Muurin tällä puolella…

Ei tämä blondi ihan aivoton ole: tajusin, että olohuoneesta voi avata muunkin ikkunan kuin se, joka ei aukea. Nyt torvisoitto täyttää koko asunnon…

Tuon kuvan laitoin jo edelliseen postaukseen, mutta eron havaitaksenne laitoin sen uudestaan… Nyt samassa puistossa on tällaista:

Meinasin laittaa ottamani videonkin, mutta antaa sen nyt olla.

Poika soitti olevansa oluella terassilla inttikaverinsa kanssa ja tulee sitten tänne. Ystävättäreni on myös jo tulossa. Kivaa!

Kyllä tässä väkisinkin alkaa tulla vappumieltä itsellekin kun sain käytyä suihkussa, musiikki soi, grillimakkara haisee ulkoa sisälle asti ja lasin voi täyttää uudestaan…

NAUTTIKAA TEKIN TAHOILLANNE!!!

Alkaa olla vappua siellä ja täällä!

Lähdin eilen illalla pikaiseen tapaamaan ex-vuokralaista… Vein roskat mennessäni ja huomasin sisäpihallamme tämän:

Olihan siinä taas hämmästelyä kerrakseen kun mies näki kipsatun käteni. Hänellä muutto edistyy ja se on hyvä se. On saanut apua, jota itse en voisi nyt sattuneista syistä tarjota… Join muutaman tuopin ja lähdin kotiin päin…

Kuinka kauniita illat ja yöt alkavatkaan jo olla! Voinee sanoa, että auringonlasku ON kaunis…

Taivas herkutteli lukuisilla väreillään henkeä salpaavan kauniisti…

Hetken mielijohteesta vaihdoin hieman suuntaa ja menin ‘vierihoitajan’ luo yöksi. Heräsin moneen kertaan ja näin mitä ihmeellisempiä unia. Osasta kerroinkin VH:lle, mutta en enää muista niistä juuri miltään. Aamusella katselimme jälleen muutaman jakson 24:sta ja sain hierontaa kipeytyneeseen selkääni.

Samaan aikaan ilmestyi paloauto kadulle. Tien toiselle puolelle kerrostaloon meni palomiehiä säiliöt selässään. Jollain on siis vappu jo alkanut…

Kävelin kotiin ja voi ei…

(kuva on erittäin epäselvä, mutta..) Olohuoneen puoleiseen puistoon on jo pystytetty bändilava! Ihmettelin ensin basson paukutusta, sitten alkoi kuulua jo muitakin instrumentteja. Luulin, että kuulemani vapputanssit olisivat vähän matkan päässä kadun toisella puolella. En muistanut enää, että nehän ovat suoraan ikkunani toisella puolella. Tätä se kahden vapun poissaolo teettää..

Jotain iloistakin sentään: poika ilmoitti olevansa bussissa matkalla kaupunkiin ja tulee suoraan luokseni! Voi tätä iloa ja riemua mitä äitinsä sisällään tuntee! Tarvii mennä sitä ennen taiteilemaan suihkuun. Onneksi ruoka on valmiina ja ostin pojalle pari lonkeroakin kaappiin eilen. Jee!

Ystävättäreni, joka oli apuna parina päivänä, tulee myös illalla ja aiomme juhlia vappua yhdessä. Siitä ei menoa ja meininkiä puutu!

Toivottelee Stansta

Jaahas, on vapun aatonaatto. Jossain naapurissa paukutellaan mattoja antaumuksella, ei meillä. Nämä matot jos veisi pihalle, niin raukat järkyttyisivät kokemattomuuttaan…

Voi tuota meidän Hannia!

‘Aamu’ alkaa blondilandian pölyistä huolimatta niin sydämellisesti sydämellisen Hannin ojentamalla sydämellisellä tunnustuksella:

Kauniisti Hanni kohdallani(-kin) kirjoitti:  “Seuraavat sydämelliset bloggaajat saavat napata tämän mukaansa: meidän herkkä, kiltti blondimme Stansta.” SYDÄMELLINEN KIITOS! Kyllä tuntuu sydämessä mahtavalta!

