Muurin tällä puolella…

Tässä sitä ollaan: neljäs vuosi alkoi melkein huomaamatta… ♥

Tasan kolme vuotta ja kymmenen tuntia sitten vedin ne viimeiset vedot. Aikaa vankilaan menoon oli kaksi tuntia ja olin portilla kymmentä vaille neljä. Yritin siinä vielä soittaa pojalleni enkä saanut häntä kiinni. Harmitti. Kukaan ei onnekseni keksinyt testata minua mennessäni - olisin sillä aiheuttanut itselleni merkinnän papereihini ja hallaa tuomion suorittamiselleni.

Muistan jotenkin kuin eilisen päivän sen sinne menon. Miltä tuntui ilmottautua portilla, huomata sisäänmenon tapahtuvan uudesta paikkaa, luovuttaa omaisuus naisten vastaanottoon, pukea ne puna-harmaat linnavaatteet päälle ja mennä lakananyssäkän kanssa matkaselliin. Ehdin pedata pedin ennen kun naisten ulkoilu alkoi. Ulkoilupiha on suoraan matkasellien ikkunoiden takana. Tunnistin äänen, joka jutteli ulkona yläpuolellani olevalle lastenosastolle. Sama ääni oli paikalla edellisellä tuomiollakin. (ja nyt samassa työpaikassa) En näyttänyt naamaani… Taisi nolottaa…

Tuosta on siis tasan kolme vuotta. Vankilassa oli helppo olla päihteetön. Minä en ole siellä koskaan edes halunnut mitään korvaavia lääkkeitä muista pillereistä puhumattakaan. Minulle riitti antihistamiinit sekä Buranat hammassärkyihin. Niin ja tietysti migreenilääkkeet tarvittaessa. Muihin en koskenut. Olin päihteettömällä osastolla yhdeksän ja puoli kuukautta. Siellä testataan virtsatestein säännöllisen epäsäännöllisesti ja positiivisesta näytteestä joutui pois ko. osastolta. Minä lensin ihan muusta syystä…

HYVÄ STANSTA! Tästä on hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä!

Aika osuvasti sopinee kertoa perään, että kävin eilen (yläproteesin kera..) valvojalla. Siellä päätettiin yhteisestä sopimuksesta laittaa valvonnan lakkautuspyyntö rikosseuraamusvirastolle. Olenhan näyttänyt kunnollisuuteni jo yli vuoden. Edellisestä poliisimerkinnästä tulee olla vuosi - minulla siitä on melkein viisi vuotta. Vielä me tapaamme mukavan valvojan kanssa kerran joulukuun alussa ja menemme silloin kahville sanomaan toisillemme hyvästit…

Vietimme eilen ex-vuokralaisen syntymäpäivää! Tapasin hänet valvojalta tultuani ja vietyäni ne hammaslääkärilaskut (n.700€) sossuun. Joimme parit tuopit sankarin kanssa ja pääsin yllättämään hänet: kotonani odotti Epsoo katetun pöydän ja murean karjalanpaistin kera. Sankari oli otettu, ja ottanut loppuillasta. Veimme hänet taksilla kotiovelle sillä Ystäväähän ei jätetä. Iltaan tyytyväinen 67-vuotias mies soitti aamulla ja kiitti onnellisena kaikesta.

Tässä oli kaikki kolme osaa tältä päivältä. Minä kiskaisen vaatteet päälle ja kipitän Epsootani vastaan kunhan vain ensin käyn Hannilassa kylässä katsomassa halloweenia…

Pitäkää luudistanne kiinni!

Minä tiedän olevani aika kova puhumaan tarpeen tullen - ja aika usein muutenkin, mutta…

Tämä asia sai tämän blondin sanattomaksi. Oli minullakin joku outo möntti kurkussani ja tupakan savu meni silmiin vaikka olen muka harrastanut kyseistä pahetta jo liki 30 vuotta. (pahus..) Arjaanneli ilmoitti kommenttilootassa linkittäneensä minut luvatta enkä minä-höhlä tajunnut ennen kun menin kylään…

Täällä minulle ojennettiin henkilökohtaisesti KULTAA…

Ihan kuin antaja olisi tiennyt, etten muita metalleja kanna ylläni. Ei vaan… Saatesanat on aivan pakko kopioida tähän (itkekää mukana..) :

“Syystä että:
Senlisäksi, että juttujansa on hauska lukea, niin tämä blogisti on selvinnyt semmoisista karikoista, joista moni ei totisesti ole.
Mistä tämä ihminen oikein ammentaa jaksamista ja miten häneltä riittääkin valtavasti lämmintä sydäntä, avoimmuutta ja myötätuntoa niin monelle?”

