Muurin tällä puolella…

Ulkona tosiaan tuulee niin, että koivut alkavat pudottaa lehtiään. Syksy tulee.

Huomenna voin sanoa, että “ensi kuussa minulla on nätti hymy”.

Olimme yöllä sammuttaneet kaikki kynttilät ja menneet sänkyyn kun puhelin soi. Poikani soitti. Vastasin ensin, että olemme ihan väsyneitä ja menossa nukkumaan, mutta tulin perään katumapäälle. Pirautin pojalle ja lupasin keittää kahvit. Poikani tuli bestiksensä kanssa.

(Kuvat edelleen mökkireissun satoa..)

Oli kiva nähdä lasta pitkästä aikaa. Meillä oli hauskaa, näytin mökkireissukuvat ja juttelimme niitä näitä naureskellen sen bestiksen jutuille. Siinä on niin sanavalmis nuori mies, että ei niille jutuille voi kun hihittää mukana. Vielä lähtiessäänkin hän letkautti, että “nyt ei muuta ku hammaspesulle ja nukkumaan”, heh heh. Osu ja uppos.

Olihan noita marjoja siellä luonnossa maistettava, mutta jätimme niiden keräämisen seuraaville mökkiläisille. Minähän en niitä olisi muutenkaan kyennyt sieltä seittien lomasta noukkimaan…

Suu särkee edelleen sen verran, että päätin olla menemättä tällä viikolla töihin. Oli muuten aika hölmö tilanne siellä hammaslääkärissä kun se lääkärimies sanoi, etten saa puhua tuntiin. Olisi pitänyt pyytää särkylääkeresepti sekä sairaslomaa, mutta kännykkäänkö ne olisin siinä kirjoittanut ja sitten näyttänyt? Jäi pyytämättä, molemmat.

Näin on marjat..? Ainakin kuvissa.

Minä menen tiskaamaan, ja sitten lämmittämään vaihteeksi sosekeittoa, että Epsoo pääsee kehittelemään seuraavan sopan koostumusta.

Mukavata maanantaita!

Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi?

Päätin tänään ottaa aivan saman linjan Buranan kanssa - ja se kannatti. On ollut huomattavasti parempi päivä kuin eilen. Onhan suuhun kyllä edelleen sattunut ja tottumista tämä vaatii, mutta vaikuttaa se kivun taso hermoihinkin. Väittäisin olleeni hymyileväisempi ja rennompi kuin eilen. (Epsoo?) Toivottavasti olen oikeassa. Luulisin niin.

(Kuvat edelleen ihanalta mökkireissulta!)

Hyvään oloon ja mieleen vaikuttaneen se viime öinen asenteeni muuttamisen ajatuskin… Että ei tämä ruikuttamalla nopeammin parane. Epsoo tuli töistä; olin laittanut kahvit valmiiksi ja sytyttänyt kynttilöitä. Laittanut tekstiviestin, että “menen parvelle kipuineni pois jaloista, pyydä kahviseuraksi jos haluat“. Se toimi, molemmille. Me molemmat ymmärrämme sen tarpeen tulla kotiin ja rauhoittua hetki. Olin hereillä ja menin juomaan kahvia rakkaani kanssa. Katsottiin yhdessä illan BB ‘piuhalta’, oltiin lähekkäin ja molemmilla oli hyvä olla…

Nyt illalla soitin rakkaalle Liskonaiselle lupaamani puhelun… OI VOI! Siinäpä Ystävä iiiiiisolla Y:llä! ♥ Puhuttiin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia - jokainen minuutti oli operaattorin veloittaman taksan arvoinen, ja enemmänkin. Kiitos!!! Taas on helpompi hengittää. Kiitos McGyverillekin - niin kärsivällisyydestä kuin sanoistakin! Olette niin ihania! Toivottavasti Mainio saa arvoisensa mitat!!!

