Muurin tällä puolella…

Näyttää muillakin kuin blondilla mieli vievän ulos koneen ääreltä näillä ilmoilla, ja niin pitääkin!

Tällä ruskettuneella blondilla…

…lienee kyllä muitakin syitä, jotka ovat pitäneet poissa koneen ääreltä…hmmm…

Tulin kuitenkin juuri kotona käymään ja ajattelin pikkusiskon soittoa odotellessa täytellä Ofelialta peräisin olevaa aistimeemiä, jonka Hannin luota bongasin…

1. Pehmeintä maailmassa…

…on yksi ihon kohta ihmisessä, mutta enpäs tohdi tarkentaa sen sijaintia. Kyllä te tiedätte? Sellainen kohta kuitenkin, ettei sitä meinaa tuntea koskettaessaan… (soo-rii!)

2. Liian makeaa…

…ei ole blondille oikeastaan juuri mikään, mutta jotain mainitakseni…ööh…hedelmärahkavaahto?

3. Mieluisin ääni…

…on tietysti oman pojan ääni, mutta myös Harrikan ääni (kuten Hannillakin) sekä takana sulkeutuvan vankilan portin ääni!

4. Järkyttävin haju…

…valkosipuli ennen ja jälkeen (KYLLÄ!), jalkahiki sekä koiran pieru…

5. Himoittavan hyvää…

…hih, arvatkaa mitä tekisi mieli vastata..? Mutta tuota… SUKLAA! Ja aurajuusto! Ja Epsoon tekemät ruoat!!!

6. Tuoksuu hyvälle…

…kesäyö helteen jälkeen. Kesäsade. (Epsoo!) Puhdas pyykki. Puusauna. Sireeni. Kahvipaketti kun sen avaa ensimmäisen kerran. Voi, vaikka mikä…

7. Oudoin hajumieltymyksesi…

…olisiko esimerkiksi bensa ja sprii-tussi? Ratapölkyt ja terva…

8. Lapsuusajan hajumuisto…

…syksyn ensimmäiset kouluaamut. Uimahallin kloorivesi.

9. Kutittaa…

…ihan pakko: Epsoon öinen hengitys iholla!!!

10. Riipii korvia…

…lellityn lapsen mankuminen (’mä haluun..‘), ruokailuvälineet lautasta vasten, kynnet liitutaululla ja rouskutus syödessä!

11.Yrjöttävä maku…

…taas se valkosipuli, mutta myös kookosmaito ja alikäynyt kotiviini.

12. Pelottava ääni…

…aseen laukeaminen, hälyytysajoneuvot ja peltien yhteen osuminen = kolarit. Myöskin kallon pamahtaminen kivetykseen. (kerran kauppatorilla joku äiti ei huomannut lapsensa nousseen rattaissa seisomaan ja vetäisi rattaita eteenpäin, lapsi putosi mukulakiville pää edellä. Se hiljaisuus ennen itkua… järkyttävää!!!)

13. Kylmää vai kuumaa…

…haaleaa! Mutta ennemmin kuitenkin kuumaa…

14. Iljettää koskea…

…avohaavaan! Ja toisen ihmisen oksennukseen. Käärmeeseen?

15. Tuntuu hyvältä kädessä…

…puhtaat hiukset, sileä iho, hevosen turpa ja Gillette geeli.

Nytkö nuo jo loppuivat? Höh…

Tulipa kuitenkin tehtyä ja samalla oikein mietittyä omia aistejaan. Ne taitavat olla kyllä tällä hetkellä niin Epsoon yksityiskäytössä, blondi ja aistit, että…

Pikkusisko soitti. Ihanaa! Olen aivan otettu siitä luottamuksen määrästä, jota hän osoitti puhuessaan vaikeista asioista. Yritin parhaani mukaan olla avuksi, tietenkin. Systeri tullee ensi viikolla muutamaksi päiväksi luokseni. Sekin on ihanaa!

Nyt taidan alkaa selvittämään takkuja takaraivossa, piirtämään naamaa ja sitten kipitän Epsoon luo hänen työpaikalleen. On ihanaa olla näin onnellinen!!! <3

Huomenna on HEINÄkuu!