Voi nyyhky… ♥ ♥ ♥ Kiitos!

Osaisinkohan vastata esitettyihin kysymyksiin itse ollenkaan..? Minulla lienee luonteeni ominaisuutena ajatella muita enemmän kuin itseäni ja heitä itseni kaltaisena tilanteesta sekä taustasta riippumatta. Olen optimisti ja pyrin ajattelemaan aina kaikista parasta vaikka se silloin tällöin kolahtaakin omaan nilkkaan. Olen selkeästi enemmän antaja kuin ottaja. Miksi tuhlata rajallista energiaa murehtimiseen kun saman määrän voi kohdistaa johonkin positiiviseen?

Palkinnon voi kuulemma jakaa kaikille kullan arvoisille blogeille. Minusta tuntuu, että palaan aina ja uudestaan samoihin osoitteisiin - en petä: teen niin jälleen…

Ensin annan tämän takaisin Arjaannelille, joka saa arkiset asiat näyttämään yhdeltä teatterilta nousuineen ja laskuineen. Me vielä tavataan!

Toiseksi Liskonaiselle, josta on tullut käsittämättömän tarkeä ihminen minulle! ♥ (..me tavataan aika piankin..)

Kolmanneksi Hannille, jonka mökin kehittymistä on ilo seurata! Saat aikanaan kullan lisäksi paketin, jonka osat ovat jo luonani…

Neljänneksi Mimosalle, joka “vaan” on niin “sisko”. ♥

Viidenneksi Hymylle, joka on tuttavuus aikojen alusta ja pysynyt mukanani koko blogiajan, kiitos!

Kuten arvaatte, olisin halunnut toimittaa tämän kultaisen osoituksen paljon useammallekin kirjoittajalle, mutta joku raja kai tässäkin on… Tällä kertaa en edes poikkea luonanne ilmoittamassa asiasta vaan luotan siihen, että löydätte plakaatin ilmoittamattakin. Jos ette, niin palaan kertomaan asiasta.

Voisinko ottaa ihan piskuiset tirsat? Vähän väsyttäisi… Ajatus oli vielä osasta kolme, mutta katsotaan jaksanko tänään. Haluaisin laittaa ne hemmetin proteesit suuhuni vielä tänä yönä ja mennä niiden kanssa miestäni vastaan hänen töihin. Ja kun haluaisin, niin jospa yrittäisinkin… Ensin vähän lihapullia ja sitten pää hetkeksi pää tyynyyn.

Saanelille syntymäpäiväONNITTELUT!

Perjantai-illan jatkoa!

Luulenpa, että kirjoitan tänään useammassa osassa sillä jokainen aihe on oman tilansa arvoinen…

Ensimmäisenä pääsköön estradille kahdet sukat. Kudoin ne Marlelle ja hänen tuoreelle (ilmeisen ihanalle..) miehelleen. Hih: samikset!

En itse muistanut ottaa kuvaa ennen kun sukat olivat jo kirjekuorissaan ja siksi pyysin Marlea kuvaamaan postin perillä:

(Kiitos kuvasta!) Marlen toive oli kyllä alunperin ihan eri langasta neulotut sukat, mutta näemmä nuokin kelpasivat sillä sain tänään postia…

Jännittyneenä avasin kuoren ja yllätyksekseni siellä oli sisällä toinen kuori…

KIITOS OIKEIN PALJON, MARLE!

Kortin  ja maksun lisäksi kirjeestä löytyi suklaata (nam!) sekä arkillinen postimerkkejä. Raaskiikohan noita edes käyttää? Kyllä minulle tuli niin hyvä mieli, että on ilo jatkaa harrastuksen parissa.

Palaan kirjoittamaan vielä tänään myöhemmin. Nyt vietän hetken aikaa Epsoon kanssa ennen kun hän lähtee töihin. ♥

Perjantain alkuiltaa!

Yhyy, en saanut proteeseja suuhuni tänään..