Tuntuu, että olen tämän päivän ja illan aikana kasvanut henkisesti. Vähänkin riittää. Rauha sisälläni on kuin tuon kuvassa olevan järven pinta. Huomautettakoon tähän väliin, että juuri tuon kuvassa esiintyvän laiturin päästä tämä blondi loiskautti itsensä pää edellä menemään kun talviturkki oli heitettävä vuosien tauon jälkeen. Kylmää oli, mutta se fiilis..! MAHTAVA! Minä uskalsin!

Ja nyt noudatan sitä suunnitelmaa, josta Liskonaiselle puhelimessa puhuin. Ettei jäisi teitä muita vaivaamaan niin kerron, että kyse on niinkin yksinkertaisesta (?) asiasta kuin suihkussa käymisestä ja… Ei saa jäädä tähän tunnetuleen makaamaan. Suunta on vain ylöspäin ja niin paljon itsestä kiinni. Nii-in.

Tuossapa motivaattoria kerrakseen! ♥ ♥ ♥

Ihanaa viikonloppuyötä!

EDIT: Suihku muuttui ammeelliseksi persikan tuoksuista vaahtovettä sekä neljä kynttilää ja yksi kylmä keskiolut… Oi että.

Eli tässä tulee jatkoa ruokaohjeille, á la Epsoo. ♥

Ehkä näistä hampaattomalle blondille tehdyistä ruoista saa joku muukin kipinää omaan keittiöönsä. Toivon niin! Ensimmäinen osa löytyy täältä. Tällä kertaa rakas Epsoo valmisti kasviksiin ja tekemäänsä lihamurekkeeseen perustuvaa sosekeittoa, NAM!

Ensin hän keitti porkkanoita ja kukkakaalia, kummatkin omissa kattiloissaan, kypsiksi…

Sitten hän pilkkoi tekemäänsä jauhelihamureketta paloiksi…

Ja lisäsi kuutiot kukkakaalin sekaan kattilaan…

Kaikkien kypsyttyä hän lisäsi kattilaan persiljaa ja muut mausteet…

Ja soseutti kaiken lisäten sekaan laktoositonta kermaa pehmentämään…

Voi että. Kylläpä siitä tuli hyvää ja sitä hyvää koko kattilallinen. Söin tietysti heti lautasellisen…

Sain tiukat ja tarkat ohjeet syödä ihanaa soppaa useampaan otteeseen pitkin iltaa sillä “nälässä ei saa olla”. Onhan tuota noudatettava!

Uskallatteko kokeilla näillä ohjeilla? Suosittelen - ja kiitän Epsoota, KIITOS!!!

Nyt soitan Liskonaiselle lupaamani puhelun ja palaan myöhemmin kertomaan tästä päivästä lisää. Niin, on ollut parempi päivä kuin eilen. Paljon parempi!

Maukasta lauantai-iltaa!

Onpas ollut hieman vaikea päivä vaikean yön jälkeen..!

Vinkki: Mikäli ei jaksa lukea ruikutusta ja itsesääliä, kannattaa loikata kolmannen kuvan jälkeen jonnekin aurinkoisempiin maisemiin… ☼

Ensimmäinen kuva näkyy kuitenkin jo tässä vaiheessa ja laitan tähän itselleni hyvin merkittävän kuvan…

Matkalla sinne mökille poikkesimme Hämeenlinnan vankilan parkkipaikalla ja oli kuulkaa aika erikoinen fiilis poseerata tuossa kuvassa. Tai siis otettiin me useampikin, mutta silti. Tuo korkeimman osan ylin kerros on niiiin tuttu. Uskomatonta, että samalla kun tunsin riemua olla muurin tällä puolella, tunsin haikeutta. Ehkä se johtui paitsi ’sisällä’ vietetyistä vuosista muistoineen, niin myös siitä, että siellä on vielä yksi tärkeä ihminen, pitkään. Kyllä minä kuitenkin pääasiassa hymyilin ja leveästi!

Tämä kuva oli pakko nyt lisätä tänne kun sain kuvat omasta kamerasta koneelle. Kokeilkaapa heittää samalla lailla… Tunnustan: se olin minä, jonka tuon onnistui heittämään!

