Muurin tällä puolella…

Niin se vaan on, että kun tila on loppu, niin se ON LOPPU!

Käytettynä 99% kapasiteetista!!!

Onhan täällä tullutkin oltua: 798 artikkelia, 6 360 kommenttia. KIITOS!!!

…jo jonkin aikaa sitten kasaamaani jatko-osoitteseen, jossa kunnioitin tämän blogin perinteitä ulkonäön suhteen…

Perille löydätte tästä. Ei siellä ole tarjolla kahvia, ei pullaa — minä olen. Tervetuloa!

KIITOS KAIKILLE TÄMÄN BLOGINI KANSSA KULKENEILLE!!! ♥ ♥ ♥

– Stansta –

PS. Muistattehän päivittää uuden blogini osoitteen sivupalkkeihinne… kiitos!!!

Lauantai-iltana blondi istuu yksin Epsoon luona ja puuhastelee murulle yllätystä. Kumpi yllättyy: Epsoo vai blondi..? Sen näkee.

Poika tuli illalla luokseni ja esitteli Google Mapista paikkoja, joissa olivat reissullaan olleet. Iho oli vähemmän ruskea kuin olisin olettanut, mutta lavassa komeili uusi (ensimmäinen) hieno tatuointi. Poika piipahti välillä ajelulla kaverinsa kanssa ja palasi sitten hakemaan minua. Yhdessä menimme Epsoon työpaikalle, josta Poika sitten heitti meidät Epsoon luo.

Tänään meillä oli kello soimassa sillä ohjelmassa oli Tapiolaan meno. Siellä oli jonkinmoiset maalaismarkkinat ja esiintymislavalla Epsoon poika bändinsä kanssa.

Vaikka lähtiessä ripotteli vettä, niin bändiä kuunnellessa alkoi paistamaan aurinko. Kivasti pojat suoriutuivat ensimmäisestä keikastaan kyseisellä kokoonpanolla - vain laulaja olisi saanut olla joku toinen.

Tuon ison altaan yli oli viritetty köysirata, jota pitkin halukkaat pääsivät liukumaan valjaiden varassa maksua vastaan. En ollut kai koskaan ennen Tapiolassa varsinaisesti käynytkään, joten paikat olivat minulle uusia.

Myyntikojuja oli paljon ja monessa paikkaa tarjolla voissa paistettuja muikkuja. Ajattelin olla ennakkoluuloton ja kauppiaan kehoituksesta maistoin yhden. Nooh, se päätyi lopuksi jonkun kukkaistutuksen sekaan. Onneksi en ostanut kokonaista annosta.

Lastenvaatteita, cd-levyjä, tyrni-tuotteita, hunajaa, nahkaa, puuta, leipää  ja kaikkea oli tarjolla. Oli narunvetoa, pomppulinnaa,  possujunaa sun muuta lapsille ja jopa tarot-korteista ennustaja paikalla. Puolueilla oli omat telttansa. Kaikenlaista mukavaa, mutta meidän mukaamme tarttui vain pari puista lastaa, piirakkakaulin, Epsoolle uusi lompakko sekä nämä:

Levitteitä joka lähtöön: hirvenliha-, savuliha-, kanttarelli lohi-, kylmäsavu poro- ja lohilevitettä. Toivottavasti ovat hyviä!

Tämä oli ‘pakko’ kuvata Minz ‘iä varten. (linkistä löytyy syy..)

Aikamme jaksoimme kuljeskella kojujen välissä ja lähdimme sitten kohti ruokakauppaa. Matkalla oli ‘turistina’ kuvattava tämä jotenkin kömpelön oloinen patsas.

Kaipa tuollakin joku taiteellinen näkemys/merkitys on. Minä vain en oikein ymmärrä. Paitsi että… mikäs siinä jos mies haluaa naistaan kantaa, heh heh..

Poikkesimme pettymyksen tuottavilla hampurilaisilla, ruokakaupassa ja palasimme tänne Epsoon luo. Viime yön vähien unituntien sekä parin tunnin ulkoilun jälkeen sänky kutsui jälleen ja uni maittoi. Illalla Epsoo lähti töihin ja minun oli tarkoitus kotiutua myöhemmin tänään, mutta päätinkin jäädä tänne.

Epsoo on illan mittaan viestitellyt töistä. Poikahan on siellä myös ja hoitaa ravintolan vastaavan hommia ensimmäistä kertaa tänään. Talo kuulemma täyttyy kovaa vauhtia - onneksi Epsoo on siellä auttamassa! Sovimme, että Epsoo antaa avaimensa Pojalle, niin että hän pääsee menemään luokseni yöksi.

Minä tosiaan aloin tekemään hetken mielijohteesta yllätystä Epsoolle. Pahus vaan, että koko homma saattaa kaatua pieneen tekniseen ongelmaan. Kerron myöhemmin onnistuinko… Taustalla soi Euroviisut, joita kuuntelen tässä samalla. ♪♫♪♪…

Musiikillista lauantai-iltaa!