Yritin kyllä. Sattui niin hemmetisti ja ikenet alkoivat vuotaa verta. Annoin kivulle periksi - onhan noita päiviä opetella. Ja ilman olen oppinut kahdessa kuukaudessa olemaan jo ihan loistavasti, öhh…

Sain töissä sen ponchon virkattua ja kasattua valmiiksi. Voi mua blondia!!! Sen piti tulla alle kymmenen vuotiaalle tytölle, mutta se sopii vaivatta itselleni päälle. Just niin. Ellen pidä sitä itselläni, laitan sen tänne myyntiin - sopiiko?

Epsoo tuli hakemaan minut illalla kotoa ja menimme ostamaan lisää lankaa. Minun tuuria, että sitä vaaleanpunaista ei siellä enää ollut? Ostin kuitenkin kaksi muovikassillista muita lankoja…heh heh…

Samalla kauppareissulla näin viereisessä autossa jotain mitä en malttanut olla yrittämättä kuvata…

Ainakin minulle on pienestä pitäen opetettu, että kaikki ‘kiinnostava’ on piilotettava silloin kun jättää auton parkkiin. Katsokaa nyt! Paksu lompakko juomien kera!!! En minä itse ole koskaan tuollaisesta näystä ’silleen’ kiinnostunut, mutta eikö tuo ole liki sama kuin käskisi syömään..? Minusta on. Ja hölmöä!

Päivän vaatelöydöt olivat puna-valkoinen ICEPEAK’in takki ilmaiseksi ja kahdet sovittamatta sopivat farkut yhteensä 4,05€.

Liskonainen: otin ensi viikon keskiviikon vapaaksi ja kävimme tankkaamassa ensi viikon tiistaita/keskiviikkoa varten…hmmm…

Kivaa tiistai-iltaa!

Kaksi ensimmäistä siis päivän nimpparisankareita…ja minun ikenet! Hampaani ovat kirjahyllyssä…

(..tuon kertominen Epsoolle illalla hymyilytti..)

Olin yön ilman proteeseja. Olin koko illankin. Ikenissä on pieniä rakkuloita ja yksi haava hankautumisesta, joten saas nähdä uppoavatko nuo paikoilleen päiväksi. Aamukahvini juon ainakin ilman, jotta voin maistaa myös kitalaellani tuon nautintoaineen!

Mietin illalla tuota totuttelua. Hammaslääkärinikin totesi, että aikaa se vaatii. Että jos hän tekisi jalkaproteeseja, niin asiakkaat ymmärtäisivät erilailla, ettei sellaisellakaan heti satasen aitoja juostaisi seuraavana päivänä. Vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ennen kun meistä tulee erottamattomat, mutta sitten se on siinä. Olenhan minä tässä menneiden vuosien aikana tottunut lukuisiin muutoksiin suussani - miksi en siis tähänkin?

Vähän huolestuttaa eilen hammaslääkäristä mukaan saamani laskut. Toinen niistä on ihan ‘peruskauraa’ edellisten jatkoksi, mutta sain myös laskun proteesien valmistajalta. Se on uutta, mutta samalla ainutkertaista, joten toivon sosiaalitoimiston ottavan ymmärtävän kannan siihen. Kai ne sen maksaa..!??

Lupailin eilen illalla palata takkilöytöasiaan. Palasin asiaan nyt.

Löysin ensin mustan takin. Kerroinkohan siitä..? Joka tapauksessa, kävin ensin sitä sovittamassa ja pidin hihoja liian lyhyinä. Takki jäi kummittelemaan mieleeni ja palasin löytöni luo seuraavana päivänä…

…kuka sitä normaalisti kävelee kuin unissakävelijä kädet suorina eteenpäin sojoittaen? Ei kukaan, en minäkään. Takki maksoi 7,20 euroa ja roikkuu nyt pestynä henkarissa.

Eilen menin tapani mukaan taas kierrokselle ja työkaverini O. näytti minulle takkia…

Kierrätyskeskuksella on erillinen teline, jossa kaikki vaatteet maksavat 0,50€ kappale. Tuo takki oli siellä!?! Hintalapussa oli mainittu “kaulus” ja siinä olikin edellisen käyttäjän ‘kasvomaalia’, mutta ei se minua haitannut. Kotona laitoin uutuuden pesukoneeseen ja KAIKISTA valkoisista kohdista tuli valkoiset ilman mitään läikkiä. Jee!

Kun lasketaan mukaan se aiemmin esittelemäni valkoinen takki, niin kolme takkia talveksi ALLE yhdellätoista eurolla… Hyvä blondi!

