Muurin tällä puolella…

“Sua varten minut tänne luotiin” (by Meiju Suvas) ja jos ei, niin täydennämme ainakin hyvin toisiamme. ♥ Sanotaanhan sitä, että “vakka kantensa valitsee”, mutta tässä tapauksessa minä valitsen ne purkit kansineen ja Epsoo tekee niihin sisällön. Kirjaimellisesti.

Tämä öinen pohdinta alkoi -yllätys yllätys- keittiössä. Hiippailin jääkaapille ja siinä samalla laitoin muutaman tavaran pöydältä kaappiin Omalle Paikalleen..

Olen jo lapsuudessani ajatellut, että keittiössä on olemassa sekä kokkeja että tiskaajia. Kahta kappaletta samaa laatua ei mahdu yhteen keittiöön. Ei kahta ämmääkään yhteen sydämeen, mutta se sisältyykin omassa keittiössäni molempiin tapauksiin. Kokki, kuten adoptioäitini velivainaan vaimo, on keittiössä hän, joka tekee ruoat ja kerää ruokailijoiden kehut sekä kunnian huomioineen. Tiskaaja paitsi tiskaa, niin myös siivoaa kokkaamisesta/ruokailusta aiheutuneet sotkut ja lopuksi koko keittiön. Tuo rooli jäi äidilleni ja uskon sydämestäni hänen puhuneen totta, kun sanoi, että tiskaakin mieluummin. (Söin sentään koko lapsuuden ja nuoruuden hänen tekemiään ruokia..)

Sama järjestely meilläkin toimii Epsoon kanssa. Hän kun rakastaa ruoan laittamista, niin minun on helppo jättäytyä tuohon tiskaajan rooliin. Epsoo kun kokkaa sydämellään niin siinä seinät, pöydät ja lattiatkin saavat osuutensa. Minä ne sitten pilkunviilaaja-blondina hiippailen perästä rätin kanssa putsaamassa. Epsoon sielu sukeltaa kattiloista sisään ja minä varmistan, että ne kattilat ovat putipuhtaita käytön jälkeen seuraavaa kertaa varten. Syötyämme se olen yleensä minä, joka kippaa loput ruoat purkkeihin ja pakkaa jääkaappiin. Tai käy laittamassa pöydälle jääneet einekset kaappiin ja huuhtelee sen öisen kaakaomukin…

Poikkeukset, paitsi vahvistavat kuulemma sääntöä, niin myös pitävät mielen virkeänä. Ne ovat varmasti molemmille mieluisia yllätyksiä kun Epsoo onkin tiskannut minun ollessa töissä tai jos minä valtaan keittiön ja teen (erittäin harvoin!) ruokaa. Useammin minä kai tyydyn lataamaan kahvit valmiiksi kun Epsoo (kohta..) tulee töistä. Mutta kuitenkin.

En kuitenkaan kiistä sitä, etteikö keittiössään voisi olla molempia yhtä aikaa. En varsinkaan yksinhuoltajien enkä yksin asuvien kohdalla kun vaihtoehtoja ei ole. Älkää loukkaantuko! Tarkoitin tässä nyt vain ja ainoastaan tällaista tapausta kun keittiössä touhuaa kaksi henkilöä, kuten meillä. Mitä siitäkin tulisi jos molemmat haluaisivat päsmäröidä hellan ääressä? Tai vielä pahempaa jos ei kumpikaan. Kumpaakaan; kokata tai tiskata..? Ko-la-rei-ta luultavasti. Ja tyhjiä pizzalaatikoita…

Ja sitten itsekehu-osioon: sain töissä virkattua shaaliin saman verran lisää kun virkkasin edellisenäkin päivänä. (Ja huomenna eli tänään..) MUTTA töitten jälkeen, syötyäni Epsoon tekemää ruokaa ja juotuani Epsoon laittamat kahvit, aloin virkata edelleen. (Huh?) Tein kuin teinkin alusta loppuun jotain, mitä aion lähettää arvonnassani lykästäneelle!!! Koen olleeni tänään eli eilen ahkera - enkö olekin ollut..? (Olette tekin olleet: n.260 käyntiä blogissani puolentoista vuorokauden aikana, HUH HUH!!!)

Mariannen makuista syyskuun viimeistä päivää!

Vilkaisu kalenteriin kertoo, että huomisen jälkeen ollaan jo lokakuussa. Kuinka aika juokseekaan!