*   *   *   *   *

LISÄYS:

Se Epsoolle kehittelemäni ylläri on valmis vaikka kaikki ei mennytkään toiveideni mukaisesti… Tarkistin kyllä, että keittiöstä löytyy tuomani kuivahiiva sekä kardemumma. On munia, sokeria sun muuta. Jauhotkin katsoin ja jopa mittasin, että yli litran verran on. Epsoo epäili illalla, että laktoositon maitojuoma ei ehkä olisi kunnossa enää, mutta oli sekin. Eikun hommiin!

Jauhot loppuivat kesken. Kaivelin kaappeja enkä löytänyt sieltä mitään muuta millä yrittää säveltää kuin itse tehtyjä korppujauhoja. Niitä yritin siivilöidä sekaan, mutta huonoin tuloksin, kai. Oli vain nostettava lusikalla kökköjä pellille.

Laitoin urheasti voisilmät sekä sokeri/vaniljasokerisekoitusta päälle.

Asunnossa tuoksuu oikeasti kuitenkin TUOREELLE PULLALLE. Rumia nuo ovat enkä ole tohtinut vielä edes maistaa… Rakkaudella tehty murulle yllätykseksi ja sateisen työillan jälkeiseksi iloksi ♥ !!!

PS. Maamilla on meneillään kymppitonni-arvonta *hox hox* (04.06.2010 asti..)

PeRRRRjantai, jee!

Olipas jotenkin nihkeä päivä töissä. Ei vaan olisi huvittanut olla siellä. Jokaisella pajallahan on pääideana kierrätys ja tässä esimerkki siitä:

Mielestäni ihan mieletön keksintö! Amme, joka on halkaistu, maalattu ja jolle on laitettu jalat ties mistä. Ihana!

Kaikki loppuu aikanaan ja niin myös työpäivä. Matkasin työkaverini O:n kanssa bussilla metrolle ja jatkoin sillä keskustaan. Olipas se hassu tilanne kun soitin äidilleni eikä hän tahtonut kuulla puheestani sanaakaan. Samalla nousin portaat ylös ja näin heidät. Halauksia! Jopa isän kanssa vaikka olin epäillyt pelkkää kättelyä…

Mietimme mitä tekisimme ja minähän tietysti kerroin etten ole syönyt koko päivänä mitään. Ruokapaikkaa etsiessämme kävelimme Aleksin melkein päästä päähän ja siinä ajassa Epsookin ehti keskustaan. Tapasimme tietyn paikan edessä ja siihen tiettyyn paikkaan menimme syömään. Höh, onpa salaperäistä? Menimme City-käytävän Rossoon. Saimme mukavaa palvelua, kohtuullista ruokaa ja mukavan hetken keskenämme. Isä ja Epsoo tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa.

Keittoa, pannupizzaa ja lihapullia. Alanko kuullostamaan Viisikko-kirjasarjalta..? En ole itse koskaan niitä lukenut, mutta muistan jonkun joskus kommentoineen, että niissä SYÖDÄÄN aina. Oli kivaa, että Epsoo ehti mukaan vaikka hänellä olikin kiire töihin. Äiti sai syntymäpäivälahjansa ja piti niistä. Ruokailun jälkeen äiti halusi Esplanadille…

…kävelemään, joten suunnistimme kolmestaan sinne; äiti, isä ja minä.

Aurinko onneksi paistoi vaikka tuuli olikin viileä. Istuimme hetken penkillä ja katsoimme ohi kulkevia ihmisiä. Aika paljon näimme mahtavasti pukeutuneita henkilöitä TOHTORINhatuissaan ja sen miekan kera. Onneksi ei satanut!

Äidin ja isän junan lähtöön oli vielä reilusti aikaa ja äiti keksi, että lähtisimme kiertoajelulle ‘kolmosen ratikalla’. Mikäs siinä. Kävelimme Espan poikki kohti Havis Amandan patsasta…

…siihen Kauppatorin kupeeseen…

…ja hyppäsimme ratikkaan. Matkasimme halki Eiran, Viiskulman, Bulevardin. Rautatieaseman ohi ja Kaisaniemen, Hakaniemen sekä Kallion kautta Brahenkentälle. Siinä kohtaa oli hypättävä hetkeksi pois kyydistä ja jatkoimme matkaa seuraavalla kohti Alppilaa. Ohi Linnanmäen, Eläintarhan ja Jäähallin. Pitkin Mannerheimintietä, koukaten Töölössä, ohi Kampin keskuksen ja takaisin rautatieasemalle. Kahdella ja puolella eurolla pääsee aika mahtavan matkan - ja selostuksesta piti huolen äitini. Tosin tyyliin “tuossa oli aikoinaan..”.