Jaahas, kiitos aamukahviseurasta (kahvi maistui hyvälle!) ja edelliseen postaukseeni tulleista ihanista onnitteluista! ♥

On aika hilpaista suihkuun, laittaa ensimmäistä kertaa ITSE hampaat suuhun (jos se onnistuu..) ja kipitellä töihin tekemään ponchoa, jonka esittelen täällä vasta kun se on saajallaan…

Hymyillään jos tavataan!

Suussa oli ‘kamalasti kaikkea’ ennen kun pääsin töistä, ja otin ne oitis pois…

(..meinasin ensin kiusata teitä muilla teksteillä, mutta EHKÄ tämä on ihan oman postauksen arvoinen juttu, eikö olekin..?)

Olimme Epsoon kanssa jo kengät jalassa lähdössä (aamupäivällä) kun kaivoin lompakosta hammaslääkärin ajanvarauskortin mukaan… MITÄ HELVETTIÄ??? Siinä luki ihan selkeästi, että uusin aika on, eli OLI, 19. päivä - viime maanantaina!?! Ei tänään. Mitä ihmettä? Olin kuitenkin seinäkalenteriini merkannut tämän päivän. Ei auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa hammaslääkäriin…

Luojan Kiitos, siellä oli ymmärtäväinen nainen vastaamassa ja kuultuaan mistä hommasta oli mahdollisesti kyse, sain uuden ajan tälle SAMALLE PÄIVÄLLE!!! Epsoo lähti hoitelemaan omia asioitaan ja palasi sitten hakemaan minut. Olin ajoissa paikalla ja pääsin melkein suoraan sisään…

T Ä S S Ä - N E - NYT - O V A T :

Älkää välittäkö ‘ikenessä’ näkyvästä valkoisesta pilkusta - en laita noita nyt takaisin suuhuni. En hetkeen… Mutta aaaah, on ne kauniit, eikö olekin???

Laitanko minä teille muistutukseksi “sen” kuvan, jossa noita ei ole..? Laitan minä…

Tuo kuva ei taida olla se sama, jonka tänne jo aiemmin laitoin. Tämän kuvan taisin ottaa samalla kun juttelin kivuliaimpana aikana Liskonaisen kanssa. Vain pieni hetki poiston jälkeen… Siitä on TASAN kaksi kuukautta!

Hammaslääkäri opasti asiaan kuuluvasti ja perusteellisesti, onneksi. Näihin proteeseihin ei enää nykyään tarvitse käyttää kiinnikettä ollenkaan vaan ne napsahtavat kitalakiosion kanssa kuin imukupilla. Siis yläproteesi. Alaproteesissa minulla on kaksi hammasta molemmissa poskissa ja ne ovat pienillä metallikoukuilla kiinni viimeisissä omissa hampaissa. Ja etuhampaiden taakse tulevalla…ööö…jollain.

Epsoo oli tietysti ♥ vastassa. Minua oikeasti nolotti! En tiennyt MITEN näyttää uusia kapineita suussani… Olin ensin käsi suun edessä ja tuntui, etten osaa edes puhua ollenkaan. Varovasti sitten uskalsin raottaa huuliani ja Epsoo pääsi ihastelemaan. Silti nolotti, mutta ennen työpaikan pihaa uskalsin jo puhua ja aukoa suutani..

Menin töihin käsi suun edessä. Kiinnitin tietenkin jokaisen huomion enkä vain siksi, että menin myöhässä. Yksi työkavereista tuli viereen ja kädet suun molemmin puolin esittelin uutuksiani. Voitteko kuvitella: hän on niin elänyt mukanani, että kapsahti kaulaan ihastuksesta..?!! Oi voi!

Paras työkaverini O. oli mahtava, KIITOS! Hän kannusti, ymmärsi ja tarvittaessa tulkkasi muille. En meinaan pystynyt enää ensimmäisen tunnin jälkeen puhumaan sillä minulle tuli oksentamisrefleksi. Heti kun yritin sanoa jotain, alkoi yökkäyttämään. Poskilihaksiin ja ikeniin sattui niin, että päätä alkoi särkeä. O. jaksoi ihanasti mainita sopivin väliajoin kuinka sissi olen kun en edes valittanut. KIITOS! Arrrrrvostan.