Pakko myös ‘herkutella’ vielä hämähäkkikammollani ja tämän kuvan otti tietenkin Epsoo:

Hyi hemmetti! Tuo oli suoraan tikkataulun takana ja motivoi blondia hyvin olemaan heittämättä ohi taulusta… KÄÄKS! En muuten tainnut heittää kertaakaan ohi taustataulusta…

Ja nyt sitten näihin blondin viime yön ja tämän päivän fiiliksiin kaikkineen. (Kuvat mökille menomatkalta)

Tämä jatkuva kipu ja suun muuttuva tilanne syö päätä sekä hermoja enemmän kuin olisin osannut kuvitella! Yritän olla valittamatta koko aikaa, mutta kun särky ei lakkaa juuri hetkeksikään. Jos lakkaa, niin jysäytän vahingossa alahampaat kipeää yläientä vasten ja taas sattuu.

Viime yönä oli ensin ihanaa/mahtavaa/upeaa Epsoon kotiuduttua, mutta sitten ei. Kun kumpikin ovat väsyneitä syystä tai toisesta, niin on helppo joutua törmäyskurssille. Olin sanavalinnoissani lapsellinen ja ajattelematonkin, nolottaa. Ja tavallaan ei.

Kannan huolta siitä, että Epsoo joutuu (?) kokemaan kanssani kaiken tämän ja haluaisin helpottaa hänen taakkaansa, mutta kun en nyt vaan voi. On vaikeaa myöntää olevansa kipeä, herkkä ja voimaton. Tuntuu, että Epsoo on saanut niin paljon enemmän kanssani kuin tiesi tilatessaan, ymmärrättekö?

Onneksi niin itkeminen kuin asioista puhuminenkin helpottaa. Jos ei heti, niin ajan kanssa kuitenkin. Pääsin takaisin kainaloon ja sain kuulla kaiken mitä kaipasinkin. ♥

Minun raa’asti kohdeltu suuni on särkenyt koko päivän otetuista lääkkeistä huolimatta. Siis S-Ä-R-K-E-N-Y-T!!! Sellaista ilkeää jomotusta koko ajan ja jokainen suulla tehty liike sattuu oli se sitten hymy tai jokin useammin kasvoillani käynyt ilme. Kaikki. Ja puhuminen. Se onkin pointti erikseen kun perfektionisti huomaa, ettei kovasta yrittämisestä huolimatta saa asiallisia ässiä suustaan eikä veekään oikein muodostu. Niin inhottavaa!

Uskomatonta, mutta totta: alan kuitenkin pikku hiljaa ymmärtää asioita jälleen. Ensinnäkin Epsoon väite, että olisin masentunut, alkaa kuullostamaan aika loogiselta. Olen ’sidottu’ olemaan neljän seinän sisällä eikä pääni nyt keksi (vielä) ulospääsyä. En saa mitään aikaiseksi ja turhaudun toimettomana sekä ilman mitään sosiaalista kanssakäymistä. Seinät alkavat kaatua niskaan.

Poika soitteli illalla kun oli tulossa lomille. Ei, en ole kotona. Kerroin suun tilanteesta ja sanoin, että hän voisi mennä vaikka Epsoota tapaamaan. Ei ollut mennyt. Minulla on sitä aliupseeria kova ikävä!

Huomaan kyllä sen, että teen itse asiasta ja tilanteesta pahemman kuin se varmaan onkaan. Eikö sen tiedostaminen ole alku ‘paranemiseen’..? Minulla on aivan 10:n pisteen arvoinen Mies, joka jaksaa ja jaksaa. ♥ On siis aika blondin alkaa itse työstämään näitä tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. En minä helppoa odota, mutta olenhan minä vaikeammista tilanteistakin selvinnyt. Miksi en siis nyt?

Olkoon tuo grillipaikalla ollut kivi täällä motivoimassa itseäni. Muistuttamassa, että en ole näiden asioiden kanssa yksin. Minulla on teidät ja teidän myötäelämisenne (ISO KIITOS!!!) sekä ennen kaikkea ihana Rakas Epsoo, joka ansaisee sen, että teen itsekin töitä näiden asioiden kanssa enkä vain käperry tähän kivuliaaseen hetkeen. Blondikin siis saattaa oivaltaa?

