Olen jossain liikenteessä ja olen aikas onnellinen…
Saanko sillä anteeksi, että arvonta siirtyy huomiselle? Kiitos! Tästä hyvästä olosta en nyt suostu luopumaan… Palaan asiaan huomenna illalla ja nautin tästä yöstä! 10:llä!!! 
Tulipahan nukuttua niin, että silmät ovat syvällä päässä. Ainakin siltä tuntuu…
Nukkuisin helposti ja mieluusti lisääkin, mutta nyt taitaa olla aika pitää antamistaan lupauksista kiinni. Tällä tarkoitan sitä sairaalassa käyntiä. Piti mennä jo eilen, mutta kun en mennyt, on mentävä tänään. Onneksi siellä on pitkä vierailuaika - ehtii suihkun jälkeen mennä…
Se suihku kun onkin tällä kertaa aika urakka. Harjasin pehkoni eilen ennen pojan tuloa, mutta tarkempi tarkastelu illalla kertoi alimpien hiusten olevan rastoittuneessa tilassa. Voinette arvata miksi (hih hih), mutta se on tänään sivuseikka. Auki ne pitää saada. Yksi hiusjatko irtosi kun (että olen idiootti: ) UNOHDIN, etten saanut kastella hiuksia kahteen päivään viime kampaajalla käynnin jälkeen ja pesin iloisesti lettini jo seuraavana päivänä. Hyi minua! Toivottavasti en saanut enempää vahinkoa aikaan!!! (Sain, lähti jo toinen irti. Oma moka!)
Puhelin… Ei hemmetti! Ilmoittaa latautuvansa, mutta mitään ei silti tapahdu. Siis se melkein uusi puhelin. Oli herätessäni sammunut akun tyhjennyttyä. Laitoin sen uudelleen lataukseen; aparaatti väittää latautuvansa, mutta akku on niin tyhjä, ettei puhelin edes aukea. Pahus! Ja juuri kun lainasin vanhan luurini laturin ex-vuokralaiselle. Mitä minä nyt teen? Kokeilin illalla jo avata puhelimen ja ottaa akun irti. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Teen sen uudestaan, mutta enempää en osaa. Harmittaa! 
Arvonta päättyy vartin päästä! Käsittämätöntä, että laskuriin on tullut jo yli 800 käyntiä lisää. (KIITOS!) Kävin juuri laskemassa, että osallistujia on ilmottautunut tähän mennessä kahdeksantoista (18) armasta blogituttavuutta. Olisikohan se kohtuullista jatkaa aikaa iltaan asti kun en nyt päivällä kuitenkaan ehdi alkaa arvontaa suorittamaan? Jos jatkaisin iltaan yhdeksään (klo.21.00.) saakka… Sovitaan niin! 
Alankin nyt välittömästi selvittämään takkujani ja menen sitten suihkuun, jotta saisin itseni liikkeelle sinne sairaalaan tänään. Jännittää kyllä mennä! Pelottaa mitä siellä on vastassa. Sen verran ison leikkauksen on ystäväni käynyt läpi. En ole muutenkaan nähnyt naista vapautumiseni jälkeen kertaakaan…
Illalla suoritan sen arvonnan…
EDIT: Voi mahtavaa… Menin hetken mielijohteesta verkkopankkiin katsomaan saldoa ja siellä olikin rahaa!!! Sossurahat olivat tulleet jo perjantaina. Nyt hymyilen! 
EDIT2: Blondilla saattoi välähtää: laitoin USB:n kiinni puhelimesta koneeseen - eikös sekin hoida latausta samalla? ONNISTUIN!!!
Alkaa olla tämä päivä ohi. Onkin ollut aikamoinen olotila…
Poika tuli ja meni illalla. Toi äidilleen litran omenalimua, lempparia. Ihana poika! Jatkoi matkaa kaverinsa tyttöystävän lakkiaisiin. Äitinsä on maannut reporankana telkkaria katsellen…
Sain Minz‘iltä ihanan vilkkuvan tunnustuksen. Osaankohan laittaa sen vilkkumaan tänne..?
Kiitos Minz!
Säännöissä sanotaan, että: anna plakaatti kaikille ihanille blogeille, ilostuttamaan heidän päiväänsä.
Kenelleköhän tällä kertaa laittaisin tämän eteenpäin..? Teitä on niin paljon…
Cherry, jonka luo en linkitä…
Voi että. Millään ei malttaisi jättää ketään pois, mutta johonkin se raja vaan on vedettävä… Onhan tuossa linkittämisessä oma hommansa. 