Kello tuli neljä ja päästiin pois töistä. Tulin aikamoista haipakkaa kotiin ja suoraan vessaan peilin eteen… Että se sattui!!! Proteesi pitää napsauttaa alas ja eteenpäin ennen kuin se irtoaa. Sain aluksi vain toisen puolen irti ja silmät kosteina taistelin toisen puolen kanssa. Proteesi oli hangannut osan ientä verille, mutta se oli TODELLA helpottava tunne kun kapineet sai pois suusta. Ikenet ovat turvoksissa ja arat. Huohh!

Huomenna saattaa olla jo helpompaa…

Kerron teille myöhemmin illalla takki-löydöistäni sekä eilisestä synttäreillä käynnistä. Nyt menen hetkeksi lepäämään ennen kun toinen koneellinen pyykkiä on valmis kuivumaan laitettavaksi.

Olen oikeasti niiiiin onnellinen kaikesta kivusta ja hankaluudesta huolimatta, että melkein itkettää. KIITOS teille kaikille, jotka olette blogini kautta (ja muutenkin) olleet hengessä mukana!!! Uskoitteko tämän päivän koittavan? ErityisKIITOS Epsoolle, joka on vierelläni jaksanut - ja jaksaa edelleen! ♥

Olen ansiannut pienet nokoset, enkö..?

Vilkaisu kalenteriin sai hymyn huulille. Toinen vilkaisu tietokoneen kelloon toisen hymyn..

Olemme Epsoon kanssa lupautuneet menemään hänen kaverinsa luo synttärikahveille tänään. Luulin, että olisimme nukkuneet liian pitkään, mutta muistin juuri, että hepskeikkaa: kelloja on siirretty viime yönä tunnilla taaksepäin! Emme sittenkään ole (vielä..) myöhässä! Oikeasti annettu aika on ohjeellinen, jonka jälkeen sopii mennä paikalle, mutta tuskin se tuntien heittoa kuitenkaan meinaa.

Epsoo otti yllättäen eilisen illan vapaaksi. Olipas mukavaa vain olla ja nauttia toistemme seurasta ilman kiirettä minnekään. Vuorokausirytmihän on jo aikaa sitten heittänyt häränpyllyä, joten valvoimme myöhään jälleen. Ei se haittaa.

Minulla on huomenna aika hammaslääkäriin. Saas nähdä joko saan tulevalla viikolla ne proteesit pysyvästi suuhuni..?

Olisi ainakin omasta mielestäni jo aika saada hymy kuntoon! Kuten olen luvannut: kuvaan sen heti saatuani myös teille nähtäväksi!

Olin perjantaina kampaajalla. Laitettiin sineteillä jatkohiuksia sivuille. Ne ovat erivärisiä kuin omat hiukseni eli sain mukavat nougatinruskeat raidat. Taakse laitettiin muutama oma jatko niillä teipeillä, että sain kaivattua tuuheutta hiuksiini. Menen ihan kohta suihkuun ja jos onnistun saamaan hiukset kivasti, voin kuvauttaa ne Epsoolla ja laittaa teillekin näytille…ehkä…

Huomenna alkaa töissä se omien töiden viikko. Luulenpa virkkaavani silloin yhden tilatun lasten ponchon, että saisin tehtyä jotain valmiiksikin. Olen laiskotellut liikaa noiden hommien kanssa ja omatunto kolkuttaa kuin joulupukki pian ovelle ennen kuin huomaankaan. Olisi ne “omin pikku kätösin”-haastejututkin tehtävä. En ole edes miettinyt mitä tekisin, mutta ehtiihän tässä vielä…

Joko ‘tuhlasin’ tuon ekstratunnin? Ei vaan, aika mennä suihkuun ja lähteä sitten päivänsankaria onnittelemaan.

Ensimmäistä talviaikasunnuntaita!

Ainakin meillä postimies soittaa kahdesti..

Valvoimme Epsoon kanssa aamun puolelle ja siksi olin vielä nukkumassa kun ovikello soi. Nousin heti ylös ja etsin kylpytakin päälleni, mutta olin ilmeisen hidas kun oven takana ei ollut enää ketään. Jäin kuitenkin kuulolle ja tunnistin postiluukun kolauksen. Kiiruhdin ovelle ja näin lapun lattialla. Avasin oven ja siellähän se pieni mies seisoi pikkuinen paketti kädessään…

Muistatteko vielä kun ehdotin niitä töissä tekemiäni lasten ponchoja ostettavaksi..? Täällä. Pienellä viiveellä sinne tulikin kommentti, että vadelmanpunainen kiinnostaisi ja aloitimme sähköposteilun asian tiimoilta.