Haimme laukut säilytyslokerosta ja menimme Eliel’iin, siihen kuuluisaan asemaravintolaan. Äidille teetä ja me isän kanssa joimme ‘miehekkäästi’ kahvit. Saatoin vanhemmat juuri paikalle saapuvaan junaan ja oikein hyttiin asti. Nauratti kun vaunun numero oli Poikani syntymävuosi ja toinen sängyistä syntymäpäiväni. Halaukset ja heipat. Oli todella mukava tavata!

Matkasin kotiin ja ehdin olla ehkä tunnin verran tässä koneella kun puhelin soi. “Missä sä oot? Voiks tulla käymään?” POIKA!!! ♥

Ja tuli. Ei oikeasti ole ollenkaan niin ruskea kuin olin olettanut. Reissu oli mennyt hyvin. Ei riitoja, ei suurempia vastoinkäymisiä, mutta nyt Poika tietää miten haluaa seuraavan lomansa aikanaan järjestää sekä käyttää. Nooh, viisi parikymppistä jannua, niin tietäähän sen mitä se on ollut. Poika oli ottanut lapaansa mukavan näköisen tatuoinnin. Ihan hieno!

Hän lähti juuri kaverinsa kanssa ajelulle (kun kaverilla on uusi auto!) ja minun on alettava pakkaamaan tavaroita vuorokauden mittaiselle ‘maaseutuasunto-reissulle’. Epsoon poika esiintyy huomenna bändinsä kanssa yhdessä tapahtumassa ja olemme menossa kuuntelemaan. Poika vie meidät Epsoon luo kunhan Epsoo pääsee töistä.

Hyvää mieltä teillekin!

Nyt ON PALJON kuvia iloksenne.

Aloitan tiistaista, jolloin sain Epsoolta tekstiviestillä kutsun mennä suoraan töistä Hakaniemeen.

Minähän menin ja löysin miehen aurinkoiselta terassilta istumasta. Otin oluen minäkin ja sitten ryhdyimme tutkimaan ruokalistaa. Emme me pitkälle päässeet. Keksin hetken mielijohteesta, että mitä jos matkisimme turkkilaisten tyyliä syödä meséitä. (Alkupaloja pienissä kipoissa koko pöydän täydeltä) Tilasimme listalta kaikki vaihtoehdot ranskalaisia perunoita ja jotain Italia-juttua lukuunottamatta.

Oli sipulirenkaita, katkarapuja, valkosipulisia perunoita, tomaattia sekä mozzarellaa, paistettua vuohenjuustoa paholaisenhillolla, ilmakuivattua kinkkua meloonilla, tuoresalaattia ja vaikka mitä. Aurinko paistoi ja hetken saattoi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Ihanaa!

Ruokailtuamme lähdimme kävelemään Kallioon…

Päädyimme ystävämme kampaamoon, jossa hetken mielijohteesta leikkasimme minulle OTSAHIUKSET! Sellaisia minulla ei olekaan ollut miljoonaan, noh, ainakaan viiteentoista vuoteen. Epsoo tykkää, työkaverit kehuivat ja minäkin tykkään. Oli ihana iltapäivä sekä ilta. Kiitos muru ♥ !!!

*   *   *

Sitten keskiviikkoon eli eiliseen.

Menin normaalisti töihin eli puolilta päivin. Teimme reilun tunnin töitä ja lähdimme sitten kahville. Kahvin jälkeen meidän pajan porukka kokoontui pihalle ja Epsookin liittyi seuraamme. Lähdimme kävelemään ensin pitkin Arabianrantaa ja ihastelimme sinne nousseita uusia taloja jättimäisine terassiparvekkeineen.

(Tohtinen laittaa kuvan, jossa työkaverini O. kävelee ohjaajamme kanssa kun molemmat ovat sopivasti kääntäneet kasvonsa pois..? Oli meinaan ainoa kuva, jossa ko. taloja näkyi..)

Matka jatkui rantaa pitkin eteenpäin ja päädyimme paikkaan, josta pikaisen postauksen kuva on otettu. Siinä vieressä oli nostalgisen näköiset vanhat pitkospuut.

Vaikka Epsoo olisi halunnut mennä kävelemään niitä pitkin, oli hyvä, ettemme menneet. Niistä kun puuttui pätkiä sekä loppuosa kokonaan. Olisi siinä saanut loikata nokkosiin, ja silti olisi varmaan saanut kenkänsä märiksi.

Rannassa kvaakatti (hih) muutama Irene & Kalevi. Sorsia siis.

Yksi niistä linkutti ilkeän näköisesti, ressukka.

Tästä jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetusta sillasta tykkään.

Sama se kummasta suunnasta sitä katsoo, heh heh… Kaunis ja näyttävä se kuitenkin on.

