Muurin tällä puolella…

Aurinkoista Kalevalanpäivää sekä suomalaisen kulttuurin päivää! Näin keittiön ikkunasta iloisesti liehuvat Suomen liput vaikka täällä olohuoneessa onkin verhot kiinni ja valot päällä. Älkää kysykö miksi…

Unisaldo jäi jälleen pariin tuntiin (taasko tämä alkaa..?) ja kun en saanut unta takaisin, päätin tehdä jotain muuta. Katsoin boxilta ensimmäisen leffan (Frida) pitkiin aikoihin. Ensimmäisellä mainoskatkolla pysäytin leffan ja kävin keittämässä puuroa. Aivan, Nalle-puuroa. Samalla tyhjensin astiakaapin kuivista astioista ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. (Voi väsynyt mitä mielessäsi liikkuu: mietin paikallaan ympäri pyörivää pesukonetta… heitä kone volttia? Älä kuitenkaan hajoa, pliis..)  Kuuma puurokippo hyppysissäni palasin leffan pariin ja nautin siinä olleesta musiikista…

Leffan loputtua laitoin pyykit kuivumaan ja kahvit tippumaan/valumaan/tulemaan. Tietokone (kavereista uskollisin..) auki ja aamukahvi-seuraksi äiti, jolle kirjoitin uutisia siitä kuntouttavasta työstä, jonne ehkä pääsen. Kahvit tuli juotua aikoja sitten ja blondi istuu tässä edelleen. Suunnittelin jossain kohtaa aamua, että kaivaisin langat ja puikot esiin, mutta luulenpa nukuttujen parin tunnin voimalla olevan aivan ylivoimaista laskea edes kaksi-oikein-kaksi-nurin kirvelevistä silmistäni puhumattakaan. Olkoon, ehtiihän sitä vaikka illalla jos vielä intoa riittää…

Huomasin ja hätäännyin… En ole saanut kuin kahdelta, eikun kolmelta, ystävältäni kommenttia siihen postaukseen, jonka VIIDELLE ensimmäiselle kommentoijalle olisi jotain blondin näpertämää tiedossa ennen kuin tämä vuosi on kahlattu läpi. Eikö kelpaa, mitäh??? Eikö Stanstan omin pikku kätösin piipertämät tuotokset kelpaa, häh? Kaksi paikkaa vapaana - kuka mahtaa ehtiä vai onko edes halukkaita/uteliaita..? No, kai sitä saa kysyä…

Jotain positiivista on nyt pakko keksiä, hetkinen, joo: saan aivan valtavan upeat vatsalihakset pienellä vaivalla (?) kesäksi JOS tämä yskiminen jatkuu pitkään. Siihen malliin joutuu pinnistelemään, että saisi sitkeän liman (nannaa?) nousemaan. Ehkäpä naapuriparat toimittavat viikon sisään ‘yhdessä ja yksissä tuumin’ blondin suljettuun keuhkosairaalaan ennen kuin tulee aika pestä ikkunoita… Ja lääkäriin en omatoimisesti lähde kuin keuhkot sylissä, hah. (Juoppo mikä juoppo kun yskänlääkket on loppu..)

Tykkimieskin on kai tulossa tänään vuorokauden lomalle, mutta ajattelin olla hätistelemättä. Soittaa tai käy jos muuta puuhaa ei ole. Veikkaan, että Äiti ei ole lomasuunnitelmissa sijalla yksi, eikä se haittaa. Jos tämä yskä olisikin tarttuvaa, saisin huono omatunnon niiden vatsalihasten lisäksi… Äiti sammutttaa valon ja katsoo jo toisen leffan. Antaa unen tulla jos on tullakseen - pakkohan jossain välissä on nukkuakin… 9 x köhh!

Kuvapiristykseksi muisto aika tasan 21 vuoden takaa:

Tykkimies kovin pienenä...

Huom. Paita on äidin itsensä kutoma…

Jos menet karkkilakkoon, sinulle tullaan tarjoamaan karkkia. Jos lopetat kaman käytön, on joku oven takana ilmaisten vetojen kanssa vetopaikkaa vailla. Kun yrität katkaista rillukaljoittelua, sinua pyydetään baariin KOLMESTI yhden illan aikana…

Vaikka ‘lupailin’ mesessä ystävättärelleni, että olen menossa sänkyyn peiton alle, en voi olla vielä kirjoittamatta sillä nyt suututtaa!