Tuli sitten valvottua aamuyöstä niin, että herätyksen soidessa en olisi millään malttanut nousta. Nousin kuitenkin, mutta…

Juotiin tapamme mukaan aamukahvit kuumalla parvekkeella ja jo siinä aloin epäilemään töihin menoani. Sitten ovikello soi - putkimies soittaa näemmä vain kerran. Onneksi hän tuli näinkin nopeasti sillä kylpyhuoneen viemärit olivat jo niin tukossa, etten uskaltanut mennä suihkuun hiuksia pesemään kun vesi olisi vyörynyt ulos kylppäristä. Viemäristä löytyi hiuksien lisäksi kampa. Epsoo naureskeli, ettei tohtinut kysyä hiusten väriä.. (..se kampa ei ollut minun!)

Yritin sitten soittaa duuniin, mutta pomon viettäessä kesälomaansa, puhelu meni vastaajaan. Soitin työkaverilleni, joka ilmoitti yrittävänsä mennä töihin vaikka oli kuulemma ollut juopottelemassa aamuun kuuteen..! Hän lupasi ilmoittaa töissä, etten mene tänään. Huomenna menen kyllä!

Kamalaa lukea jälleen lentokoneturmasta! Tämä Epsoon kämppä on sellaisessa kohtaa, että tästä menee paljon isoja koneita ohi ja kaiketi kaikki etelästä tulevat koneet sujahtaa päältä ohi Helsinki-Vantaan kentälle… Kai minullakin on sellainen lapsellinen lapsenusko, ettei ‘minun koneeni koskaan putoa’. Nyt se ajatus horjuu!

En ole lukenut noista turmista juurikaan sen tarkemmin. En halua, sillä uskon, että tieto lisää tuskaa. Haluan säilyttää kuvitelmani, ettei se kone, jossa itse mahdollisesti matkustan, koskaan putoa.

Olin kuvitellut viettäväni päivän Epsoon kanssa, mutta ei se niin mennyt. Hän lähti käymään pankissa ja kaupassa, ettei olisi tarvinnut tehdä mitään ennen iltaa ja töihin lähtöä. Toisin kävi. Epsoo soitti ja kertoi, että häntä tarvittiin toisen henkilön perhetragedian vuoksi töihin jo päivällä. Onhan silloin autettava kun joku apua tarvii, ymmärrän kyllä. Epsoo toi kauppatavarat ja lähti…

Minä keikautin ilmapatjan parvekkeen lattialle ja itseni sen päälle. Nukahdinkin siihen.

Nyt olisi aika alkaa tiskaamaan jättitiski pois, että pääsee sitten suihkuun ennen kun Epsoo tulee muutamaksi tunniksi tänne työvuorojen välissä… Kädet tiskialtaaseen, mars-mars…

Kuorsaaminen pitäisi kieltää lailla! Sitä kuunnellessa ajattelin rustata pari sanaa tähän…

Juotiin aamukahvit parvekkeella ja aurinko paistoi niin kuumasti, ettei todellakaan olisi huvittanut lähteä töihin. Menin kuitenkin, tietysti. Meitä olikin siellä yllättävän monta paikalla kun ottaa ilman lisäksi huomioon sen, että oli maanantai…

Oli hieman tuskaa virkata nihkeillä sormilla, mutta kyllä se onnistui. Sain sen ponchon kappaleet valmiiksi niin, että pääsen huomenna (tänään) kasaamaan sen valmiiksi. Kuvaan sen teille sitten valmiina…

Kaikki loppuu aikanaan ja niin työpäiväkin. Lähdin bussilla samaa matkaa työkavereiden kanssa ja hyppäsin Kalasataman metroaseman kohdalla pois. Tulipa käytyä sielläkin ensimmäistä kertaa ja ensimmäistä kertaa olin sellaisessa uudessa metrovaunussakin. Olipa jännää!

Menin Kamppiin ja odottelin siellä Epsoota.