Tämän kyltin luona muut yhdeksän kävelijää luovuttivat ja lähtivät omille teilleen…

(Vanhankaupunginkosken kalapolku)

Me emme Epsoon kanssa olleet vielä nähneet tarpeeksi vaan jatkoimme kaksin matkaa.

Tuolla oikealla, mutkan takana, oli paikka, jossa oli muutama kalastaja onkineen. Juttelimme hetken pojan kanssa, joka oli onnistunut nappaamaan yhden kuhan. Epsoo silminnähden innostui paikasta ja päätimme palata sinne oman ongen sekä eväiden kanssa. Jonain päivänä tätä kesää.

Tuonne me vielä halusimme mennä. Katsomaan, että pääsisikö kuohuja katsomaan lähempää.

Kiipesimme ensin todella kauniita portaita pitkin ylös…

Ja sitten vehreää polkua pitkin alas…

Pääsimme vanhan myllyn ohi ja ihastelimme muita siellä olevia vanhoja rakennuksia.

Pääsimme lähelle koskea. Itseasiassa kirjaimellisesti sen päällekin.

Tuossa lankkujen alla velloi valtava vesimassa, joka tuli ulos kolmesta puuluukusta. Vähän pelottavaa. Tässä kuvassa ne luukut näkyvät suoraan vastapäätä.

Takana on se rakennus, josta oli kuva ylempänä. Vesi oli tosi ruskeaa ja tuoksui jännälle.

Tuolla vasemmalla olevia portaita pitkin pääsi kapealle sillalla ja sitä pitkin kosken toiselle puolelle.

Siellä oli tällainen kaunis pienempi rakennus.

Tuosta rakennuksen vierestä otin tämän kuvan.

Vieressä oli omakotitalo, jossa toimii kahvila/ravintola. Kävimme sitäkin ihastelemassa sisällä asti. Oli aika kylmä tuuli, mutta paikka on varmasti fantastinen helteellä, koska siinä oletettavasti tuulee kosken toimesta aina. Tiskillä palvellut nainen ansaitsee kunniamaininnan mukaavuudellaan sekä palvelualttiudellaan. Varmasti oikeassa ammatissa ja paikassa!

Palasimme samaa reittiä takaisin…

Rakennusten väliin jäävä polku saanee meissä jokaisessa pienen runoilijan heräämään..?

Kävelimme Arabian ostoskeskukseen ohi tämän portin…

…ruokaostoksille ja ostimme ruotsalaisia uusia perunoita. Tuollaisen melkein kolmen tunnin ulkoilun jälkeen (ja muutenkin) ne maistuivat taivaallisilta sillin kanssa nautittuina. Arvatkaapa kaaduimmeko syötyämme vierekkäin sänkyyn ja olimmeko hetkessä syvässä unessa? KYLLÄ.

Illalla Minni tuli ruskeana ja kaivattuna. ♥ Istuimme iltaa ja piipahdimme sitten Epsoon työpaikalla hoitamassa Epsoon asioita ja muutenkin. Pääsipä Minni laulamaan kappaleen, jonka koko hänen neljän kuukauden poissaolon ajan kielsin kaikilta ystäviltäni. Lauloimme toki yhdessäkin. Minni sai kyydin ‘kotiinsa’ ja me tulimme Epsoon kanssa luokseni. ZZZzzz….

*   *    *

Tänään oli ihan tavallinen työpäivä. Sain valmiiksi sen topin Asiakkaalleni.

Olen itse tuohon erittäin tyytyväinen!!!

Tässä Asiakas kokonaan vaatetettuna - ellei päätä tai toista kättä tule jostain vastaan..

*   *   *

Huomenna menen töiden jälkeen tapaamaan (adoptio-) vanhempiani keskustaan. Onnittelemaan äitiäni eilisen syntymäpäivän johdosta, ja muutenkin. Toivottavasti Epsoo ehtii mukaan!

Poika saapuu aamulla (!!!) kuukauden kestäneeltä Thaimaan matkalta. Tapaan hänet viimeistään lauantai-iltana, jolloin hänellä on työvuoro samassa paikassa missä Epsoo on töissä. Ihanaa!!! ♥

*   *   *

Tämä blogi alkaa olla tullut tiensä päähän. Ennen tämän pitkän postauksen julkaisua kapasiteetista on käytetty 94 prosenttia. (Ja jälkeen 97%) Alkaa olla jalka oven välissä ja edessä muutto uuteen osoitteeseen. Se on jo valmiina, ja tietysti ilmoitan sen teille heti.

Mahtavaa alkavaa viikonloppua!

PS. Kaikki kuvat olen ottanut siis kännykkäni kameralla.

…tulin kertomaan, että eiliseltä ja tältä päivältä on paljon kivoja kuvia, mutta…

…koska Minni ♥ tuli juuri, en jää kirjoittamaan. Palaan asiaan huomenna!

