Muurin tällä puolella…

 Ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta ‘joutuneet’ viettämään aikaansa seurassani, tietävät minussa kasapäin omituisia piirteitä, jotka vain lisääntyvät iän kanssa samaan tahtiin. Kuulen niistä alituisesti  ja vankilassa, juuri ennen sieltä pois pääsyäni, sainkin lisänimen “Bree” viitaten Täydellisiin Naisiin, ei juustoon. Olen se, jolla löytyy pakkomielle silittää päiväpeiton rypyt suoraan ja oikaista muutkin vinoon menneet esineet. Leppäkerttu, tiedättehän, pilkkujen nus*ija…

Kiitos Cherry haasteesta, johon pyrin välittömästi vastaamaan…

Pelin säännöt:
“Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

1.  Ruoasta lienee helpoin aloittaa…En voi sotkea ruokia keskenään. Siis tietysti perunat ja kastike tulee yhdistää, mutta esimerkiksi salaatin syön aina eri lautaselta. Jos salaattiin sekoittuu lämmintä kastiketta, jää se syömättä. En ymmärrä ihmisiä, jotka kasaavat samalle lautaselle kaiken ja mättävät sisällön suuhun sikinsokin. Yäks! (Olisi tähän varmaan kelvannut sekin, että laitan lämmitetyn karjalanpiirakan päälle juuston lisäksi sinappia..)

2. Kotiintulo-traditio.  Otan AINA kotiin tultuani osan sormuksista ja rannekellon pois. Hiukset kiinni ja villasukat jalkaan. Farkkujen tilalle kotihousut. Koruista ja kellosta luovun vaikka tietäisin olevani kotona vain lyhyen aikaa. (puoli tuntiakin on jo riittävästi) Olen jopa joskus kuljettanut eräiden frendieni luo villasukkia voidakseni tehdä saman siellä. Siis jonnekin missä olen tiennyt viettäväni useammin ja enemmän aikaani.

3. Astioilla on oma järjestyksensä kaapeissani ja niiden tulee olla niin.  Kahvimukien kahvat osoittavat samaan suuntaan ja mukeilla on värijärjestys…Olen aikoinaan jopa kieltänyt erästä ihmistä tiskaamasta enää luonani kun kyllästyin ‘korjaamaan’ astiat omille paikoilleen hänen jäljiltään. Aika friikkiä, kai.

4. Tästä olen kirjoittanut blogini alkupuolella: en voi sietää rouskutusta!!! Ei se johdu yksistään kateudesta; siitä, ettei näillä jäljellä olevilla hampailla voi syödä niin tehokkaasti, että saisi aikaan sellaisen tehorouskutuksen. Luulen, että yliherkkyyteni juontaa jo lapsuudestani kun äidilläni oli tapana syödä kiireellä (kuulemma töissä, lapsia hoitaessa, opittu ‘tapa’) ja usein hän puhui samalla kun pureskeli. Että tuo nostaa karvani pystyyn edelleen jo pelkästä ajatuksestakin, ARGHH! Vankilassa saatoin lähteä pöydästä kesken ruokailun…

5.  Kohdallani olisi varmasti ollut helppo keksiä tuplamäärä näitä omituisuuksia, mutta viimeisenä listaan nukkumiseen liityvän asian: jalkojen on oltava poissa peiton alta. Peiton tulee olla kuitenkin alaselän ja pakaroitten päällä, ilman ei voi olla. Kesälläkin, kuumaan aikaan, tulee olla edes lakana noilla tietyillä paikoilla, mutta EI KOSKAAN jaloillani.

Minä vuorostani haastan tähän seuraavat henkilöt:

• Hymy
• Subbari
• Minz
• Erroristi
• Oben
  

PS. Sain villasukat toisen sukan kärkeä vaille valmiiksi…Hyvää yötä!