Kyllä tästä noustaan taas!

Olisihan tuolla tiskattavaa ja virkatakin ajattelin, mutta kun nyt sain purettua ensimmäiset mökkikuvat…

Enkä nyt uurasta ‘ruumiillista’ hommaa ennen kuin suu on kunnossa sillä se tykytys ei ole kivaa… Sattuu vielä muutenkin. :( Huohh! (Mutta vähemmän kuin eilen, tai aamulla..!)

TÄSSÄ se on:

Olimme aiemmin nähneet mökistä vain talvella otettuja kuvia, mutta samalta se näytti näin loppukesästäkin. Ehkä aavistuksen paremmalta tosin… Mökin omistaja saapui kissansa kanssa paikalle hieman sen jälkeen kun olimme löytäneet perille. Kävimme perusasiat peltien avaamisesta ynnä muusta läpi ja aloimme tutustua mökkiin omatoimisesti.

Epsoo meni edeltä sillä olimme puhuneet perusteellisesti etukäteen hämähäkkikammostani. Onneksi hän ymmärtää asian täysin eikä sorru asian tiimoilta minkäänlaiseen pilailuun! Mökin pöydällä odotti kukat sekä mökkikirja, johon luonnollisestikin kirjoitin kahden sivun verran… (mainiten superhuonoista sängyistä, joista jouset nojasivat suoraan kylkiin asti!)

Sisällä oli erittäin siistiä ja kodikasta. Käynti vessaan ja saunaan tapahtui suoraan sisätiloista. Molemmat olivat siistejä (ja seitittömiä!) ja saunassa oli jopa puut ladattu valmiiksi kiukaan alle. Siellä oli oikein normisuihkukin, jonka Epsoo korjasi! Kannoimme tavaramme sisään, purimme kauppakassit sekä vaatelaukut ja lähdimme tutustumaan pihapiiriin.

Pihassa oli puutarha- ja lastenkeinun lisäksi grillauspaikka, liiteri sekä tikanheittopaikka. Vajasta löytyi puujalat sekä Suomen eniten myyty lintuaiheinen taulu:

EHKÄ ne ensimmäiset heitot menivät hieman ohi, eikä se “heittäjä hakee tikat” aina onnistunut…

(Pakko kyllä mainita, että se oli oikeasti Epsoo, joka nämä tikat viskasi!)

Kaivojen kansille oli laitettu kauniisti orvokkeja (ja joitain minulle tuntemattomia kukkia) purkkeihin, eikä ne kukat pahastuneet vaikka käytimme samaa alustaa tikanheittojuomien säilytyspaikkana ‘kisojen’ ajan…

Pääsin kyllä ihanan helpolla sen hämähäkkikammoni kanssa!!! (Kiitos Epsoo!) Joka puolella ulkona oli niiiin paljon seittejä ja sään suosiessa aurinkoisena joka päivä, ne näkyivät todella selvästi…

Katsokaa nyt tuotakin pikku kuusta ihan mökin vieressä!!! Ainoa kammotustilanne tuli kun ITSE lähdin seuraamaan Epsoota hänen mennessään katsastamaan sienitilannetta lähimaastossa. Ei se mies pahaksi pannut vaikka kuljin kyyryssä selän takana - eikä sitäkään hetkeä kun joku musta tuli paidalleni enkä saanut sitä NELJÄLLÄ paniikkihuitaisulla pois..! Kerroin kyllä jälkeenpäin, että se saattoi olla joku hirvikärpänen tai vastaava, mutta ei hämppis… *nolo*

Ei “me” näitä kerätty, mutta kuva piti ottaa kun oli niin Stanstan lempivärinen. Epsoo löysi mitä-ne-nyt-olikaan kangassieniä ja jopa kanttarellejakin, joista teki ihanan kastikkeen, nam! Ja opasti blondille, joka ei hallitse sieniä ollenkaan, että siellä, missä näitä ↓ on…

…kulkee sienirihmasto, joka kertoo siellä olevan muitakin sieniä. Nyt tiedän.

