Nyt ON PALJON kuvia iloksenne.
Aloitan tiistaista, jolloin sain Epsoolta tekstiviestillä kutsun mennä suoraan töistä Hakaniemeen.

Minähän menin ja löysin miehen aurinkoiselta terassilta istumasta. Otin oluen minäkin ja sitten ryhdyimme tutkimaan ruokalistaa. Emme me pitkälle päässeet.
Keksin hetken mielijohteesta, että mitä jos matkisimme turkkilaisten tyyliä syödä meséitä. (Alkupaloja pienissä kipoissa koko pöydän täydeltä) Tilasimme listalta kaikki vaihtoehdot ranskalaisia perunoita ja jotain Italia-juttua lukuunottamatta.

Oli sipulirenkaita, katkarapuja, valkosipulisia perunoita, tomaattia sekä mozzarellaa, paistettua vuohenjuustoa paholaisenhillolla, ilmakuivattua kinkkua meloonilla, tuoresalaattia ja vaikka mitä. Aurinko paistoi ja hetken saattoi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Ihanaa!
Ruokailtuamme lähdimme kävelemään Kallioon…

Päädyimme ystävämme kampaamoon, jossa hetken mielijohteesta leikkasimme minulle OTSAHIUKSET! Sellaisia minulla ei olekaan ollut miljoonaan, noh, ainakaan viiteentoista vuoteen. Epsoo tykkää, työkaverit kehuivat ja minäkin tykkään.
Oli ihana iltapäivä sekä ilta. Kiitos muru ♥ !!!
* * *
Sitten keskiviikkoon eli eiliseen.
Menin normaalisti töihin eli puolilta päivin. Teimme reilun tunnin töitä ja lähdimme sitten kahville. Kahvin jälkeen meidän pajan porukka kokoontui pihalle ja Epsookin liittyi seuraamme. Lähdimme kävelemään ensin pitkin Arabianrantaa ja ihastelimme sinne nousseita uusia taloja jättimäisine terassiparvekkeineen.

(Tohtinen laittaa kuvan, jossa työkaverini O. kävelee ohjaajamme kanssa kun molemmat ovat sopivasti kääntäneet kasvonsa pois..? Oli meinaan ainoa kuva, jossa ko. taloja näkyi..)
Matka jatkui rantaa pitkin eteenpäin ja päädyimme paikkaan, josta pikaisen postauksen kuva on otettu. Siinä vieressä oli nostalgisen näköiset vanhat pitkospuut.

Vaikka Epsoo olisi halunnut mennä kävelemään niitä pitkin, oli hyvä, ettemme menneet. Niistä kun puuttui pätkiä sekä loppuosa kokonaan. Olisi siinä saanut loikata nokkosiin, ja silti olisi varmaan saanut kenkänsä märiksi.
Rannassa kvaakatti (hih) muutama Irene & Kalevi. Sorsia siis.

Yksi niistä linkutti ilkeän näköisesti, ressukka.

Tästä jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetusta sillasta tykkään.

Sama se kummasta suunnasta sitä katsoo, heh heh…
Kaunis ja näyttävä se kuitenkin on.
Tämän kyltin luona muut yhdeksän kävelijää luovuttivat ja lähtivät omille teilleen…

(Vanhankaupunginkosken kalapolku)
Me emme Epsoon kanssa olleet vielä nähneet tarpeeksi vaan jatkoimme kaksin matkaa.

Tuolla oikealla, mutkan takana, oli paikka, jossa oli muutama kalastaja onkineen. Juttelimme hetken pojan kanssa, joka oli onnistunut nappaamaan yhden kuhan. Epsoo silminnähden innostui paikasta ja päätimme palata sinne oman ongen sekä eväiden kanssa. Jonain päivänä tätä kesää.
Tuonne me vielä halusimme mennä. Katsomaan, että pääsisikö kuohuja katsomaan lähempää.