Minä en. Tai siis pian alkaa olla taas kiire töihin, mutta minä kyllä juon tuon toisen mukillisen kahvia ensin. Epsoo nukkuu vielä…

Tänään ’saatiin’ ensimmäistä kertaa tuta konkreettisesti mitä haittaa kahdesta asunnosta on. Tai ei haittaa, mutta millaisia tilanteita se saattaa tuottaa. Se oli pientä, että tajusin parin ohjelman olevan Epsoon digiboxilla ja boxi nyt hänen luonaan. Ne säilyy siellä. Uusi vanha boxini toimii moitteettomasti, Luojan Kiitos ja kop-kop-kop maalaamattomaan puuhun!

Heräsin yhdeksän aikaan kun Epsoo läväytti kattovalon palamaan: auton avaimet!?! Missä..??? No, Espoossapa hyvinkin ja auto täällä ‘kaupunkiasunnon’ liepeillä. Pahus! Epsoolla oli sovittu tapaaminen Espoossa kymmeneltä! Onneksi sen sai sitten soittamalla siirrettyä huomiselle, mutta onhan se avain sieltä ‘maaseutuasunnolta’ haettava kuitenkin ennen illan keikkaa. Asioilla on tapana järjestyä…

Mutta nyt minun on kiiruusti mentävä piirtämään itselleni silmät ja kipitettävä töihin. Teen parhaillaan jotain shaalin tapaista ja se on tylsää. Kerros toisensa jälkeen ja samaa takaisin, ees sun taas. Minkäs teet? Shaalin vissiin. T y l s ä ä.

Toimivaa tiistaita! Aurinko paistaa!

PS. Muistutus arvonnasta..!

Nyt se sitten täyttyi, viisikymmentä tuhatta!!!

Kiitokseksi teille kaikille tuosta saavutuksesta järjestän jälleen ARVONNAN! Aikaa osallistumiseen olkoon tällä kertaa vaikka sunnuntaihin 04.10. klo. 21.00. saakka. Osallistuminen tapahtuu perinteisesti kommentoimalla tähän kirjoitukseen. Matkin sen verran Subbaria, että mikäli linkitätte omassa blogissanne (ja kerrotte siitä minullekin kommentissanne..) tähän kirjoitukseen, saatte tuplaosallistumisen. Onko kiva?

Juhlapäivän kunniaksi menen nyt syömään Epsoon kokkaamaa juhla-ateriaa: itse tehtyjä lihapullia sekä kanttarelli-suppilovahvero-muhennosta perunoiden kera. ♥ Nam!

Mukavaa maanantai-iltaa!

PS. Aamuisen migreenin vuoksi saan sen hymyn vasta ensi viikolla…

En tänään kirjoita, siksi.

FB:sta bongattu kuva kertokoon loput…

(Kuva täältä..)

Eikä sitten sanaakaan sikainfluenssasta! Me mennään Epsoon kanssa tapaamaan blogituttua baariin vaikka huomenna onkin hammaslääkäri. Se on huomenna!

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Näin kirjoitin tänään facebook’iin:

“Poika tuli, poika meni, mies meni, mies tuli, poika tuli ja meni, ja vei miehen mennessään…Töihin onneksi vaan ja palaahan tuo sieltä. Mies siis, ja poikakin ehkä huomenna…Minä vaan olen ja pysyn. Tässä.”

Näinhän tämä päivä oikeastaan meni.

Menin viime yönä Epsoota vastaan Kallioon. Matkalla menin yhden ravintolan ohi tässä lähellä. En voi kuin ihmetellä, että mikähän se paikka nykyään on (?) kun sen edessä oli nytkin kolmisenkymmentä ihmistä ja sisällä ihan täyttä. Ehkä sain jo pienen tarkennuksen asiaan kun ohitin talon kulmalla ringissä seisovan poikaporukan, jotka mitään piilottelematta antoivat ohi kulkevan nähdä mitä he siinä puuhasivat. Kyllä minä ymmärsin kenenkään kertomatta, että siinä aiottiin polttaa muuta kuin kaupan tupakkaa… Eihän se minulle kuulu, mutta huolestuttaa tuo avoimuus toiminnan suhteen… Olisihan ohi voinut kulkea kuka vain.