Mieluisaa viikon jatkoa!

Maanantai on maanantai vaikka voissa paistaisi. On, vaikkei paistaisikaan. Edes aurinko kunnolla…

Aamu alkoi juuri niin, että ensin soi oma kännykkäni herätystä ja laitoin torkun päälle. Ennen uutta soittoa aloitti Epsoon puhelin ja juuri sillä hermoja raastavalla pimpelipomilla, jota en kestä. Epsoo kestää ja hyvin kestääkin. Ei hievahdakaan. Kysyy korkeintaan, että “missä se soi?”. Murr. Peiton alla oli paljon mukavampaa kuin ajatus tulla pois sieltä.

Epsoo nousi ensin ja napsautti valmiiksi ladatun keittimen päälle. Meni suihkuun ja sitä rataa. Oli noustava itsekin. Palellen. Koko liikkuminen oli kuin liisteriä eikä mikään tuntunut sujuvan. Kuppi kahvia auttoi - ainakin vessaan asti. Kolmesti ennen lähtöä…

Katsoimme bussin aikataulun netistä ja olimme ajoissa pysäkillä. Niin sopivaa maanantaille, että odottamamme vuoro oli jäänyt välistä kokonaan. Seuraava tuli puolen tunnin päästä ja mateli kuin rampa käärme. Helppo laskea, että myöhästyin töistä vaikka metroa ja ratikkaa ei tarvinnutkaan odotella.

Jouduin vielä kipittämään kodin kautta hakemassa viime viikkoisen lääkärintodistuksen sekä kulunvalvontaläpyskän. Nappasin samalla Buranan sillä lähestyvä matalapaine sekä ukkonen painavat pääni syvälle hartioiden väliin jyskytyksen kera.

Tuntui, etten olisi ollut töissä sataan vuoteen vaikka olin poissa ‘vain’ viikon. Sain tehtyä sen hihan Asiakkaalle valmiiksi:

En halunnut tehdä tuosta pidempää, ettei se aikanaan käy riitelemään sen topin kanssa, jonka tänään aloitin.

Työpäivä meni ihmeen reippaasti ja nopeasti odotuksistani huolimatta. Oikeastaan tuli hyvä mieli kun sai oltua paikalla heikosta olosta huolimatta. Pomo kuittasi jossain vaiheessa, että “Stansta se on vaan niin ruskea ja edelleen kipeä”.. En osaa päättää oliko tuossa ‘piikki’ vai ei sillä molemmat asiat pitävät paikkansa. (?) Ihan sama.

Tein muuten kierrätyksestä todellakin löydön, mutta esittelen sen teille vasta huomenna sillä jätin sen työpaikan kaappiini..

(Aikamoinen muutos vajaassa kahdessa viikossa, eikö olekin..?) Kerrankin Mr Murphy sai ansionsa mukaan: olin ottanut kotoa sateenvarjon mukaan ja tehän tiedätte miten siinä yleensä käy..? Jos kapinetta ei ole, alkaa satamaan ja jos se on, niin ei. Hah hah, juuri kun lähdin töistä, alkoi satamaan ja hymyillen avasin varjon..

Kotona olen pessyt kaksi koneellista pyykkiä - toiset odottavat parhaillaan kuivumaan laittamista. Epsoo keräsi eteisestä kaksi kassillista mainoslehtiä, mutta ei ehtinyt viemään niitä ennen töihin menoaan. Viemme yhdessä huomenna sillä muitakin roskia piisaa. Kuka tuonne sateeseen huvikseen lähtee? Menen laittamaan ne pyykit ja sitten kaadun selälleni tuijottamaan maanantaisarjoja telkkarista.

On taas hyvä sää poltella kynttilöitä!

PS. Poika palaa Suomeen perjantaiaamuna, jee!!! ♥

Sunnuntai. Ihan tavallinen sunnuntai. Paitsi, että Helluntai.

(Mummovainaalle ♥ -lliset nimipäiväONNITTELUT!)

Epsoo heräsi ennen minua ja keitti kahvit. Taisin yskiä yöllä. Ainakin tein sitä todella paljon päivällä. Minullahan on meneillään jo toinen antibioottikuuri ja siitä neljäs päivä. Silti yskin ihan hemmetisti tänään. Mitä se mahtaa tarkoittaa kun yskiessä ysköksen lisäksi suu täyttyy jonkinmoisesta vaahdosta..?

Päivällä tuntui kuin olisin ollut kuumeessakin. Paleli, mutta pää oli lämmin. Suussa maistui pahalta, pää ja koko kroppa painoivat. Raajat tuntuivat voimattomilta, mutta jaksoivat silti viedä kahteen otteeseen parvelle päikkäreille. Rintalasta on kuin nyrkistä saanut, sattuu selkäpuolellekin. En todellakaan ole kunnossa. Paska.