Yritän hissukseen vähentää SLK:sta kirjoittamista samalla kun alan hiljalleen poistaa häntä päivittäisestä elämästäni. Kommentoin juuri edellisen postaukseni perään, että SLK:lla ei ole selkärankaa, eikä halua kasvattaa sellaista. Minä en sellaista miestä rinnalleni kaipaa. Kun keskiviikkona aamuyöstä keskustellut aiheet unohtuvat perjantai-iltaan mennessä, niin mitä sitten jos olisi oikein sovittukin jotain? Luota siinä sitten toiseen tuesta puhumattakaan…

Toinen baarikutsu tuli tekstiviestillä ja siihen numeroon meni viesti kerrasta perille. Kolmatta opastin iltapäivällä facebook’in saloihin puhelimitse ja siinä samalla kerroin tilanteestani. Nosti hattua ja sanoi kunnioittavansa päätöstäni. Joo, kunnioitti iltaan yhteentoista asti, jolloin oli jo niin humalassa, että muisti vasta kesken puhelun mistä oli aiemmin puhuttu ja lopetti  pyydellen anteeksi soittoaan. Soittoa, jossa pyysi… baariin. Että näin.

Minä olen kotona. Ja pysyn. Se siitä!

Kirjoitan minä toisestakin syystä. Blondi tahtoo kuvansa sivupalkkiin ja sai sitä varten ohjeita Pyryharakalta, kiitos. Yritän nyt sitten aloitella show’ta, jonka tarkoituksena olisi saada se kuva paikalleen. En vain nyt ole varma, haluaisinko sinne sen saman kuvan kuin aikaisemminkin vai tuon uuden oranssin. Siitä syystä laitan annettujen ohjeiden mukaisesti, toivottavasti, molemmat tähän postaukseen. Se on kuulemma olennaista onnistumisen kannalta.

Siis tämä oranssi kuva...

...vai tämä, joka oli ennenkin?

Hah hah haa, nyt ne kuvat näkyvät tässä, mutta sijainnista ei ole pienintäkään hajua. (Tulivat siis päällekkäin vaikka tässä ne ovat eri reunoissa, ei haittaa..) Kokeillen mennään. Kai tästäkin voi ottaa jotain opikseen - jos osaa… Aion kyllä yrittää.

Eipä tässä tämän enempää. Alan ihmetellä jatkotoimenpiteitä; niin blogin muokkauksessa kuin perjantai yössäkin. Puhelimen laitan kyllä äänettömälle, se on varmaa!

Köh, köh, yäks…

EDIT: En sitten osannut, mutta huomenna jatkan…

EDIT2: Mä osasin, mä osasin!!!

Perjantai ja pyykit koneessa. Viikonloppu edessä ja tuonee ainakin jonkin asteisia koettelemuksia uuden suunnan kanssa.

Yö meni vaihteeksi valvoessa. Liian pitkät päikkärit ja se kostautui oitis. Ensin istuin koneella kaikkien blogeja lukemassa jonnekin kolmeen asti ja sitten katselin boxilta C.S.I.:ta kolme jaksoa yhteen putkeen. Sammutin ’sielun purukumin’ kuuden aikaan ja arvata saattaa, ettei blondi noussut peiton alta kovin aikaisin aamulla. Olin kyllä hereillä kymmenen aikaan, mutta silloin vielä paleli niin, että oli helpompi jäädä peiton alle. Hah, kello lähentelee kolmea ja meinasin kehua juoneeni pitkästä aikaa aamukahvit. Aamu..? Just.

Löysin sieltä täältä kaikenlaisia haasteita ja listauksia, joihin ystävät kaikessa viisaudessaan ovat jättäneet blondin viime aikaisten toimieni vuoksi (?) haastamatta. Ajattelin nyt uhmakkaana ja lupaa kysymättä tarttua pariin pyykkien kuivumaan laittamista odotellessani. Ensinnäkin hetken epäröinnin jälkeen kommentoin Liskonaisen luo, ja sitten jo innostuneempana (kuntoutuneempana) samaan myös Hannin luona, että MINÄ olen molempien luona viiden joukossa tässä:

Ensimmäiset 5 ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni. Minun valintani. Sinulle.

Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:

- Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
- Tekemäni juttu on vain sinua varten.
- Se tehdään tämän vuoden aikana.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
- Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.

Haaste?

Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain!
Minä - minä - minäkin haluan!!! En nyt vain tiedä, että olinko liian ahne kun ilmottauduin samalla aikaa kahdessa paikassa..? Kertokaa te se tälle blondille, jooko? Mielikuvitukseni laukkaa jo ylläripyllärien kimpussa, mutta toimintaa ne saavat aikaan vasta kun näen uskaltaako kukaan ilmottautua vastaanottamaan jotain ‘omituista’ tältä blondilta, heh heh.

Toinen listaus löytyi monestakin blogista, joten en linkitä ketään tähän yhteyteen. Te kyllä tiedätte jo tehneenne tämän. Tarkoituksena on listata viisi inhokkiruokaa. Se onnistunee helposti vaikka en voi olla toistamatta muutamia teidänkin listoilta löytyneitä, anteeksi…

1. Raaka, verta tihkuva liha. Hyi hemmetti! On kuin puolikuollutta joutuisi siinä samalla itse teurastamaan eikä tuo tietenkään blondin tämän hetkisellä purukalustolla muutenkaan onnistuisi. En kyllä söisi vaikka hampaat sen sallisivatkin, en. Uuni ja pastinpannu ovat kypsentämistä varten, ei minun vatsalaukkuni! Läski ja jänteet, siihen lautaselle jää koko loppu liha…

2. Valkosipuli. Juu juu, on terveellistä ja monille elinehto, mutta blondin suu ja vatsa eivät siedä ja sillä selvä. Haju jo ennen syömistä etoo ällötykseen asti ja syömisen jälkeen aivan yhtä paljon, hyi. (Kiltisti olen toistakymmentä vuotta säännöllisin ajoin maistellut, mutta kun ei niin ei!)

3. Suurin osa merenelävistä. Rantaravintolat eivät saa minua asiakkaakseen jos siellä lukee listalla ainoastaan ‘fish’. On joitain harvoja kaloja, sellaisia valkolihaisia, joita syön jos ympäristö sitä suosii. Savustettuna hiekkarannalla auringon laskiessa… Osterit menee sitruunan kanssa, katkaravut pizzassa ja joidenkin mielestä tonnikala ei ole muka kalaa?

4. Kieli, munuaiset ja muut elimet paitsi maksa jos se on valmiiksi jauhetussa muodossa kuten laatikossa, jauhelihakastikkeen seassa tai pihveissä. Siis nuo pihvitkin niitä missä on enimmäkseen jauhelihaa seassa. Lapsena jouduin maistamaan kaikkea ja muistan tuon näppyisen, sitkeän kielilihan suussani…eihh!!!

5. Tähän meinasin laittaa, että 80 % tietyn vankilan ruoista, mutta tarkennetaan sen verran, että laatikossa lilluva mikä-lie-mössö, joka maistui vain eltaantuneelle teollisuusrasvalle. Siinä oli yleensä perunaa löllöinä suikaleina ja seassa jänteistä possua tai äklön hajuista kalaa tai kuivuneita Balkan-siivuja tai vettyneitä kinkkusuikaleita. (kirjoitin ensin, että kinkkisuikaleita, hih..) Tuota ‘ruokaa’ ei kannattanut edes pois kaataessaan roiskuttaa vaatteille sillä sitä tahraa ei saanut enää vaatteesta pois. Mitä tuo sitten ihmisen sisuskaluille teki, eikäh.

Siinäpä niitä. Blondi taistelee oksentamista vastaan ja menee laittamaan lakanat koneesta narulle. Tarvitsee pestä pari täkkiäkin sillä saan ensi viikolla yövieraan kolmeksi yöksi. Ystävättäreni P.A. pääsi osittaiseen etäopiskeluun ja majoittuu luokseni silloin kun hänen tarvitsee olla koulussa paikan päällä. Ihanaa nähdä häntä piiitkästä aikaa!

Pirteää perjantaita ja virkeää viikonloppua!

EDIT: Hemmetin hemmetti; SLK soitti ja pyysi kanssaan ‘loiventaville’ mikä lienee vain minua varten käyttöön otettu versio ‘mennäänkö parille’-muodosta… Harmittaa samalla kun houkuttaa! Inhottavaa! Nyt tarttis sitä toivottua vahvuutta… Eiköhän tämä näytä jo sen mitä halusinkin nähdä? Olisin kyllä halunnut nähdä myös SLK:ta, mutta en noin… PRKLE!