Mutta niistä hämähäkeistä tämän verran: jossain vaiheessa blondille iski nuoruusmuistot partiovuosineen (niissä touhuissa sentään 5 vuotta!) mieleen ja blondi päätti rohkaista mielensä…

Lämmitettiin sen verran paljon ja hartaasti sitä ihanaa ja lempeälämpöistä saunaa, että puita kului. “Minun vuoro”, ajattelin ja menin rohkeasti…

TÄSSÄ todiste!!! Ylitin kyllä itseni! *taputuksia*

Paikkaan eksyi muutakin eläimistöä. Istuimme yöllä terassilla/kuistilla vilvoittelemassa saunan lomassa ja katseeni kiinnittyi tähän vierailijaan, jonka ikuistimme:

Emme kyllä tiedä mikä tuo on, mutta väri oli aika outo..?! Sunnuntaina yllä lentäneiden lennoston koneiden sekä helikopterin äänien tauottua kiinnitimme huomiomme ‘nakuttajaan’. Hetken pälyilimme äänen suuntaan ja Epsoo sai ‘vangittua’ äänen tekijän kamerallaan:

Tuo rontti nakutteli siinä samassa puussa, jossa oli tikkataulun paikka. Ihan kuin kuvaamisen vaistonneena nokanpaukuttaja katosi kauemmas ja pois näköpiiristä. Ääni kuitenkin kuului edelleen.

Mökkireissu kaikkinensa oli opettava, nautinnollinen, antoisa ja kaikin puolin onnistunut! (Koiraihmisellekin tiedoksi..!) Jotain pientä kinaa oli pariin kertaan, mutta jälleen todistimme toisillemme sekä itsellemme, että osaamme selvittää asiat puhumalla -se riittää! ♥ (Edessä ollut hammaslääkärikidutusjännitys vaikutti tietenkin minuun..) Sunnuntaina meillä oli ihana pariskunta kylässä; Epsoo sai kalastusseuraa ja minä jutteluseuraa rakkaasta ystävättärestäni! Kiitos P & J !!! ♥

Palaan varmasti aiheeseen vielä monta kertaa - siksikin, etten vielä ole saanut kuvia omasta kamerastani ulos… Mutta tässä nyt siis ensimmäinen… Heh, ole hyvä, Liskonainen! (Kiitos puhelusta!)

Ja nyt pikasuihkuun, kahvin keittoon ja Epsoota odottamaan… ♥ 

Kynttilöitäkin ajattelin sytyttää…

PS. Myönnän kyllä, että minusta on tyhmää, tylsää, turhauttavaa ja varsin inhottavaa olla vähintään kuukauden välein meistä kahdesta se, jolla sattuu johonkin kohtaan kaatumisen, potkimisen, hammaslääkärin tai jonkun muun syyn vuoksi! Suorastaan minua se v***ttaa!!!

Ehkä tämä ruoka-asia on kirjoitettava ihan vain vaikka ‘jaettuna kokemuksena’… 

Jotain on blondinkin joka tapauksessa syötävä - ainakin Epsoon mielestä. Hyvä niin, sillä itselläni jotenkin (vielä..) niin nolottaa tämä koko suutilanne. Ja kaikki ekstravaiva, jota tämä aiheuttaa. “Höpsö, joko sä alat uskoa, että mähän rakastan sua?”, kysyi Epsoo kokatessaan. Uskonhan minä! ♥

Muussasin keitetyt perunat…

…sillä aikaa kun Epsoo soseutti sauvasekoittimella lihan…

…ja lisäsi siihen sekaan kastiketta…

Ruoka lautaselle ja ‘blondin vauvan mössö’ oli valmis:

Tässä sama ruoka eri muodossa:

Eihän näillä juurikaan eroa ole:

Ei minusta ainakaan!