Jotta tämä valittaminen ei vielä tähän loppuisi, niin kerrottakoon, että niska sekä hartiatkin ovat kipeät. Se johtuu siitä, että olen poikkeuksellisesti nukkunut kahdella tyynyllä yskimistä hillitäkseni. Pah. Alkaa olla pallealihakset (?) aikamoisessa kuosissa, hah.

American Idols meni kuten eilisestä linkityksestäni oli arvattavissa. Analysoin tilannetta Epsoolle samalla kun katsoin tulosten julkistamista. Olen sitä mieltä, että “eilen” annetuista n. 37 MILJOONASTA äänestä suurin osa tulee nuorilta jenkkiTYTÖILTÄ. Se, että Big Mike’sta tuli formaatin aikana isä, antoi aikansa perheellisten ääniä sen lisäksi, että onhan iso ja vahva nallekarhu hellyyttävä (sekä ihana ääninen mies). Vaimon ja lapsen läsnäolo hillitsi pikkulikkojen mielenkiintoa - sinkku on otollisempaa maaperää?

Casey pärjää pelkällä ulkonäöllään; kiharoillaan sekä hymyllään. Ja olemalla esittelemättä tyttö-/poikaystäväänsä mikäli hänellä sellainen on. Sitä määkimistä en siedä. Lee DeWyze puree noihin likkoihin samaan malliin kuin viime vuoden voittaja David Cook. En tykkää. En niin paljon kuin Chrystal Bowersox’ista. Siinä on nainen, joka OSAA laulaa ja ottaa kappaleet ‘omikseen’. Arvaan kyllä kuka voittaa…

Tänään on ollut viileämpää vaikka mittarissa oli silti kaksikymmentä astetta. On satanut, mutta kaipaamaani kunnon ukkosta ei ole tullut. Taitaa sataa nytkin.

Epsoo sai illan vapaaksi ja aiemmista suunnitelmista huolimatta jäimme tänne hänen luokseen. Mies sai juuri jonkun kivan siivoushepulin ja hinkkaa keittokomeroaan puhtaaksi. Mikäs siinä.

Huominen tulee vaikka kiinnostus sitä kohtaan on aika nollassa. Matkaaminen täältä julkisilla kodin kautta töihin kestää. Pari tuntia itseasiassa. Koitan mennä töihin ellei yön aikana nouse lämpöä. Vähän reilu kuukausi sopimusta jäljellä ja haluan pukea sen nuken loppuun.

(Adoptio-) Äiti ja isä ovat tulossa ensi viikon loppupuolella. Ei MINUN luokseni (varvasblogilaiset ymmärtävät..), mutta tarkoitus on tavata kuitenkin. En edes muista milloin olisin tavannut isääni viimeksi. Siitä on vuosia, ja monta. Tällä kertaa hän tavannee Epsoon samalla ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että olisi kiva käydä yhdessä syömässä jossain ennen kun he lähtevät junalla pohjoiseen. Eivät ehdi tavata Poikaani, joka saapuu samana yönä reissustaan. Harmi.

Tsemppiä alkavaan viikkoon!

Tänään piti ilman viilentyä. Niin se tekikin, mutta vasta illalla.

On aika hieno tunne odottaa Epsoota yöllä töistä täällä hänen luonaan. Tai ei se koko illan odottaminen aina niin mukavaa ole, mutta se hetki kun mies on tulossa ja itse seison parvekkeella katsomassa. Varsinkin silloin kun olen tiskannut päivän tiskit, ladannut kahvit valmiiksi keittimeen ja sytytellyt kynttilöitä ympäri asuntoa…

(Siihen hetkeen on vielä tunti aikaa..)

Täällä yksin vietetyn illan kruunaa oven kolaus ja sen seurauksena kuuluva “moi”. Halaus, miehen kasvoilta väsymyksen seasta näkyvä tyytyväisyys ympärilleen silmäillessään. Mies ottaa päivän päällään kantamansa vaatteet pois, piipahtaa suihkussa ja liittyy seuraani pyyhe lanteillaan. Kahvia (ruokaa) tai lasilliset viiniä. Parvekkeella kesäyötä fiilistellen…

…illan kulusta sun muusta jutellen ja seurasta nauttien. ♥ The Hetki.

Minni palaa ensi viikolla Suomeen!!! ♥

Olemme jutelleet tänään kahteen otteeseen puhelimessa. Tapahtumat aikaistuneen paluun takana eivät ole mukavia, mutta kaikki järjestyivät onneksi paremmin kuin hyvin. Siis paluun kannalta. Onpa tavallaan aika jännääkin tavata tumman ruskeaksi paahtunut tyttö. Ikävä ON ollut! Tervetuloa takaisin! ♥

Tuossa kuvassa on mielestäni ihan selkeästi nukkuvan miehen pää — onko teistä?