Perillä Epsoon työpaikalla oli tyypillistä perjantai-iltaa. Miten sinne sattuukaan aina juuri perjantaisin sellaista nuorta porukkaa, jotka huutavat ja rikkovat laseja? Joka paikassa sirpaleita. Oli siellä minunkin tuttuja - tai oikeastaan ex-vuokralaisen kautta tuttuja. Istuskelin heidän kanssaan hetken ja kuulin, että miehet olivat käyneet kaupassa toipilaalle. Hyvä juttu, niin sitä pitää! Kaverista tarvii pitää nyt huolta kun eihän hän sen jalkansa kanssa voi kauppaan mennä.

Tähän väliin mainos… Kokemukseen perustuva hankinta oli ostaa Johnson’in valmistamia Glade-tuoksukynttilöitä. Tuoksuista yksi on ylitse muiden…

WITH LOVE-kynttilä sopii nimensäkin puolesta, mutta tuoksu on aivan valloittava. Laatikon pohjassa lukee, että “A rich floral bouquet of sensual jasmine blended with soft fruity notes“. Kyljessä, että “saattaa aiheuttaa allergisen reaktion“, mikä oli minulle yllätys. En usko kuitenkaan, että tänään ollut huono oloni olisi johtunut tuosta kynttilästä. Eihän sitä tänään ole (vielä..) poltettukaan…

Epsoo lähti päivällä tilitoimistoon kirjanpitäjälleen ja poikani tuli tänne. Poika oli hetken, mutta lähti sitten jotain kaveriaan tapaamaan. Minä pesin pari koneellista pyykkiä ja neuloin ‘urakan’ ensimmäisen sukkaparin loppuun. Saatte kuvan vasta sitten kun ensimmäiset kolme paria ovat valmiit ja perillä saajallaan. Epsoo palasi illalla kaupan kautta ja alkoi ruoan valmistukseen. (ON ihana mies, tiedän! ♥ ) Laitoin sovitusti pojalleni viestin ajasta, jolloin voisi palata syömään ja tulihan hän. Kahvien jälkeen jäin taas yksin kun poikani vei Epsoon autolla töihin. Aloitin seuraavat sukat…

Olin jo kuullostellut oloani päivän mittaan, mutta illalla paha olo sai voiton. Vatsa sekaisin ja oksetti. Laitoin suosiolla sukkapuikot sivuun ja köllähdin sängylle katsomaan Selviytyjiä. Onneksi se taisi tulla tallennettuakin sillä minulle jäi epäselväksi kuka putosi tällä kertaa. Nukahdin. Heräsin tuntia myöhemmin ja nyt olen kiikun-kaakun piirtäisinkö silmät ja kävelisin Epsoota vastaan. Tulisipa haukattua vähän happea ja voisin ehkä laulaakin kun eilen en hoilannut ollenkaan. Tänään siellä onkin viime öistä rauhallisempaa. Voisin minä kai mennäkin…

Matkin hieman kymppiuutisia ja laitan loppukevennyksen erityisesti Hannia ajatellen…

“Bongaa perse!” Sain viikolla pikkusiskoni lähettämän kortin. Olemme itsekin alkaneet miettiä mahdollisuutta piipahtaa ensi kuun puolella pienellä lämmittelyreissulla ennen talven tuloa… Olisipa se kivaa! (..vaikka uimahousut jalassa..)

Hyvää yötä ja söpöjä unia!

Huomenta! Oikeasti, heräsin juuri pieniltä päikkäreiltä…

En sitten mennytkään viime yönä Epsoota vastaan. Valvoimme pitkälle aamuun asti ja vastaavasti nukuimme melkein iltapäivän puolelle. Eipä tänään mitään mainittavaa ole oikeastaan tapahtunut. Olen pessyt pari koneellista pyykkiä ja myös sen uuden kolmen euron takkini…

Tiskit olisi pitänyt tiskata, mutta ehtiihän ne huomennakin. Ensimmäisen villasukkaparin toinen sukka on kantapään yli eli ne valmistuvat pian. Pitäisi mennä suihkuun jos vaikka tänä yönä kipittäisin Kallioon muruani vastaan…

Ex-vuokralainen on tänään päässyt sairaalasta! Soittelin illalla ja lupasin pirauttaa vielä uudestaankin, jotta varmistin hänen olevan hereillä lääkkeiden ottamisen aikaan. Oli, ja meni nukkumaan. Juttelin alustavasti, että jos menisimme Epsoon kanssa sunnuntaina käymään kylässä.