Vielä kun oppisin muistamaan, että ruoka pitää syödä nopeasti ennen kuin se jäähtyy. Se ei nimittäin saa jäädä siihen pikkulusikkaan kiinni kun ei ole millä irroittaa sitä. (ylähuuli EI käy!) Paitsi jos keksii kääntää sen pikkulusikan suussa ylösalaisin, niin sitten saa ruoan lusikasta suuhunsa kielen avulla. Ruoka kannattaa sijoittaa suun takaosaan, niin saattaa välttyä alahampaiden osumalta tuonne ‘hippasen’ arkaan yläikeneen, auts! (Se meinaan todellakin s-a-t-t-u-u, uskotteko?)

“Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu”, sanoo blondi ja kipaisee ottamaan päivän toisen Buranan.

Kiitos Epsoo ♥ , että jaksat ja viitsit!

Sössöttäjä-blondi tuli vaan kertomaan Buranan syönnin keskellä, että MINÄ TEIN SEN eilen!!!

Mökkeilystä tulen postaamaan useampaan otteeseen miljoonien kuvien kera kunhan saan laitettua kuvat koneelle ja muokattua ne sopiviksi. Reissu oli antoisa; syötiin, saunottiin, heitettiin tikkaa, soudeltiin, kalastettiin ja blondi jopa heitti talviturkkinsa vuosien tauon jälkeen. Proud!

Paluumatka sujui eilen melkoisen hiljaisuuden keskellä kun olin kauhusta kankea. Olin heti kahdeksan jälkeen odotushuoneessa ja pian piinapenkissä. Suojalasit päähän ja sitten alkoi puuduttaminen; sitä oli paljon ja miljoonaan kohtaan suuta. VOI LUOJA, että koko touhu oli K A M A L A A !!!

Kolme kokonaista hammasta, yksi puolikas ja kahdet pelkät juuret katosivat kovan rutinan kanssa suusta. Yksi hammas oikein räjähti suuhun hajotessaan. Yäh! Nyt on KUUSI veristä kraateria ylhäällä, ikenet turvoksissa ja särkee! Onneksi on Buranaa ja Epsoo! ♥

Mutta nyt se on ohi! MINÄ TEIN SEN! Nyt lepään ja hoidan itseäni kuntoon - palaan kun olo on parempi!

Heippa siihen asti!

Ei se Taiteiden Yö Kalliossa näkynyt, oli vain tavallistakin oudompia ihmisiä liikkeellä…

Kipitin sinne puolen yön aikaan ja perillä väistelin videokuvausta, jota asiakkaat surutta laulajaa kuvatessaan harrastavat kysymättä vahingossa mukaan joutuvien ihmisten mielipidettä. En tykkää, eikä tykkää henkilökuntakaan. Lauloin molemmat S:t; Sinun ja Syksy. ♪♫♪♫…

Yöllä menimme grillin kautta ja kotimatka taittui aurajuustohampurilaista mutustellen. Ilma oli vielä ihanan lämmin ja matka suijui rattoisasti neljän hengen voimin. Ruoka väsytti blondin niin, että olin sängyssä Epsoon jäädessä naputtelemaan koneelle. Nyt olen ainakin nukkunut hyvin, tämä itsensä liikkeelle saaminen vain kestää liikaa. Epsoo meni jo suihkuun ja minun pitäisi alkaa katsomaan ensin mökkikamoja valmiiksi ja sitten itseään tuparikuntoon. Ei ole helppoa kun pää lyö tyhjää, höh.

Vaan eipä se auta jäädä tähän valittelemaan vaan on otettava itseään niskasta kiinni. Kiire on ahterista! Tulee sellainen olo, että kaikki oleellinen jää matkasta eikä blondikaan ole parhaimmillaan tapaamaan entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Inhottavaa, mutta hoidettava silti. Mistä sitä tietää, meillähän voi olla oikein mukava ilta edessä? Ainakin sää on mitä parhain kun tupareita vietetään kuulemma ulkosalla.

Ei siis muuta kuin peti- ja muita vaatteita kasaan mökkeilyä varten ja sitten tuunaamaan itseään illanviettokuntoon. Hyvä tästä tulee, eikö tulekin?

Aurinkoista lauantaita!

PS. Siltä varalta, etten enää ole omalla koneella ennen mökille lähtöä:

Tänään annan enimmäkseen kuvien puhua puolestaan.