Tänään siis tosiaan piti ilman viilentyä ja sen se illalla sateen sekä ukkosen myötä tekikin. (minä nukuin siihen aikaan..) Päivällä oli kuitenkin kuuma kuin pätsissä. Auringossa oleva mittari näytti parhaimmillaan +39,5 astetta!!! En pystynyt olemaan parvekkeella varttia pidempään yhteen menoon ja pää oli suojattava.

Huomenna eli tänään on aika palata ns. kaupunkiasuntoon eli luokseni. Tarkoitus on mennä maanantaina töihin ja paperiasioitakin olisi selvitettävänä enemmän kuin mitä kiinnostaisi hoitaa. Pitää selvittää miksi minulle maksettiin työttömyyskorvaus vain kymmeneltä päivältä kahdenkymmenen sijaan ja sitten anottava puuttuva summa sosiaalitoimistosta. Ikävää säätöä, mutta pers’aukisen pakkopullaa.

Oletteko te seuranneet American Idols’eja..? ♪♫♪♪… Ainakin tämä blondi jännää huomista tuloslähetystä todella paljon. (EN mene netistä kurkkimaan miten siellä käy!!!) Itse olen Big Mike’n ja Chrystal’in kannalla. Se lampaan lailla määkivä Casey saisi pudota!

Voi hemmetti! Menin sitten googlettamaan, että kuinka tuo Casey kirjoitetaankaan ja taisin nähdä finaalikolmikon. Voi kökkö minun kanssani! HÖHH!!!

Tämä blondi painuu kiukustuneena tiskaamaan. Ja ottaa samalla antibiootin. Yskä oli hetken parempi, nyt yöllä taas ei.

Suloista sunnuntaita!

PS. Kaikki arvonnan palkinnot olivat menneet perille!

Kesä, aurinko, lämpö ja rakkaan läsnäolo - mikä ihana “tekosyy” olla onnellinen!!!

Jopa nenä hieman tukkoisena haistan mille kesäyö tuoksuu. Auringon paahtama asfaltti, lehteen puhjenneet koivut. Itse tuoksun suihkun ja siellä suoritetun ihon kuorinnan jälkeen persikkarasvalle sekä vadelmahoitoaineelle. Mieli on lempeä kuin linnunmaito - mistä sanonta sitten tuleekaan. Minä muistan…

Muistan edelleen ne yöt vankilassa, jolloin oli kuuma eikä ikkunaa saanut kunnolla auki. Tai olisi saanut, mutta pöytä, jolla oli  mankka sun muuta, oli edessä. Siinä minä seisoin monena yönä nenä kaltereiden välissä haistelemassa ja päätin, että muistan. Ja minähän muistan.

Kuinka olisinkaan halunnut silloin lähteä hetken mielijohteesta kävelemään pitkin katuja. Mennä sinne minne nenä näyttää ja jalat vievät. Haistella ja maistella kesää. Silloin en päässyt. Tänä yönä riittää parveke. Hymyilen. Ja nautin. Taidan olla aika onnellinen..!

*  *  *

Heräsin tänään ennen Epsoota ja ihan pirteänä. En edes muista milloin olisin niin tehnyt ja siitä nautinnosta ponkaisin keittämään kahvia. Kahvista tuli taivaallista…

…ja taivaalla porottava aurinko kruunasi sen. Olin siis nukkunut yöni hyvin. Mahtavaa kaikkien valvottujen ja yskittyjen öiden jälkeen! Lääkkeet taitavat tehota -Luojan Kiitos!

Olin illalla pessyt parvekkeen (kerroin jo sen, mitä sitten?). Illalla siksi, että silloin ei näe niitä hämähäkkien seittejä, jotka toimen estäisivät. (ST..!) Pyyhkinyt kaiteet sekä seinämän niiden alla. Pessyt parvekkeella olevat kaksi tuolia pehmusteineen sekä kontannut lattian puhtaaksi. Hyvä mieli, joka jatkui keittiön puunaamisella, ruoan valmiiksi laittamisella…

…sekä yleisilmeen kynttilöillä(-kin) kohentamisella. Epsoo saapui heti töistä päästyään ja mies oli ilmeisen tyytyväinen vastaanottoon ruokineen blondeineen.

Eilen ostetusta ja tehdystä salaatista tuli moneksi. Ensin sitä syötiin sellaisenaan spagetin ja broilerin kera, sitten minun laittamana yöllä ja Epsoo kokkasi siitä tänään oman variaationsa. Aina hyvää, mutta eiköhän Epsoo onnistunut omassaan parhaiten. ♥

Hän kun lisäsi ainakin porkkanaraastetta ja mitä lie muuta joukkoon raikkaaseen. Salaatti, tai yleensäkin kasvikset, maistuvat tällaisilla helteillä paremmin kuin joku raskas liha (en tarkoita alavatsassani olevaa..se kun menee raskaan läskin puolelle..) tai tuhti peruna. Mukaan Epsoo paistoi porsaan sisäfilettä ohuina siivuina ja teki päälle “kaurakermasta” kevyen kastikkeen…

Tällä kertaa blondi söi lautasensa tyhjäksi!!!