Nestori otti kunnian tulla otsikkooni  nimipäivänsä vuoksi ja nenänvalkaisijana toimii blondi itse. Ainakin kovasti yrittää…

Sain nukutta aamusta vaivaisen tunnin verran ja kuinka inhosinkaan kännykkääni sen herättäessä..! Parin torkutuksen jälkeen komensin kuitenkin palelevan kroppani pois peiton alta ja suihkuun. SLK soitteli hetkeä ennen ovesta lähtöäni. Oli juuri herännyt ja halusi varmistaa, että olen menossa työkkäriin. Aika kultaista, eikö..? Illalla tosin pikkusen vähemmän kultaista, vain vähäsen,  mutta siitä myöhemmin…

Vein roskat mennessäni ja myöhästyin ratikasta. Onneksi niitä tulee aina uusia (kuten miehiäkin..?) ja pääsin seuraavalla. Viistoon satava lumi pisteli silmiin, mutta taaplasin ajoissa virastoon paikalle. Miten ne kaksi naista, sos.työntekijä ja työvoimaneuvoja, voivatkin olla niin kuivia naisia, molemmat..? Melkein keskustelevat enemmän keskenään, mutta samalla minua silmiin tuijottaen. Tuntuu, että he ovat muutamaa minuuttia ennen minun sisään kutsumista jo tehneet kaikki blondin pään menoksi tehdyt suunnitelmat ja sitten minun osuus on istua päätäni nyökytellen kuuntelemassa. Tällä kertaa tosin kovasti samalla yskien.

Huijasin heitä hieman, tunnustan sen teille. Minulle tuli kutsu (kirjallisena) mennä viime viikolla työkkäriin terv.tarkastukseen. Olin silloin ottanut sen hemmetin ‘napin’ enkä osannut edes omaa nimeäni sujuvasti sanoa - en tietenkään sinne tarkastukseen silloin kyennyt. En edes perumaan sitä. Nyt sitten sujuvasti leikin hämmästynyttä kun asia otettiin esille… Onhan posti ennekin hukannut kirjeitä. Väitin, etten sellaista ole koskaan saanutkaan… En itse asiassa edes pode huonoa omatuntoa moisesta huijauksesta vaan ihan pokkana koen onnistuneeni siinä hyvin. Teinhän sen karenssin pelossa… Läpi meni! Uusi aika tulee myöhemmin…

Kuivat naiset olivat tehneet päätöksensä, että blondin on aika lähteä kuntouttavaan työtoimintaan! Paikasta sentään neuvoteltiin yhdessä ja sain vaikuttaa siihen; verhoomo, jossa on myös virkkaus- ja neulenurkkaus. Mikä sen sopivampaa tälle blondille? Saatanpa oikein innostua asiasta. Kutsu haastatteluun paikan päälle tulee viikon-parin sisään ja paikka sijaitsee kävelymatkan päässä. Naiset ehdottivat neljää tuntia viitenä päivänä viikossa, mutta sen verran blondi jarrutteli, että halusi ensin aloittaa kokeillen kolmella päivällä. Osa teistä varmaan tietääkin, että kyse on töistä, joista maksetaan kahdeksan euroa per päivä työttömyyskorvauksen päälle. Nyt saa blondi sisältöä päiviinsä, rytmiä viikkoihinsa ja kaiken lisäksi vielä tod.näköisesti blondille passelia puuhaa, jee!

Työkkäristä palattuani vein kerralla KAIKKI tyhjät pullot ja tölkit pois keittiön nurkasta haisemasta. Arvatkaa sitä tuskanhien määrää mikä virtasi niin kasvoilla kuin selässäkin siinä palautusautomaatin luona..? Sain ostettua ruokaa ja vessapaperia. Kotona söin pari leipää suuren teemukillisen kera ja menin nukkumaan. Heräsin kun oli jo pimeää…

Puhelin soi liki välittömästi herättyäni. SLK soitteli KAPAKASTA ja ehdotti tulevansa ‘mäyräkoiran’ kanssa kyläilemään… Mitä teki blondi? Kuka arvaa..? Blondi sanoi, että EI KÄY… Valehtelisin jos väittäisin sanoneeni sen helposti! Hetken painin mielessäni, mutta loppujen lopuksi päätös oli helppo. Kerroin suoraan ajatukseni ja sen, että se olisi sitä tietä menoa taas. Etten halua sitä. SLK ymmärsi sen! Sovittiin alustavasti huomisesta ja että molemmat ovat silloin selvinpäin. Perään sain vielä tekstiviestin, että “Soitellaan huomenna! Ajattelin selviytyä aamuksi. Tykkään susta paljon!” Tässä sitä tykkäämistä sitten mitataankin. Jos ei toinen pidä omaa puoltaan lupauksestaan tässä asiassa (on tosin pidempi putki takana kuin allekirjoittaneella..) niin pitääkö missään muussakaan? Rehellinenhän ei voi olla vain osittain, ei minun kanssani ainakaan!