Mietin kenelle itse tämän antaisin… Mielelläni laittaisin listaan niin Mimosan kuin Liskonaisenkin itse Hannia unohtamatta, mutta etsin uudet sydämen saajat tasapuolisuuden vuoksi. Hymy on palannut tauoltaan ja ‘ansaitsee’ tunnustuksen niin kirjoituksillaan kuin ahkeralla kommentoinnillaankin. Cherryllä yhtenä pitkäaikaisimmista blogitutuista on vakaa paikka blondin sydämessä. Susikairan akan luona käyn päivittäin kurkkimassa jos siellä olisi uusia merkintöjä kasvavasta Susikairan perheestä. Vakaumuksellisen vanhanpiian Nerikah‘in luona juoksen katsomassa tilanteen kehittymistä ja toivon, ettei hän menisi vastaisuudessakaan tavoittamattomiin. Neiti F. (salasanan takana) ilahduttaa jokaisella laittamallaan kuvalla saaden blondin kateudesta vihreäksi asuntonsa selkeydestä ja siisteydestä. Ja jos ST:llä olisi oma blogi, laittaisin tämän ehdottomasti sinnekin!

*  *  *

Pitkään nukuttu yö takana, aamukahvit juotu ja ystävätär jo soitti kysyen monelta nähdään. Menemme yhdessä vappusima-kauppaan ostamaan minulle yhden pienen vappusima-pullon, johon jouluglögeistä ylijääneet rusinat voi halutessaan tunkea. Tulemme sitten ruokakaupan kautta luokseni ja ystävätär kokkaa blondin kytätessä vieressä… En voisi nyt pilkkoa sipulia ja jos alkaisin paistaa jauhelihaa, löytyisi se todennäköisimmin suurimmaksi osaksi hellalta. Kyllä tuollaiset apukädet ovat nyt kultaa!!!

Käsi kiukutteli yöllä. Tai ei olisi kiukutellut jos blondi olisi osannut pysäyttää aivojensa toiminnan tiettyyn hetkeen. Mutta ei. Ei nuo (vappu-)rusinat tuolla hiusten alla pysähdy käskystä millään! Jäin nääs miettimään missä asennossa käsi on kipsin sisällä. Ei olisi pitänyt sillä sen jälkeen mikään asento ei tuntunut hyvältä. Oli pakko avata TV uudestaan ja siirtää ajatukset sinne. Sitten tuli unikin.

Tuleekohan se poika huomenna käymään? Hän kun niin lupaili viimeksi nähdessämme, että tulisi suoraan bussilta luokseni. Ei meistä kumpikaan silloin ajatellut, että kyse on vappuaatosta. Tarvinnee tehdä ruokaa niin, että sitä on huomennakin tarjota mikäli poika suvaitsee saapua. Jos ostaisi pari kevytsimaa pojallekin varuiksi…

Jaahas, jos sitten lähtisi verryyttelemään aivoja vasenkätisellä hampaiden pesulla. Meikkaamisen jätän väliin kun niiden pois peseminen yhdellä kädellä on vaikeaa. Vaatteet niskaan ja ulos, heippa!

Onpahan tullut ilta tuijotettua televisiota siihen malliin, että seuraavaksi kai paikkaillaan blondilta makuuhaavoja…

Yritin etsiä yhtä valokuva-albumin sivua, mutta en vielä löytänyt. Vastaan tuli kuitenkin vihko, jota ‘askartelin’ Pasilan poliisivankilassa tiiviisti seitsemän viikkoa alku vuodesta 2001. En voinut kirjoittaa siihen mitään omia ajatuksiani, joten kopioin kaikenlaista mahdollista.