Istuimme terassilla kun taivaalta tipahteli muutama pisara vettä. Ihmiset syöksyivät sisään, mutta me jäimme paikoillemme. Yritin napata kännykällä kuvan jännän näköisestä taivaasta, mutta hieman heikoksi tuo kuva jäi… Pakko muuten mainita, että siinä samalla terassilla istui Wallu Valpio, heh heh.

Käytiin Body Shop’issa ostamassa rasvoja sun muuta ja matkustimme sitten bussilla tänne Espooseen. Oli ensimmäinen kerta blondilla - nyt osaan. Ilmeisesti lämpö teki tehtävänsä ja olimme aivan väsyneitä. Ilta meni nukkuessa ja heräsin vähän ennen puolta yötä. Söin ja kävin tupakalla. Nyt sitten istun tässä ja kuuntelen Epsoon kuorsausta… ARGHH!!! Pitäisi varmaan yrittää mennä takaisin nukkumaan, mutta miten…? Hö.

Aurinkoista KESÄkuun viimeistä päivää!

Mahtava helle!!!

Nauttikaahan upeasta aurinkosunnuntaista! Niin blondikin tekee…

Olipa hassua, että tunnistin pojan ajoäänistä vaikka alla oleva pyörä ei ollutkaan se oma, johon olen tottunut..!

Epsoo lähti töihin ja minä jäin tänne hänen luokseen, ‘kakkoskotiin’. Ehdin olla hetken tässä sohvalla kun kuulin kadulta moottoripyörän äänen. Vaistomaisesti pomppasin ylös ja pinkaisin parvekkeelle. Pyörä meni ohi, mutta kääntyi kadun päässä ja palasi parvekkeen kohdalle. Kuski nosti kasvonsa kohti parveketta ja minua - tunnistin poikani!

Poika huuteli minua ulos tupakalle ja tietysti menin. Juttelimme hetken ja poika pyysi minua katsomaan suuhunsa. Voi ei, toinen hammasongelmainen. Yhdessä poskihampaassa kaksi reikää! Edessä juurihoito. Voi mun murua, on perinyt mitä ilmeisemmin äidiltään huonojakin puolia. Muistin, että minulla on täällä sisällä Burana800’sia ja tulimme hakemaan niitä.

Samalla keksimme, että äitipä tahtoo ajelulle. Pojalla oli tosiaan lainapyörä alla…

…ja minä muistin Epsoon juuri pari päivää sitten esittelemät prätkäkamat. Ei muuta kuin mielikuvitusta ja huumoria kehiin. Löytyi ISO kypärä ja hanskat, mutta kenkien kanssa meinasi tulla ongelma. Minulla kun on täällä tällä hetkellä vain kahdet varvassandaalit. Oli aika hauskaa taiteilua edetä kaksi kerrosta portaita alas numeron 43 bootseilla, uskotteko? Itselläni kun jalan koko on 38…

Pojan armeijan tuulitakin päälle kiinnitin repun ja sitten mentiin. Aikamoiset soundit tuossa Ducatissa! Ajoimme pojan kaverin työpaikalle, eräälle keilahallille, kahville. Oli kiva nähdä sitäkin kundia -onhan hän pojan bestis ja tulossa isäksi toista kertaa. Kahvien jälkeen poika heitti minut takaisin tänne Epsoon luo ja lähti viemään niitä tyttöystävänsä kolmea koiraa ulos.

Liskonainen, viestittelin sinulle ja yritin soittaakin, ettäs tiedät. Huomenna vaikka uudestaan…

Nyt on ‘tapettava aikaa’ vielä 3-4 tuntia ennen kuin Epsoo-hani tulee töistä. Olisipa minulla täällä puikot ja langat - nyt olisi fiilistä käsitöihin; tietysti kun mahdollisuutta ei ole. Huomenna saadaan kuulemma jälleen hellettä. Tämä välipäivä teki kankuilleni enemmän kuin hyvää!

No, mutta hei -nyt on hyvää aikaa tulla lukemaan blogejanne, jee!