Tiskit taidan jättää suosiolla huomiselle. Ei ole pakko jaksaa kaikkea kerralla, eihän? Taidan mennä tekemään jotain syötävää ja mennä sitten pitkäkseni telkkaria tuijottamaan… Oli aika hyvä päivä jo ja huomenna varmasti vielä parempi. Loppuis vaan tämä yskiminen alkuunsa!

Jälleen nukkunut koko päivän ja illan. Ja yskinyt…

Jatkoin nukkumista soitettuani hammaslääkäriin ja siirrettyäni ajan ensi kuulle. Migreeni meni ohi lääkkeellä, mutta yskä ei. Onkin todella ilkeä yskä, joka tulee puuskittain yökkäämiseen asti ja saa kyyneleet valumaan pitkin poskia. Jossain tosi syvällä kutittaa kuin olisin nielaissut kasan bilettäviä muurahaisia. Yskimistä kestää kerrallaan epäuskoon asti. Inhottavaa! SLK lähti jossain vaiheessa päivällä ja itse jatkoin nukkumista puhelin äänettömällä. Ihanasti SLK laittoi pariin otteeseen päivän aikana tekstiviestejä, että ‘onko kaikki hyvin’. Hän kun tiesi kuinka tuo hammaslääkärin siirtyminen (jälleen!) harmitti ja otti blondin luonnon päälle. Olon ollessa muutenkin kaikesta johtuen surkea… Siis migreenistä, yskästä ja ajan peruuntumisesta.

Illalla katselin muutaman sarjan telkkarista ja köhin ja yökkäilin. Paljon ajatuksia kaikesta päässä, mutta jostain syystä päällimmäiseksi nousi ajatus siitä, että itse olen oman elämäni sankari, kuten tuonne kommenttilootaankin minulle mainittiin. En ole tilivelvollinen tekemisistäni kenellekään muulle kuin itselleni. Tietysti pojallenikin, mutta vain asioissa, jotka häntä jollain tapaa koskettavat. Mietin siis tätä käsistäni riistäytynyttä juomistani. Puhuttiin siitä SLK:n kanssakin sillä olen itse sitä mieltä, että meidän molempien tulee lopettaa JOS aiomme viettää aikaa enemmänkin yhdessä. Ei riitä, eikä se toimikaan niin, että vain toinen lopettaisi. Viestien sisällön perusteella SLK on myös ollut tänään ilman ja se on hienoa. En tuuleta vielä ‘hallelujaata’ ja vahvaa uskoa asiaan, mutta toivossa elän kuitenkin. Varovasti…

On jälleen aika laittaa asiat kuntoon. Ainakin yrittää. En pidä itsestäni tällaisena ja sehän heijastuu kaikkeen. Liian moni asia on jäänyt hoitamatta ja koti näyttää kaatopaikalta. Vähäisetkin ns. normaalit ihmissuhteet ovat jääneet taustalle tai hoitamatta. Harmittaa. Alkaneena päivänä on aika työkkäriin - jospa tämä tästä eteenpäin alkaisi taas sujumaan? Ei se vaivattomasti ja ahkeroimatta onnistu. Nyt minulla on henkilö, jonka seurassa olen menossa NA:han. Jonain lähipäivänä. Onneksi!

