saamme pari-kolme pöytää privaatti käyttöön ja niihin tulee jotain sipsejä ja sellaista. Ilmapalloja koristeeksi ja kaikille hymyt kasvoille. Kivaa meille tulee!

Nyt kone kiinni ja hihat heilumaan…

Iloista (syntymä-)päivää!

Tähän päivään mahtuu kaikkea, mutta iloisia yllätyksiä myös. Hämmentäviäkin…

Näin viime yönä outoa unta. Muistan sen selvästi vieläkin… Istuin linja-autossa ja minulla oli kiire jonnekin. Yllättäen kuski ilmoitti tauosta jollain huoltoasemalla. Se oli aivan jonkun joen rannalla. Menin sisälle huoltsikalle ja etsin kahvikuppia. Säädin sen etsimisen kanssa oikein huolella ja koko ajan oli kamala kiire. Kun pääsin ulos, oli bussi jo liikkeellä. Sain sen pysäytettyä ja menin vielä sisälle maksamaan.

Takaisin ulos tullessa näin tyhjän pihan ja auton perävalot. Lähdin kävelemään kaksi muovikassia käsissäni. Oikeassa kädessä se painoi (käteni oli aivan puutunut kun heräsin) ja vasemmassa olevassa oli pelkkiä lankoja. Mietin riittävätkö rahani mennä junalla kotiin. Huomasin takanani henkilön, joka itki isoon ääneen ilman kyyneleitä. Karjaisin suutuspäissäni häntä olemaan hiljaa. Heräsin ja tajusin, että ihmeellinen ääni kuului Epsoosta. Vaihdoin paikkaani makuuhuoneeseen parvelle…

Äitini piti soittaa tänään kunhan hän olisi käynyt Picasson näyttelyssä. Ei soittanut kun ei uskaltanut tavata minua “saattaa olla sika”-taudin vuoksi. Hän tuli vain täksi päiväksi 900 kilometrin päästä. Se satuttaa, uskotteko? Se siitä.

Poikani sentään soitti ja ilmoitti menevänsä lääkäriin. Hän oli ollut risteilyllä ystäviensä kanssa ja epäili nyt isovarpaansa murtuneen. Ei onneksi ollut, mutta poika (vuorostaan) kinkkaa keppien kanssa. On siinä ‘minulla’ huomenna Synttäri-Sankari!

Onneksi olin päivällä kotona! (olen ollut kyllä tiiviisti ihan koko päivän..) Ovikello soi ja menin avaamaan. Posteljooni ojensi minulle kirjekuoren sekä kultaisen paketin…

Arvasin paketin olevan Hymyltä ! Hän-ihana kun on lukenut ilmeisen tarkasti blogiani ja tiesi, etten enää löytänyt tiettyä lankaa pääkaupunkiseudun Prismoista. Ihanuus oli siivonnut omaa lankalaatikkoaan ja löytänyt sieltä kuulemma tarpeettomana juuri kaipaamaani lankaa…

Aivan mieletöntä!

En voinut olla kuvaamatta hauskaa korttiakin…

VALTAVAT KIITOKSET, HYMY!!! Olet ♥ !!!

Mutta sitten tuohon kirjekuoreen… Olen niin hämmästynyt & hämmentynyt..!

Salapoliisi Stansta tajusi, että kuoren osoitteessa ei ollut ovinumeroa, mutta oikea nimeni oli. Leimaus oli Oulusta. Kortissa kuitenkin lukee “Stansta” mikä mielestäni viittaa tänne blogiin… Eniten minua tekstin lisäksi hämmästyttää se, että kuoressa oli aitoa riihikuivaa ra-haa..???

AIVAN MIELETÖN KIITOS LÄHETTÄJÄLLE kuka sitten oletkin???!!! ♥

Olen toki edelleen todella utelias, mutta jos (kortin perusteella) haluat olla tuntematon, sallin sen ollen edelleen hämilläni sekä niin kiitollinen!!! VAUH! K I I T O S !!!

En tee tänään mitään huomisen eteen. Ryven itsesäälissä, onnessani saamistani posteista, hämmennyksissä, iloisena Hannille perille menneestä paketista (FB kertoi..), suunnitellen minuuttiaikataulua huomiselle ja siihen latautuen. On kampaajaa ja kaikkea kakun rakentamista, joten tänään ajoissa nukkumaan.

Sydämelliset syntymäpäivä-onnittelut, Hanni! ♥ ♥ ♥

PS. Kuoren ja rahan lähettäjä: jos haluat pysyä poissa blogi-tietoisuudesta, mutta paljastaa itsesi minulle: stansta@luukku.com …

On sadepäivä ja maailma näyttää ulkona ankealta.

Nukuin puoli yhteentoista ja heräsin puheluun. Heti perään tavoittelin pomoa, mutta puhelu ohjautui vastaajaan. Soitin ohjaajalle ja ilmoitin tilanteen. Meinasin alkaa vielä nukkumaan, mutta alkoikin tehdä kahvia kovasti mieli. Mikäs siinä muu auttoi kuin nousta sitä keittämään. Join kahvini tämän koneen seurassa, kuten usein miten teen..

Aikani pelattuani puin vaatteet päälle ja otin “kotipillerit” ennen apteekkiin lähtöä…

Kalcipos-D, Multi-Tabs, antihistamiini sekä kaksi perus särkylääkettä. Ja vain kuullakseni apteekissa, että vitamiineja ei kannata ottaa yhtä aikaa näiden kuurien…

…aikana. Tai siis, että ne voi ottaa päivällä kun kuurit syödään aamuin illoin ja ruoan yhteydessä… hmm… Tarvinnee siis alkaa syömäänkin, huohh. Maitotuotteita tulee välttää, mutta senhän teen muutenkin. Tamiflu saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja siihen suositeltiin C-vitamiini pitoista juomaa. Ostin, kuten näette.

Mietin edelleen näitä jalkojani. Tuli ajatus siitä, että minähän käytin melkein koko kesän Epsoon ostamia Benettonin kenkiä. Niissä on osa sellaiseta verkon tapaista materiaalia, joka päästää tuulen kengästä läpi. Sitten sain ne valkoiset (skeitti-)lenkkarit, joilla olen nyt kävellyt. Voisikohan tuo olla yhdistelmänä syy jalkojen kipuun..? Minä luulen, että voisi. Mitä minä nyt jalkoihini pistän paitsi villasukat..???

No, nyt on lääkkeet haettu ja odotan Epsoota luokseni. Jospa alkaisin virkkaamaan - sehän ei rasita jalkoja eikä juuri muutenkaan…

Sadepäivän Tenhoa!

PS. ♥-llinen kiitos pitkistä kommenteistanne edelliseen postaukseen!!!