Muurin tällä puolella…

No niin. Kyllä näitä kuvia nyt sitten tuleekin. Ottakaahan hyvä asento ja pitäkää hatuistanne kiinni, hih.

(..paitsi, että netti keksi jälleen alkaa heijailemaan päälle ja pois… Tästä tulee tahtojen taistelu ja hammasten kiristys, mutta teen tämän vaikka koko ilta menisi. Niin kerta.)

Kärsimättömän odottelun jälkeen, siis menneenä lauantaina kuudes päivä kuluvaa kuuta, Epsoo soitti olevansa tulossa. Heitin farkkuliivin niskaan ja lähdin kävelemään vastaan. Itseasiassa pankkiautomaatille, mutta olimme siinä samaan aikaan. Hyppäsin kyytiin ja auton keula kohti määränpäätä…

Matkalla testailin kameraani liikkuvan auton kyydistä…

Taivas näytti epävakaata säätä, mutta emme saaneet vettä niskaamme kuin ripauksen menomatkalla.

Tuonne järvelle olisimme halunneet soutelemaan…

Oli jotenkin tosi hieno fiilis olla Epsoon kanssa tien päällä. Pistäydyimme Klaukkalassa Alkossa ja ostin samalla Liskonaiselle viemiseksi valkoviinipullon, jossa luonnollisestikin oli etiketissä -minkäs muun kuin- liskon kuva.

Kävimme samalla ruokakaupassakin sillä arvasimme, että reissu venyy sen verran, että kaupat ovat kiinni ennen paluuta.

Yllättävän pian saavutimme kyltin, joka ilmoitti meidän tulleen LIÄISIIN.. Missä lienee LÄY..?

Hurautimme suoraan kyläjuhlille, jossa tästä kulmasta katsottuna oli muka porukkaa. Väkeä oli vain tuossa teltan kulmalla, jossa myytiin makkaraa ja juotavaa. Kylmä ilma verotti paikalle tulijoita. Harmi!

Etsin Harley Parkinsonia omistajineen, mutta ei, ei näkynyt…

Paikalla oli kuitenkin Liskonaisen mainostama karaoke ja sehän meitä riemastutti. Lauloimme kumpikin Epsoon kanssa yhdet kappaleet, mutta sitten minulla oli jo kiire Liskonaista hakemaan…

Ajoimme Liskonaisen talon pihaan ja Epsoo jäi odottamaan autoon. Voi sitä tunnetta kun kiipesin portaat ylös!!! Oli kuin olisi ollut kaikki perhoset vatsassa, muurahaiset housuissa ja muut pörriäiset missä lie. Koputin oveen ja sain Roosan haukkumaan. Ovi avattiin varovasti ja voi sitä riemun kiljaisua kun Liskonainen näki kuka koiraa haukuttaa! Kyllä yllätykseni O N N I S T U I 10-llä!!!

Komensin rakkaalle ystävälleni kengät jalkaan, että ‘nyt mennään’. Sitten mentiinkin! Ajoimme takaisin teltta-alueelle ja eikun lisää laulamaan. Tämän tarkempia kuvia meistä en laita tänne Muurin tälle puolelle:

Tässä kuitenkin todiste siitä, että sekä me Epsoon kanssa että Liskonainenkin lauloimme paikallisten iloksi…

Karaoken päätyttyä paikalle saapui Liskonaisen ‘lapset’  kuusi vuotta aiemmin perustettuna rautalankayhtyeenä. Hienosti pojat soittivat vaikka eivät Epsoon ja minun toiveesta huolimatta Emmaa esittäneetkään…

Kylmässä teltassa kylmää olutta kylmensi niin, että päätimme lähteä paikalta. Nooh, ehkä siihen vaikutti vähän sekin, että kuskimme istui kuivin suin - ja jäässä. Ajoimme Liskonaisen luokse lämmittelemään…

Rakkaani Roosa niin tykkää blondista! Tässä hän istuu mielestään sylissäni…

Myös Tapani Kansa pääsi tekemään tuttavuutta vieraiden kanssa lattiatasolta, mutta…

…hänellä oli aivan muut puuhat mielessä. “Missä se leivontakirja olikaan kun pullaa tekee mieli?”

Kun kukaan ei voinut ystävällisesti ojentaa opusta sitä haikailevalle, niin Tapsa päätti tulla kynsin & hampain sitä emännältään kerjäämään… “Anna nyt..”

Katsoimme ottamamme kuvat koneelta, kirjoitin sen pikaisen postauksen ja lähdimme sitten Epsoon kanssa paluumatkalle. Päätimme ajaa eri reittiä takaisin. Tämä tie vie vielä etelästä poispäin, hih siis pohjoiseen, mutta…

…tämä tie vei Espooseen.

Epsoossa mestarikokkini alkoi välittömästi kokkailemaan kun olin ensin tiskannut edelliset tiskimme pois… Ihana mies tekee mahtavaa ruokaa sydämellä!

Vaikka blondi ei syö koskaan valkosipulia, niin Epsoo onnistui miksaamaan kastikkeen (laitettuaan siihen vahingossa muistamattomuuttaan kyseistä aineosaa) siihen kuntoon, että se kelpasi loistavasti krantulle blondillekin…

Kynttilöiden loisteessa söimme upean aterian, joimme viiniä ja siirryimme sitten väkevämpiin. Päätimme lähteä paikalliseen laulamaan vielä karaokea. Pelasin siellä kolme erää biljardia ja voitin jokaisen!

Yöllä taivas oli kaunis ja mieli siellä jossain punertavien pilvien lomassa erittäin onnistuneen ja mahtavan päivän johdosta. Olipas ihanaa! Kaikki!

Sunnuntai valkeni hieman krapulaisille aurinkoisena, ja taivas heilutti viuhkaa…

(Tämä kone syö blondin hermot heijailullaan niin, että varvasblogi päivittynee toisena päivänä. Ei tämän kanssa nyt jaksa!)