Ostin vaatteen työpaikan myymälästä ja postitin sen annettuun osoitteeseen. Se, mikä tekee tästä niin erikoisen jutun, on se, että käsityön tilaaja/maksaja itse asuu Etelä-Ranskassa..! Näin tämä netti yhdistää..

Avasin paketin, josta näki jo päälle päin, että se sisältää muutakin kuin maksun tuosta toimitetusta ponchosta…

Oi, ihanaa kiitos, patonki!

Kortissa lukee, että “monet kiitokset kädentyöstäsi, vaivasta sekä ihanaisesta kirjoittamisesta!” ja “vaikka nyt täällä sataa ja myrskyää, etelän lämpöä yritin kuoreen pakata“. Onnistuit! ♥

Hieman hassua sekin on, että ko. henkilö on parhaillaan Suomessa viikon lomalla ja ilmoitin lähetyksen perille tulosta tekstiviestillä annettuun puhelinnumeroon. Siis: JOS en kirjoittaisi tätä blogia, en olisi koskaan häneenkään ‘törmännyt’…

Enkä Susikairan Akkaan, jota haluan tätäkin kautta ONNITELLA pienen pojan syntymästä tiistaina 20.10.2009!!! ♥

Enkä Hanniin, jonka toivotan tervetulleeksi takaisin Epyktistä tänne sateiseen Suomeen! Toivottavasti kuulemme pian reissu-uutisia!

Enkä Liskonaiseen, jonka kanssa suunnittelemme vihdoinkin toteutettavaksi Kallio-kierroksen ensi kuun alkupuolella yökyläilyineen. Kivaa!

Enkä teihin kaikkiin muihinkaan - on nämä tutustumiset sitten poikineet jotain lisää tai sitten eivät. Kiitos teille jokaiselle lukijalle yhdessä ja erikseen! Olette kullan arvoisia kaikki!

Sain päivällä tekstiviestin kampaajaltani, että hän on hieman kipeä ja kello neljän asiakas oli peruuttanut tulonsa. Siispä minä singahdan sinne värittämään kuontaloani kolme tuntia sovittua aiemmin. Epsoo nukkuu tuossa vieressä niin sikeästi, että oikein harkitsen raaskisinko herätellä hänet kahville. Olisi kai pakko sillä eiliset keikkakamat pitäisi hakea vähän kauempaa ennen omaa illan keikkaa. Tuossa kelissä ei ajeta kiireellä eikä kovaa!

Pistäisiköhän sitä Kirpun antaman pinkin paidan päälleen tänään kannustuksen vuoksi vaikka ei minulla olekaan varaa tehdä lahjoitusta hyvän asian puolesta..? Mietin sitä suihkun jälkeen…

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

PS. Tänä viikonloppuna virkkaan UPEEn huivin valmiiksi ja laitan Marlen sukat valmiiksi viedä maanantaina postiin. Lupaan!

En minä minnekään ole kadonnut.

Täällä ajatukseni.net’issä sanottiin monena päivänä, että “database error” eikä tänne päässyt. Meni sitten halu kirjoittamiseenkin muutamaksi päiväksi.

Mitähän tässä on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen? Kaikenlaista, ja toisaalta ei mitään mullistavaa. Oli kummallinen työviikko kun työt alkoivat joka päivä kaksi tuntia aiemmin kuin edellisenä päivänä. Maanantaina kun menin paikalle, oli työlaatikkooni ilmestynyt kolme kerää lankaa ja paperi…

Eräs ‘meillä’ töissä oleve nainen oli tilannut minulta ponchon. Sain vapaat kädet toteutukseen ja jätin kolmannen värin pois. Huonosti ne taas näkyvät tuossa kännykän kameralla otetussa kuvassa, mutta ne ovat tumman ruskea ja vihreä. Nyt tuon tekeminen vähän viivästyy sillä ensi viikolla saamme tehdä työajalla omia töitä. Ihan kiva sillä tämä viikko on mennyt ERITTÄIN laiskasti neulomusten kanssa kotona. *nolo* Mutta ei aina jaksa.

Maanantaina olimme Epsoon kanssa kampaajalla. Epsoo sai hienot hiukset ja minä ns. pohjavärin. Menen sinne huomenna uudelleen ja saan raitoja. Laitamme ehkä muutaman raidan jatkosineteillä ja saatamme laittaa muutaman teippijatkonkin takaisin päähän. Illalla sen tietää.