Poikanikin on lomilla. Saas nähdä, oli puhetta tavatakin jossain vaiheessa, mutta jätän sen pojan ‘vastuulle’. Ottakoon itse yhteyttä jos hänellä on aikaa tulla. Ajattelin ostaa pojalleni nyt viikonlopun aikana laastarit ja purkat tupakanpolton lopettamista auttamaan. Hänellä itsellään on halu ja tahto. Ihanaa! ♥

Huomasin tuon kävijälaskurin takovan lukemia aivan villiin tahtiin. Päivällä se näytti näin:

Ja nyt sieltä puuttuu enää reilut 400 ja ollaan tasaluvussa. Sen kunniaksi ajattelin jälleen järjestää sitten arpajaiset sekä niiden myötä muuttaa sinne uuteen, jo valmiiseen, osoitteeseen. Nythän täälläkin olisi kyllä tilaa niiden poistamieni kuvien myötä, mutta on tarve muuttaa. Suututtaa vieläkin ne kuvat! Palaan asiaan ja ilmoittelen siitä sitten. Eipä tässä nyt muuta.

Hyvää alkanutta viikonloppua!

Vapaapäivä.

Heräsin puoli kahdeltatoista toteamaan, että migreeni jyskytti vasemman silmän alla. Otin puhelimen ja soitin… SOITIN..? Hetkinen, puhelu sairaalaan ex-vuokralaiselle NYT! –> No niin, soitin hänelle ja sain hyviä uutisia: pääsee luultavasti huomenna pois! Tulehdusarvot sadan kieppeillä eikä kuumetta ole ollut enää kahteen päivään. Hyvä!

Siis soitin kriminaalihuoltoon ja siirsin ajan ensi viikon perjantaille. Olivat hyvin ymmärtäväisiä kun kerroin, että on migreeni, paha flunssa eikä edes hampaita suussa.

Mentiin iltapäivällä Epsoon kanssa samalle kirppikselle, josta ostin eilen sen takin. Näin meinaan siellä tietokoneeseen litteän näytön ja Epsoo osti sen. Uusi 19″ näyttö hintaan 70€, ei paha. Itse en ostanut tällä kertaa mitään. Käveltiin seuraavaksi yhteen paikkaan hakemaan valmisruokaa. Olikin taas sellaiset annokset, että vaikka Epsoo söi ruokaansa lautasellisen, siitä jäi yli puolet evääksi töihin. (olisikohan ollut 6 €..) Itse otin tapani mukaan broileria aurajuustolla…

Jaahas, muuten olen viettänyt oikein vapaapäivää. En ole edes neulonut ollenkaan tänään, enkä neulo. Oli muuta puuhaa… ♥

Luomet meinaa valua silmien päälle eli taidan oikaista kroppani tuohon sängylle hetkeksi. Jotkut osakkeen omistajat ovat saattaneet olla ahkerina tänään…

…oli meinaan ilmoitustaululla lappu pihatalkoista tänään. (”Tarjolla virvokkeita“) Olivat oikein näemmä varustautuneetkin. Siellä roskisten luona oli noiden lisäksi lavallinen multaa sekä nippu haravia. Hah, tehköön he, jotka maksavat yhtiönvastikkeita. Minä en.

Ja nyt (..joo joo, tähän aikaan..) päikkäreille ja sitten yöllä ehkä Epsootani vastaan…la lal lal laa… ♪♫♪♪♫♪…

Kohti viikonloppua!

PS. Liskonainen, saatat saada piakkoin postia á la M-Itäkeskus…

Tämä nettiyhteys kenkkuili jälleen illalla, joten jätin kirjoittamisen myöhemmäksi. Katsotaas päästäänkö nyt yhteisymmärrykseen…

Näin viime yönä kamalaa unta. Poikani, joka jälleen oli pieni vielä, putosi kolmannen kerroksen katolta! Ennen putoamista hän seisoi katon reunalla ja mietin, etten voi huutaa, ettei hän horjahda. Horjahti kuitenkin… Juoksin rappuja alas ja matkalla oli ihmeellisiä kaiteita esteenä. Paniikki!!! Alas päästyäni näin poikani, joka oli ihmeellisessä asennossa, mutta hengissä. Silitin vatsasta ja hoin, että “äiti on tässä, äiti on tässä, ole ihan rauhassa..” Heräsin siihen. (vieläkin itkettää kun muistelen..)