On se niin näppärää kun kännykässä on melkein digikameraani parempi kuvanlaatu. Se puhelin kun kulkee mukana kameraa todennäköisemmin ja on ‘hollilla’ vaikka en ehtinytkään kuvaamaan toissapäivänä komeaa kettua, joka oli ylittämässä tietä meidän ajellessa Espoossa. Eilen lähdimme kävellen kauppaan ja minä innostuin kuvailemaan matkan varrella mennen tullen…

Ohitimme koulun, jonka kyltti oli silleen hassusti, että vaikka siinä luki “koulu”, niin kyltin takana oli lähes pelkkää metsää…

Ihastelin kallion reunalla olevaa ns. lehtimajaa…

Mitähän ne koululaiset tuolla tekevät välitunneilla..? Eivät ehkä ihastele syksyn ensimmäistä ruskalöytöä niin kuin lapista kotoisin oleva blondi…

Syksy on aluillaan, halusimme tai emme. Ei se oikeastaan haittaa ellei se tuo kamalia sateita…

Vaikka se Marlen heittämä haaste kuvata jotain rumaa oli ja meni, niin kerta kiellon päälle:

Mikähän on mahtanut olla esteenä, ettei tuota päällä olevaa mehupurkkia ole voitu laittaa sisälle rumaan roskapönttöön? Se, että koko pömpeli on sivusta auki? Hmhh.

Vaikka blondi hokikin koko matkan, että “odota” ja “tää on pakko kuvata”, niin pääsimme perille isoon kauppaan. Ruokien ja juomien lisäksi ostimme minulle kaksi paitaa. Olivat tarjoustangossa ja maksoivat kumpikin noin kolme euroa kappale. (toisen valitsin huomista ajatellen..)

Kantamuksistamme huolimatta en voinut olla jatkamatta kuvaamista. Tai no, me pysähdyimme matkalla polttamaan tupakat sen koulun alueen reunalle…

Siinä oli kaikenlaisia juurakoita sun muita. Eikö tuo olekin ihan kuin joku muinaisaikainen elukka? Kuvasimme toisemme vuorotellen istumassa tuon päällä.

Ilta-auringon viimeiset säteet osuivat kuusen alaoksille sekä…

…koivun yläoksille, mutta ehdottomasti paras kuva on tämä:

Ainakin minusta nuo auringon läiskät osuivat upeasti tuohon kallion reunaan.

Matkamme jatkui perille ja nappasin vielä kuvan Epsoon sisäpihalta:

Siinä taloyhtiössä on erittäin kaunis ja hyvin hoidettu piha grilleineen kaikkineen. Leikkipaikkojakin siinä on peräti kolme melkein vierekkäin.

Tässä teille siis “tikusta ei-asiaa” kun ei oikeastaan ole mielessä tämän kummempaa. Tai saattaa ollakin, mutta ei intoa kirjoitella tämän ihmeemmin tänään. Sain mentyä tänään kampaajalle ja nyt on hiukset jälleen kuosissa. On uutta väriä ja irronneet jatkot takaisin paikoillaan. Hyvä.

Olen menossa ajoissa Epsoota vastaan ja katsastamaan samalla Taiteiden Yön osuutta Kallion yöelämässä. Huomenna olemme menossa sinivalkoisiin vaatteisiin sonnustautuneina kreikkalaishenkisiin tupareihin ja suoraan sieltä karaoke-keikalle. Minähän siis menen vain seuraksi ja samalla katseluoppilaaksi jos palaisin mikrofoonin taakse sitten kun hymy on kunnossa. Nyt olisi hyvää aikaa opetella erilaisia laitteita sitä varten.

Ihanaa, kohta on sunnuntai ja mökki saunoineen kutsuu, jee!

Ihanaa viikonlopun alkua, kaikille!

Eteenpäin ja aina parempaan suuntaan, eikö?

Toki matkaan mahtuu niitä inhottavampiakin päiviä, mutta vain tasapainottamaan arkea ja näyttämään ne mahtavat päivät oikeassa valossa. Mittasuhteet kohdillaan.