Huomenta! Pilvistä huomenta, tarkoitan…

Minua ei haittaa vaikka aurinko ei paistakaan, mutta vielä nukkuvan Epsoon puolesta vähän kyllä. Olisi ollut hänen vuoronsa loikoilla ilmapatjalla parvekkeella… Ehkä tuo valoilmiö tulee vielä päivän mittaan pois peiton alta… Tai sitten ei?

Olin kyllä eilen kuin joku kuningatar! Makasin parvekkeen lattialle laitetulla paksulla ilmapatjalla, jonka päällä oli Epsoon minulle ostama ORANSSI pyyhe. Aurinko paahtoi kuumasti ja olin pelkissä narustringeissä… Epsoo kuskasi juotavaa ja suihkutteli kylmää vettä suihkepullolla iholleni. Blondi nautti!

Ei nauti enää! Paloin takaa ristiselästä polvitaipeisiin asti. Mitä ihmeen aurinkovoidetta? Ei ole.

Epsoo lähti illalla töihin ja minä jäin tänne. Tiskasin ja innostuin ‘hieman’ siivoomaan muutakin. Kolme tuntia huhkin imurin ja lattiarätin kanssa! Pesin parvekkeenkin… Mutta niin se vain menee, että toisen kotona on hauskempaa siivota kuin omassa kotona, eikö? Minusta ainakin on, ja täällä kun ei ole sitä tavarapaljoutta edessä/tiellä kuin kotona. Täällä mahtuu liikkumaan imurilla ja ilman.

Olin juuri saanut siivottua kun puhelin soi. Ystäväni MiuMau soitti matkalta keskustaan kysyen sijaintiani. Kun hän kuuli, että olen Espoossa, hän aikoi hypätä junasta ulos ja palata takaisin kotiin ELLEN lähtisi hänen kanssaan keskustaan..!? Puin, meikkasin, sammutin koneen ja olin ulkona vartissa, mutta pysäkillä oleva pariskunta tiesi kertoa bussin menneen juuri ohi. Höh!

Samainen pariskunta sitten ehdotti kimppataksia keskustaan ja sehän sopi minulle. Keskustaan päästyäni meinasin saada paniikkikohtauksen, tavallaan. EI SE OLE enää minun paikkani! Ei ainakaan varvastossuissa.. Oikeasti kaikki vastaantulevat ihmiset olivat mielestäni niin ‘vimpan päälle’ laitettuja korkkareineen ja minihameineen. Koko keskusta tuoksui helteen jälkeiselle yölle, mutta myös hajuvesien sekamelskalle. Tapasin MiuMaun…

Hetken mietiskelyn jälkeen ja noh, ehkä pienen ‘painostuksen’ myötä (?) hyppäsimme taksiin ja ajoimme Epsoon työpaikalle. Kaksi tuoppia ja yksi biisi, se oli siinä. Heitimme Epsoon kanssa MiuMaun takaisin keskustaan, jossa alkaneet Tuska-festivaalit kyllä näkyivät pukeutumisessa… On heillä se oma musta pukeutumistyylinsä.

Epsoo nukkuu vielä. Nukkukoon. Minä en malttanut enää jäädä sänkyyn (kankkuihin raapii ja sattuu..), nousin ja keitin kahvit. Kiitos aamukahviseurasta - minä menen nyt parvekkeelle tupakalle…

Kesäkuun viimeistä lauantaita!

PS. Kuulin juuri, että poika saattaa prätkäillä tänään käymään täällä Espoossa, ihanaa!

Onnea kaikille Uunoille! Olen kotona taas…

Lähdin siis eilen illalla kampaajani kanssa ulos. Tapasimme lähellä kotiani ja kävimme puimassa pikaisimmat lähibaarin terassilla yksien tuoppien aikana. Tein kyllä aivan oikean ratkaisun lähtiessäni seuraksi; K. ei ole käynyt ulkona vuoteen ja kaverit ovat (huonon!) suhteen myötä kaikonneet. Sain kuulla useaan otteeseen kuinka kivaa oli, että lähdin. Kuuntelin, ja käärin huonosti ranteeseen laitetun idealsiteen paremmin. On se vaan jännää kuinka joidenkin kanssa synkkaa vaikka ei entuudestaan tunneta kuin sieltä kampaamosta!