Olen laittanut pojalleni tänään kaksi viestiä ja yritin juuri soittaa, mutta puhelin ei ole (intissä) päällä… Helvetti! Kun hänen pitäisi tietää, että olen ennenkin ennakoinut/ vaistonnut asioita pitkienkin matkojen päästä, niin ei saisi jättää vastaamatta! Kirjoitin laittamaani ensimmäiseen viestiin, että näin taas unta, ja siitä hänen pitäisi ymmärtää tuskan ja hädän määrä. Yritän olla maalamatta piruja seinille, mutta helppoa se ei ole. Huomenna on saatava yhteys!!!

Sain eilen töissä valmiiksi sen Teddy-langasta tekemäni ponchon. Kas tässä:

Laitoin kuvan tarkoituksella takaa päin, ettei paidan teksti (”itku pitkästä ilosta..“) sekoita, heh heh… (..miten nuo farkut noin..?)

Tuollainen poncho on helppo ja nopea virkata paksusta langasta isolla virkkuukoukulla. Minulla oli omassa työlaatikossa samaa lankaa valkoisena, mutta en saanutkaan tehdä toista samanlaista… Tuota oranssia tehdessäni kirjoitin ne ohjeet paperille sitä mukaa kun etenin. Nyt ohjaaja kysyi, että osaisiko joku muu tehdä samanlaisen niiden ohjeiden mukaan ja vastasin, että kyllä. Siispä sain ottaa uudet langat ja alkaa kehittelemään jotain uutta. Sama se.

Työkaverini O. toi lupaamansa farkut (MissSixty) ja ne olivat just nappiin päälleni! Kiitos! Ja jotta pidän oman lupauksen, on tässä kuva korituolista:

Minulla on näitä tuoleja kaksi ja olen luopumassa niistä(-kin). Olen itse vuorannut nuo tuolit istuintyynyillä sekä fleece-huovilla. Jos nuo O. kelpaavat sinulle, niin laitahan viestiä ja suunnitellaan milloin kuskaisimme ne sinulle pestäviksi ja käyttöön. Nuo tuolit ovat minulla olohuoneessa ja olleet pitkään vain paikkoina, joissa säilytän vaatteita sekä lankoja…

Ette muuten ikinä arvaa mitä eilen tein..? Minähän olen tehnyt töissä nyt kahdeksan ponchoa; seitsemän lapsille ja yhden aikuiselle. Arvatkaapas mitä minä ostin Kierrätyskeskuksesta??? Joo-o, ponchon! No, se on sellaisesta langasta, josta en itse jaksaisi virkata ja kun hintaa oli 1,50€ miinus henkilökunta-alennus… Oli sinne tullut lisää lankaakin viime viikon jälkeen ja minä-blondihan ostin taas: 12 kerää á 0,50€ miinus se alennus. Nyt ON lankaa!!!

Epsoo tuli hakemaan minut töistä. Etupenkillä oli odottamassa kukkapaketti… Punertava gerbera sekä kolme oranssia ruusua. ♥ Kyydissämme tullut O. tiedusteli onko minulla joku merkkipäivä. Ei ollut. Ajoimme kamalassa ruuhkassa (vaikka oli autoton päivä..) Itäkeskukseen katsastamaan tallentavien digiboxien tarjontaa ja hintoja. En kuitenkaan ajatellut ostaa ennen kuin vanhan koneen huoltoasia olisi selvitetty. (siitä tässä myöhemmin!) Kävimme syömässä ja sitten Epsoo osti minulle uudet kengät…

Olen joskus aikaisemminkin täällä blogissani esitellyt nuo vasemman puoleiset, kääk! Ne ovat poikani pikkusiskon vanhat Buffalot, joita olen pitänyt kaksien sukkien kanssa kunnosta huolimatta. NYT ne lentävät vihdoinkin roskiin. Kiitos Epsoo!