Nyt menen kaivamaan kaapista jotain pureskeltavaa (jos siellä mitään muka on..) ja sitten taidan vajota takaisin sänkyyn.
Hyvää yötä!
PS. Yritän huomenna vastailla kirja-haasteeseen…
Ihana ilma ja blondi makaa sisällä…
Sain torstaina hiukset lopulliseen kuntoonsa ja onhan nämä mahtavat. Käytiin Herra Hemmottelijan kanssa syömässä ja menin hänen kyydillä Kallioon. Päädyin jälleen ‘etelään’ Espooseen ja siinä meni se hammaslääkärikäyntikin ohi. Mukavaa oli kyllä… Hmmm…
Oli upea keli istuskella päivä parvekkeella…
Otin eilen paluumatkalla auton ikkunan läpi tämän kuvan:
Kävin Ystäväni H:n luona kylässä ja menimme kaljalle sen jälkeen. H. jatkoi matkaansa ja minä jäin liikenteeseen. Nyt on sen mukainen olo…
Poika soitteli bussista. Tulee kohta tänne enkä jaksa edes tiskata. Olkoon. Ei aina ole kai pakko jaksaa..?
Lämmintä lauantaita!
Tämä päivä alkaa näyttämään hetki hetkeltä eilistä iltaa paremmalta…
Sain unenpäästä kiinni vasta kolmen jälkeen aamuyöstä mietittyäni kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Niin kuin ne asiat (murheet) siitä miettimällä miksikään muuttuisivat. Heräsin yhdeksältä ja siirsin kellon soimaan varttia vaille kymmenen. Juuri ennen uutta herätystä soitti poika…
Tietysti oli kiva kuulla pitkästä aikaa pojan ääntä, mutta… Lisää pahaa mieltä aamuun: poika pyysi tupakkarahaa lainaksi huomiseen kun on juuri lähdössä 24 tunnin junamatkalle takaisin ampumaleiriltä. Ei ollut kiva sanoa, ettei ole yhtään. Tietenkin tässä kohtaa voisi ajatella, että miksi hän ei kysy heiltä, ketkä tekevät normipalkalla töitä, mutta ne lompakot alkavat kai jo olla suut supussa pojan suuntaan. Enkä ihmettele… Toivottavasti hän saa asiansa jotenkin järjestettyä, äidillään on melkoisen samanlainen ongelma…
Sitten soitin kampaajalle ja kerroin, että olen itse mokannut rahapäivän suhteen; ettei rahat tulekaan huomenna vaan maanantaina. Kysyin siirretäänkö tämän päiväistä aikaa ensi viikolle, mutta IHANA kampaajani sanoi, että ‘eikun tulet vaan nyt, niin saadaan sun pää kuntoon!’. Samalla varmistin, ettei haittaa kun menen tukka rasvaisena sinne… Arjaanneli oli tuolla edellisen postaukseni kommenttilootassa osuvasti maininnut, että “Juu kampaajalle mennessä pitää olla tukka hyvin. Sit ku siivooja tulee pitää ensin siivota…” Hih hih!
Kampaajan jälkeen menen kai tapaamaan vanhaa (yli kymmenen vuotta blondia nuorempi..) ystävätärtäni pitkästä pitkästä aikaa. Olemme nähneet toisiamme viimeksi ehkä neljä vuotta sitten. Facebook yhdistää! ‘Juttelimme’ viime yönä pitkään naamakirjan välityksellä.
OH-HOH, tulikin tässä kohtaa soitto ja pikaryntäys ulos - Herra Hemmottelija poikkesi asiakkaat kyydissään tuomaan muutaman euron. Kiva! Lupaili vielä vievänsä tänään syömäänkin jos ehtii…
Nyt äkkiä silmiä piirtämään ja sinne kampaajalle. Vähän jännittää kuinka kivuliasta se on kun päänahkaa hieman aristaa. Ei se huomista hammaslääkäriä kuitenkaan voita!
Aurinkoista, joskin hurjan tuulista, torstaita!