K. halusi jonnekin karaokeen ja sehän blondille passaa AINA. Vaihtoehtoja oli kaksi; toinen lähelläni oleva paikka ja toinen ei-niin-kaukana-sekään eli Epsoon työpaikka. Viestitin Epsoolle ja kysyin hänen mielipidettään tulomme suhteen. Sopihan se hänelle, toki. Kävelimme sinne ja saimme matkalla huomiota osaksemme: kaksi blondia! Matkalla törmäsimme myös siihen mieskampaajaan, joka on ‘omallani’ töissä ja joka viimeksi uudelleen kiinnitti nämä minun jatkohiukset. Kysyi ensi sanoikseen, että “kumpi teistä on se Tukiainen?” Heko-heko! Hän oli melkoisessa humalassa. Menimme onneksi K:n kanssa kaksin ensin Epsoon työpaikalle ja mies miesystävänsä kanssa tuli sinne perästä.

Oli siellä aikamoista häslinkiä! K-kin uskaltautui laulamaan ja se oli kiva juttu. Lauloin tietysti itsekin. Mutta se mieskampaaja oli niin kännissä, että haastoi riitaa yhden jos toisenkin kanssa. Samaan pöytäämme istui kaksi minun tuttua miestä, joista toinen hermostui siinä vaiheessa kun riidanhaastaja kiukutteli minulle. Ystäväni puolusti ja veti litsarin pöydän yli. Huoh, mitä show’ta! Ystäväni kyllä pyysi minulta anteeksi hermostumistaan, vielä tekstiviestillä jälkeenpäinkin, mutta oli se touhua, jota en olisi jaksanut katsella…

Onneksi tuli valomerkki ja pääsimme Epsoon kanssa poistumaan paikalta. Haimme laukkuni kotoa ja jatkoimme matkaa Espooseen. Aamulla kännykän herätys oli ehtinyt kai soida useaan otteeseen sillä havahduin kolme varttia ensimmäisen soiton jälkeen ylös. (sehän soi kymmenen minuutin välein uudestaan) Sitten tuli kiire! Onneksi olin ladannut kahvinkeittimen valmiiksi. Olimme ulkona ja autossa puolessa tunnissa.

Jäin matkalla kyydistä pois ja menin sinne hammaslääkäriin. En joutunut kauaa odottamaan kun pääsin vastaanotolle. Voi ei! Hampaat kuvattiin ja edessä oli kaksi vaihtoehtoa: joko kaikki ylähampaat poistetaan nyt kerralla tai sitten katkennutta hammasta vain hiotaan niin, ettei se enää hankaa huuleen. RTG-kuvasta selvisi, että KOLME hammasta on P O I K K I !!! Siis kolme neljästä jäljellä olevasta hampaasta… Voi Luoja!

Päädyin oitis tuohon hiomiseen estetiikasta piittaamatta sillä kyseinen hammashoitola on heinäkuussa kolme viikkoa kiinni. Sain seuraavan ajan VASTA elokuun lopulle enkä todellakaan halua olla kokonaan ilman ylähampaita KAHTA KESÄkuukautta! Hammas hiottiin puuduttamatta ja olen todella kamalan näköinen suustani. Eipä paljon naurata, eikä naureta…

Paluumatkalla menin moikkaamaan Epsoota työpaikalle. Sain kahvia ja ruokaa. Istuin siellä pari tuntia ja soitin samalla postiin paketista, jonka äitini oli minulle lähettänyt. Hän kun oli maksanut kotiinkuljetuksen, mutta laittanut tietoihin vanhan puhelinnumeroni. Jätetyn kortin perusteella sai käsityksen, että posti perii uudelleenkuljetuksesta maksun, mutta mies puhelimessa kiisti asian, onneksi. Lupasivat tuoda paketin klo. 12-14, joten kävelin kotiin. Ehdin laittaa pyykit koneeseen ja tulla tähän pieneksi hetkeksi kun ovikello soi…

Paketti tuotiin! Sisällä oli vohvelikankaasta tehty ‘kylpytakkimekko’…

…jonka molemmista taskuista löytyi 20 euron setelit. Ne tulivatkin enemmän kuin tarpeeseen. On nuo äidit ihania, eikö?