Olimme luonani vasta lähempänä ilta yhdeksää. Alkoi tämän blondin housu show… Sain kasaan kokonaisen ison kassillisen pois vietäviä housuja ja mukaan mahtui kuusi villapuseroakin. HYVÄ MINÄ! Vihdoinkin aloitin sen, josta olen jo vuoden haaveillut - raivaamisen. Kaappiin tuli heti kivasti tilaa sillä sieltä lähti ehkä kaksikymmentä paria housuja. (poistettavaa piisaa vielä paaaal-jon!!!) Kassin nähdessään Epsoo totesi, että hänen lienee syytä heittää minut töihin, heh. Hyvä kun jaksoin kantaa kassin autolta hissiin ja ‘omalle’ verstaalle tänään. Yli puolet lähtivät työkavereilleni (ihanaa!) ja loput vein sinne nurkkaukseen, josta halukkaat voivat ne poimia mukaansa. YES!

Ja tänään jatkoin töissä sitä virkkausta, jonka eilen aloitin, kunnes juuri ennen työpäivän päättymistä purkasin sen kokonaan. Aina ei voi onnistua ensimmäisellä kerralla, eihän? Työpäivän jälkeen kävelimme O:n ja toisen työkaverimme kanssa yhdelle lähelläni olevalle kirppikselle. Ostin valkoisen talvitakin kolmella eurolla sekä sellaisen petroolin värisen olkaimettoman topin eurolla. Mitä tuhlausta? Heh. Siellä olisi ollut sellaiset vaaleanpunaiset Adidaksen tennarit, jotka ihastuttivat, mutta oikeasta koosta huolimatta olivat juuri sen verran liian pienet, etten voinut ostaa niitä. Hö.

Kotona oli kahvit ladattu valmiiksi. Kiitos Epsoo! ♥ Esittelin löytöni, joimme kahvit ja miehen(-i) oli mentävä suihkuun töihin valmistautuakseen. Sain mahtavia uutisia: Epsoo oli päivällä käynyt Welholla sen rikki menneen digiboxini kanssa. Vaikka takuu oli mennyt umpeen, olivat he vaihtaneet koneen takuutarkastettuun, samanlaiseen laitteeseen, jolle sai vuoden takuun. VOI VAU!!!

Säästin siis sen äitini laittaman rahan! Pidän sen kyllä tallessa sillä yleensähän se menee niin, että kun yksi laite hajoaa, seuraa joku toinen kodinkone perässä. Hätävararaha!

MARLE, ho-hoi! (KIITOS tänään tulleista lehdistä!) Kaipailit kommenttilootassa kuvaa peitosta, jonka Nicolle tein. Siis kun se pääsi heti käyttöön. Tässä:

Juuri nimensä saanut pienokainen nukkui varsin tyytyväisenä lämmön peittelemänä. Juhlan raskaan raatama.. ♥ ♥ ♥ (huomaa kauluspaita sekä liivi!)

Epsoo siis kävi päivällä myös kotonaan ja oli siirtänyt ne hänen kameralla otetut kuvat muistitikulle. Sieltä on pakko poimia tänne esittelyyn kakussa ollut koriste…

Eikös vaan olekin suloinen? Kuin sankari itse… (kakkukin oli toooosi hyvää, vai mitä Epsoo..?)

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin jatkakoon vielä hetken…

Mietin tänään töissä sellaista juttua, että kun minulla on mahdollisuus lunastaa jäljellä olevat lasten ponchot henkilökuntahintaan, niin olisiko kenelläkään kiinnostusta/ tarvetta pikkutyttöjen ponchoille..? Siellä on toistaiseksi myymättä ainakin lempparini beige-valkoinen sekä uusin tummanruskea-vaaleanpunainen. Olikohan ne kaksi muuta puna-valkoinen sekä vadelma-valkoinen, en ole varma. (saan tarkistettua huomenna jos O. auttaa..) Niistä pyydetään siellä kaupassa se 15€, kuten aiemmin ilmoitin. Alennus on -10%. Postituskulut päälle sekä ehkä vähän vaivanpalkkaa, niin halukas saa toivomansa postin välityksellä. -???-

…kunhan ehdotin. Kokoa en oikein osaa arvioida kun en muista minkä kokoisia tytöt ovat pieninä. Olisikohan EHKÄ 3-5-vuotiaille. (Kirppu, älä sinä vastaa..)

Jaahas, kiitos nettiliittymälle kun toimi koko tämän ajan kun kirjoitin! On aika mennä FB:iin jutskaamaan töissä olevan Epsooni kanssa. Siellä taitaa vieläkin olla aika hiljaista kun mies ehtii koneelle. Menisinköhän tänä yönä sinne vastaan? Huomennahan on vapaapäivä mitä nyt tarvii mennä näyttämään naamaansa sekä hampaatonta suutansa valvojalle. (Huomaatko Rakas  Liskonainen; minä muistan..! Heh heh..) Saatanpa mennäkin vaikka kudin kettuilee tuossa vieressä… Ehtii sitä neuloa huomennakin, eikö?