Kirjoitin siis ensimmäisen postaukseni tasan vuosi sitten. Loppuelämälleni ei ole ilmaantunut erityistä suuntaa, mutta se ex-vuokralainen on poissa nurkistani, saanut oman kaupunginasunnon ja on edelleen ystäväni. Vankilasta vapautumisestani on yli vuosi; olen töissä ja edelleen ilman kamaa. Hienoa! I’m so proud of myself!

Toisen postauksen kirjoitin jo samana, ensimmäisenä, päivänä - ehkä se kuvasti tulevien merkintöjen määrää sekä tulevaa aktiivisuuttani täällä virtuaalimaailmassa..? Sitä karaokea vedin viisi kuukautta ja se oli todella hyvä homma näin jälkikäteen ajateltuna. Enpähän ainakaan jäänyt ihan yksin toimettomana omien seinien sisäpuolelle. Vaikka kyllä se homma välillä söi blondia lujaa, mutta tulipahan tehtyä ja kokemus sekin on muiden joukossa.

Miksi tyytyä vähään kun voi paljonkin kirjoittaa..? Postasin jo kolmannen kerran samalle päivälle.  “Ex-vangiksi olen harvinaisen rehellinen, varsinkin itselleni, ja myönnän, että suunnitelmat ovat jo hypänneet jonkun kynnyksen toiselle puolelle.” Aikaansaamattomuus - mikä ihana piirre edelleen tässä blondissa. Ja sama jatkuu! Paljon suunnitelmia, paljon enemmän kuin toteutuksia, ja aina sama tyytymättömyys sen pohjalta. Kun en kerran saa asioita hoidettua niin pitäisikö minun hyväksyä tämä piirre itsessäni tällaisenaan? Huoh.

Paistaa se päivä risukasaankin. Kirjoitin vielä peräti neljännen kerran samana päivänä. Tähän kohtaan kiitos ja terveiset Poika Puuh‘ille, joka auttoi siviiliin tulijaa ihan kiitettävästi! (minusta kun tuntuu, että ko. henkilö piipahtelee täällä edelleen äänettömästi silloin tällöin lukemassa..?) Nyt ON oma tietokonekin olemassa vaikka paljon täällä Epsoon luonakin nykyään kirjoittelen tänne.

Vuoteen mahtuu yhteensä 547 artikkelia, 4097 kommenttia, 29 aihetta. Ajatukseni.net’in tarjoaman yleisnäkymän mukaan vierailijoita on ollut yhteensä 6459 ja tänään 121, sivunäyttöjä yhteensä 129583 ja tänään 796 ja viimeisimmät sivulleni johtaneet hakusanat: ‘Viivi ja Wagner kesä’, ‘paketti perille’ (oi omatuntoa..), ‘Rakkaus on’, ‘vuokrakuitti’, ‘isoäidin neliöiden yhdistäminen’, ‘luunsiru nilkassa’, ‘kukka-amppelin teko-ohje’ (??), ‘koira’ ja ‘keihäsmatkat’ sekä muutama muu. Jos Google’en klikkaa hakusanaksi Ajatukseni.net’in, se tarjoaa blogiani listalla ensimmäisenä, jii-haa…

Olen otettu saamastani suosiosta ja siitä KIITOS kuuluu Teille; te arvoisat, ihanat ja aktiiviset lukijani! Huoh, kohta blondi alkaa kyynelehtimään… Onnesta!!! Yllättävän monta teistä olen tavannut kasvokkain ja moni teistä on tullut lähemmäksi “naamakirjan” välityksellä. Olen teistä kaikista niiiiin onnellinen!!!

Tähän loppuun on tietenkin pakko mainita Epsoo… Hän otti “juhlapäiväni” kunniaksi illan vapaaksi ja -yllätys yllätys- kokkaa keittiössään juhla-ateriaa asiaan kuuluvasti lauleskellen. Olen onnellinen! ♥

Tästä on hyvä jatkaa. Ja varmasti jatkankin - minusta ette pääse…