Itseinho ja itseensä pettyminen eivät parane ilman kovaa työtä. Eikä hetkessä. Tajuan kyllä sen, että se karaoken vetäminen oli loistava apu siviiliin tullessa ja nyt kun en enää ole ollut siellä, on minulle jäänyt liikaa aikaa ilman velvotteita. Siinä syy ja seuraus. On aika puida oikein kunnolla itsekseen mitä Minä haluan ja mitä olen valmis tekemään tavoitteet saavuttaakseni. Olisipa minulla vain tarpeeksi voimaa ja päättäväisyyttä niistä suoriutuakseni. Ymmärrän sen, että osaisin kun haluaisin, mutta samalla olen tietyllä tapaa helposti periksi antava. Keksin oivat tekosyyt kumota omat päätökseni ja suunnitelmani. Yöllä on helppo olla vahvempi kuin päivällä/illalla…

Mutta jotta saisin itseni aamulla ajoissa ylös, suihkuun ja liikkeelle, on aika mennä takaisin peiton alle. Ei nämä asiat tässä ruikuttamalla kuitenkaan parane. Blondin on aika hypätä pois tästä pyörästä ja alkaa panostaa loppuelämäänsä. Ei mikään ihan pikku juttu, mutta yrittämisen arvoinen teko kuitenkin…

Jaahas. Huominen pelottaa ja kovasti, oikeasti…

Ex-vuokralaisen tuoman whiskyn myötä innostuin sittenkin liikkeelle SLK:n kanssa. Oli oikeasti tooooosi mukavaa, olihan se Se Oikea SynttäriPäivä. Juteltiin asioita lisää selväksi todella paljon. (ollaan naurettu ja itketty yhdessä.. vieressä vieläkin!) Käytiin neljässä eri kapakassa; pääsin laulamaan perinteeksi muodostuneen Aikuisen naisen, kuten joka syntymäpäivä. (paitsi linnassa tietenkään..) Pääsin pelaamaan voittoisasti biljardia ja oli oikeasti todella hyvä fiilis. SynttäriSankariFiilis!!!

Kuulin illalla MAHTAVAN UUTISEN: mun pikkuveljestä tulee heinäkuussa i.s.ä.!!! Ihanaa! Mieletöntä! Voi onnea!!!

Huomenna on se hemmetin hammaslääkäri aamulla… Tekisi niin mieli taas kerran peruuttaa/siirtää se, mutta en tee niin. Inhottaa koko homma, mutta pakkohan se on tehdä jos joskus haluaa hymyillä häpeämättä. Inhottaa! Ärsyttää! V***ttaa!!!

EDIT: Ja stressaamisesta migreeni, joka ‘pakotti’ siirtämään menon ‘taas’ ensi kuulle, shit!!!

Kyllä tämä tästä… (terv. 42-vuotias..)

Olen ollut kotona koko päivän. Puhelin äänettömällä ja blondi peiton alla. Sain sentään mentyä suihkuun ja jälleen on olo ihmismäinen. Sain ex-vuokralaisen kylään lahjan kera. Kivaa ja mukavaa. Onnitteluja on satanut puhelimeen, ‘naamakirjaan’ ja IRC-galleriaan, jossa olen nuorten vuoksi. Siis poikani ja hänen siskonsa, sekä oman siskoni. Poikani soitti hetki sitten onnitellen ja aikoi soittaa vielä tänään uudestaankin. Velikin soittelee töihin mentyään. Sankari saa huomiota…

Kiitos kaikille onnitelleille ystävilleni!!! Olette tärkeitä!

Hih, minne katosi sunnuntai..?

Heräsin. Tähän aikaan. En tiedä muuta syytä kuin jano ja vieressä kuorsaava SLK… On sitten täällä ja ollaan puhuttu(-kin) aika paljon… En ole vieläkään varma, mutta paremmalta tuntuu kuitenkin. Moni asia selvisi ja se on hyvä. Lauantaina oli kivaa! Sain laulaa ja pelata biljardia hyvässä seurassa. Eilinen on osittain kadoksissa, mutta kivaa oli silloinkin. Taidan mennä takaisin nukkumaan…

Vanhuus ei tule yksin…

Ties kuinka kauan olen yrittänyt suoriutua ensimmäisen kuvan laitosta tänne uuden sydeemin myötä ja pakko myöntää, että sillä hilkulla ollaan, ettei olisi blondille aivan liian vaikeaa…

Ei mitään hajua toistaiseksi onnistumisesta. Nyt kuva kuitenkin (toistaiseksi) näkyy. Tosin tuota kokoa muunnellessa kuvasta tuli alkuperäistä suttuisempi. Noh, ensi kerralla ehkä jo osaan… Kuva on sitä paitsi jälleen otettu kännykällä ja se verottaa jo oman osansa. Suonette anteeksi.