Nukuin illalla tunnin muka pahaa mieltä pois ja nyt ei nukuta. Sen siitä saa…
Keräsin paineita kaikista sellaisista asioista, jotka ovat pienellä tai suuremmalla vaivalla hoidettavissa. Sellaista kai tämä elämä välillä on. Itsestä niin moni asia kuitenkin kiinni… Ja jo aamulla moni asia varmasti paremmin…
Siinä ilta-auringon punertamia pilviä…
Ex-vuokralainen kävi reilu parransänki leuassaan muistona bileistä, jossa olivat piiiitkän viikonlopun frendiensä kanssa. Oli yhdet syntymäpäivät Itä-Suomessa. Sellaiset, joissa juomaa ja tuttuja riitti. Oli autosta hajonnut rengas ja sinne autoon jäänyt kassi, jossa oli ex-vuokralaisen kaikki tavarat puhelimen latureista ja avaimista lähtien… Mies sai ladattua puhelimensa ja jatkoi matkaansa omaan kotiinsa lepäämään reissun raskaan ryvettämänä.
On aika blondinkin laittaa tukka tyynyyn sillä huomenna on aika kampaajalle. Ei sinne sovi mennä väsyneenä jos kaikki muuten menee toivotusti…
Muistutan kuitenkin tässä kohtaa niistä arpajaisista, jotka sunnuntaina järjestän. Alkaa hiljalleen palkinnotkin (kyllä, monikossa!) muotoutua mieleeni…
Hyvää yötä, ihanat ihmiset!
Maija Poppanen täällä hei!
Juuri ennen kun lähdin kävelemään töihin, alkoi kaatosade. Puolessa matkassa jyrisikin, salamoita en nähnyt. Tuuli riepotteli sateenvarjoa ja farkkujen lahkeet kastuivat puoleen väliin pohjetta. Kylmä ei sentään ollut.
Jäi yksi kuva laittamatta aiemmin…
Lähtiessäni eilen illalla kentän reunalta seisoskelemasta ja pesistä katsomasta nappasin tämän kuvan. (Mimosaa..!) Paistaisipa nytkin aurinko, mutta kun ei. Noh, jos ei koskaan sataisi, ei auringonpaistettakaan osaisi arvostaa, vai mitä?
En saanut vauvanpeittoa valmiiksi vaikka ahkeroin kovasti…
On niissä paloissa aikamoinen ompeleminen. Ensin seitsemän palaa yhteen pötköksi ja niitä pötköjä kuusi. Kolme pötköä yhteen ja kolme pötköä myös…
Tuossa kohtaa sitten kääntelin kahta isoa palaa ja näytin muille kuinka niistä olisi saanut kivan ponchon…
Sain siis kaikki palat ommeltua yhteen ja ensi viikolle jäi enää reunojen ompelu. Ihan hyvä noin.
Ex-vuokralainen tuli juuri lainaamaan laturia puhelimensa lataamiseen, joten aika pitää seuraa reissussa rähjääntyneelle krapula-ukolle..
On (blondin) viikon viimeisen työpäivän aika. Nyt pitäisi olla riittävästi unta plakkarissa…
Näin taas todella sekavia unia. Kamalasti sattui ja tapahtui kaikenlaista. Oli kivoja jälleennäkemisiä, mutta mukaan mahtui myös pitkästä aikaa ‘PP’ (salasanalaiset tietävät..). Onneksi hänen läsnäolonsa unessani oli lyhyt, ja tunsin itseni vahvaksi siinä kohtaa. Hyvä niin. Löysin unessa lompakostani 1700 euroa - voisiko se tapahtua oikeastikin? Lompakossa kun ei ole euroakaan…
Vähän tuntuu kuin silmät olisivat jääneet jonnekin tyynyn mutkaan, mutta ajatus siitä, että saatan saada sen vauvanpeiton valmiiksi tänään, piristää. Onhan siinä vielä reippaasti ommeltavaa kun 42 kappaletta isoäidin neliöitä kiinnittää käsin ommellen yhteen ja sen jälkeen tarvii vielä virkata reunaan muutama kierros. Pikainen päässälaskuni väittää, että jos saan peiton tänään valmiiksi, olen käyttänyt sen tekemiseen about 45 tuntia, huh.
Huomasin tuossa lähellä tällaisen… Jotenkin mieleeni nousi sanat ‘rajaton rakkaus’ - sekö yhdistää näiden kahden talon asukkaita? Taitaa olla julkisivuremontti edessä. Ainakin.
Jaahas, alkaa olla kaksi mukillista kahvia kitusissa ja pitäisi valmistautua lähtöön. Ulkona on pilvistä, mutta silti kirkasta. Lupailivat sadekuuroja tälle päivälle - toivottavasti säästyn niiltä mennentullen tuon kävelymatkan ajan. Mittari näyttää yli kahtakymmentä, että lämmin siellä edelleen on. Kesä!