Matkalla kotiin kävelin jälleen Puu-Vallilan poikki. Nappasin muutaman kuvan kännykälläni…

Kovin ovat kadut tyhjiä ja hiljaisia kun asukkat ovat töissään tai kesälomalla.

“Meissä jokaisessa asuu pieni tirkistelijä” ja kuinka kivaa onkaan kurkkia porttien sekä aitojen yli noihin kauniisiin pihoihin…

On niin vihreää ja kotoisan kaunista kukkineen kaikkineen, eikö?

Kunhan saan nuo pyykit pois koneesta ja narulle kuivumaan (voisikin viedä ulos, mutta kun sinne ei kannata viedä muita vaatteita kuin ne, joista haluaa päästä eroon), niin saatan soitella Epsoon naispuoleiselle työkaverille ja mennä hänen kanssaan läheiseen puistoon päivää paistattelemaan siksi aikaa kunnes Epsoo pääsee töistä. Siihen ei onneksi ole montaa tuntia!

Tähän loppuun kesäpäiväänne ‘piristämään’ pieni (???) kuva-arvoitus…

Kesä kuulemma jatkuu helteisenä vielä viikon, ehkä jopa kaksi, NAM!

Nauttikaa rakkaat ystävät!

Nyt näyttää kuulkaa siltä, etten koskaan ‘ehdi’ kirjoittaa kuin pikaisia ilmottautumisia, anteeksi! Tulee sekin päivä, että istun jälleen kuin tatti lukemassa kaiken ja kirjoittamassa itsekin perusteellisemmin…

Te kyllä tiedätte syyn!

Nojaudun tässä kohtaa laittamiinne ihaniin kommentteihin, jossa teistä moni korostaa minun ansainneen tämän onnen, josta nautin täysin (punaisin) rinnoin. (istuin tänään parvekkeella rohkeasti ja muita ajattelematta pelkissä stringeissä, hih..) Perjantai ja osa lauantaitakin meni syntejä syviä miettiessä, morkkistellessa sekä seurauksia pelätessä. Sattui fyysisesti, mutta psyyken puolella paljon paljon enemmän. Pitkään sinkkuna eläneenä sekä huonoissa suhteissa olleena pelkäsin aiheuttaneeni jotain sellaista, jota en olisi ihan hevillä (enkä bluesillakaan) kestänyt! Onneksi niin ei käynyt!

Kuten Liskonainen kommentissaan kirjoitti: “vaikka kissakin putoaa aina tassuilleen, se muistaa olla tekemättä toiste saman töppöä.” Tuohon pyrkii Stanstakin ja yrittää parhaansa ottaa opikseen. Ainakin se morkkiksen määrä, katuminen ja kokonaisvaltainen pelko pisti blondin nöyrtymään niin itselleen kuin Epsoollekin. Sitä tunnetta ei unohda! Ei, kun koko kroppa suri ja pelkäsi täristen. Itku oli luomien molemmin puolin koko ajan. Happi oli hukassa ja toisen kosketus teki kaikesta miljoona kertaista. Pelotti niin perkeleesti!

Nyt olemme puineet asian loppuun. Ihana piirre miehessä, että asia käsitellään eikä siihen tarvi palata joka käänteessä uudestaan!

Minun on pakko kertoa teille yksi juttu: sunnuntaina kun poika tuli Espooseen tyttöystävänsä kanssa, niin poika lähti käyttämään Epsoota kaupassa autolla. (olimme ottaneet vähän viiniä..) Reissun päätarkoitus näytti olevan se, että Epsoo halusi käydä ostamassa sauvavatkaimen… Arvaatteko miksi? Oi, voi ja aah! Siksi, että hän on saanut tehtyä ruokia, joita hänen hammasvammainen naisensa pystyy syömään… Voi Luoja! Eikö olekin mielettömän ihanaa..??? Minusta ON! Arvostan mielettömästi!