Ajattelin vain tulla pikaiseen kertomaan, että kolmas koneellinen pyykkiä alkaa olla valmiina, tiskit tiskattu ja lakanat vaihdettu. Sain samalla vähän siliteltyä liinavaatteitakin. Kyllä tämä tästä. Äidin kanssa käytiin sähköposti-keskustelua ja molemmilla lienee parempi mieli. Liskonaiselle laitan postia vasta huomenna, anteeksi.

Nyt kioskille tupakan ostoon ja sitten suihkuun. Elämä on taas helpompaa hengittää, hetken ainakin.

Venytys. Yskimistä. Jalat samalla hiessä ja jäässä. Puhtaat pyykit koneessa. Pitäis ja kannattais vaan ei välttämättä just nyt jaksais…

Näin aamusta paljon pikkutarkkoja unia. Muistan kenen kanssa kävelin kohti outoa kirkkoa. Oli vaikea löytää perille. (Olen aika usein ollut viime aikoina samassa paikassa, joka ei vastaa todellisuutta..) Vaikea oli sulkea kahta puhelinta sisälle mennessä. Ihmettelin kovasti sääntöä kenkien riisumisesta ja harmittelin sukkien puuttumista. Tapasin äitini ja yllätyksenä kaikille paikallaolijoille myös isäni. (siis adoptio-sellaiset) Oltiin menossa poikani konfirmaatioon vaikka muistin hänen jo käyneen sen aiemmin. Ikkunasta katselin johonkin voimistelusaliin, jossa pikkutytöt kieppuivat eritasonojapuilla ja halusin katsoa tarkemmin varmistaakseni, että heillä oli siellä aikuiset apuna. Oli.

Toisen unenkin muistin herätessäni. En muista enää.

Kirjoitin äidilleni sähköpostin. Kerroin mahdollisesta masennuksestani ja pyysin ‘liikkumatilaa’. Muistutin täyttäväni 42 vuotta, etten välttämättä koe tarpeelliseksi ‘ilmottautua’ hänelle joka kolmas päivä. Nyt en jaksa. Lupasin kuitenkin vastata jokaiseen hänen laittamaansa sähköpostiin. Uskoisin, että äiti jälleen ymmärtää - tai sitten huolestuu vain lisää…

Jonkin asteinen masennus taitaa todellakin olla päällä. Mikään ei huvita. Sain pyykit koneeseen, mutten jaksaisi mennä laittamaan niitä kuivumaan. Lisää pyykkiäkin pitäisi pestä. Vaihtaa taas sänkyyn lakanat sillä aamuyöstä tuli hikoiltua vanhoja ‘alkoja’ pois. Suihkuunkaan en pidä kiirettä. Olen varsinainen ruusu poskille murenevien vanhojen ripsivärien ja takkutukan kanssa. Silmät ovat turvoksissa ja hampaat pesemättä. Eipä ole kukaan katsomassa, joten mitä väliä. Pyjaman housut, huppari ja villasukat. Nihkeät sormet, kosteat varpaat ja sisäinen vilu. Vatsassa outo tunne; ei kipu, mutta ei hyväkään. Puristus.

Mutta sitten: aurinko pilkistää paskaisten ikkunoiden läpi! Blondi runttaa itseään niskasta kiinni välittömästi ja menee laittamaan ne pyykit. Uudet koneeseen ja ne puhtaat lakanat sänkyyn. Tiskiä ei ole juurikaan (kun en ole kokannut tai edes oikein syönyt..), mutta voisihan ne vähäisetkin sutia pois. Sitten kuumaan suihkuun, mars mars. Jos ei mieli ja olo parane, niin sitten takaisin sänkyyn - sentään puhtaisiin lakanoihin…

MUTTA JOS mieli kohenee, niin voisi harkita yhtä sun toista (jos olisi rahaa..) tulevien synttäreiden ‘kunniaksi’. Keittiössä on joululahjaksi saatu skumppa-pullo, jonka voisin varalta tunkea melkein tyhjään jääkaappiin. POKS! Ei passaa jättää juhlintaa maanantaille kun sitten on se (hemmetin!) hammaslääkäriin meno (ke) edessä. Se on jo muutenkin niin vastenmielistä, ettei siihen krapulaa tarvita lisukkeeksi. SLK viesteili yöllä, että “olet tärkeä!”. Harkitsen tapaamista, ehkä. Kainalossa olo voisi lämmittää… Kattoo nyssitte…

Lauantaita!