Vihkossa on lukuisia Helka Hiiskun runoja kun se oli ainoa löytynyt runokirja. Piirrokset olen piirtänyt malleista mitä nyt lehdistä sattui löytymään…

Jostain Apu-lehden vitsisivulta piirtelin mallista tämän tilanteeseeni silloin oleellisesti liittyneen poliisin:

Jostain korteista löysin sammakoita, joiden piirtämiseen miellyin kovasti:

Monille täällä on tullut tutuksi paljon vieläkin käyttämäni Nalle Puh’in siteeraus:

Hyvin noiden tuhraamiseen sai aikaa kulumaan sillä minulla oli vain muutama puuväri sekä melkein finaalissa olevia tusseja. Tähän viimeiseen kuvaan sain varmasti kulutettua eniten aikaa:

Koko vihkohan on luonnollisestikin täynnä. En saanut sitä enää muihin vankiloihin sisälle kun olin Pasilassa laittanut mm. kansiin tarroja. Niitä ei vankiloissa sallita avotaloja lukuunottamatta. Tyhmää!

Olen esitellyt jotain vihkoani ainakin täällä aiemmin ja tuskin edes voitte kuvitella kuinka paljon niitä on..! En ole heittänyt koskaan mitään muita päiväkirjojani/vihkojani pois kuin teinikalenterit. Niiden hävittämistä kadun edelleen vaikka kyseisten allakoiden polttamisesta on yli 20 vuotta aikaa…

Onko teillä vielä tallella jotain..?

Voihan pojat kuinka hyvä mieli tulikaan! Ei siihen paljoa tarvita;  just sen verran mihin ei itse nyt kykene…

Ystävättäreni tuli, tiskasi kaiken ja joimme päälle kahvit. Munkitkin hän toi meille tullessaan, nam. Aivan mahtava fiilis!

Juuri tänään ‘puhuttiin mesessä’ ST:n kanssa siitä, kuinka sitä on valmis ojentamaan auttavan kätensä pyytämättäkin, mutta itse on niin vaikea pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Miksi se on niin vaikeaa?

Tulee tunne, että sitten sitä on pitkään ‘velkaa’ toiselle vaivannäöstä. Kuitenkaan sitä ei ajattele koskaan niin, että oman avunannon kohteesta saattaisi tuntua samalta. Pitää itsestään selvyytenä sitä, että toinen ymmärtää olla nolostumatta saamastaan avusta. Outoa, ja vähän tyhmääkin.

Ystävättäreni sanoi vielä lähtiessään, että “jos et saa itse imuroitua, niin tulen huomenna samaan aikaa ja imuroin”. Voi VAUH! Kyllä Hyvät Ystävät ovat kultaa arvokkaampaa!

*   *   *

Minz‘in luota nappasin omatoimisesti tämän mukaani ja eteenpäin tämän saa ottaa kuka vain haluaa:

Tämä tunnustus lanseerataan suomeksi, koska intertekstuaalisesta luonteestaan johtuen se ei vain toimi muilla kielillä.

HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoittetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!

Kirkasta on vaikkei aurinko tänään paistakaan siniseltä taivaalta.

Viereisen puutalon pihaan on ilmestynyt keltaisia kukkia erivärisissä purkeissa sekä puutarhakalusteita…

(..saatan tämän kuvan myötä mennä tunnistettavuuden rajoille, mutta otan riskin..)

Piha on kaunis, mutta kauhulla odotan tulevaa viikonloppua. Tuossa muutaman huoneiston talossa asuu nuorehkoa (boheemia?) kansaa, joilla on tapana juhlia vappua isolla porukalla. Soittavat vappumusiikkia jollain hemmetin grammarilla aamusta myöhään iltaan. Ja siis sellaista ‘työväen’ musiikkia. Uhh. Niin käynee tänäkin vappuna.

Subbari haastoi minut viime yönä kertomaan itsestäni jotain tunnistettavia merkkejä. Jaahas, kai niitä löytyisi paljonkin, mutta listaan nyt muutaman…

Ensinnäkin minut tunnistaa näistä kovaa vauhtia hupenevista vaaleista hiuksistani. Vuosia samaa ‘kampausta’ pitäneenä minulle on kehittynyt liike vetää hiuksia yhdellä kädellä taakse päin. Sen kuulemma tunnistaa kaukaa, sanottiin jo monta vuotta sitten.