Tässä vähän aurinkoa tällekin päivälle:
Leikkipuiston takana näkyvät samat kalliot, jotka näkyivät edellisessä postauksessani. Muistatteko TV4:n mainoskatko-juttuja, jossa kaksi kundia loikkivat aitojen yli ja kalliolla? Niitä on kuvattu juuri tässä… (..ja meidän sisäpihalla..)
Kivaa keskiviikkopäivää!
Laitan vähän kuvallista lisää eiliseen iltaan liittyen, jos sopii..?
Lähdin siis illalla vähän ennen yhdeksää kävelemään kohti Kalliota. Oikaisen aina Puu-Vallilan poikki ja siellähän kuvattavaa riittää vaikka kuinka paljon…
Laitanpa kerrankin kuvat vähän isompina katseltaviksi. Tämä talo on aina ollut mielestäni mielenkiintoinen pituutensa vuoksi. Talon jälkeen tulevat kalliot…
Siellä istui vielä porukkaa nauttimassa ilta-auringosta. Ns.Volvon kaltsien jälkeen tulin sille Teollisuuskadulle, jossa limainen mies kuolasi perääni autosta, hyi yäck…
Siinä näkyy uutta ja vanhaa rakennusta samassa kuvassa.
Yöllä otin lisäkuvan sarjaan Paavalin kirkko, heh heh…
En muista katselleeni koskaan aiemmin valoa kellotaulussa. Enkö ole sitä huomannut vai eikö sitä ole ennen ollut? En tiedä.
Ja tästä kuvasta tykkään todella paljon:
Otin sen aamuyöstä kävellessäni pitkin Hakaniemen siltaa kunnes Herra Hemmottelija tuli ja nappasin taksiin kyytiin. Kyllä kännykälläkin voi saada yllättävän kauniita kuvia, vai mitä?
Työpäivä meni ehkä yllättävänkin helposti vähäisistä unista huolimatta. Sain ne isoäidin neliöt pääteltyä vihdoin loppuun ja aloitin yhteen liittämisen. Saattaapa olla niin, että saan peiton huomenna loppuun-valmiiksi-pois-käsistä-myyntiin, voi jee!
Matkalla kotiin nappasin puistosta tämän kuvan ihan vain siksi, että KATSOKAA kuinka pitkä nurmikko siellä on ja ollaan vielä toukokuun puolella!!! Uskomatonta.
Ja nyt tämä tuulitukka kiskaisee farkut jalkaan ja lähtee hetkeksi katsomaan kun Roxy, Cherry ja muut pelaavat pesäpalloa. Itse jätin suosiolla tänään väliin sillä viime öisten lyhyiden unien jälkeen blondin onnettomuusalttius saattaisi tulla ‘palkittua’, ja sairaslomalle en enää halua..!
Aurinkoista tiistai-iltaa!
En edes voi kirjoittaa suoraan mitä kaikkea koin tänään, mutta…
…lähdin liikkeelle pestyjen hiusten kera…
…ja olin kuin mätämagneetti!!!
Jo se, että kävelin Kallioon, sai jonkun limaisen ukon tuijottamaan autostaan kuin olisin myymässä itseäni. Hyi hitto! Menin tapaamaan yhtä miestä, joka olikin niin humalassa, että hyi hitto uudestaan. Tutustuin pariin kivaan naiseen sekä yhteen mieheen ja porukalla lähdimme tuttuun ravintolaan tässä lähellä. Se seurassani ollut mies aiheutti sen, että toinen naisista jatkoi matkaansa yksin ja samoin teki se mies. Kivaa! (ei ollut!)
Mentiin muiden kanssa taksilla yhteen baariin ja toinen naisista jäi minun seuraani muiden hyljeksiessä häntä. Minähän en sellaista suvaitse ja otin naisen mukaani toiseen ravintolaan. Samassa karaokebaarissa oli Herra Hemmottelija enemmän kännissä kuin olen häntä koskaan nähnyt. RIITAA! Ei auttanut mikään mitä tein. Ei mitenkään. ARGHH! Lähdin kävelemään sieltä yksin pois ja Herra Hemmottelija tuli taksilla perässä. Menin kyytiin ja tulimme luokseni…
Kaipa hän vihdoin ymmärsi kuinka paljon hän loukkasi puheillaan sekä käytöksellään minua ja hän lähti omaan kotiinsa. Hitto! Ja minä kun yritin, siis todella y-ri-tin ymmärtää kaikkia kännisiä. En onnistunut. Menen nukkumaan…
Hemmetti, juokoon ja tapelkoon keskenään! Minä EN jaksa!
Stansta