Olihan tätä tässä. 50 000 lähestyy kovaa vauhtia, kiitos teidän! Sitten muutetaan - tulettehan apuun, ettei tule paniikkia uudessa osoitteessa?

Kohti Alvarin päivää!

Aamu on yskästä ja nuhasta huolimatta hyvä sekä kaunis.

Sain eilen neulottua yhden pitkävartisen sukan alusta loppuun ja olen siihen tyytyväinen. Posti toi myös iloisia uutisia: työsuhde jatkuu vuoden loppuun saakka!!! Muutenhan minulla olisi ollut enää tämä ja ensi viikko töitä. Vaikka paikka onkin vain kolmena päivänä viikossa ja vain naljä tuntia kerrallaan, on se minulle minun työpaikka. Tuonne vuoden loppuun mennessä olen jo tottunut ensi viikolla (luultavasti) suuhun tuleviin uusiin proteeseihin ja voin alkaa etsimään niitä Oikeita Töitä…

Kukkasia kuvasin sunnuntaina siellä juhlapaikan pihalla.

Nukuin peräti kahdeksan tuntia ja heräsin vain kaksi kertaa yskimään. Sääli naapureita sillä sen on pakko kuulua seinien läpi.. Nousin yhdeksältä ja tiskasin tiskit kahvia odotellessani. Tämä on sitä, mitä olen kaivannut; mennä silleen suht ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa uuteen päivään. Pirteänä. Tuntuu, että ilmakin on kirkkaampi vaikka sitä katsookin likaisten ikkunoiden läpi…

Onpa mukavaa mennä tänään töihin! Ne kaksi juoppoa ovat kurssilla eli poissa paikalta hölöttämästä. Meillä kierrätetään farkkuja tällä viikolla: työkaverini O. tuo minulle yhdet sovitettavaksi ja minä vien huomenna muutamat työkaverilleni I:lle. Minun pitäisi kyllä muutenkin raivata noita makkarin vallanneita vaatteita sillä siellä on paljon sellaisia, joita en pidä syystä tai toisesta. Meillä on työpaikan käytävällä sellainen nurkkaus, jonne jokainen saa tuoda vaatteita sekä kenkiä kiertoon. Vastaavasti sieltä saa jokainen ottaa jos jotain sopivaa löytää.

Minulla on se Novitan Teddy-langasta tekeillä oleva aikuistan poncho kesken. On kiva mennä jatkamaan sitä. Kaivoin jo eteisen pöydälle mukaan pyöröpuikot mukaan otettavaksi. Ajattelin, että jos lankaa jää jäljelle, voisin neuloa kaulukseen muutaman kerroksen. Töissä en ole pyöröpuikkoja nähnyt. Siellähän virkataan pääasiassa. Ohjaaja kyllä varovasti vihjaisi, että ennen joulua saattaisi tulla sukkaprojekti myyjäisiä ajatellen… Sukkia töissä, sukkia kotona? Ehkä minä saan virkata niitä ponchoja.

Kaksi mukillista kahvia juotu ja tarvii mennä suihkuun. Laitan loppuun kuvan sunnuntailta - vaikka sellaiseksi blondimaiseksi loppukevennykseksi…

…jaa, on vai..???

Loistavaa tiistaita!

Oltiin siellä veljenpojan ristiäisissä. Loistava päivämäärä!

Heräsin yhdeksän jälkeen aamulla ja menin keittämään kahvit. Herättelin pojan puolen tunnin päästä sillä alunperin hänen olisi pitänyt lähteä vielä hakemaan toiselta puolelta kaupunkia matkasta jääneitä inttimaihareitaan. Onneksi ne kuitenkin tuotiin tänne asti. Ihmeen sopuisasti valmistauduttiin lähtöön ottaen huomioon, että meitä oli kolme suihkussa kävijää. Oltiin suunniteltuun aikaan autossa ja lähdimme auringon paistaessa baanalle.