Eilen meillä oli ihania vieraita. Poikani pikkusisko sekä hänen kanssaan saman ikäinen neito (19v) tulivat illalla ja pääsivät melkein suoraan ruokapöytään. Epsoo oli hakenut tarpeet oikein hallista ja saimme karitsan jauhelihaan rullattua kunnon fetaa uunikasvisten kera sekä kanttarellimuhennosta. Olipas se H Y V Ä Ä !!! Istuttiin iltaa luonani ja piipahdimme muuallakin. Oli oikein mukavaa! (Kiitos tytöt!)

Tänään on sitten tietysti ollut oikea luppopäivä. Mitään en ole saanut aikaiseksi. Tiskit eivät katoa varmaankaan minnekään ennen huomista. Epsoo on töissä ja lupaili tulla pikaiseen. Minä en sinne tänään jaksa - hyvä jos suihkuun ennen kuin mies palaa…

Kaipa minä nyt sinne suihkuun menen pesemään nämä pandasilmät pois…

Hyvää yötä!

“Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää. Sinua yksin odotan, muiden jo tiedän nukkuvan. Kaduilla tuulee…” ♪♫♪ ♫♪♪…

Pisarat napsahtee ikkunapeltiin ja tuuli tosiaan humisee ikkunanraoista. Odotan pesukoneen lopettavan linkouksen, että saan Epsoon paidat sun muut pyykit kuivumaan ennen suihkuun menoa. Olen käynyt koko illan jotenkin puoliteholla enkä ole itseeni tyytyväinen. Nooh, ei aina kai tarviikaan olla niin tehokas, eihän..?

Ystäväni H. tuli eilen “mukavan pojan” kanssa kyläilemään. Saipahan hänkin pestyä koneellisen pyykkiä vierailun aikana. Katseltiin veljenpojan kuvia ja muuta mukavaa koneelta kun Epsoo saapui töistä. Juttu luisti mukavasti kaikilla neljällä kunnes nuori pari lähti viemään märkiä pyykkejään kotiinsa. Seuraavaksi soitti ystäväni MiuMau kutsuen meidät kyläilemään uuteen kotiinsa naapuriini. Menimme hetkeksi ja palasimme kassin kanssa. Vuoroin vieraissa; sain kahdet kengät, kaksi paitaa ja neljä napakorua. Kiitos MiuMau!

On minulla ihana kampaaja! Soittelin hänelle varatakseni ajan hiusten leikkaamiseen ja värjäämiseen, sama Epsoolle. Kampaaja tietää suuni tilanteen ja ehdotti, että menisimme maanantaina illalla sinne silloin kun siellä ei ole enää muita asiakkaita. Tosi kiva! Ei tarvitse nolostella siellä isojen peilien edessä hampaatonta suutaan muiden nähden. Otan noita irroittamiani hiusjatkoja mukaan ja katsomme jos vaikka osa laitettaisiin takaisin. Nythän minulla on vain surkea hiiren häntä, ainakin siltä tuntuu sen aiemman pehkon jälkeen. Mikä prinsessa olenkaan sitten kun saan vielä ne hampaat suuhun, heh heh..

Tänään on ollut sellainen vähän ‘luppopäivä’. Joskus pitää olla. Olen sentään saanut pestyä pian kaksi koneellista pyykkiä.

*hetkinen, juttelenpas tovin Liskonaisen kanssa…*

(Ei se ollut tovi, se oli piiiitkä tovi, kiitos! ♥ )

Niin, olen siis saanut sentään jotain pyykkien lisäksi aikaan…

Olen aloittanut virkkaamaan ihanalle Upeelle (alias monta nimeä, hih..) tuota kolmiokaulaliinaa. Sitten kun saan tuon valmiiksi, niin me kyllä tavataan, eikö niin? Minähän EN ALA tuota postittamaan sinulle - haluan antaa henkilökohtaisesti, jos sopii…

Ja nyt minä menen laittamaan ne pyykit kuivumaan ja sitten suihkuun. Kaipa minä sateesta huolimatta taivallan Epsootani vastaan Kallioon vaikka tuskin tänään laulan näillä keuhkorohinoilla. Tai sitten laulan kuitenkin.

Palaako ne kynttilät siellä teillä?