Kävelytyylinikin kuulemma tunnistaa. Hah; länkisääret ja jalkaterät ulos päin. Kai sen nyt tunnistaa…

Minut löytää baareissa useinmiten biljardipöydän luota tai mikrofonin varresta. Pelaan ja laulan, senhän tekin jo tiesitte. Noiden kahden puuhan välissä hymyilen tupakkahuoneessa tai ravintolan ovenpielessä sätkiä poltellen.

Pituuteni on 167 cm ja kengän koko 38. Tähän on pakko laittaa, että vielä hetki sitten minut olisi tunnistanut kyynärsauvoista ja nyt lilasta kipsistä kädessäni.

Jos minut tapaa kävelemässä poikani kanssa, on pituuseromme huomattava. Poika katselee maailmaa yli 190 cm:n korkeudelta ja näyttänen aika koomiselta tennareissani hänen rinnallaan… Olemme saaneet vuosien aikana paljon katseita aikaan kun poika möräyttää matalalla äänellään ‘äiti’.

Nykyään minut saattaa myös tunnistaa siitä kun yritän vaivihkaa napata kuvan kännykälläni ja kuvittelen, ettei muut huomaa sitä…

(kuva viime lauantailta..)

Tuossapa noita. En nyt keksi enempää vaan menen virittelemään muovipussia kipsin suojaksi. Pakko suoriutua suihkuun…

EDIT: Sain tiskaajan tälle päivälle, jee!

Siis ei se aparaatti, joka löytyy laivojen pelisaleista, casinoilta ja Lintsiltä…

Niin kulunut fraasi, mutta toimii: “terveyttään ei huomaa arvostaa ennen kuin sen menettää”!?! Tätä olen tämän päivää testaillut henkilökohtaisella tasolla…

Aloitetaan vaikka hampaiden pesusta. Miten hammastahnatuubi avataan yhdellä kädellä? Tungetaan tuubi avaamisen ajaksi tiukasti… minne? Missä sitä hammasharjaa pidetään sen aikaa kun puristetaan millä sitä hammastahnaa harjaan? Oletteko koskaan kokeilleet pestä hampaita ‘väärällä’ kädellä? Ainakin blondille tuotti lievää tuskaa päättää liikuttaako päätään vai vasenta kättään vai molempia… Muistin kuitenkin pyyhkiä suupieliin ja poskiin menneen tahnan pois ennen ovesta ulos menoa!

Huom. Olennaista kuvassa EI OLE (vielä) ehjässä kädessä oleva tuoppi vaan nuolen osoittama kohta. Laitoin tuon Hymyä varten näyttämään veneluun sijainnin siten kuin sen itse käsitin kivun sekä lääkärin puheiden perusteella…

Hiusten harjaaminenkin tuntuu tapahtuvan yleensä oikeakätisellä aina sillä oikealla kädellä. Vasemmalla sudit kuin vastakarvaan tai vain sinne päin. Ehkä tuo ‘vastakarvaan’ kuitenkin lasketaan tässä (blondin) tapauksessa positiiviseksi toimeksi kun hiukset olisi kannattanut pestä ennen käden kipsaamista…

Nauhallisia kenkiä ei kannata edes harkita - siis jos ne nauhat ovat sidottavaa mallia. Paitojen ja takin valinnassa tulee suosia maalaisjärkeä; mistä kipsi menee heti ensimmäisellä kerralla läpi, kannattaa jättää päälle. (jos rintsikat ovat päällä, ne kannattaakin pitää päällä..) Sukissakin ylivoimaisin malli on löysin malli.

Löysyys on avainsana myös farkkujen kohdalla mikäli ne haluaa laittaa kiinni. Ensin nappi ja vasta sitten vetoketju. Pelkillä napeilla olevia housuja suosittelen välttämään. Mikäli laitat pelkillä napeilla olevat ja mikäli onnistut saamaan ne kiinni, on todennäköistä, että vessahätä yllättää ennen ulos menoa.