Poika nukahti liki välittömästi takapenkille ja heräsi kysymään “missä me ollaan” kun olimme perillä siinä kaupungissa, jonne olimme menossa…

Löysimme vaivatta oikean kadun ja saimme auton hyvin parkkiin. Aikaa oli vielä kolme varttia ja ajattelimme mennä jonnekin syömään niin, ettei vatsat metelöisi  juhlatilaisuudessa. Menimme pikkusiskoni työpaikalle, tilasimme jotain pientä ja huomasimme, että kello oli juossut liikaa eteenpäin. Tuli kiire, mutta ehdimme juhlapaikalle juuri ajoissa.

Onneksi pikkusiskoni tuli heti vastaan ja sitten meidät esiteltiin muille vieraille. Tapasin siskoni ja veljeni isän ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen! Ja vauvan äidin puoleista sukua ensimmäistä kertaa koskaan. Paikalla oli sopivasti väkeä intiimiä tilaisuutta varten, ei liikaa, eikä liian vähän.

Itse toimitus tapahtui seurakuntakodin yhteydessä olevassa huoneessa. Aurinko paistoi ylhäältä sisään ja antoi oman leimansa herkkään tilaisuuteen. Pikkusiskostani tuli sylikummi ja vauvan äidin veljestä toinen kummi. Pastori oli mukava nainen, jolla oli erittäin kaunis lauluääni sekä hiukset peffaan saakka. Tuli hetki, jolloin vauvan äidillä silmät kostuivat ja se riitti, että itsekin nieleskelin kyyneleitä. Huomasin pikkuveljenikin nieleskelevän. Olihan se herkkä hetki. ♥

Poika sai toiseksi nimekseen suvussa sekä isänsä että äitimme puolilla kulkevan nimen. Tuntuu ihanalta, että tuo sama nimi on omalla pojallanikin, vauvan ainoalla serkulla, toisena nimenä. Veljeni lienee ainoa, jolla ei ole sama toinen nimi - kiitos äitimme, joka ei aikanaan sitä halunnut. Minullahan tuon nimen suhteen on vielä niin erikoinen lisä, että sama Olavi kulkee sekä adoptioäitini että -isäni suvuissa.

Poikani kuvasi pikkusiskoni kameralla ja Epsoo omallaan. Koko tilaisuus ikuistettiin myös veljeni videokameralla. Niin tuo tekniikka kehittyy, että jo tilaisuuden jälkeen poikani siirsi ottamansa kuvat siskoni kamerasta omalle läppärilleen ja siitä kamerani muistikortille.

Kahvitilaisuus oli lämmin sopivan kokoisella porukalla ja sankari kulki sylistä syliin. Itse en ottanut riskiä, että tartuttaisin yskäni pienokaiseen. Ehkä erikoisin ja mieleen jäänein lahja oli siskoni ostama tinattu rasia kastevesipurkkia varten. Siinä oli kaiverrettu ympärille syntymäaika, -pituus ja -paino sekä kastepäivä. Kanteen oli varattu paikka nimeä varten. Tekemäni peitto pääsi heti ensikäyttöön kun siellä salissa oli niin viileä ilmastointi. (laitan kuvan myöhemmin)

Lähdimme paluumatkalle ajoissa sillä poikani oli ehdittävä Kampista lähtevään bussikuljetukseen takaisin armeijaan. Tapansa mukaan poika nukkui melkein koko matkan. Minäkin nukahtelin kun oli niin vaikea pitää silmiä auki auringon paistessa suoraan edestä päin. Onneksi Epsoo on niin pitkä, että sai apua aurinkolipasta ajaessaan. Minulle se ei ylettänyt.

Heitettiin poika metroasemalle, josta hän pääsi helpommin Kamppiin ja ajoimme luokseni. Päätin jäädä kotiin ja Epsoo lähti omaan kotiinsa, jonne hänen poikansa tuli yöksi.

Olin väsynyt ja nukahdinkin ennen yhtätoista. Heräsin oudosti kolmen aikaan ja katsoin netistä illan BB talkshow’n. (en voi katsoa nyt telkkaria kun Epsoo otti digiboxinsa luokseen ja omanihan meni rikki, ei se haittaa.) Menin takaisin nukkumaan ja nousin yhdeltätoista. Vapaapäivä! Keitin kahvit ja tässä olen istunut siitä asti. On aika ottaa langat ja puikot käsiin. Mietin vielä, että tohdinko mennä tässä flunssassa katsomaan potilasta sairaalaan vai soitanko vain.

Aurinkoista alkanutta syysviikkoa!