Heinäkuun eka ja toka
Helle taitaa alkaa hyydyttämään, mutta en minä valita. EN!
Olin eilen töissä ja sain sen ponchon valmiiksi. Siihen meni vajaat kaksi kerää seiskaveikkaa ja noin viisitoista tuntia. Tässä:
Kuten kuvasta näkyy, niin noudatin saamaani vinkkiä ja raidat ovat keskenään symmetriset..! Kuva vääristää värit; punainen on ihan vadelman väristä oikeasti. Olen melkoisen tyytyväinen tulokseen. Ensi viikolla aloitan seuraavan. Olen todella iloinen ja tyytyväinen, että pomo antoi ennen lomalle lähtöään minulla vapaat kädet tehdä noita ponchoja. Minähän teen niitä kyllä. 
Menin suoraan töistä bussilla Kallioon ja tapaamaan mökiltä tullutta ex-vuokralaista. Hän oli kipannut pullollisen Leijonaa kuumalla bussi-matkallaan ja sen huomasi… Hetken jutustelin terassilla ja kipitin sitten Epsoon työpaikalle. Epsoo tekee välillä baarivuorojakin karaoken ohessa ja siksi hän oli jo aikaisemmin töissä. Ex-vuokralainen ja pari muutakin tuttua piipahti paikalla.
Aioin kyllä tulla kotona käymään välillä, mutta olin siellä koko illan valomerkin ohi asti. Rajoitin juomista tietoisesti koko illan ja keskityin laulamaan! Olin kuin mätämagneetti istuessani yksin baaritiskiä lähinnä olevassa pöydässä. Ei ollut montaakaan tiskillä kävijää, joka ei olisi ‘ajautunut’ sananvaihtoon kanssani. Nautin saadessani sanoa, että ‘mun mies on tuossa’ näyttäen selkäni taakse baaritiskille.
Paikalla oli muutamia mustalaisiakin. Okei, romaneja. Yksi heistä sanoi minulle, että ‘mistähän sä olet jotenkin niin tutun näköinen?‘. Nauratti vastata kahdella sanalla: ‘Hämeen kanttiinista.‘ 
Heti muisti…
Tänään nukuttiin Epsoon kanssa melkein puolille päivin. Oli kuumaa ja tukalaa. Parvekkeellakin. Taidetaan saada piakkoin kunnon ukkonen, ehkä jo ensi yönä. Ihanaa!
Blondi taitaa lähteä piipahtamaan kaupassa, jotta saa murua rinnan alle. Sitten suihkuun ja yöllä taas murua vastaan töihin. Espooseen käy jälleen tie. Ajattelin muuten ottaa sinne mukaan virkkuukoukun ja lankoja, että seuraavan kerran viettäessäni siellä yksinäistä iltaa, on minulla jotain muutakin puuhaa kuin naamakirjassa roikkuminen… 
Kaikille ämmille (Maria, Mari, Maija, Meeri) nimpparionnittelut ja teille muille ihanaa heinäkuun alkua!
Nauttikaa ja paistatelkaa!
PS. Teen sen piiitkän meemin ehkä tänään tai myöhemmin, teen kuitenkin.
Stansta
2 Heinäkuu, 2009 klo 21.27
Voi, saisinpa mieki sanoa jotaki “mun mieheksi”
Ehkäpä sitten syksyllä. Tosi hyvännäkönen tuo poncho! Osaispa sitä itekki tehä tuommosia ja riittäispä hermot ja mielenkiinto siihen tekemiseen.
2 Heinäkuu, 2009 klo 22.01
Hieno ja raikkaan värinen poncho. Ja taas se tietenkin myydään pilkkahintaan, aito käsityö. Mua nauratti nämä mielleyhtymät: piipahdit kaupassa, jotta saat murua rinnan alle, ja sitten lähdet murua vastaan töihin
Joo, aivot on helteessä hapertuneet täälläkin, kaikki naurattaa, etenkin omat tyhmät jutu 
2 Heinäkuu, 2009 klo 22.02
t
2 Heinäkuu, 2009 klo 22.15
RIEPU, toistan itseäni: tekemällä oppii! Ja tarkoitan tässä kohtaa käsitöitä, en miestä, heh heh..
Mutta ei kaikkien ole pakko. Minä tykkään tehdä käsitöitä, sinä jotain muuta…
HANNI, kiitos!
En tiedä vielä hinnasta -noita kun ei ole ennen siellä tehty myyntiin. Huomasin jälkeen päin lukiessa saman, mutten alkanut ‘korjaamaan’. Hyvä kun hymyilytti sielläkin! 
Nauraminen on hyväks
i
2 Heinäkuu, 2009 klo 22.24
upea poncho! noita vaan lisää! varmaan voit vihjaista jotain hinnastakin?
tai sitten loihtia niitä omaan piikkiin.
ai että oli hauska tuo hämeen kanttiini…
ja kiitos nimpparionnittelusta, terveisin lisko-maria.
2 Heinäkuu, 2009 klo 22.34
LISKONAINEN, kiitos!
Aion todellakin tehdä noita vielä monta lisää. Töissä ja ehkä kotonakin…
Ha haa, en tiennyt… ONNEA!!!