Kiipesimme ensin todella kauniita portaita pitkin ylös…

Ja sitten vehreää polkua pitkin alas…

Pääsimme vanhan myllyn ohi ja ihastelimme muita siellä olevia vanhoja rakennuksia.

Pääsimme lähelle koskea. Itseasiassa kirjaimellisesti sen päällekin.

Tuossa lankkujen alla velloi valtava vesimassa, joka tuli ulos kolmesta puuluukusta. Vähän pelottavaa. Tässä kuvassa ne luukut näkyvät suoraan vastapäätä.

Takana on se rakennus, josta oli kuva ylempänä. Vesi oli tosi ruskeaa ja tuoksui jännälle.

Tuolla vasemmalla olevia portaita pitkin pääsi kapealle sillalla ja sitä pitkin kosken toiselle puolelle.

Siellä oli tällainen kaunis pienempi rakennus.

Tuosta rakennuksen vierestä otin tämän kuvan.

Vieressä oli omakotitalo, jossa toimii kahvila/ravintola. Kävimme sitäkin ihastelemassa sisällä asti. Oli aika kylmä tuuli, mutta paikka on varmasti fantastinen helteellä, koska siinä oletettavasti tuulee kosken toimesta aina. Tiskillä palvellut nainen ansaitsee kunniamaininnan mukaavuudellaan sekä palvelualttiudellaan. Varmasti oikeassa ammatissa ja paikassa!
Palasimme samaa reittiä takaisin…

Rakennusten väliin jäävä polku saanee meissä jokaisessa pienen runoilijan heräämään..?

Kävelimme Arabian ostoskeskukseen ohi tämän portin…

…ruokaostoksille ja ostimme ruotsalaisia uusia perunoita. Tuollaisen melkein kolmen tunnin ulkoilun jälkeen (ja muutenkin) ne maistuivat taivaallisilta sillin kanssa nautittuina. Arvatkaapa kaaduimmeko syötyämme vierekkäin sänkyyn ja olimmeko hetkessä syvässä unessa? KYLLÄ.
Illalla Minni tuli ruskeana ja kaivattuna. ♥ Istuimme iltaa ja piipahdimme sitten Epsoon työpaikalla hoitamassa Epsoon asioita ja muutenkin. Pääsipä Minni laulamaan kappaleen, jonka koko hänen neljän kuukauden poissaolon ajan kielsin kaikilta ystäviltäni.
Lauloimme toki yhdessäkin. Minni sai kyydin ‘kotiinsa’ ja me tulimme Epsoon kanssa luokseni. ZZZzzz….
* * *
Tänään oli ihan tavallinen työpäivä. Sain valmiiksi sen topin Asiakkaalleni.

Olen itse tuohon erittäin tyytyväinen!!!
Tässä Asiakas kokonaan vaatetettuna - ellei päätä tai toista kättä tule jostain vastaan..

* * *
Huomenna menen töiden jälkeen tapaamaan (adoptio-) vanhempiani keskustaan. Onnittelemaan äitiäni eilisen syntymäpäivän johdosta, ja muutenkin. Toivottavasti Epsoo ehtii mukaan!
Poika saapuu aamulla (!!!) kuukauden kestäneeltä Thaimaan matkalta. Tapaan hänet viimeistään lauantai-iltana, jolloin hänellä on työvuoro samassa paikassa missä Epsoo on töissä. Ihanaa!!! ♥
* * *
Tämä blogi alkaa olla tullut tiensä päähän. Ennen tämän pitkän postauksen julkaisua kapasiteetista on käytetty 94 prosenttia. (Ja jälkeen 97%) Alkaa olla jalka oven välissä ja edessä muutto uuteen osoitteeseen. Se on jo valmiina, ja tietysti ilmoitan sen teille heti.
Mahtavaa alkavaa viikonloppua!
PS. Kaikki kuvat olen ottanut siis kännykkäni kameralla.