Epsoo vaihtoi maanantain ja tiistain työvuorot pois, jotta saimme yhteistä aikaa olla ja rauhoittua kaikesta tapahtuneesta. Ilmat ovat suosineet ja olemme nauttineet auringosta sekä toisistamme parvekkeella päivää paistatellen. On ollut aivan ihanaa! Nyt on hyvä olla. Tai siis varmaan täydellisesti vasta huomenna jos/kun saan tämän katkenneen hampaan johonkin kuntoon. Nyt se raapii koko ajan huulen rikki…

Kuvan otin eilen illalla kännykällä läpi auton likaisen tuulilasin, mutta silti tästä tuli mielestäni aika kiva ja kesäinen…

Ilta-aurinko osaa olla niin kaunis, eikö?

Odotan puhelua. Kampaajani soitti minulle toivoen, että lähtisin hänen kanssaan parille kun hänellä on takana rankka eroon johtanut perheriita. En osaa olla lähtemättä sillä TIEDÄN miltä tuntuu kun on päästävä pois kotoa ja saatava jutella jonkun kanssa. En voi ns. lyödä ovea nenän edestä kiinni. Ja sitten rauhoitutaan siellä: minulla ei ole paljoa rahaa ja muistan, että olen menossa aamulla hammaslääkäriin. Ja tapaan Epsoonkin hänen työajan jälkeen, tietysti. Eli otan vain kaksi tai kolme ja se on siinä! Piste. Olen ystävä ystävälle, siinä ei ole mitään pahaa. Tein jo selväksi, etten voi olla kauaa enkä ottaa montaa. Seurana olen tärkein!

Tässä vähän tämän hetkisiä ajatuksia. Toivottavasti saan huomenna avun hampaaseen sillä tämä todellakin repii huulen koko ajan auki. Sattuu tähän terävään piikkiin muutenkin ajoittain aika paljon. Blondi on jälleen päättänyt selvitä kaikesta ja selviääkin sillä blondilla on maailman ihanin Mies!!!

Onpas ollut ihanaa, jälleen!

Ajettiin eilen luotani Epsoon tytärtä hakemaan. Hän hyppäsi kyytiimme ja tulimme tänne Espooseen. Istuimme ja juttelimme eikä se edellinen tapaamisemme ollut mitenkään esillä. Minun onneksi. Saatoimme tyttären bussille kun hän lähti keskustaan kesälomansa kunniaksi. Palasimme takaisin ja uni voitti.

Tänään olemme istuneet parvekkeella ja nauttineet helteestä. Ihanaa! Blondin vatsa on aika punainen ja napakorusta on jäänyt valkoinen läntti navan alle. Hassun näköinen. Just syötiin ihanaa (Epsoon tekemää) ruokaa ja nyt on pakko mennä ruokalevolle. Saatan jatkaa illalla kotona…

Hellettä, tytöt, hellettä!

Pikailmottautuminen kotikoneelta kun tulimme käymään täällä…

Blondi tarvi puhtaita vaatteita ja piti samalla tehdä toimeentulotuen jatkohakemus. Hakemus tehty ja valmiina, vaatteet vielä etsimättä…

Sain tuossa jussin alla tällaisen kommentin kommenttilootaani ja siksi…

Eeva sanoi:
19 Kesäkuu, 2009 klo 1.30 m Mietin ja murehdin sinun tarinassa, että missä sinun poika on?

…kerron kuvan kera tässä, että poikahan tuli, oli ja kävi luonamme Espoossa tyttöystävänsä kanssa:

Ja taivaskuvankin lupasin. Tämän taisin ottaa myöskin kesäpäiväntasaus-päivänä eli viime sunnuntaina…

Nyt on aika etsiä ne vaatteet päälle, että pääsemme Epsoon kanssa liikkeelle. Menemme ehkä hänen tytärtään tapaamaan. Paremmalla ‘onnella’ kuin viimeksi, blondin puolelta siis. *nolo*

Mukavan lämmintä ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!