Näin yöllä parvekkeella istuessa ja omia käsivarsia katsoessa tulee auttamattomasti mieleen yöt etelässä. Kun on viettänyt päivän altaalla, uinut, nauttinut ja ollut. Alkaa olla sama väri käsivarsissa ja mielikin yhtä raukea. Olisipa niin ihanaa ottaa äkkilähtö jonnekin Välimeren tuntumaan ja mennä hetkeksi pois täältä. Epsoon kanssa, tottakai!

Hei, en ole yskinyt kertaakaan tätä kirjoittaessani. JEEEEE!!! Kohta antibiootti ja sitten “yöpalloo”. Oho, ja samantien köh & köh, ettei ‘totuus unohdu’. (..ja perään ihan tautinen yskiminen…ei pitäisi nuolaista ennen kun..mutta siihenpä se jäi, jee..)

Olkaattes hyvät, Marle sekä Marika, jotka olitte JO saaneet postinne perille! Patonki saanee omansa ensi viikon alussa…

Ihanaa viikonloppua kaikille teille ♥ ..!

PS. Kuvista saattoi tulla ‘oudon’ kokoisia kun en oikein tule toimeen tämän Epsoon koneen & näytön kanssa…

PS2. Pojalta tuli viestejä tänään. Onpa minulla jo niiiiiin ikävä!!! Vielä viikko.

Alkava kesä helteineen on nannaa - paitsi JOS olet sisällä kipeänä kolme vuorokautta, köh köh…

Tässä nyt meni muutama päivä kirjoittamatta enkä aio niistä sen kummemmin kirjoittaakaan…

Paitsi, että tiistaina meillä oli Epsoon kanssa ‘merkkipäivä’. ♥ Tapasimme tasan VUOSI sitten - muistatteko..? Täällä.

KIITOS RAKAS EPSOO TÄSTÄ YHDESSÄ VIETETYSTÄ VUODESTA KAIKKINEEN! OLET RAKAS!!! ♥ ♥ ♥

Ja kiitos sanoistasi facebookissa:  “Kiitos sulle RAKAS, ei ne varmasti tähän lopu…nythän ne vasta alkaa ♥ ♥ ”

*  *  *

Olen jälleen ollut tämän viikon pois töistä. Eilen kävin taas samassa TA:ien päivystyksessä ja sain taas uuden antibioottikuurin sekä tällä kertaa myös inhalaattorin, jonka pitäisi laajentaa tulehtunutta keuhkoputkea. (Epsoo osti vielä yskänlääkettäkin avuksi, kiitos!) En muista k o s k a a n yskineeni näin kuin nyt viimeiset yöt & päivät, en koskaan!!! Toissa yönä en nukkunut silmäystäkään. Rintalastaan sattuu ja huohotan kuin maratoonin jälkeen. Ei yhtään mukavaa!

Eilen lääkäristä tultuani sain VIHDOINKIN laitettua ne miljoona vuotta sitten lupaamani arpajaisvoitot kuoriin ja vietyä yöllä postilaatikkoon samalla kun Epsoo noukki minut kyytiin töidensä jälkeen. Eli: Marle, Patonki sekä Marika - tulossa ovat vaikka niiden sisältö ei niin kummoinen yhdessäkään ole. *nolo* Marlen kuori ei mahtunut postilaatikkoon, joten vein sen tänään (eilen) samalla paikalliseen postiin kun hain lääkkeet apteekista. Ovat toivottavasti viimeistään maanantaina (muilla kuin Patongilla) perillä. Anteeksi kun kesti näin kauan!

Olen siis Epsoon luona sairastamassa. Mies on töissä ja sillä aikaa pesin parvekkeen. Oikeasti tuntuu pahalta naapureiden puolesta, jotka joutuvat tahtomattaan kuuntelemaan yskimistäni sekä siitä johtuvaa yökkäilyä. Nyt kuitenkin minulla on lääkkeet, joiden toi-voi-sin tällä kertaa tehoavan! Ei ole kivaa valvottaa Epsootakin tämän takia, nyyh.

Otin hetki sitten antibiootin ja ohjeen mukaan hetki sen jälkeen on syötävä. Menen siis laittamaan (siis lämmittämään) ruokaa ja katson syödessäni sekä Epsoota odotellessa vaikka jonkun tyhmän sarjan boxilta. Kaipa tämä tästä - jos saisi edes yhden yön nukuttua suht kunnolla, pliis….

Vieläkö huomenna on helle..?