Kaupassa käydessä kannattaa ottaa kärryt korin sijaan vaikka et aikoisikaan ostaa juuri mitään. Toki siitä saa loistavaa hyötyliikuntaa jaloille kun lasket terveessä kädessä roikuttamasi korin lattialle jokaisen haluamasi tuotteen kohdalla. Kassallakin vältyt maastavetoliikkeeltä jos sattuu niin, että koripino ei ole kohonnut vielä pohkeitasi ylemmäs. Luonnollisestikaan ei missään nimessä kannata ostaa enempää kuin jaksat ja kykenet yhdellä kädellä kantamaan.

Ostosten kaappiin purkamisessa kannattaa olla tavallista varovaisempi sillä motoriikka saattaa pettää yllättävällä hetkellä…

Tämä tässä on mansikkajugurtti, joka halusi tehdä tuttavuutta keittiön maton kanssa kansi edellä… Maton voi pestä koneessa kun se on sen verran pieni, mutta saattaahan sen ravistelu yhdellä kädellä olla hieman työlästä. Suosittelen välttämään.

Jatkan siis hyvin alkanutta tutkimustani yksikätisen arjesta enkä piittaa mahdollisista harmaista hiuksista, joita testaaminen teettää. Nämä haivenet kun tuntuvat katoavan muutenkin kuvan osoittamalla tahdilla:

Ja kyllä, syön nyt  p ä i v i t t ä i n  lääkärin määräämiä kalkkitabletteja kyseenalaistamatta niiden tarvetta enää ollenkaan!

PS. Mikä pari voitti Amazing Race’n..? Olin silloin päivystyksessä ja boxi tallensi ‘omiaan’…

Työpuhelu suoritettu. Ei se mennytkään niin helposti…

Soitin ensin moneen otteeseen pomolle siihen numeroon, jonka olen saanut. Puhelu ohjautui aina vastaajaan. Jätin sinne viestin, mutta tuntui, ettei se riitä.

Blondi on toisinaan kekseliäs(-kin, eikä vain kaatuja..) ja keksin soittaa sille (vankilasta) tutulle naiselle, joka on töissä viereisellä pajalla. Hän oli juuri matkalla töihin ja lupasi välittää numeroni jollekin ohjaajista. Puhelimeni soi vähän ennen kahtatoista.

Pomokin on tänään poissa eli oli hyvä kun sain sanaa muille siellä. Ohjaaja, joka soitti, oli itsekin loukannut jalkansa viikonloppuna, mutta ei pahasti kuitenkaan. Sain sanan sairaslomasta perille. Hyvä niin. Huohh!

Tässä lauantaina ottamassani kuvassa kaikki raajat olivat vielä suht’ kunnossa…

Sen verran vielä kiusaan kättäni, että kerron kyseessä olevan ranteen veneluun, jonka murtumat eivät yleensä kuulemma näy röntgenkuvissa. Käsi on kivun vuoksi kipsattuna kaksi viikkoa, jonka jälkeen ranne kuvataan uudestaan ilman kipsiä. Jos kuvissa näkyy luutumista, on kyse ollut murtumasta. Toivottavasti lukeudun niiden yhdeksän joukkoon kymmenestä, joilla kyse ei ole murtumasta sillä silloin kipsi olisi kädessä lähes läpi tulevan kesän…

Ranteeseen sattuu! Tuntuu kuin sitä haluaisi kääntää parempaan asentoon, mutta sehän ei onnistu. Kummallisen paljon se niksahtelee.

Pitäisi mennä apteekkiin hakemaan ne migreenilääkkeet, jotka virheellisesti ilmoitettiin tulevaksi lauantaina. Suihku olisi pakollinen, mutta hankalaa yksin vasemman käden toiminnalla. Tupakkaa on pakko ostaa kun en pysty käärimään sätkiä. Tiskit homehtukoot altaaseen…

Kaiken ehtii huomennakin. Nyt lepään ja lepuutan kättä. Ja jalkaa…

Kyllä blondi osaa…

Kyllä, se on kipsi!

Tulin juuri päivystyksestä. Kuvattiin; ei ole varmaa onko ranteessa murtumaa. Kahden viikon päästä kuvataan uudestaan. Ja taas kaksi viikkoa (ainakin) sairaslomaa. Nyt ei virkata töissä, eikä kudota kotona. Suututtaa!!! Toivottavasti ei mene koko duunipaikka tämän myötä. Hitto!!! Buranaa ja nukkumaan. Nolottaa soittaa aamulla töihin…

Voi miten tuo ilma helliikään viikonlopun viettäjiä! Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja on lämmin.

Nukuin kohtuullisen hyvin ja heräsin kun siltä tuntui. Kävin laittamassa kahvia tulemaan ja nappasin jälleen kameran käteeni. (lisäsin edelliseen listausjuttuun kuvan siitä kultahippu-pullosta..) Otin myös jo perinteiseksi tuleet kuvat; ensin keittiön ikkunasta…

Ja tällä kertaa yritin myös ikuistaa keittiön ikkunassa olevan, kovia kokeneen lämpömittarin, joka näyttää eiliseen tapaan kahtakymmentäneljää astetta.

Tuo mittari on ollut ikkunassa kauemmin kuin minä olen asunut tässä asunnossa - ja minäkin olen asunut jo yli 18 vuotta! Siinä on maalia ikkunoiden ulkokarmien maalauksen myötä, mutta tuolla alareunassa olevalla teipillä on hyvin tuntemani historia…

Elettiin kesää 2004. Tuo kyseinen ikkuna on se, josta heitän kylään tuleville ystävilleni alaoven avaimen. Olin muistaakseni tekemässä sitä samaa kun näin katulampun kajoa vasten keskellä ikkunaa HÄMÄHÄKIN!!! Minullehan on aivan sama minkä kokoinen ötökkä on kyseessä, mutta jos sillä on kahdeksan jalkaa… Taisin käydä itse avaamassa alaoven.

Monta kertaa mainitsin tuosta hämppiksestä ikkunassani, lopetinpa jopa tuulettamisen sen ikkunan kautta. Kukaan muu ei sitä fobiani kohdetta koskaan nähnyt… Silti se läpinäkyvä paholainen palasi keskelle ruutua öisin kun se lamppu heijasti sen silmiini. IIK!

Kerran eräs ystäväni sitten kyllästyi kuuntelemaan ikuista valitustani aiheesta ja päätti tutkia asian perusteellisesti. Hän löysi sen hämähäkin! Voitteko kuvitella: se piru oli majoittautunut tuon mittarin alaosaan jäävään koloon ja tuli sieltä vain öisin esille. Ihan totta! Siksi siihen laitettiin teippi kuolemantuottamuksen jälkeen sillä tiedättehän tekin sen, että tapetun hämähäkin tilalle tulee aina samaan paikkaan uusi..? Ei ole tuon jälkeen tullut. Onneksi!

Että minulle tuli silloin hyvä mieli kun sain todistettua, ettei kyse ollut fobian aiheuttamasta harhasta, uskotteko?

Otin kuvan myös olohuoneen ikkunasta… (kuvassa luonnollisestikin näkyy vain yläpuoli sillä muuten viereiset talot..)

Tällä kertaa yritin kuvata niin, että kaikki kolme ikkunaa tulevat kuvaan. Oikean puoleisin ikkuna näyttää muita likaisemmalta, mutta se johtuu (likaisesta) valkoisesta verkosta ikkunan ulkopuolella. Milloinkohan sitä saisi aikaiseksi pestä nuo ikkunat? Nyt siellä voisi vielä olla vähemmän kahdeksanjalkaisia kuin muutaman päivän päästä kun lämpö herättää ne eloon…

Nyt on aamukahvit juotu ja tarvii pukea vaatteet päälle. Voisin testailla nilkkaa ilman lastaa ja kävellä pienen lenkin ennen apteekkiin menoa. Pitää hakea ne loput migreenilääkkeet. Kaupassakin tulisi piipahtaa. Tiskithän eivät katoa minnekään…

Ihanan lämmintä lauantaita!!!